Taisteluosastokonsepti ei ole nykymuodossaan ongelmaton ja valmiusvuoroihin säännöllisesti osallistuminen edellyttää hyviä perusteluja. Näistä haasteista huolimatta ulkoasiainvaliokunta pitää kuitenkin Suomen osallistumista EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroihin perusteltuna. Valiokunnan arvion mukaan Suomen Nato-jäsenyys ei poista tarvetta kehittää EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että päällekkäisiä rakenteita tai toimintoja ei muodostu, etenkin kun valtaosa EU:n jäsenmaista on myös Naton jäseniä. Taisteluosastot ovat myös osa EU:n kriisinhallinnan kokonaisvaltaista ja laajaa keinovalikoimaa, siviilikriisinhallinta mukaan lukien. Tässä yhteydessä valiokunta viittaa kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean loppuraporttiin suosituksineen.
Selonteosta ilmenee, että Suomen kokemukset osallistumisesta EU:n taisteluosastoihin ovat olleet myönteisiä. Taisteluosastojen merkitystä Suomen kriisinhallintavalmiuksien ja Puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämisessä ja ylläpitämisessä korostetaan selonteossa. Osallistumisen EU:n taisteluosastoihin nähdään myös tukevan Suomen tavoitetta kehittää valmiutta reagoida nopeasti kehittyviin ja vaikeasti ennustettaviin turvallisuusuhkiin.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että Suomi on tukenut taisteluosastojen käytettävyyden lisäämiseen tähtääviä uudistuksia. Niin kauan kuin osastojen rahoitus on pääosin kulloinkin valmiusvuorossa olevien jäsenmaiden vastuulla, ei etenkään suurilla osastoilla taisteluosastoihin osallistuvilla mailla ole jatkossakaan intressiä käyttää niitä tosiasiallisessa kriisitilanteessa. Myös puolustusvaliokunta kiinnitti tähän ongelmaan lausunnossaan huomioita (PuVL 5/2023 vp).
Ulkoasiainvaliokunta pitää puolustusvaliokunnan tavoin (PuVL 5/2023 vp) luontevana, että koska EU:n taisteluosastoja käytettäisiin unionin nimissä, EU kokonaisuutena vastaisi myös valtaosasta kustannuksista. Selonteossa tuodaan esiin, että osana strategisen kompassin toimeenpanoa EU:ssa on käynnissä keskustelu kriisinhallinnan yhteisten kustannusten laajentamisesta, jonka myötä myös nopean toiminnan kyvyllä toteutettavan kriisinhallintaoperaation kulut jakautuisivat nykyistä tasaisemmin kaikkien jäsenvaltioiden välillä. Ulkoasiainvaliokunta kiirehtii tämän keskustelun edistämistä ja tuloksen aikaansaamista. Mikäli käytettävyyteen liittyviä ongelmia ei saada ratkaistua, saattaa valmiusvuorojen täyttö hiljalleen vaikeutua.
Käytettävyyteen liittyvien kysymysten ratkaisemisella alkaa olla kiire myös siksi, että EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä ohjaavan strategisen kompassin tavoitteiden mukaisesti EU:n nopean toiminnan kykyä pyritään kehittämään vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteena on, että taisteluosastojen ja jäsenvaltioiden osoittamien muiden suorituskykyjen pohjalta voidaan muodostaa enintään 5 000 sotilaan EU:n nopean toiminnan kyky, joka sisältäisi tarvittaessa sekä maa-, ilma- että merivoimien suorituskykyjä ja niitä tukevia elementtejä, kuten kybersuorituskykyjä. Valiokunta painottaa rahoituskysymysten ratkaisun kiireellisyyttä jo ennen kuin rakennetaan uusia kyvykkyyksiä, jotka toteutuessaan kohtaisivat samat perusongelmat. Valiokunta lisää, ettei selontekoa käsitellessä käynyt selkeästi ilmi, mikä on tämän uuden, rakenteilla olevan EU:n nopean toiminnan kyvykkyyden suhde EU:n taisteluosastoihin. Kokonaisrakenteen selkiyttäminen on myös kansallisesti tärkeää. Suomen Nato-jäsenyyden myötä Suomi osallistuu myös Naton nopean toiminnan kyvyn kehittämiseen.
Valiokunta näkee arvokkaana yhteistyön Ranskan kanssa tässä taisteluosastossa. Myös puolustusvaliokunta (PuVL 5/2023 vp) korosti omassa lausunnossaan, että etenkin suurten unionimaiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä on lisäarvoa Suomen puolustuksen kehittämisen kannalta. Osallistuminen edesauttaa kahden- ja monenvälisen puolustusyhteistyön syventämistä keskeisten liittolaisten ja kumppanimaidemme kanssa.
Lopuksi ulkoasiainvaliokunta korostaa puolustusvaliokunnan tavoin, että ennen valmiusvuoron alkua ja sen aikana eduskunta pidetään informoituna kaikista sellaisista kehityskuluista, jotka saattaisivat johtaa taisteluosaston käyttöön. Päätös taisteluosastojen käytöstä tehdään EU:ssa yksimielisesti, ja Suomessa myös eduskunta kytkeytyy mukaan päätöksentekoprosessiin.