Valtioneuvoston selonteko
Rajaus
Valtiovarainvaliokunta on käsitellyt valtioneuvoston
selontekoa vain siltä osin kuin siinä on kysymys
unionin varainhoidosta ja talouspolitiikasta. Tämän
rajauksen vuoksi valiokunta ei ole käsitellyt esim. unionin
rahapolitiikkaan eikä Euroopan keskuspankin asemaan liittyviä ehdotuksia.
Konventin ehdotus
Talousarviota ja varainhoitoa koskevat periaatteet sisältävät
unionin budjetin vuotuisuus-, täydellisyys- ja tasapainoperiaatteet
sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen. Unionin talousarvio
rahoitetaan ehdotuksen mukaan kokonaan omin varoin.
Omia varoja koskeva päätöksenteko
nojautuu kahteen oikeusperustaan. Unionin käytettävissä olevia
varoja koskevista säännöistä päätettäisiin nykyistä vastaavassa
järjestyksessä, jossa ministerineuvosto tekee
päätöksen yksimielisesti Euroopan parlamenttia
kuultuaan. Lisäksi vaaditaan jokaisen jäsenvaltion
kansallinen ratifiointi. Omia varoja koskevat menettelysäännöt
vahvistettaisiin ministerineuvoston määräenemmistöllä antamalla
eurooppalailla, johon vaaditaan Euroopan parlamentin hyväksyntä.
Omia varoja koskeva määräys pitää sisällään myös
mahdollisuuden eurooppalaisten verojen käyttöönottoon.
Unionin budjettijärjestelmä koostuu oikeudellisesti
sitovasta ja eurooppalakina annettavasta monivuotisesta
rahoituskehyksestä ja sen rajoissa annettavista vuotuisista
talousarvioista. Ministerineuvostolla olisi lopullinen päätösvalta
monivuotisesta rahoituskehyksestä. Myös talousarviopäätös
muuttuu eurooppalaiksi, jolloin Euroopan parlamentilla
on tavallista lainsäätämisjärjestystä vahvempi
asema. Euroopan parlamentti voisi tällöin jäsentensä enemmistöllä ja
kolmella viidesosalla annetuista äänistä vahvistaa
ministerineuvoston kannasta poikkeavan tarkistusehdotuksensa.
Olennaisena osana budjettijärjestelmän uudistamiseen
liittyy pakollisten ja ei-pakollisten menojen järjestelmästä luopuminen.
Talouspolitiikka säilyy nykyiseen tapaan jäsenvaltioiden
toimivallassa.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvoston lähtökohtana on jäsenvaltioiden
ja unionin sekä myös unionin toimielinten välisen
vallanjaon tasapainon säilyttäminen. Valtioneuvosto
korostaa kestävän talouden ja sen mukaisen budjettikurin
noudattamista sekä hyvän taloudenhoidon periaatteiden
tehostamista.
Valtioneuvosto hyväksyy omien varojen osalta eriytetyn
menettelyn, jonka mukaan unionin varat vahvistetaan ministerineuvostossa
yksimielisesti ja ratifioidaan jäsenvaltioissa ja jossa varoja
koskevat menettelysäännöt vahvistetaan ministerineuvostossa
määräenemmistöllä.
Valtioneuvosto vastustaa euroveron käyttöönottoa
ja itsenäisen verotusoikeuden antamista unionille. Se pitää välttämättömänä,
että tulevaisuudessakin mahdollinen päätös
euroverojärjestelmän käyttöönotosta
edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja
lisäksi jäsenvaltioiden ratifiointia.
Valtioneuvoston mukaan ministerineuvostolla tulee olla toimielinten
välisen tasapainon turvaamiseksi määräävä asema
rahoituskehyksistä päätettäessä.
Myös jäsenvaltioiden tasapuoliset mahdollisuudet
vaikuttaa kehyksistä päättämiseen
tulee turvata. Valtioneuvosto kannattaa budjettiprosessin yksinkertaistamista.
Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti talousarvion
oikeudellisen muodon muuttamiseen eurooppalaiksi ja pitää tärkeänä,
että Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto mainitaan
yhtäläisinä budjettivallan käyttäjinä.
Niille tulee myös käytännössä turvata
budjettiprosessin kokonaisuudessa yhtäläinen asema.
Valtioneuvosto kannattaa talouspolitiikan toimivaltasuhteiden
säilyttämistä nykyisellään, mutta
tukee perustuslailliseen sopimukseen sisältyviä esityksiä talouspolitiikan
yhteensovittamisen tiivistämisestä.
Valiokunnan kannanotot
Valtiovarainvaliokunta pitää selonteossa esitettyjä Suomen
yleisiä lähtökohtia asianmukaisina. Konventin
tekemät budjettimenettelyä ja rahoitusjärjestelmää koskevat
ehdotukset ovat omiaan yksinkertaistamaan budjettiprosessia
ja vahvistamaan unionin varainhoitoa. Valiokunta korostaa valtioneuvoston
tapaan myös budjettikurin merkitystä sekä hyvän
taloudenhoidon tehostamisen tärkeyttä.
Konventin esitys merkitsee käytännössä sitä, että Euroopan
parlamentin asema vahvistuu niin lainsäätäjänä kuin
budjettivallan käyttäjänäkin. Valiokunta
korostaa kuitenkin valtioneuvoston tapaan sitä, että ministerineuvostolla
tulee olla määräävä asema
monivuotisia rahoituskehyksiä koskevassa päätöksenteossa.
Kun menojen jaottelusta pakollisiin ja ei-pakollisiin luovutaan,
merkitsee se mm. sitä, että Euroopan parlamentti
saa viime kädessä päätösvallan
vuosittaisesta talousarviosta kokonaisuudessaan. Valiokunta pitää tärkeänä,
että ministerineuvoston asemaa vahvistetaan vuosittaista budjettia
koskevassa päätöksenteossa. Parlamentissa
tulisi soveltaa ehdotettua korkeampaa määräenemmistövaatimusta
silloin, kun parlamentti haluaa poiketa ministerineuvoston kannasta
ja kun komissio ei puolla parlamentin muutosesitystä. Valiokunnan
käsityksen mukaan tällä tavoin voidaan
turvata paremmin yleisten budjettiperiaatteiden toteutuminen ja ottaa
riittävässä määrin
huomioon myös pienten jäsenvaltioiden asema.
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, ettei euroveron käyttöönotolle
ole edellytyksiä. Ongelmana ovat mm. jäsenvaltioiden
erilaiset veropohjat. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan toistaiseksi
ei myöskään ole pystytty luomaan kiistatonta
veromallia. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan myös
siltä osin, että mahdollinen päätös
euroveron käyttöönotosta edellyttää tulevaisuudessakin
jäsenvaltioiden yksimielisyyttä.
Valiokunta yhtyy myös valtioneuvoston esittämiin,
talouspolitiikkaa koskeviin kannanottoihin.
Valiokunta toteaa unionin varainhoitoa ja talouspolitiikkaa
koskevien näkökohtien lisäksi, että konventin
joihinkin esityksiin sisältyy ehdotuksia, joilla on vaikutusta
jäsenvaltioiden budjettivaltaan. Eräs tällainen
on ehdotus, jonka mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain
parantamaan sotilaallisia voimavarojaan. Valtioneuvosto on todennut,
että tällainen sitoutuminen ei sovi perustuslaillisen
sopimuksen luonteeseen. Valiokunta toteaa lisäksi, että sillä puututaan myös
jäsenvaltioiden suvereeniin budjettivaltaan.