Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on pääsääntöisesti kannatettu direktiiviehdotuksen tavoitteita parantaa sisämarkkinoilla toimivien yritysten rajat ylittävän toiminnan edellytyksiä. Pyrkimystä hallinnollisen taakan keventämiseen on pidetty aiheellisena. Lisäksi yleisesti myös haitallisen verokilpailun ja aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisy on nostettu esille tärkeänä tavoitteena.
Myös valiokunta pitää sisämarkkinoiden kehittämistä ja yritysten kilpailukyvyn parantamista tärkeänä. Yritysten rajat ylittävän toiminnan helpottaminen on lähtökohtaisesti tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Koska BEFIT-direktiiviehdotuksessa on kyse laajasta yritysverotuksen harmonisointihankkeesta, joka kaventaisi jäsenvaltioiden toimivaltaa yritysverotuksessa, on valtioneuvoston kannassa suhtauduttu BEFIT-direktiiviehdotukseen tässä vaiheessa kokonaisuudessaan erittäin varauksellisesti. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Hallitusohjelman mukaan verotustoimivallan tulee jatkossakin säilyä pääasiassa kansallisella tasolla.
Valiokunta yhtyy muutoinkin valtioneuvoston kirjelmässä esitettyyn valtioneuvoston kantaan. Seuraavassa on käsitelty eräitä valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esille nousseita kysymyksiä.
Asiantuntijakuulemisissa on suhtauduttu kriittisesti siihen, kuinka hyvin direktiiviehdotus vastaa sille asetettuihin tavoitteisiin. Erityisesti esitettiin kriittisiä näkemyksiä direktiiviehdotuksen ajoituksen ja ehdotetun implementointiaikataulun suhteen ja pidettiin hyvänä, että tähän liittyvä haastavuus on otettu huomioon valtioneuvoston U-kirjelmässä. Moni kuultavista piti direktiiviehdotuksen antamisajankohtaa huonona ottaen huomioon erityisesti sen, että globaalia minimiveroa koskevaa direktiiviä ollaan parhaillaan saattamassa voimaan ja katsoi, että tulisi vähintäänkin odottaa, että minimiverosääntelyn vaikutukset ovat selvillä. Ylipäätään tuotiin esille ajatus siitä, että direktiiviehdotuksen käsittelyä ei ole tarpeen lainkaan edistää taikka kiirehtiä. Toisaalta yksi kuultavista katsoi, että ehdotettu implementointiaikataulu ei ole liian pitkä. Kuulemisessa tuotiin myös esille, että tavoitteiden saavuttamiseksi olisi ylipäätään perustellumpaa tehdä kohdennetumpia toimia BEFIT-ehdotuksen sijaan.
Valiokunta yhtyy esitettyihin näkemyksiin direktiiviehdotuksen antamisajankohdan haasteellisuudesta ja kireästä implementointiaikataulusta ottaen huomioon, että kansainvälisesti on käynnissä useita merkittäviä ja laajakantoisia yritysverotuksen veropohjaa koskevia hankkeita. Parhaillaan ollaan saattamassa voimaan minimiverotusta koskevaa sääntelyä, jonka myötä globaali haitallinen verokilpailu todennäköisesti vähenee. Valtioneuvoston kannan mukaisesti direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa on pyrittävä ottamaan huomioon erityisesti globaalin minimiveron soveltamisesta syntyvät kokemukset järjestelmän toimivuudesta. Riippumatta siitä, minkälaisella aikataululla direktiiviehdotusta tullaan mahdollisesti neuvostossa käsittelemään, on valtioneuvoston kannan mukaisesti tärkeää, että yrityksille ja Verohallinnolle jäisi riittävästi aikaa järjestelmän voimaansaattamiseen.
Kuulemisessa kritisoitiin myös tarkempien vaikutusarvioiden puutetta ja tarpeellisena pidettiin erityisesti jäsenvaltiokohtaisia vaikutusarvioita. Myös valiokunta korostaa tarvetta tarkempiin vaikutusarvioihin ja yhtyy valtioneuvoston kannassa todettuun siitä, että jatkovalmistelussa olisi pyrittävä saamaan tarkempi hallinnollinen vaikutusarvio sekä erityisesti taloudellinen vaikutusarvio.
Direktiiviehdotuksessa esitetään, että malli olisi pakollinen tietyn kokoluokan yrityksille. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitettiin tältä osin eri suuntaisia näkemyksiä. Osa katsoi, että järjestelmä tulisi olla kaikille yrityksille vapaaehtoinen ja että pakollisuuselementti ei ole perusteltu direktiivin tavoitteiden näkökulmasta. Tältä osin viitattiin myös siihen, että pakollisuus saattaa olla myös suhteellisuusperiaatteen vastaista, joskin tästä esitettiin myös vastakkainen näkemys. Osa kuultavista katsoi, että vapaaehtoisuus muun muassa vesittäisi tavoitteita järjestelmän yksinkertaistamisesta ja hallinnollisen taakan vähentämisestä. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kannassa todettuun siitä, että pakollisuuselementin osalta on jatkokäsittelyssä arvioitava sen suhdetta verotuksen toimivaltaan ja mahdollisuuteen käyttää yritysverotusta jatkossa talouspolitiikan välineenä. Valtioneuvosto katsoo kannassaan, että BEFIT-direktiiviehdotuksen tavoitteena oleva liiketoiminnan esteiden poistaminen sisämarkkinoilla esimerkiksi pienimmän hallinnollisen taakan muodossa voitaisiin saavuttaa vapaaehtoisessa järjestelmässäkin. Valiokunta katsoo, että U-kirjelmässä esitetyt sinänsä hieman kriittiset huomiot järjestelmän pakollisuudesta tietyn kokoluokan ylittäville yhtiöille ovat tässä vaiheessa perusteltuja. Pakollisuutta tulisi arvioida tarkemmin jatkovalmistelun yhteydessä.
Kuulemisessa tuotiin esille, että työeläkevakuutusyhtiöt ja tietyt sijoitusrahastot tulisi jättää BEFIT-ehdotuksen ulkopuolelle. Valiokunta yhtyy näkemykseen BEFIT-järjestelmän soveltumisen haastavuudesta pakollista työeläketurvaa tarjoaviin eläkeyhtiöihimme. Valtioneuvoston kannan mukaisesti on tärkeää, että jatkovalmistelussa arvioidaan soveltamisalan suhdetta työeläkeyhtiöiden verotukseen ja ettei ehdotuksesta aiheudu haitallisia vaikutuksia kotimaisille työeläkeyhtiöille. BEFIT-järjestelmää olisi tarkoitus soveltaa vain direktiiviehdotuksen liitteessä I mainittuihin yhtiömuotoihin. Suomen osalta liitteessä on lueteltu osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki ja vakuutusyhtiö. Suomessa ns. UCITS-sijoitusrahastot voivat olla vain sopimusperusteisia sijoitusrahastoja. Ns. AIFM-rahastot voisivat periaatteessa toimia osakeyhtiömuodossa, mutta käytännössä suomalaiset AIFM-rahastot ovat lähes poikkeuksetta sopimusperusteisia sijoitusrahastoja tai kommandiittiyhtiöitä. Valiokunnan käsityksen mukaan jo tämä rajaisi käytännössä suomalaiset sijoitusrahastot pitkälti ehdotuksen ulkopuolelle.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa pidettiin ongelmana myös sitä, että BEFIT-direktiiviehdotuksen tuloksenlaskentasäännöt eivät ole täysin yhteneväiset globaalia minimiveroa koskevien tuloksenlaskentasääntöjen kanssa. Tältä osin valiokunta toteaa, että BEFIT-sääntelyllä ja globaalia minimiverotusta koskevalla sääntelyllä voidaan katsoa olevan omat tarkoituksensa ja tavoitteensa. Tämä huomioon ottaen globaalin minimiveron laskentapohja ei välttämättä sellaisenaan sovellu BEFIT-järjestelmän mukaisen verotettavan tulon laskentapohjaksi. Myös tästä näkökulmasta olisi tärkeää, että valtioneuvoston kannan mukaisesti direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa voitaisiin ottaa huomioon globaalin minimiveron soveltamisesta syntyvät kokemukset järjestelmän toimivuudesta.
Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta kiinnittää kriittistä huomiota direktiiviehdotuksen sisältämään veropohjien yhdistämiseen ja veropohjan jakamiseen jäsenvaltioille siirtymäkauden allokaatiosäännön perusteella. Myös valiokunta pitää tärkeänä, että verotuotot kohdistuvat pääsääntöisesti sinne, missä on arvoa luovaa, innovatiivisuuteen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan perustuvaa liiketoimintaa. Direktiiviehdotuksessa ehdotetaan ns. siirtymäkauden allokaatiosäännöstä, joka olisi voimassa 30.6.2035 saakka. Siirtymäkauden jälkeen sovellettavaksi tuleva jakokaava on ehdotuksessa puolestaan jätetty auki.
Asiantuntijakuulemisissa kritisoitiin erityisesti sitä, että mallissa ei ole julkaistu lopullista jakokaavaa ja nähtiin muun muassa, että se voi johtaa vaikeasti ennakoitaviin ja Suomen verotulojen kannalta epäedullisiin lopputuloksiin. Valiokunta yhtyy siihen, että lopullisen jakokaavan jääminen auki ei ole optimaalinen ratkaisu ja hankaloittaa järjestelmän arviointia. Lopullisen jakokaavan arviointi ja sitä koskeva kannanmuodostus on mahdollista ja perusteltua vasta siinä vaiheessa, kun sitä koskevan ehdotuksen yksityiskohdista on saatavilla tarkempaa tietoa. Aiempien, BEFIT-ehdotusta edeltäneiden yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevien ehdotusten ja niitä koskevien vaikutusarvioiden perusteella ei ole selvää, että kaavamainen jako olisi Suomen kannalta perusteltu. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkokäsittelyssä pyritään saamaan lisäselvityksiä allokointisäännön yksityiskohtien perusteluista.
Kuulemisessa korostettiin verotuksen yksinkertaistamista tavoitteena ja pidettiin perusteltuna valtioneuvoston kannassa olevaa kirjausta siitä, että tulee huolehtia siitä, ettei sääntely aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitusta verovelvollisille tai Verohallinnolle. Kuulemisissa suhtauduttiin varauksellisesti siihen, vähentäisikö ehdotus hallinnollista taakkaa. Pikemminkin nähtiin, että ehdotus lisäisi monimutkaisuutta kuin vähentäisi sitä. Lisäksi tuotiin esille se, että direktiivin myötä viimekätinen tulkintavalta olisi Euroopan unionin tuomioistuimella ja lopullisen päätöksen saaminen tulkinnallisiin kysymyksiin hidastuisi olennaisesti verrattuna nykyiseen.
Valtioneuvoston kannan mukaisesti Suomen kantoja on tarvittaessa tarkennettava ehdotuksen käsittelyn edetessä.