Perustelut
Valiokunta on useissa yhteyksissä korostanut vakaus-
ja kasvusopimuksen merkitystä ja katsonut, että sopimus
on hyödyllinen julkisen talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan
uskottavuuden turvaamiseksi. Sopimuksen avulla voidaan
parantaa sekä finanssipolitiikan kestävyyttä pitemmällä aikavälillä että vakautta
lyhyellä aikavälillä. Valiokunta
on myös korostanut sitä, että kasvuun
ja vakauteen tähtääviä suuntaviivoja
ja suosituksia noudatetaan johdonmukaisesti ja yhtäläisesti
kaikissa, sekä suurissa että pienissä jäsenmaissa.
Valiokunta pitää hyvinä komission
asettamia tavoitteita, joilla pyritään vahvistamaan
sopimuksen valvontaa ja velvoitteiden noudattamista. Aiempiin kannanottoihinsa
viitaten valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että julkisen
talouden vakauden vaatimuksen tulee olla sama kaikille jäsenmaille
ja että kaikkia jäsenmaita kohdellaan yhdenvertaisesti.
Maakohtaisten erityispiirteiden ja poikkeuksellisten olosuhteiden
nykyistä väljempi määrittely
johtaisivat myös helposti monimutkaisiin ja epäselviin
ratkaisuihin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että EU korostaa julkisen talouden kurinalaisuutta. On
koko euroalueen kannalta erittäin tärkeää,
että taloudellisten toimijoiden luottamus talouspolitiikkaan
säilyy.
Valiokunta katsoo, että sopimuksen toimeenpanon tehostaminen
tulisi tehdä käytäntöjä ja käytännesääntöjä kehittämällä.
Asetusten muuttaminen nykyistä joustavammaksi ei ole perusteltua
tämän hetkisessä tilanteessa, sillä vaarana on,
että kansalliset intressit vaikuttavat päätöksentekoon.
Se voisi myös ennakoida sitä, miten vastaavanlaiset
ongelmat tulevaisuudessa pyritään ratkaisemaan.
Valiokunnan mielestä erityisesti pitäisi välttää maakohtaisten
poikkeusten tekemistä liiallisen alijäämän
menettelyä täsmentävään
asetukseen.
Valiokunta katsoo, että alijäämien
rajoittamisessa tulisi sen sijaan vahvistaa sopimuksen ennaltaehkäisevää merkitystä.
Nykyinen järjestelmä toimii usein vasta siinä vaiheessa,
kun liialliset vajeet ovat jo syntyneet. Jotta julkiseen talouteen
saadaan selviä ylijäämiä, on
finanssipolitiikan oltava hyvin kurinalaista nousukauden
aikana. Viime vuosien hitaan talouskehityksen ohella ongelmana on
ollut erityisesti se, että julkisen talouden tervehdyttäminen
ei onnistunut alijäämäisissä maissa
korkeasuhdanteen aikana. Olisikin tärkeää löytää keinoja,
joilla jäsenvaltioita kannustettaisiin pienentämään
rakenteellisia budjettialijäämiä noususuhdanteessa.
Myös valvonnan ja vertaispainostuksen tehostamista on syytä korostaa.
Finanssipoliittinen toimivalta on edelleen jäsenvaltioilla.
Vakausohjelmamenettelyä kehitettäessä olisi
kuitenkin tärkeää pyrkiä kehittämään
kansalliseen tasoon liittyviä finanssipoliittisia sääntöjä ja
saamaan niihin pitkäjänteisyyttä ja kestävyyttä.
Näin saataisiin aiempaa paremmat mahdollisuudet talouspolitiikan
koordinaatioon ja vakaussopimuksen uskottavuuden vahvistamiseen.
Esimerkiksi Suomen nykyinen menokehysmenettely on osoittautunut
tehokkaaksi keinoksi hallita valtiontalouden vakautta. Valiokunnan
mielestä kehysmenettely ei ole kuitenkaan vielä löytänyt
lopullista muotoaan. Esimerkiksi liian tiukaksi asetettu vuotuinen
alijäämärajoite voi tarpeettomasti rajoittaa
suhdanteiden tasausta silloinkin, kun se olisi perusteltua. Myös
menosääntö ja valtion osakemyyntitulojen
käyttöä koskevat periaatteet vaativat
vielä selkeää kehittämistä.
Kreikan julkisen talouden alijäämätietoihin tehdyt
korjaukset ovat olleet poikkeuksellisen suuria, useana vuonna noin
2 prosenttia BKT:sta. Myös Portugalissa on tullut ilmi
tilastointiin liittyviä ongelmia. Hyvät ja luotettavat tilastot
ovat talous- ja rahaliiton toiminnan kannalta välttämättömiä.
Finanssipolitiikan valvonta perustuu paljolti tilastotietoihin,
jolloin niiden ajantasaisuuteen ja luotettavuuteen on tärkeää kiinnittää aiempaa
enemmän huomiota. On tärkeää vahvistaa
tilastoviranomaisten osaamista ja voimavaroja kansallisella tasolla
ja varmistaa myös toiminnan riippumattomuus. Myös
yhteisötason tilastotoimea ja tilastojen seurantaa tulee
kehittää.