Perustelut

Euroopan unioni, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Irlanti sopivat viime sunnuntaina Irlannin pankkien vakavaraisuuden vahvistamisesta ja Irlannin valtion maksuvalmiuden varmistamisesta yhteensä 85 miljardilla eurolla. Ulkopuolista rahoitusta annetaan 67,5 miljardia euroa ja Irlannin oma osuus on 17,5 miljardia euroa.

Tuella pidetään pystyssä Irlannin pankit, millä puolestaan estetään ulkomaisia pankkeja uhkaavat mittavat luottotappiot. Eniten uhanalaisia Irlanti-saatavia on Saksan, Ison-Britannian ja Ranskan pankeilla.

Viime kädessä tukitoimet tulevat irlantilaisten maksettavaksi tavalla, joka kaiken lisäksi hidastaa talouden kasvua ja vaikeuttaa kriisin ratkaisemista. Irlanti joutuu ottamaan lisälainaa miljardikaupalla ja maksamaan siitä kovaa korkoa samalla, kun luototuksen ehdot syventävät rajusti Irlannin lamaa. Saattaa olla, että Irlanti ajautuu maksukyvyttömyyteen tämän kaiken seurauksena.

Irlannin kansalaisille tukipaketti ehtoineen merkitsee perusturvan, lapsilisien, eläkkeiden leikkaamista, vähimmäispalkan alentamista, arvonlisäveron korotusta. Sen sijaan yritysten maksama yhteisövero pysyy alhaisena eli 12,5 prosentissa.

Vasemmistoliiton edustajat äänestivät eduskunnassa Kreikan tukipakettia vastaan. Me äänestimme myös Euroopan rahoitusvakausvälinettä vastaan.

Valiokunnan enemmistö on enemmistöllään päättänyt valiokunnan kannaksi sen, että valiokunta pitää hallituksen toimintalinjaa kuitenkin oikeana ja Irlannille myönnettävää tukipakettia perusteltuna. Me emme ole yhtyneet tähän näkemykseen.

Perustelut

Hallitukselta on puuttunut selkeä vastuuta korostava linja ja halu tehdä uudistuksia

Keväällä sosialidemokraatit olivat hyvin huolissaan Euroopan velkakriisin kärjistymisestä ja laajentumisesta Kreikan lainajärjestelyn yhteydessä. Samalla kun pidimme tärkeänä euron ja euroalueen vakauden ja tulevaisuuden turvaamista, niin esitimme annettavalle tuelle tiukat ehdot. Vaadimme mm. tukiin vakuuksia ja erityisesti pankkituen antamista yleisesti hyväksytyn periaatteen mukaisesti, eli sen pitää olla avointa, vastikkeellista ja väliaikaista. Lisäksi esitimme rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamista sekä riskinkantokyvyn lisäämistä (VaVM 19/2010 vp).

Suomen hallitus on ollut haluton toteuttamaan osaltaan rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamista ja piiloutunut EU:n ja euromaiden selän taakse. Asenne näkyy varsin hyvin hallituksen toteamuksessa, että nyt vain annetaan takuita. Linjattomuus ja haluttomuus ilmenivät korostuneesti kevään Kreikan lainajärjestelyn yhteydessä ja sen jälkeenkin rahoitusvakausmekanismin perustamisen yhteydessä. Linjana on ollut lähinnä se, että suomalaisten veronmaksajien taakkaa on kasvatettu takauksin ja luottoja myöntämällä ilman ehtoja. Hallitukselta on puuttunut myös selkeä rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamishalu sekä rahoituslaitosten vastuunkannon lisääminen nyt ja tulevaisuudessa. Näennäistä ryhdistymistä tapahtui vasta sosialidemokraattien esittämien ehtojen ja kovan painostuksen jälkeen Irlannin pankkikriisin puhkeamisen yhteydessä.

Moni kevään esityksistämme on edennyt tai toteutettu euroalueella tai kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Nyt Suomen hallitukselta vaadittaisiin selkeät omat linjaukset sekä tämän kriisin hoitamisessa että tulevien rahoitusmarkkinakriisien varalta.

Vaikka Suomen taloudellinen tilanne on euroalueen muihin maihin nähden paremmassa kunnossa, on meidänkin liikkumavara kaventunut oikeistohallituksen aikana nopeasti. Velkamme on kasvanut tällä hallituskaudella kovaa vauhtia, ja ensi vuonna valtionvelan arvioidaan kasvavan 85 miljardiin euroon. Hallitus siirtää tuleville hallituksille ylisuurten veronkevennysten rasitteen ja julkisen talouden sopeutustoimet sekä kasvattaa suomalaisten veronmaksajien ja Suomen taakkaa uusilla velvoitteilla huolestuttavalla tavalla.

Suomen valtiontalouden kestävyyden ja hyvinvoinnin rahoituksen osalta Suomen selviytyminen vaarantuu. Suomen kilpailuaseman ja tuotantorakenteen haitat edellyttävät kansallista kasvua ja työllisyyspanostusta. Kreikan ja ERVV:n lainojen ja takausten kasvu heikentää mahdollisuuksia kriisin sosiaalisten vaikutusten hallintaan.

Pahimmat uhat ovat toteutumassa

Eurooppaan levinnyt rahoitusmarkkinakriisin alkuperäinen syy ei ole eurossa eikä eurojärjestelmässä. Kaikki sai alkunsa Yhdysvalloissa syntyneestä asuntoluottobuumista ja rahoituslaitosten ylisuuren riskinoton kautta. Kohtuuttomia riskejä otettiin Yhdysvaltojen ohella myös Euroopassa. Rahoituslaitosten kuntoa epäiltiin molemmilla mantereilla jo vuonna 2007. Epävarmuus muuttui ehkä kaikkien aikojen syvimmäksi ja pitkäaikaisimmaksi velka- ja rahoitusmarkkinoiden kriisiksi, mitä läntiset teollisuusmaat ovat koskaan kokeneet, syyskuussa 2008, kun investointipankki Lehman Brothers päästettiin konkurssiin Yhdysvalloissa. Vaikutukset näkyivät nopeasti reaalitalouksissa ympäri maailman. Kokonaistuotanto putosi rajusti useissa maissa, ja työttömyys nousi nopeasti.

Kevään Kreikan lainajärjestely tehtiin paniikissa, vaikka tilanne olisi voitu rauhoittaa selkeällä ja uskottavalla yhteistoiminnalla komission, EKP:n ja IMF:n kanssa. Näin olisi saatu aikaan selkeämmät pelisäännöt sekä tulevan toiminnan raamit. Sama linja ja kiire jatkuivat myös kesällä, kun rakennettiin Euroopan talouden vakauttamismekanismia. Tuolloin kiinnitimme huomiota jälleen takausten vakuuksiin ja rahoituslaitosten tukemisen avoimuuteen ja vastikkeellisuuteen (VaVM 30/2010 vp). Euroopan rahoitusvakautusmekanismin (ERVM) ja Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) rakentamisen yhteydessä edellä mainitut seikat olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Näitä puutteita pyritään korjaamaan valmisteilla olevan pysyvän kriisinhallintamekanismin, Euroopan Vakausmekanismin (EVM), avulla. Tämä on hyvä asia, mutta ei auta tässä akuutissa kriisissä.

EU:ssa ja euroalueella on jatkossa kehitettävä kriisien hallinta sellaiseksi, että moraalikatoa voidaan pienentää ja siten estää valtioiden ja pankkien liiallista riskinottoa. Kriisien kustannusten maksajiksi pitää saada ensisijaisesti osakkeenomistajat ja pankkien muut velkojat. Myös valtion obligaatioihin sijoittaneiden pitää kantaa omat riskinsä. Kriiseissä veronmaksajille tuleva rasite pitää minimoida.

Sosialidemokraatit päättivät kesän vakausmekanismiasian yhteydessä, että yksittäisten maiden avustuspäätöksiin otetaan kantaa tapauskohtaisesti.

Eivät Kreikan eivätkä Irlannin lainajärjestelyt ole vakauttaneet markkinoita, vaan tilanne jatkuu hermostuneena, ja velkaisten maiden pitkien lainojen korot ovat edelleen nousussa. Markkinoiden epäusko näkyy mm. siinä, että pelastettujenkin maiden, kuten Kreikan, pitkien valtionlainojen korot ovat kevään tasoa korkeammalla. Kreikan ei uskota selviävän veloistaan. Raskaaksi käy myös Irlannin tie, kun julkisen velan arvioidaan kasvavan lähivuosina lähes 135—140 prosenttiin kokonaistuotannosta sopeutustoimista huolimatta.

On todennäköistä, että myös muita Euroopan velkaisimpia maita ajautuu luodun lainajärjestelyn piiriin. Tämän vuoksi julkisuudessa on esitetty Euroopan talouden vakauttamismekanismin luottorajan korottamista 750 miljardista eurosta 1 000 miljardiin euroon.

Niin Irlannin kuin Kreikankin kohdalla on viimekädessä kyse Saksan, Ranskan ja Ison-Britannian pankkien pelastamisesta. Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n tilastojen mukaan vuoden 2010 kesäkuun lopussa saksalaisten pankkien saamiset Irlannista olivat 114 miljardia euroa, ranskalaisten saamiset 36 miljardia euroa, britannialaisten pankkien saamiset 108 miljardia euroa ja yhdysvaltalaisten pankkien saamiset 47 miljardia euroa.

Irlannin yhteisöveroa olisi pitänyt nostaa

Sosialidemokraatit esittivät Irlannin lainaohjelman tuen ehtona Irlannin yhteisöveron korottamista 12,5 prosentista. Irlannin alhainen yhteisöverokanta pitää osaltaan verokilpailua yllä Euroopassa ja vaikeuttaa myös Suomen liikkumatilaa oikean verotason ja riittävän verokertymän näkökulmasta. Tilanne on ristiriitainen, kun Suomi pyrkii keräämään korkeammalla yhteisöverokannalla riittäviä veroja yritysten tuloksista tulevia menoja varten.