Perustelut
Valtiovarainvaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan (muun muassa VaVL
64/1998 vp, VaVL 2/2000 vp ja VaVL
1/2001 vp) kiinnittänyt huomiota siihen,
että EU:n hallinto- ja tilintarkastuskulttuuri poikkeaa
huomattavasti Suomessa omaksutusta pohjoismaisesta kulttuurista.
Tämänkertainen tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus
vahvistaa tätä käsitystä. Suomalaisessa
tilintarkastuskulttuurissa ei tulisi kysymykseen, että yli
80 prosentista menoista ei voitaisi vuosi toisensa jälkeen
antaa myönteistä kannanottoa. Toistuvat huomautukset
samoista asioista ilman, että mitään
olennaista olisi tapahtunut, eivät anna hyvää kuvaa
EU:n järjestelmästä.
Lausumamenettely luotiin EU:n tilintarkastukseen Maastrichtin
sopimuksella ja otettiin käyttöön vuonna
1994. Vuodelta 2001 esittämässään
kertomuksessa tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei se voi antaa
myönteistä lausumaa muiden kuin tulojen, maksusitoumusten
ja hallintomenojen osalta. Tällä kertaa sama asia on
muotoiltu kertomuksessa hieman toisin, mutta saadun selvityksen
mukaan tileistä saatua käsitystä ei kuitenkaan
ole ollut tarkoitus muuttaa; edelleenkään tilintarkastustuomioistuin
ei mielestään voi saada riittävää varmuutta
lähinnä maatalouden tukirahaston ja rakennerahastojen toimien
laillisuudesta ja asianmukaisuudesta jäsenmaissa.
Aiempien vuosien tapaan nämä varaumat johtuvat
yhteisön kirjanpitojärjestelmästä,
jota ei ole suunniteltu antamaan varmuutta siitä, että yhteisön
kaikki omaisuuserät on viety kirjanpitoon.
Valtiovarainvaliokunta on lausunnoissaan useana vuonna kiirehtinyt
komission kirjanpitouudistusta, jota ei henkilöstö-
ja teknisten resurssien puuttumisen vuoksi ole vieläkään
saatu aikaiseksi. Valtioneuvoston selvityksestä käy
ilmi, että komissio on hyväksynyt joulukuussa 2002
toimintasuunnitelman Euroopan yhteisöjen kirjanpidon uudistamisesta,
jonka odotetaan näkyvän kaikilta osin varainhoitovuodesta
2005 alkaen. EU:n talousarviossa on siirrytty toimintoperusteiseen
budjetointiin, minkä oletetaan selkiyttävän
myös tilintarkastusta ja kenties helpottavan vaikuttavuusarviointia.
Valtiovarainvaliokunta pitää myönteisenä, ettei
tilintarkastustuomioistuin tälläkään
kertaa ole havainnut tarkastuskertomukseen sisällytettäviä virheitä Suomessa.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että myös
kotimaista hallintoa ja päätöksentekoa
on selkiytettävä erityisesti tukien toimeenpanossa.
Varainhoitoa koskevien säännösten selkiyttämisen
ohella voidaan yleisesti painottaa valvontamenettelyn parantamista
jäsenvaltioiden tasolla. Kun saadun arvion mukaan
noin 80 prosenttia yhteisön menoista hallinnoidaan jäsenmaissa,
kaikkien jäsenvaltioiden on omalta osaltaan edistettävä yhteisesti sovittujen
tavoitteiden toteutumista. Tätä korostaa se, että valtaosa
virheistä tapahtuu aloilla, joissa nimenomaan jäsenvaltiot
vastaavat talousarvion toimeenpanosta ja siihen liittyvästä taloushallinnosta.
Ecofin-neuvoston määräenemmistöllä antamasta
suosituksesta Euroopan parlamentin on määrä huhtikuun
loppuun mennessä päättää komissiolle
mahdollisesti myönnettävästä vastuuvapaudesta
talousarvion toteuttamisesta. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että Suomen
tulee jo neuvostovaiheessa vaikuttaa siten, että suosituksia
voidaan tiukentaa aiempiin vuosiin nähden. Jatkuvuuden
turvaamiseksi suositusten toteutumista tulee myös seurata
ja ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli poikkeamia havaitaan.
Tätä helpottanee se, että saadun selvityksen
mukaan seurannan tueksi on tarkoitus ottaa käyttöön
tarpeellisia indikaattoreita jo olemassa olevien lisäksi. Myös
säännösten ja toimintatapojen muuttamista
koskevaa arviointia tulee jatkaa.