Ehdotus

Asetusehdotusten tarkoitus on vahvistaa euroalueen vakautta ja tehostaa sen hallintaa.

Talousarviosuunnitelmien seurantaa koskevan asetusehdotuksen tavoitteena on parantaa ennakointia. Jotta vakaussopimuksen tavoitteet toteutuisivat, esitetään, että jokaisen jäsenmaan on sisällytettävä kansalliseen lainsäädäntöönsä finanssipolitiikan sääntö ja siihen liittyvä korjausmekanismi. Talousarvioesityksen ja siihen liittyvien selvitysten laatimiselle säädetään yhteinen aikataulu. Samalla tulee varmistaa julkisten talousennusteiden riippumattomuus ja perustaa riippumaton asiantuntijaelin, joka valvoo säännön noudattamista. Alustava talousarviosuunnitelma on toimitettava komissiolle, joka antaa siitä tarvittaessa lausunnon. Lisäksi ehdotus sisältää säännöksiä liiallisen alijäämän maihin kohdistettavasta tiiviimmästä seurannasta.

Rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella annetun asetusehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa tiukennettua valvontaa koskevat säännökset niille jäsenvaltioille, jotka saavat rahoitustukea Euroopan rahoitusvakausvälineeltä (ERVV), Euroopan rahoitusvakausmekanismilta (ERVM), Euroopan vakausmekanismilta (EVM) tai muilta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, kuten Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF).

Valtioneuvoston U-jatkokirjelmässä on selostettu neuvostokäsittelyn aikana tehtyjä muutosesityksiä talousarvioiden seurantaa koskevaan asetusehdotukseen. Ne kohdistuvat finanssipolitiikan sääntöön ja siihen liittyvään korjausmekanismiin, jäsenvaltioiden taloudellisiin kumppanuusohjelmiin sekä valtiovelan liikkeellelaskuun.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto tukee pääosin komission asetusehdotuksia. Ne vastaavat pitkälle 26 päivänä lokakuuta 2011 pidetyssä euroalueen huippukokouksessa hyväksyttyjä päätelmiä, joiden mukaan komissiolle tulee antaa mahdollisuus tarkastella kansallisia budjettiesityksiä etukäteen. Jos budjettivuoden aikana esiintyy poikkeamia sovitusta, voi komissio antaa suosituksia korjaavista lisätoimista. Olisi kuitenkin tärkeää, että komissio keskittyisi tässä ennen muuta alijäämä- ja ohjelmamaiden budjettiseurantaan. Jotkut ehdotuksista saattavat olla liian vaativia, koska on vaikea nähdä, että komissiossa voidaan seurantaan osoittaa riittävästi päteviä resursseja.

Asetusehdotuksia käsiteltäessä tulisi asettaa selkeitä prioriteetteja. Budjettiseurannan tiivistämisen tulee heijastaa budjettitilanteita ja riskejä. Tämän vuoksi on hyvä, että siirrytään asteittain kiristyvään seurantaan. Niiden maiden osalta, jotka ovat jo saavuttaneet tavoitteensa eivätkä ole alijäämämenettelyn tai sopeutusohjelman piirissä, voitaisiin pitäytyä olemassa olevassa monenvälisessä seurannassa. Asteittain kiristyvä seuranta olisi samalla kannustin sille, että alijäämäiset ja velkaantuneet jäsenvaltiot kiirehtisivät korjaustoimia.

Asetusehdotukset ovat osin päällekkäisiä talouspolitiikan koordinaatiopaketissa (ns. six pack) sovittujen uudistusten kanssa. Ehdotuksia käsiteltäessä olisi selvitettävä, mikä kuuluu yhtäältä jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, johon finanssipolitiikan kansallisten sääntöjen omaksuminen liittyy, ja toisaalta mitä tulisi odottaa euromaiden väliseltä koordinaatiolta. Uudet asetukset eivät saa heikentää jo hyväksyttyä lainsäädäntöä. Finanssipolitiikan sääntöjen tulisi olla läpinäkyviä ja selkeitä. Päällekkäiset säädökset ja menettelyt eivät välttämättä lisää koordinaation johdonmukaisuutta ja selkeytä vastuunjakoa. Tämä koskee myös ehdotuksia riippumattomista talousennusteista ja finanssipoliittisista neuvostoista. Olisi järkevää, että jokainen jäsenvaltio järjestäisi nämä seikat omien olosuhteittensa ja edellytystensä mukaisesti, mutta samalla varmistettaisiin, että menettelyt varmistavat kansallisen budjettisuunnittelun objektiivisuuden.

U-jatkokirjelmä. Finanssipolitiikan säännön sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön toteutuu asetusehdotuksen mukaan hyvin pitkälle sen mukaisesti, mitä talousliiton vahvistamista koskevassa sopimuksessa on todettu. Sen sijaan kysymys kansalliseen lainsäädäntöön sisällytettävistä korjausmekanismeista on edelleen avoinna. Asian valmistelua ei ole syytä kiirehtiä liikaa, jotta jäsenvaltioiden näkemykset ja vaihtelevat olosuhteet voidaan ottaa riittävästi huomioon. Tässä mielessä komission alustava ehdotus, jonka mukaan se ei tulisi antamaan tätä koskevaa erillistä esitystä vaan ainoastaan tiedonannon, jonka pohjalta keskustelua voidaan jatkaa ja johon perustuen voidaan lopulta hyväksyä yhteiset käytännesäännöt, on perusteltu ja kannatettava. Korjausmekanismin periaatteista voidaan sopia euroalueen tasolla, mutta sen täytäntöönpano on järkevintä sopeuttaa jäsenvaltioiden olosuhteisiin ja käytäntöihin. Tässä yhteydessä voidaan myös välttää sellaiset mekanismit ja toimet, joilla finanssipolitiikkaa kiristettäisiin myötäsyklisesti.

Valtionvelan liikkeeseenlaskuun liittyvä talousunionin vahvistamista koskevan sopimuksen määräys ei edellytä sellaista koordinaatiota tai tietojen vaihtoa, joka tapahtuisi varsinaisen budjettiprosessin yhteydessä. Koska asianomaisten viranomaisten kesken on jo olemassa toimiva tietojenvaihtomenettely, on harkittava tarkkaan, mitä tästä asiasta todettaisiin itse asetuksessa. Tämä asia onkin palautettu komission valmisteluun.

Suomi pitää ehdotusta taloudellisista kumppanuusohjelmista, joilla täydennetään liiallisten alijäämien menettelyä, hyödyllisenä. Se ei heikentäisi budjettikuria eikä 126 artiklan mukaisen alijäämämenettelyn täytäntöönpanoa. Sen, että alijäämämaa sitoutuu ohjelmassa viemään läpi rakenteellisia, julkisen talouden kestävyyttä vahvistavia uudistuksia ja että näiden uudistusten toteutumista seurataan, voidaan katsoa vahvistavan alijäämämenettelyä ja euroalueen taloutta.