Direktiiviehdotuksen tavoitteena on poistaa yritysten riskiä joutua oikeusriitoihin ja kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi ja siten parantaa yritysten oikeusvarmuutta ja toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla.
Ehdotuksen mukaan direktiivissä vahvistettaisiin säännöt jäsenvaltioiden siirtohinnoittelusääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja markkinaehtoperiaatteen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi unionissa. Direktiiviehdotuksessa ehdotetaan markkinaehtoperiaatteen sisällyttämistä unionin oikeuteen, keskeisimpien siirtohinnoittelusäännösten harmonisointia, OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations) aseman selventämistä ja sitä, että täytäntöönpanosäädöksillä voitaisiin luoda yhteisiä sitovia siirtohinnoittelusääntöjä tietyn tyyppisille liiketoimille OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden puitteissa.
Valiokunta katsoo valtioneuvoston kannassa esitetyin tavoin, että direktiivin tavoitteet ovat kannatettavia. Ehdotus sisältää kuitenkin useita jatkovalmistelussa huomioon otettavia seikkoja, mikä on otettu huomioon myös valtioneuvoston kannassa. Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa moni piti kannatettavina ehdotuksen tavoitteita pyrkiä siirtohinnoittelua koskevien veroriitojen vähentämiseen ja verovarmuuden lisäämiseen. Eräät kuultavat kuitenkin kyseenalaistivat, voidaanko ehdotuksella saavuttaa näitä tavoitteita, ja suhtautuivat ehdotukseen varauksellisesti tai katsoivat, että ehdotusta ei tulisi edistää.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa korostui näkemys siitä, että direktiiviehdotuksen tulisi seurata tarkoin OECD:n siirtohinnoitteluohjeita, jotta vältyttäisiin tulkintakäytäntöjen eriytymiseltä. Riskinä nähtiin muun muassa markkinaehtoperiaatteen tulkintaan liittyvien epäselvyyksien lisääntyminen, oikeusvarmuuden heikkeneminen ja hallinnollisen taakan lisääntyminen. Kuulemisissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että merkittävä osa siirtohinnoitteluriidoista aiheutuu suhteessa muihin kuin EU-valtioihin, joita EU:n markkinaehtoperiaate ei joka tapauksessa sitoisi. Valiokunta yhtyy tältä osin asiantuntijakuulemisessa esitettyihin huoliin ja pitää valtioneuvoston kannassa esitetyn tavoin tärkeänä, että direktiiviehdotus seuraisi tarkasti OECD:n siirtohinnoitteluohjeita. Direktiivin sisällön yhdenmukaisuutta OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa olisi pyrittävä edistämään direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa. Myös siitä näkökulmasta, joutuvatko yritykset ja veroviranomaiset käytännössä noudattamaan eri sisältöisiä ohjeita suhteessa kolmansiin maihin vai ei, olisi tärkeää, että direktiivin sisältö ei poikkeaisi OECD:n siirtohinnoitteluohjeista.
Hallitusohjelman mukaan verotustoimivallan tulee jatkossakin säilyä pääasiassa kansallisella tasolla. Valtioneuvoston kannan mukaisesti myös valiokunta pitää tärkeänä, että jatkokäsittelyssä pyritään selvittämään unionissa muodostettavan yhteisen kannan tarkoituksenmukaisuutta. Valiokunta pitää vastaavasti tärkeänä, että Suomi saa jatkossakin käyttää itsenäisesti puheoikeuttaan kansainvälisissä järjestöissä.
Kuulemisessa nostettiin esille myös direktiiviehdotuksessa esitetty etuyhteysmääritelmä, jossa merkityksellisenä omistusrajana pidettäisiin 25 prosenttia. Tämän nähtiin lisäävän hallinnollista työtä ja kustannuksia sekä verovelvollisille että Verohallinnolle, koska ehdotettu määritelmä laajentaisi siirtohinnoittelun ja siirtohinnoitteludokumentaation piirissä olevien toimijoiden joukkoa. Toisaalta yhdessä lausunnossa etuyhteysmääritelmän yhtenäistäminen direktiivissä nähtiin hyvänä asiana. Valiokunta katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi arvioida etuyhteysmääritelmän tarpeellisuutta, ottaen myös huomioon erilaisesta määritelmästä aiheutuva hallinnollinen taakka.
Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntely ei aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitusta verovelvollisille tai Verohallinnolle. Jatkovalmistelussa olisi pyrittävä saamaan tarkemmat hallinnolliset ja taloudelliset vaikutusarviot. Erityisesti tämä koskee direktiiviehdotuksen perusteella annettavia säädöksiä.
Kuulemisessa nostettiin esille, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeet sisältyvät jo nykyisellään varsin monen jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön, jolloin EU-tasoinen sääntely ei välttämättä toisi lisäarvoa. Lisäksi kyseenalaistettiin direktiivin tarpeellisuutta, koska siirtohinnoitteluriidat eivät johdu siitä, että siirtohinnoitteluohjeiden asemasta olisi epäselvyyttä, vaan siitä, että niitä tulkitaan eri tavoin yksittäisissä tapauksissa. Tältä osin on huomattava, että unionin alueella on valtioita, joissa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asema tulkintalähteenä ei ole yhtä vakiintunut.
Asiantuntijakuulemisissa nostettiin esille kysymyksiä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asemasta suhteessa legaliteettiperiaatteeseen. Tältä osin valiokunta toteaa, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin viittaamisen osalta legaliteettiperiaatteen mukaisuuden varmistaminen on keskeinen asia direktiivin jatkovalmistelussa. Tämä on tuotu esille myös valtioneuvoston kannassa, jonka mukaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin viittamisen tapaa tulee pyrkiä arvioimaan myös legaliteettiperiaatteen näkökulmasta jatkokäsittelyssä.
Valiokunnan kuulemisissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että direktiivin myötä tulkintakysymykset ratkottaisiin jatkossa Euroopan unionin tuomioistuimessa, mikä voisi etenkin alkuvaiheessa pitkittää oikeudellista epävarmuutta pahimmillaan jopa vuosia. Toisaalta eräät näkivät myös hyvänä sen, että Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta voisi pitkällä aikavälillä yhdenmukaistaa tulkintakäytäntöä. Tältä osin valiokunta toteaa, että direktiivin seurauksena Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön merkitys siirtohinnoitteluasioissa todennäköisesti kasvaisi huomattavasti. Sillä kuinka yhdenmukaista sääntely olisi OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa, olisi vaikutusta myös oikeuskäytännön ennakoitavuuteen. Valiokunta pitää tärkeänä, että huolet Euroopan unionin tuomioistuimen roolin merkityksen kasvusta voidaan ottaa riittävästi huomioon jatkovalmistelussa.
U-kirjelmässä tuodaan esille, että direktiivi muodostaa sääntelykehyksen, jonka ulottuvuutta on mahdollista merkittävästikin muuttaa täytäntöönpanosäädösten avulla ja etenkin neuvostolle ehdotetut valtuudet antaa täytäntöönpanosäädöksiä voisivat johtaa sisällöllisesti merkittäviinkin muutoksiin siirtohinnoittelusääntöjen osalta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että jatkovalmistelussa on huolehdittava, että komissiolle ja neuvostolle annettavat valtuudet ovat oikeasuhtaisia, tarkoituksenmukaisia, selkeitä ja tarkasti rajattuja eivätkä aiheuta kohtuutonta hallinnollista taakkaa sekä arvioitava, ovatko etenkin neuvostolle ehdotettavat täytäntöönpanosäädösvaltuudet perusteltuja.
Valtioneuvoston kannan mukaisesti Suomen kantoja on tarvittaessa tarkennettava ehdotuksen käsittelyn edetessä.