SUOMI TYÖLINJALLE — KAIKKI PIDETÄÄN MUKANA
Vienti vetämään
Vaikka sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei usko, että kilpailukykysopimuksen vaikutukset ovat niin merkittävät kuin hallitus väittää, neuvotteluiden viivästyminen entisestään olisi heikentänyt juuri tällä hetkellä välttämättömiä vakauden näkymiä talouteen ja työmarkkinoille. Hallituksen tärkeä tehtävä olisi kuitenkin edesauttaa luottamusta työmarkkinoilla.
Kilpailukykysopimuksen lisäksi pitää puuttua pahenevaan rakennetyöttömyyteen ja lisätä aktivointitoimia, jotta kasvun pidemmän aikavälin edellytykset ja uusien työpaikkojen synty turvataan.
Vientiin on suunnattava täsmätoimia: päästökauppakompensaatio on otettava käyttöön komission asettaman enimmäismäärän mukaisena, energiaintensiivisten yritysten veronpalautusta on nostettava väliaikaisesti 90 prosenttiin, väylämaksu on puolitettava eli lasketaan neljäsosaan normaalitasosta kehyskauden loppuun asti. Rataveron poistoa tulee jatkaa kehyskauden loppuun.
Viennin elpymisen tukemisessa on muistettava pk-yritysten vienti. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa pk-yritysten vientiosuus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa, jolloin talous on vähemmän muutaman suuren vientiyrityksen varassa. Siten näiden maiden talous on vakaampi.
Suomalaiset yritykset ovat useimmiten liian pieniä kyetäkseen tarjoamaan miljardiluokan hankekokonaisuuksia kansainvälisille markkinoille. Ranskalaisessa Pacte PME -mallissa 50 suurta yhtiötä on sitoutunut kumppanuuteen pk-yritysten kanssa. Se on hyvä esimerkki, miten parannetaan PK-yritysten viennin edellytyksiä. On luotava veturiverkosto, jossa suuri veturiyhtiö ja asiantuntijaverkosto huolehtivat tarjousten jättämisestä, neuvotteluista, sopimuksista ja lakiasioista. Laaja verkosto erikokoisia yrityksiä tuottaa hankekokonaisuuksien sisällön.
Kustannuskilpailukyvyn paraneminen ei yksin korjaa vientisektorin ongelmia. Tuottavuutta on kehitettävä, laatua on parannettava, sekä tuotteiden ja palveluiden kirjoa laajennettava. Hallitus tuijottaa liikaa hintakilpailuun eikä kiinnitä riittävästi huomiota laadulliseen kilpailukykyyn, tuotteiden ja palveluiden lisäarvoon, osaamisen ja viennin korkeampaan myyntihintaan. Palveluviennin arvo on selvässä kasvussa. Suomalaisten yritysten markkinointipanostukset ovat olleet kilpailijamaihin nähden vaatimattomia jo ennen taantuman aiheuttamia leikkauksia. Valiokunnan kuuleman asiantuntijan mukaan panostukset sekä markkinoinnin koulutukseen että valtion yritysrahoituksen ja -kehityksen kaupallistamisen ja markkinoinnin tukeen ovat välttämättömiä suomalaisen viennin arvon korottamisessa. Näihin toimiin on siis ryhdyttävä heti.
Suomalaisten vientiyritysten pääsyä referenssimarkkinoille on tuettava. Tavoitteiden saavuttamiseksi pitää selvittää uuden erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten vientiä tukevan valtion erityistehtäväyhtiön perustamista. Tämä yhtiö voisi mm. koordinoida valtion vientituki-instrumenttien kokonaisuutta, tarjota vientiyrityksille verkostoja sekä analyysipalveluita ja toimia yksittäisiä yrityksiä yhteen tuovana jalustana, joka näin edistäisi mahdollisuuksia tarjota laajempia hankekokonaisuuksia vientiin.
Talouden kehitys on ollut yksityisen kysynnän ja rakentamisen varassa, kun vienti ei ole elpynyt. Näissä olosuhteissa ei pidä vaarantaa yksityistä kysyntää, jonka varassa myös työllisyyden kehitys on ollut.
Työllisyys ja kotimarkkinat
Työmarkkinoiden akuutein ongelma on pitkäaikaistyöttömyyden kasvu ja sitä seuraava rakennetyöttömyyden kasvu. Kasvava rakennetyöttömyys heikentää tulevaisuuden kasvunäkymiä. Siksi tarvitaan nopeita ja vaikuttavia toimia työllisyystilanteen parantamiseksi. Myös nuorten työttömyys on kasvanut ja työttömyysjaksot pidentyneet.
Pitkittyvä työttömyys heikentää talouden kasvun mahdollisuuksia. Nyt pitäisi tehdä yhteisvaikutuksiltaan talouspolitiikan kolmiloikka, jossa työmarkkinasopimus, työllisyyttä tukevat toimet sekä kasvua vahvistava investointipaketti muodostavat toisiaan tukevan kolmiloikan. Sillä annetaan lisäpotkua talouteen ja työllistämiseen.
Työeläkemaksuja tulee väliaikaisesti alentaa sekä työntekijöiltä että työnantajilta 0,4 prosentilla jo kuluvana vuonna. Hyvinä vuosina kerättyjä Emu-puskureita on nykyisessä taloustilanteessa perusteltua käyttää työnantajan ja työntekijän työeläkemaksun alentamiseen. Alennettu työeläkemaksu olisi voimassa vuosina 2016—2018. Puskurit kartutettaisiin takaisin normaalille tasolleen siten, että vuosina 2020—2023 maksu mitoitettaisiin väliaikaisesti korkeammalle tasolle.
Työllisyyttä tulee tukea myös Rinteen työllistämissetelillä. Passiivisten työttömyysetuuksien maksamisesta on siirryttävä aktiiviseen työllistämisseteliin. Jokaisella työttömällä on kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen oikeus Rinteen työllisyysseteliin, jolloin hänet palkkaava työnantaja saa 300 päivän ajan n. 700 euroa kuukaudessa tukea.
Suomessa on jo 121 000 pitkäaikaistyötöntä, ja määrä on kasvanut vuodessa lähes 15 prosentilla. Siksi on aloitettava pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaohjelma. Pitkään jatkuva korkea työttömyys johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilta ja on siten paitsi inhimillinen tragedia myös pitkän aikavälin kasvua heikentävä tekijä. On ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin pitkäaikaistyöttömyyden taittamiseksi.
Vastuu pitkäaikaistyöttömien työllistämispalveluista ja siihen liittyvät resurssit on siirrettävä kaikilta osin kunnille Tanskassa jo pitkään sovelletun mallin mukaisesti. Pitkäaikaistyöttömien palvelut järjestyvät tehokkaasti vain, jos vastuu siirretään kokonaisuudessaan kunnille. Näin varmistetaan yhteys muihin kunnan tarjoamiin palveluihin ja elinkeinopolitiikkaan. Lisäksi kunnissa on usein paras asiantuntemus paikallisista työmarkkinoista.
Nuorisotyöttömyyden kasvu ja nuorten syrjäytyminen ovat erittäin huolestuttavia ilmiöitä. Edellisellä hallituskaudella Suomeen luotiin nuorisotakuu, jonka toteuttamiseen varattiin 60 miljoonaa euroa joka vuosi. Nykyisen hallituksen aikana määrärahat on leikattu lähes kokonaan pois. Nuorisotakuun rahoitus tulee pelastaa ja tukea nuorten työllistymistä mm. siten, että sanssi-kortin avulla nuorille avautuisi työpaikkoja. Sanssi-kortin arvo työnantajalle on 700 euroa kuukaudessa kymmenen kuukauden ajan. Työllisyysmäärärahoja tulee nostaa työllisyyden, kouluttautumisen ja yrittäjyyden lisäämiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi.
Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä toisen asteen ammatillisen koulutuksen arvostuksen ja vetovoimaisuuden hyväksi ja nuorten työelämävalmennuksen parantamiseksi. Nyt on suuri uhka, että leikkaukset murentavat koulutuksen laatua ja vaarantavat koulutukseen pääsyn. Suomen on pidettävä huolta, että kaikilla nuorilla on aukoton mahdollisuus saada laadukas toisen asteen koulutuspaikka ja antaa riittävä tuki ensimmäisen työpaikan saannissa.
Pankkeja tulee kannustaa lyhennysvapaiden vuosien jatkamiseen. Lyhennysvapaat vuodet ovat elvyttäneet kotimaista yksityistä kulutusta ansiokkaasti. Valtiovarainministeriö on arvioinut lyhennysvapaiden lisänneen kotimaista kulutusta 0,4 prosenttia.
Yrittäjyys
Yrittäjyyden merkitys taloudessa ja yhteiskunnassa on kasvanut, vaikka samalla suuryritysten osuus BKT:stä ja työllisyydestä on pienentynyt. Vuosina 2001—2012 suuryritysten henkilöstömäärä Suomessa on kasvanut noin 7 000:lla ja pk-yritysten noin 102 000:lla.
Erikokoisilla yrityksillä on erilaiset tarpeet ja erilaista annettavaa kansantalouteen. Toimien pitää ulottua kaikkein pienimmistä yrityksistä pörssiyhtiöihin. Erityisesti pk-yritysten ja suurten pörssiyhtiöiden keskinäistä yhteistyötä on syytä vauhdittaa.
Yksinyrittäjien asemaa on parannettava luomalla ensimmäisen työntekijän vähennys. Yritykseen palkattavan uuden työntekijän palkkaa voi vähentää seuraavan vuoden tuloksesta 20 000 euroa. Työllistämisvähennys toteutetaan ensin alueellisena kokeiluna. Samalla mikroyrittäjien keskinäisiä verkostoja on tuettava.
Pieniä ja keskikokoisia yrityksiä on tuettava Finnveran juniorilainalla. Suomalaisten pk-yritysten lainansaanti on ollut pitkään vaikeaa. Finnveralle tulisi antaa laajemmat valtuudet luotottaa pieniä ja keskikokoisia yrityksiä heti vuodesta 2016 lähtien. Esimerkiksi Norjassa yritysten joukkovelkaa lasketaan liikkeelle 15 kertaa enemmän kuin Suomessa. Viennin edistämiseksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota laivateollisuuden, ICT-alan ja metsäteollisuuden muuttuvaan kilpailuympäristöön. Finnveran vientivaltuuksia tulee nostaa. Sen lisäksi on tehtävä pitkän aikavälin suunnitelma valtuuksien nostamiseksi riittävälle tasolle jatkossa.
Yrittäjien ja itsensä työllistäjien sosiaaliturvaa on kehitettävä. Hallituksen on varmistettava, että yhteiskunnan rakenteet rohkaisevat yrittäjäkykyisiä henkilöitä yrittäjyyteen. Tämä edellyttää, että yrittäjäksi lähteminen tai yrityksen epäonnistuminen ei lisää kohtuuttomasti riskiä pudota yhteiskunnan ulkopuoliseksi. Esimerkiksi Ruotsissa yrittäminen työttömyysturvalla on mahdollista yrityksen kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana.
Suomen on panostettava innovaatiovetoiseen talouskasvuun. Käytännön keinoja tämän vahvistamiseksi ovat panostukset koulutukseen ja T&K-toimintaan. Yritysten menestymismahdollisuuksia voidaan parantaa myös julkisilla yrityspalveluilla ja kohdentamalla julkisia hankintoja pienyritysten kannalta tasapainoisemmiksi, jolloin mahdollistetaan samalla referenssiprojektien saaminen.
Suomeen tulee laatia yhteistyössä alan toimijoiden kanssa palvelualojen (ml. matkailu) kasvu-, elinkeino- ja työllistämisstrategia sekä matkailun kasvun ja uudistumisen tiekartta vuosille 2015—2025. Tämä strateginen hanke tulee nostaa hallituksen kärkihankkeiden joukkoon. Matkailu tarjoaa työllisyys- ja kasvumahdollisuuksia mm. vaikeasta työllisyystilanteesta kärsiville alueille Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Palveluyritysten, erityisesti luovien alojen yritysten, liiketoimintaosaamista ja immateriaalioikeuksien hyödyntämistä on edistettävä täsmäohjelmalla. Yritysten markkinointiosaamista on lisättävä määrätietoisella toimenpiteiden kokonaisuudella.
Investoinnit
Investointien kasvua tukisi nykyistä elvyttävämpi finanssipolitiikka. Vaikka julkisen talouden liikkumatila on pieni, mahdollisuuksia erityisesti julkisten investointien lisäämiselle on olemassa.
On tuettava kaupunkialueiden infrahankkeita, joiden ympärille rakennetaan hyvien liikenneyhteyksien varrelle kohtuuhintaista ja monimuotoista asuntotuotantoa ja palveluita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kohtuuhintaisen asuntokannan rakentamiseen ja sen kannustimiin. Asuntotuotannon kannustimia tulee suunnata pysyvästi kohtuuhintaiseen tuotantoon. On julkisen tuen väärinkäyttöä suunnata tukea asuntotuotantoon, joka neliöhinnoiltaan vastaa vapaarahoitteista ja jossa rakennuttajalla on mahdollisuus keinotteluun lyhyillä vuokra-rajoituksilla ja ARA-hintaisella tontilla. Kohtuuhintaisen ja pitkäjänteisen vuokra-asuntorakentamisen lisäämiseksi hallituksen tulee aloittaa välittömästi 40 vuoden korkotukijärjestelmän uudistaminen niin, että tuki on ehdoiltaan kilpailukykyinen. Uudistuksessa on huomioitava mm. pysyvästi kilpailukykyinen korkotaso, korkotuen keston pidentäminen ja lainojen lyhennysohjelman takapainotteisuuden vähentäminen.
Asuntojen korjausrakentamista tulee tukea voimakkaammin. Se tuo työllisyyttä ja kuroo umpeen isoa korjausvelkaa muun muassa 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä.
Infrahankkeet ja asuntohankkeet on yhdistettävä voimakkaasti julkisten investointien suunnittelussa. Kaupunkialueille suunnattavat asuntotuotantoa sisältävät rakennushankkeet mahdollistavat myös asuntojen hintapaineen torjunnan. Asuntotuotannon lisääminen pitää yllä työvoiman saatavuutta nopeimmin kasvavilla kaupunkiseuduilla. Myös Euroopan strategisten investointien ESIR-rahaston ja TEN-T-investointitukien mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti.
Työllisyyttä ja elinvoimaa voidaan kasvattaa väyläinvestoinneilla eri puolille Suomea. Väyläinvestoinneilla voidaan myös edesauttaa kasvun mahdollisuuksia esimerkiksi teollisten investointien edellyttämän infran parantuessa.
Homekoulut ja muutoin huonossa kunnossa olevat koulut, kirjastot ja terveyskeskukset kannattaa korjata nyt, kun työvoimaa on saatavilla ja investointeja tarvitaan. Julkinen sektori tarjoaa lyhyellä aikavälillä käynnistettävälle korjaushankkeelle porkkanarahan.
Koulutus ja tutkimus turvaavat pitkän aikavälin kasvunäkymät
Hallitus esittää julkisen talouden suunnitelmassaan useita leikkauksia eri hallinnonaloille. Noin kolmannes kaikista budjettileikkauksista otetaan OKM:n hallinnonalalta. Kumulatiivisesti opetuksesta, koulutuksesta ja tutkimuksesta leikataan lähes 3 miljardia euroa, kun kärkihankkeita rahoitetaan väliaikaisesti 300 miljoonalla eurolla. Hallitus säästää koulutusmenoista suhteessa enemmän kuin muualta, vaikka koulutuksen osuus kaikista julkisista menoista on vain reilut 10 prosenttia. Hallituksen koulutusleikkauksien jälkeen koulutuksen osuus julkisista kokonaismenoista on alhaisemmalla tasolla kuin 1990-luvun laman aikana.
Hallitus ilmoitti kehysriihen yhteydessä, ettei OKM:n hallinnonalalle tule uusia säästöjä, mutta toisin kävi. Koulutuslupaus petettiin taas. Valtionosuusrahoituksen indeksikorotusten 0,85 prosentin lisävähennys (74,8 milj. euroa) vuonna 2017 kohdistuu peruspalveluiden valtionosuusrahoitukseen. Varhaiskasvatukseen, esi- ja perusopetukseen sekä osaan kirjasto- ja kulttuuritoimen rahoitusta tulee siis uusi lisäleikkaus.
Sekä kotimaiset että kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suomalainen peruskoulu on monella tapaa tienhaarassa. Hallitus on tällaisessa tilanteessa leikannut jo aikaisemmin perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettuja rahoja 30 miljoonaa euroa sekä laatuun ja tasa-arvoon suunnattuja avustuksia 10 miljoonaa euroa. Koulutuksellinen eriarvoisuus kasvaa oppilaiden, koulujen ja kuntien välillä sekä kaikilla koulutustasoilla. Ensimmäistä kertaa sataan vuoteen koulutustaso kääntyy laskuun, kuten myös OECD Suomea varoittaa. Suomi on tätä menoa menettämässä vuosikymmenten aikana korkealla osaamisella ja koulutuksella saavutettua etuaan verrattuna kilpailijamaihin.
Subjektiivisen päivähoidon rajaus ja yli 3-vuotiaiden ryhmäkokojen suurentaminen yhdistettynä aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korottamiseen sadalla prosentilla sekä sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen nostamiseen eivät voi olla jättämättä pysyviä jälkiä suomalaisten lasten ja perheiden hyvinvointiin.
Päivähoidon ja aamu- ja iltapäivätoiminnan maksukorotuksiin liittyvä kannustusloukkujen ilmeisyys johtaa siihen, että sekä naiset että lapset jäävät kotiin. Useat kunnat ovat jo päättäneet olla ottamatta käyttöön maksujen korotuksia, ryhmäkokojen rajaamista ja/tai subjektiivisen päivähoidon rajoittamista. Toisissa kunnissa toimitaan päinvastoin.
Hallituksen leikkaustoimenpiteet tulevat kehyskaudella kohdentumaan erityisen voimakkaasti ammatilliseen koulutukseen. Kun hallitus päätti luopua takuukorotuksesta, ammatillisen koulutuksen rahoitusta vähennetään hallituskauden aikana jo 248 miljoonaa euroa. Tämä leikkaus vastaa suuruudeltaan 24 000 opiskelijapaikan kustannuksia.
Vetoomuksista huolimatta hallitus päätti, että leikkaukset ammatilliseen koulutukseen toteutetaan jo vuonna 2017 eli vuotta aikaisemmin kuin varsinainen uudistus ja leikkaus kohdentuu yksistään ammatillisen peruskoulutuksen kuntarahoitusosuuteen. Erikoista on sekin, että koulutuksen järjestäjät eivät saaneet sopeuttaa toimintaa epäsopivista toimitiloista luopumalla. Sen sijaan hallitus päätti, että aloituspaikkoja voidaan leikata. Siten ammatillisen koulutuksen järjestäjät joutuvat kuluvana vuonna itse ratkaisemaan, kerätäänkö vuonna 2017 edessä olevat säästöt karsimalla opiskelijamääriä vai leikkaamalla yksikköhintoja tai molemmilla keinoin.
Ammatillisen koulutuksen uudistaminen on menossa väärään suuntaan, koska hallitus säästää aloituspaikoista eikä rakenteista. Hallituksen toimet johtavat merkittävään ammatillisen koulutuksen keskittämiseen, jonka lopputulosta ei tiedä kukaan. Koulutuksen alueellinen tasa-arvo kärsii, kun aloituspaikat, koulutusalat ja koulutuspaikkakunnat vähenevät. Aikuiskoulutus uhkaa loppua kokonaan, kun ainakin nuoret on huolehdittava koulutukseen. Silti yhteiskuntatakuun toteuttamiseen kärkihankkeena on varattu vain 10 miljoonaa euroa koko hallituskaudella.
Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2017—2020 ammatillisen koulutuksen osalta todetaan, että rahoituksen kustannusperusteisuudesta luovutaan ja jatkossa rahoituksen tasosta päätetään vuosittain valtion talousarviossa, korkeakoulujen rahoitusta vastaavasti. Uuteen rahoitusjärjestelmään siirtyminen tapahtuu lähtökohtaisesti vuoden 2017 rahoitustasossa, jota korotetaan vuosittain indeksillä. Kehysriihen päätöksistä ei ole saatu selvitystä, mitä ne todellisuudessa tarkoittavat.
Koulutuksen yhtiöittäminen ja ammatillisen koulutuksen siirtäminen kunnilta valtiolle eivät ole toimivia ratkaisuja.
Kaiken kaikkiaan valmistelussa oleva rahoitusmalli osoittaa uudistuksen menevän väärään suuntaan. Rahoitus kiristyy ja sen ennustettavuus heikentyy, sääntely tiukentuu ja ohjaus lisääntyy. Suuri osuus rahoituksesta jää ehdollisuuden varaan.
Leikkaukset korkeakouluihin, niiden opetukseen ja tutkimukseen heikentävät Suomen tulevaisuuden näkymiä ja kasvupotentiaalia. Siksi leikkauksista pitää luopua. Isot leikkaukset ja samaan aikaan vaatimukset korkeakoulujen toiminnan tehostamiseksi ovat johtaneet jo mm. päätökseen Savonlinnan OKL:n lakkauttamisesta.
Hallituksen valmisteilla olevassa yliopistojen rahoitusmallin muuttamisessa lisätään ns. strategista rahoitusta ja vähennetään perusrahoitusta entisestään tilanteessa, missä koko perusrahoitusta on jo leikattu aikaisemmin hallituskaudeksi. Uuden rahoitusmallin myötä mm. maakunnallisten yksiköiden rahoitus vaarantuu, kun raha ohjaa jatkossa keskittämistä. Syystäkin hallitusta arvostellaan strategisesta keskittämisestä ilman avointa ja julkista visiota ja yhteisesti jaetumpaa mandaattia. Sama on vaarana myös ammattikorkeakoulujen tulevassa rahoitusmallissa. Ammattikorkeakoulut ovat tukeneet aluekehitystä, mitkä vaarantuu resurssien heiketessä.
Korkeakoulut ja yritykset tietävät itse parhaiten, miten innovaatioita synnytetään, tuetaan ja kaupallistetaan. Fiksu valtio luo oikeat kannusteet. Sen sijaan valtioneuvoston alaisena toimiva poliittisesti ohjattu "strateginen tutkimus" kohdentaa resursseja poliittis-hallinnollisiin päämääriin eikä kysynnän ja tulevaisuuden tarpeiden ohjaamana.
Suomi on osannut ennenkin panostaa osaamiseen, koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Näin on toimittu erityisesti viime vuosina, mutta myös 1990-luvun laman aikanakin t&k-toimintaan satsattiin leikkausten sijaan. Nyt toimitaan päinvastoin. Suomi on jäämässä julkisissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopanostuksissa jälkeen kansainvälisistä verrokkimaistaan.
Hallitus leikkaa esimerkiksi Tekesin toiminnan rahoitusta merkittävästi. Leikkausten seurauksena suomalainen innovaatiotoiminta ja korkea osaaminen murentuvat. Uusien tuotteiden vieminen markkinoille saattaa hidastua tai jopa estyä. Tekes on ollut rahoittamassa kahta kolmasosaa suomalaisista yleisesti tunnetuista innovaatioista. Viime vuosien onnistumisten valossa tässä palautetuilla rahoitusvaltuuksilla saadaan vuonna 2016 kymmeniä patentteja ja patenttihakemuksia, synnytetään satojen miljoonien eurojen liikevaihtoa ja vientiä. Erityisen korvaamaton Tekes on ollut start-up-yrityksille, mutta myös suurempien yhtiöiden tuotekehittely on hyötynyt Tekesin rahoitus- ja kumppanuusmalleista. Leikkausten sijaan olisi innovaatiotoiminnan tukemiseen saatava vaikeina aikoina riittävästi varmuutta huippuosaamisen kehittymisen ja uusien innovaatioiden syntymisen turvaamiseksi.
Hallitus on päättänyt opintotukileikkausten toteuttamisesta ja opintotuen indeksin jäädyttämisestä pysyvästi. Hallituksen opintotukileikkauksien vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä noin 122 miljoonaa euroa. Hallitus leikkaa opintotuesta neljänneksen. Näin hallitus leikkasi enimmillään opiskelijoilta 86 euroa kuukaudessa lisää. Opintotukiuudistuksessa hallitus kannustaa opiskelijoita velkaantumiseen.
Opintorahan tason jäädessä jälkeen yleisestä kustannustason noususta, joutuvat opiskelijat osallistumaan entistä enemmän palkkatyöhön opintojen ohella, jolloin opiskeluajat pitenevät. Tämä ei ole linjassa hallituksen kaavailemien opintoaikojen lyhennysten kanssa. Opintotuen leikkaaminen lisää eriarvoistumista suomalaisessa yhteiskunnassa ja kannustaa entistä enemmän siihen, että hyvin toimeen tulevasta perheestä on jatkossa helpompi lähteä opiskelemaan.
Kaikki pidettävä mukana
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus peruuttaa epäoikeudenmukaisimmat ja jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvat tulonsiirtojen leikkaukset ja maksujen korotukset.
Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus on toteutettava niin, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat, palveluiden yhdenvertaisuus toteutuu ja palveluiden tuottamisen ensisijainen vastuu on julkisella sektorilla, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät. Palveluintegraatio on uudistuksessa turvattava niin, että kustannusten hillintä on mahdollista kansalaisten yhdenvertaisuutta vaarantamatta. Sosialidemokraatit eivät hyväksy julkisten hyvinvointipalveluiden pakkoyhtiöittämistä.
Hallitus on aiemmin ilmoittanut tavoittelevansa kolmen miljardin säästöjä sote-uudistuksella. Hankkeen edetessä säästöjen syntymisestä ei ole esitetty mitään konkreettisia laskelmia. Päinvastoin ns. valinnanvapausmalli uhkaa kasvattaa sote-kustannuksia ilman, että kaikille kansalaisille voidaan varmistaa jatkossa laadukkaat ja tasa-arvoiset palvelut. Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että hallituksen linjaamasta sote-uudistuksesta seuraa lisäkustannuksia — ei säästöjä. Asia on vakava. Lasku on tulossa maksuun seuraavalla vaalikaudella. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksesta on laadittava riippumaton kustannusarvio uudistuksen kokonaistaloudellisista vaikutuksista.
Vanhuspalvelulain toteutuminen on varmistettava. Ikäihmisten kannalta tärkeää vanhuspalvelulakia on toteutettava johdonmukaisesti. Hallituksen ei tule alentaa vanhuspalvelulain hoitajamitoitusta suunnittelemallaan tavalla, sillä se laskee ikäihmisten hoidon ja hoivan tasoa, vaarantaa potilasturvallisuuden sekä voi aiheuttaa lisäkustannuksia. Hallituksen on huolehdittava myös hoitohenkilöstön jaksamisesta ja riittävyydestä.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että kuntien palveluiden itsemääräämisoikeus asiakasmaksujen ja omavastuiden suhteen säilytetään. Hallitus ei saa määrätä kuntia toteuttamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tai päivähoidon maksukorotuksia.
Hallitus tavoittelee ensi vuodelle lähes 400 miljoonan euron leikkauksia vielä aiempien epäoikeudenmukaisten leikkausten lisäksi. Tämä sisältää sosiaaliturvaetuuksiin tehtävät 0,85 prosentin leikkaukset, joiden nettosumma on 80 miljoonaa euroa. Leikkausten kohteena ovat mm. vähimmäispäivärahat, kansaneläkkeet, takuueläkkeet, kotihoidon tuki, elatustuki, vammaistuki, työmarkkinatuki ja asumistuki. Vastoin aiempia lupauksiaan hallitus kohdistaa leikkauksen myös lapsilisiin.
Hallituksen linjaukset kasvattavat tuloeroja. Jos köyhyysrajana pidetään 60 prosenttia kotitalouksien mediaanituloista, etuuksien lisäleikkauksen seurauksena köyhyysrajan alle tipahtaa lähes 10 000 ihmistä. Huomattavaa on, että myös köyhyysrajalla elävien määrä kasvaa. Uusimpien inflaatioennusteiden perusteella indeksisidonnaisten sosiaaliturvaetuuksien taso olisi vuonna 2019 noin kuusi prosenttia heikompi kuin vuonna 2015. Näin ollen esim. takuueläkkeeseen tänä vuonna suunnattu korotus sekä vuodelle 2018 kohdistettu korotus on sulanut pois kehyskauden loppuun mennessä, jolloin hyöty jää miinusmerkkiseksi.
Turvapaikanhakijoiden kotouttamisen tehostamiseksi Suomen on pyrittävä pohjoismaiseen yhteistyöhön turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja kotouttamisessa. Suomi tulee tekemään esityksen muille Pohjoismaille yhteisistä periaatteista turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja kotouttamisessa. On valmisteltava yli hallituskauden ulottuva parlamentaarisesti laadittu kotouttamisohjelma.
Hallitus lähtee julkisen talouden suunnitelmassaan yhä siitä, että turvapaikan saavat eivät työllisty vielä kehyskaudella. Jotta maahanmuutto voisi olla paljon muutakin kuin kustannuserä, mm. nopeampaan työllistymiseen ja kouluttautumiseen tarvitaan rakenteellisia uudistuksia taloudellisesti vaikeina aikoina. Tarkoituksena on, että kotouttaminen aloitetaan jo vastaanottokeskuksissa ja että kotoutus on velvoittavaa eikä siitä voi ilman asiallista perustetta kieltäytyä. Turvapaikanhakijoiden lapsille on turvattava riittävät koulutuspalvelut. Suomeen ei pidä luoda hyvinvointipalveluissa kahden kerroksen väkeä, vaan kaikkia on kohdeltava samalla lailla. On syytä myös kiinnittää huomiota siihen, että maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset on jätetty kehyksen sisään.
Aluekehitys — keskittämispolitiikasta luovuttava
Aluekehitykseen liittyvillä päätöksillä on suuria vaikutuksia ihmisten arkeen. Aluekehityksen ytimessä on alueiden tukeminen niiden oman elinvoiman kehittämisessä ja kasvupanostuksissa. Siihen kuuluvat myös ne linjaukset, joilla mahdollistamme ihmisten ja tavaroiden sujuvan liikkumisen. Aluekehitykseen kuuluu se, millaisia palveluja on saatavilla eri osissa Suomea, erilaisilla alueilla ja eri kunnissa.
Hallitus toteuttaa ennennäkemätöntä keskittämispolitiikkaa. Se on leikannut tai leikkaamassa kunnista postikonttoreita, poliisiasemia, julkisen liikenteen vuoroja ja pysäkkejä, käräjäoikeuksia ja niiden asiointitoimistoja ja istuntopaikkoja. Lisäksi tulossa on asiakasmaksujen korotukset moniin kunnallisiin palveluihin, kuten päivähoitoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Hallitusohjelmassa luvataan huolehtia alueellisesti kattavasta koulutuksesta. Alueellinen koulutuksellinen tasa-arvo on kuitenkin vaarassa, sillä hallituksen jättileikkaukset koulutukseen ajavat koulutuksen järjestäjät keskittämään entisestään koulutuspaikkoja, koulutusaloja ja koulutuspaikkakuntia niin perusopetuksen, toisen asteen kuin korkeakoulujenkin suhteen. Hallituksen kaavailemat koulutuksen jättisäästöt ja koulutuslupaus ovat vakavassa ristiriidassa keskenään. Hallitus on määrätietoisesti heikentämässä elinvoimaisuutta useilla alueilla, ja heikentämässä kasvun edellytyksiä.
Tasapainoisesta aluetaloudesta ja inhimillisestä pääomasta on huolehdittava. Esimerkiksi Savonlinnan opettajakoulutuksen alasajo oli iso virhe ja kuvaava näyte hallituksen maakuntiin kohdistuneista kurjistamistoimista. On välttämätöntä, että Savonlinnan ja muiden leikkauksista kärsivien alueiden elinvoimaisuus ja työllisyys turvataan. Alueiden päästäminen näivettymään maksaa pitkällä aikavälillä huomattavasti enemmän kuin mitä lyhyen aikavälin säästöt tuovat.
Tarkastusvaliokunta on erittäin huolestunut Savonlinnan alueelle yliopistokoulutuksen siirrosta aihetuvista taloudellisista ongelmista. Jatkossa on syytä pohtia yliopistojen rahoitusta ohjaavien kriteerien soveltuvuutta ja tarkoituksenmukaisuutta opettajankoulutukseen, joka on suoraan ammattiin valmistavaa koulutusta ja jossa jatko-opintoja ja tutkijakoulutusta tehdään muita tieteen-aloja vähemmän.
Valiokunta ehdottaa hallituksen harkitsevan, pitäisikö yliopistoissa tehtävien merkittävien toiminnan supistusten tulla alueellistamisen koordinaatioryhmän arvioitaviksi. Erityisesti pitäisi selvittää seutukaupunkien taloudellista elinvoimaisuutta ja pärjäämistä sekä julkisten tehtävien sijoittumista ja vaikutuksia alueiden talouksille joko erillisselvityksenä tai osana laajempaa aluetalouksien kehitysarviota ja raportoida eduskunnalle vuoden 2017 loppuun mennessä.
Maataloudessa on eletty vaikeita vuosia. Maataloustukien maksatuksen myöhästyminen on kotimainen ongelma. Hallituksen tulee tarttua kriisin hoitamiseen mutta samalla luoda askelmerkkejä sille, miten suomalainen maatalous saadaan pysyvästi kannattavaksi. Eläinten hyvinvoinnista ei saa tinkiä. Päinvastoin eläinsuojelulain uudistus on tehtävä ripeästi ja kunnianhimoisin tavoittein. Kukaan ei ole tyytyväinen keskustavetoiseen maatalouspolitiikkaan eikä kaupan keskittymiseen. Reilusta kilpailusta hyötyisivät sekä tuottajat että kuluttajat. Viime kaudella laadittiin terveen kilpailun edistämisohjelma ja mm. kilpailulainsäädäntöä uudistettiin kaupan määräävän markkina-aseman pienentämiseksi. Maaseutu on täynnä pieniä monialayrittäjiä, ja myös he hyötyvät reilusta kilpailusta.
Turvallisuus
Hallitus lupaa turvata koko maassa sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon palvelut. Samalla se leikkaa kehyspäätöksillään poliisien ja käräjäoikeuksien määrää rajusti. Ristiriita sanojen ja tekojen välillä on räikeä. Hallituksen linjaukset uhkaavat myös ihmisten turvallisuuden tunnetta alueilla. Poliisien määrä on vähenemässä merkittävästi seuraavien vuosien aikana. Suomessa on kuluvana vuonna noin 7 300 poliisia. Sisäisen turvallisuuden selonteossa linjataan, että poliisien määrä tullaan vakiinnuttamaan 7 000:n tasolle. Kehyspäätös johtaa kuitenkin siihen, että kehyskauden lopulla määrä laskee arviosta riippuen jopa alle 6 400 poliisiin. Haja-asutusalueilla poliisin läsnäolon väheneminen entisestään heikentää turvallisuutta.
Yleinen asevelvollisuus ja koulutettu reservi ovat puolustusvoimien tehtävien hoidon kannalta kriittisiä tekijöitä. Puolustuskyvyn kannalta olennaista on paitsi varusmiesten ja reservin määrä myös heidän saamansa koulutuksen kesto ja taso. Puolustusvoimien uudistuksen yhteydessä reservin kertausmäärärahoja leikattiin. Vuonna 2014 parlamentaarisen työryhmän yhteinen tahto oli, että määrärahojen tasoa nostetaan. Vuonna 2015 tilanteeseen tuli parannusta, ja on tärkeää, että riittävällä tasolla pysytään myös seuraavina vuosina. Kertausharjoitusten määrärahat täytyy pysyttää riittävällä tasolla kuluvalla kehyskaudella.
Riippumaton Yleisradio
Yleisradion riippumattomuus on turvattava poistamalla Yleisradiorahaston aiottu siirto kehyksiin. Suomen Yleisradio on maailmalla korkeassa arvostuksessa, ja sitä pidetään yhtenä tehokkaimmin toimivista julkisista yleisradioyhtiöistä. Yleisradiolla on myös erityistehtäviä, joiden laadukkaan toteutuksen turvaamiseksi Yleisradiorahaston on pysyttävä kehyksien ulkopuolella.
Sinivalkoinen omistaminen
Hallitus on luomassa markkinatoriyhteiskuntaa, jossa Suomi laitetaan myyntikuntoon. Hallitus on yhtiöittämässä niin teitä, rautateitä, vesireittejä kuin sosiaali- ja terveyspalveluitakin. Edes ammatillinen koulutus ei välttämättä säästy yhtiöittämisvimmalta. Yhtiöittämisvimman ja Suomen myyntikuntoon laittamisen sijasta tarvitaan sinivalkoista omistajuutta.
Valtiolla on nykyisellään merkittävä omistus strategisen intressin omaavissa yhtiöissä. Strategista intressiä on toteutettu joko täydellä omistuksella (100 %) tai enemmistöomistuksella (50,1 %). Hallituksen uuden linjauksen myötä strategisen intressin uudeksi alarajaksi asetettiin 33,4 prosenttia.
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä valtion tulee kaikissa tilanteissa säilyttää tukeva määräysvalta valtioyhtiöissä, joissa omistajuudella turvataan valtion strateginen intressi. On tärkeätä tiedostaa, että strateginen intressi liittyy huoltovarmuuteen, infrastruktuurin ylläpitämiseen ja turvaamiseen sekä maanpuolustukseen — asioihin, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan toimivuuden ja jatkuvuuden kannalta välttämättömiä. Siksi strategisen intressin yhtiöissä valtion omistusosuus tulee säilyttää intressin toteutumisen kannalta tarkoituksenmukaisella tasolla, joka usein merkitsee vähintään enemmistöomistajan asemaa.
Valtioenemmistöisiä strategisen intressin pörssiyhtiöitä ovat olleet Fortum, Neste ja Finnair. Hallitus on aikeissa laskea Nesteen omistusrajaa 33,4 prosenttiin. Tämä ei ole järkevää valtion omistajapolitiikkaa. Muun muassa huoltovarmuuden kannalta olisi turvallisempaa ja muutoinkin johdonmukaisempaa säilyttää Nesteen omistusosuus yli 50 prosentissa.
Postin tulevaisuus herättää huolta. Valtion omistusosuuden vähentäminen 50,1 prosenttiin ja siltä ylittävältä osalta omistuksen siirto Kehitysyhtiöön sisältää riskin, että Postin peruspalvelujen yhdenvertainen turvaaminen erityisesti haja-asutusalueilla vaarantuu. Vaarassa on myös viisipäiväinen jakelu. Postin mahdollinen jakaminen ja sen sisäisen arvoketjun rikkominen vaikeuttaa myös järkevän synenergiaedun tavoittelua. Olisi perusteltua, että hallitus muodostaisi ensin visionsa siitä, minkälaisen Postin Suomi ja suomalaiset tarvitsevat, ja vasta tämän jälkeen pohdittaisiin omistusmuutoksia. Tämä marssijärjestys koskee myös sen pohdintaa, kannattaako Postia viedä pörssiin.
Veropohjan laajentaminen
Suomen verotuksen rakenne on jäänyt eurooppalaisesta mallista jälkeen. Suomessa omistamiseen kohdistuvien verojen osuus kokonaisverotuksesta on huomattavasti matalampi kuin EU-maissa keskimäärin. Sen sijaan työntekoon ja kulutukseen kohdistuvien verojen osuus on eurooppalaista tasoa korkeampi.
Euroopassa on yleisesti oivallettu, että kannattaa verottaa mieluummin pääomaa kuin työntekoa. Valtiontalouden tasapainottamiseksi tarvitaan menosopeutuksen lisäksi myös tulosopeutusta.
Veropohjaa on laajennettava myös ottamalla käyttöön rahoitusvero. Aliverotettu finanssisektori on saatava mukaan talkoisiin. Suomen on välittömästi ryhdyttävä valmistelemaan yhteispohjoismaista rahoitusveroa. Ruotsin hallitus toteuttaa rahoitusveron, jollainen on käytössä jo Tanskassa ja jollaista suunnitellaan myös Norjassa.
Niin kutsutut sijoitusvakuutukset ja kapitalisaatiosopimukset nauttivat myös valtiovarainministeriön oman arvion mukaan kohtuutonta veroetua. Ne otetaan verotuksen piiriin Ruotsin mallin mukaisesti. Veroperusteena on valtiovarainministeriön vahvistama peruskorko tai valtionlainan keskikorko.
Talousrikollisuus ja harmaa talous aiheuttavat Suomelle arviolta satojen miljoonien, jopa miljardiluokan menetyksen veroissa joka vuosi. Esimerkiksi laajentamalla tilaajavastuulain vaikuttavuutta voitaisiin edistää harmaan talouden torjuntaa. Kansallisessa lainsäädännössä kiireellisimmin on rajoitettava konsernien korkovähennysoikeuden ehtoja.
Suomen on edellytettävä, että EU:ssa valmisteltava veronkiertodirektiivi on kattava ja tehokas. Siltä osin, kun kansainväliset toimet eivät ole riittäviä, on verokeinotteluun yllyttäviä konserniverotuksen porsaanreikiä tukittava kansallisella lainsäädännöllä. Ennen kaikkea kiinteistösijoitusyhtiöiden korkovähennyksiä sekä etuyhteyssääntöjen kiertämistä on rajoitettava välittömästi.
EU-valtioiden välillä on hyväksyttävää verokilpailua, mutta jotkut valtiot houkuttelevat yrityksiä epäreiluilla erityissäännöillä sekä huojennetuilla verokäytännöillä. Suomen on edistettävä vahingollisen verokilpailun kieltävää direktiiviä tarmokkaasti ja ripeästi.
Koska erityisesti kehitysmaat kärsivät kansainvälisestä veronkierrosta, Suomen on edistettävä globaalilla tasolla verovalvontaa, verotietojen vaihtoa sekä yritysten maakohtaisten tulos- ja verotietojen julkisuutta.
Hallitus eriarvoisti kuluvan vuoden alusta eläkkeensaajien verotuksen suhteessa palkansaajiin. Tämä epäkohta on korjattava. Eläkkeensaajien verotuksen oikeudenmukaisuus tulee varmistaa. Eläkkeensaajille on myönnettävä eläketulovähennys samassa suhteessa kuin palkansaajat saavat työtulovähennystä.
Jos hallitus myöntää kilpailukykysopimuksen valmistumisen myötä ansiotuloveron kevennyksiä, ne on suunnattava ensisijaisesti pieni- ja keskituloisille. Tämä on sekä oikeudenmukaisuuden että taloudellisen tehokkuuden kannalta perusteltua. On myös huomioitava, että kilpailukykysopimuksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti julkisen sektorin pienipalkkaisille naisvaltaisille aloille, mikä on otettava verotuspäätöksissä huomioon.
Julkisen talouden suunnitelman rakenne ja vaikutusten arviointi
Julkisen talouden tarkastelussa on hyvä arvioida erikseen kulutusmenoja ja investointimenoja. Julkisen sektorin velkaantumisen huolestuttavuus riippuu suuresti siitä, käytetäänkö velka kulutusmenoihin vai uutta kasvua ja tuottavuutta luoviin investointeihin. Toistaiseksi julkisen talouden suunnitelmassa kaikki velkaantuminen niputetaan yhteen.
Lisäksi hallituksen tulisi sisällyttää sekä julkisen talouden suunnitelmaan että vuosittaiseen budjettiin selkeämpi vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi, jotta esimerkiksi tehtyjen säästöpäätösten vaikutuksia voisi arvioida kokonaisvaltaisesti eri väestöryhmien osalta. Hallituksen on arvioitava talouspoliittisen linjansa vaikutukset eri väestöryhmien elämän ja tulonjakovaikutusten kannalta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Hallitus on toistaiseksi kieltäytynyt selvittämästä toimiensa vaikutuksia eri väestöryhmiin etukäteen. Kun leikkauksia tehdään haavoittuvaisiin ihmisryhmiin, kuten lapsiin, vammaisiin, työttömiin, opiskelijoihin ja ikäihmisiin, nousee huolellinen vaikuttavuusarviointi erityisen tärkeäksi.
Hallituksen esityksistä puuttuu johdonmukaisesti esitysten sukupuoli- ja tulonjakovaikutusten sekä lapsivaikutusten arviointi. Vaikutusarviointien puute rapauttaa päätöksentekoa ja johtaa mielivaltaisiin politiikkavalintoihin. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että eduskunnalla on oltava käytössään huolella tehdyt vaikuttavuusarvioinnit hallituksen esityksistä.
Lopuksi
Hallitus ei leikkauskuuristaan huolimatta ole saanut velkaantumista taittumaan, vaan velkaantumistahti on kiihtynyt edellisestä vuodesta. Sosialidemokraattien vaihtoehto on vastuullisempi vaihtoehto. Velkaantumista vähennetään ilman, että kokonaisveroaste nousee.
Sosialidemokraatit tarjoavat mallin oikeudenmukaiseen talouden sopeuttamiseen mm. laajentamalla veropohjaa aliverotetun finanssisektorin sekä suurten pääoma- ja omaisuustietojen suuntaan. Silloin ei tarvitse leikata lapsiperheiltä, eläkeläisiltä ja työttömiltä.
Vaihtoehdossamme tarjoamme konkreettisia esityksiä työllisyyden edistämiseksi tässä ja nyt. Suomi on nostettava työlinjalle. Haluamme pitää kiinni tärkeimmästä kilpailukykytekijästämme — osaamisesta. Tulevaisuudesta ei pidä leikata.
Kaikki on pidettävä mukana. Ei ole oikein, että iso osa suomalaisista jätetään turvallisuuden ja hyvinvoinnin ulkopuolelle. Jos sanotaan, että kaikki ovat samassa veneessä, ei pidä olla niin, että vain toisilla on pelastusliivit.