Yleisperustelut
Hallituksen talouspolitiikka ontuu pahasti
Komission Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaan elvytystoimien
on oltava oikea-aikaisia, väliaikaisia, kohdennettuja
ja koordinoituja. Hallituksen elvytystoimet ovat ristiriidassa komission
esitysten kanssa. Ensinnäkin todelliset elvytystoimet
olisi pitänyt aloittaa jo viime syksynä niin kuin
sosialidemokraatit moneen otteeseen vaativat. Hallituksen elvytyspolitiikan
pääpaino on verojen pysyvässä alentamisessa.
Veroelvytyksen sijaan toimia olisi pitänyt ja pitäisi
kohdentaa julkisten investointien ja muiden menojen lisäyksiin.
Hallitus ei ole pitänyt huolta veropohjasta, kun se
lyhyessä ajassa on keventänyt verotusta tähän
mennessä noin 3,5 miljardilla eurolla. Hallituksen omat
toimet ja välinpitämätön asenne mm.
harmaan talouden torjunnassa kasvattavat tarvetta ottaa lisävelkaa.
Menokuri on pitänyt kehysten ansiosta, mutta tulopuolella
on toimittu holtittomasti, kun on poistettu yritysten Kela-maksu,
huojennettu perintö- ja lahjaveroa, osinkojen lähdeveroa
sekä metsäverotusta. Ruuan arvonlisäveroa
on alennettu ja tehty suuret hyvätuloisia suosivat ansiotulojen
veronkevennykset. Valtion tulopohjaa on heikennetty pysyvästi,
ja nyt joudutaan ottamaan turhaa velkaa.
Sosialidemokraatit esittivät viime vuonna pelastusrengasohjelmassa
ja vaihtoehtobudjetissa mm. tuntuvaa julkista väylä-,
uudis- ja korjaustalonrakentamisen elvytysohjelmaa. Hallituksen
elvytystoimet ovat liiaksi velkaisten kuntien ja rahoituskriisissä olevien
yritysten harteilla valtion oman panostuksen sijasta.
Hallituksen elvytyslisäbudjetti ei sisällä mitään
todella merkittäviä avauksia ilmastomuutoksen
torjumiseksi. Sosialidemokraatit ovat vahvasti sitoutuneet vihreään
kasvuun ja vihreiden työpaikkojen luomiseen. Energiapolitiikka ja
työllisyys voivat kulkea käsi kädessä ympäristön
ja ilmaston huomioon ottamisen kanssa. Työvoimavaltaisen
teollisuuden ja palvelusektoreiden tarvitsema energiantarve on turvattava energiatehokkuuden,
uusien ja monipuolisten energialähteiden ja paremman pohjoismaisen
ja eurooppalaisen energiayhteistyön kautta.
Hallitus ei kyennyt päättämään
politiikkariihessään talouskasvua vahvistavista
toimista keskipitkällä aikavälillä.
Talouskasvu on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä kuitenkin
se avaintekijä, jolla nyt kertyvää velkaa
voidaan tulevaisuudessa hoitaa.
Kokonaistuotannon kasvu hiipui viime vuonna. Näin huonoa
talouskasvun vuotta ei ole ollut sitten 1990-luvun alun lamavuosien.
Talouden kasvun hiipuminen alkoi jo viime vuoden kesällä,
ja todellinen pudotus tuli loppuvuodesta, kun tuotanto putosi viimeisellä neljänneksellä
2,4 prosenttia
vuoden 2007 vastaavasta ajankohdasta. Hallituksessa tilanteen vakavuutta
ei ymmärretty, ja sen avainministereillä toiveet
ja todellisuus menivät pahasti sekaisin, mikä näkyi
myös talouspolitiikan linjauksissa ja käytetyissä puheenvuoroissa.
Hallitus on tehnyt yritysrahoitusta helpottavia esityksiä siinä uskossa,
että niiden avulla ja ansiotuloverojen kevennyksellä talouskriisi
voidaan Suomessa voittaa. Näin ei valitettavasti näytä käyvän.
Sinällään yritysten rahoitusta helpottavat
ratkaisut ovat olleet hyviä, mutta niiden lisäksi
olisi pitänyt vahvistaa kotimaista kysyntää ja
kuntataloutta.
Kansainvälisen talouden epävarmuuden lisääntyminen
erityisesti viime vuoden jälkipuolella leikkasi sekä vientiä että investointeja. Kotitalouksien
varautuminen ja säästäminen heikompia
aikoja varten laski yksityistä kulutusta selvästi.
Hallituksen talouspolitiikalta puuttuu teho
Hallituksen talouspolitiikka on hyvin vahvasti tukeutunut oletukseen,
että verohelpotukset lisäävät
kulutuskysyntää alkuvuodesta alkaen. Erityisesti
on vannottu ansiotuloverokertymän suosiolliseen vaikutukseen.
Tuloveron kevennykset ovat olleet hallituksen talouspolitiikan kulmakivi,
ja niiden varaan hallitus on rakentanut pääasiallisen
talouden elvytyksen. Viime vuoden loppu osoitti meidän
epäilymme oikeiksi; kotitaloudet vähentävät
kulutusta ja säästävät pahan
päivän varalle eivätkä kuluta
hallituksen toiveiden mukaisesti.
Sosialidemokraatit esittivät jo viime kesänä maltillisempia
ja pieni- sekä keskituloisiin paremmin kohdennettuja veronkevennyksiä.
Pieni- ja keskituloiset käyttävät
lisätulot huonoinakin aikoina suurituloisia herkemmin kulutukseen.
Lisäksi me emme olisi tehneet yhtä suuria veronkevennyksiä kuin
hallitus, vaan olisimme ohjanneet osan hallituksen veronkevennyksistä kuntien
rahoitusaseman vahvistamiseen ja köyhyyspakettiin.
Hallituksen politiikka uhkaa romuttaa hyvinvointivaltion perusrakenteet.
Elvytyspolitiikan tehottomuus ja viivyttely sekä kevein
perustein tehdyt veronkevennykset ja tiukka menokehyspolitiikka
ovat vakava uhka hyvinvointivaltiolle. Kun talouskriisi uhkaa Suomessakin
syventyä ja pitkittyä, vaarana on, että joudutaan
leikkaamaan hyvinvointipalveluista päinvastaisista vakuutteluista
huolimatta. Hyvinvointivaltion tilanne oli edellisen laman
jäljiltä heikko, eivätkä hallituksen
toimet ole sitä mitenkään vahvistaneet.
Uhkana on, että laman todellisiksi maksumiehiksi joutuvat
vähävaraiset, sairaat, vanhukset ja lapsiperheet.
Työllisyystilanne on heikentynyt. Tämän vuoden
tammikuussa erityisesti nuorisotyöttömyys kasvoi
rajusti. Huolimatta siitä, että olemme useaan
otteeseen varoittaneet siitä, että työllisyysmäärärahojen
vähennykset kurjistavat niiden tilannetta, jotka muutenkin
ovat heikoimmilla, hallitus leikkasi työvoimapolitiikan
määrärahoja merkittävästi.
Lisätalousarviossaankaan hallitus ei riittävässä määrin
määrärahoja työvoimapoliittisiin
toimiin palauta.
Hallituksen toimettomuuden johdosta eriarvoistuminen
ja syrjäytyminen kaikissa ikäluokissa kasvavat.
Julkisten palveluiden heikentyminen johtaa siihen, että kaikkein
vaikeimmassa sosiaalisessa ja taloudellisessa tilanteessa olevat
jäävät vaille tarvitsemiaan palveluita.
Tätä me sosialidemokraatit emme voi hyväksyä vaan vaadimme
hallitukselta tekoja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden
turvaamiseksi.
Pienituloisimpien toimeentuloa tulee parantaa nyt
Lisätalousarviossa ei, hallituksen lupailuista huolimatta,
esitetä mitään konkreettisia sosiaaliturvan
parannuksia. Niiden toimenpano heti olisi elvyttänyt pienituloisten
ihmisten ostovoimaa ja kulutusta. Hallitus jättääkin
sosiaaliturvan parantamisen käytännössä seuraavan
hallituksen tehtäväksi.
Perusturvaa on parannettava nyt. Samalla tulee määrätietoisesti
luoda työllistymisen ja osallistumisen mahdollisuuksia.
Työhön menon on aina selvästi lisättävä käytettävissä olevia tuloja.
Työttömyysturvaa tulee uudistaa tätä silmälläpitäen.
Välittömästi vaaditaan esimerkiksi työmarkkinatuen
ylläpitokorvauksen korottamista 10 euroon/päivä (nyt
korvaus on kahdeksan euron suuruinen). Viime laman aikana työttömyys
kohtasi monia ja heikosti koulutetut ja ikääntyneet
työttömät päätyivät
muita useammin pitkäaikaistyöttömiksi.
On otettava opiksi menneestä ja pyrittävä aktivoimaan
työttömyyden kohdanneita kaikin tavoin.
Toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi
on ensi tilassa korotettava työmarkkinatuen ja työttömän
peruspäivärahan määrää.
Asumisen hinta on noussut voimakkaasti viime vuosien aikana.
Erityisesti suurimmilla kaupunkialueilla asuminen on kallistunut
huomattavasti, mikä on vaikeuttanut erityisesti
lapsiperheiden taloudellista tilannetta. Lapsiperheiden asumisen
tukia tulee parantaa, jotta asuminen ei vie kohtuutonta osaa lapsiperheiden
käytettävissä olevista tuloista. Kohtuuhintaisen
asumisen turvaamiseksi tarvitaan myös kuntien maa-, kaavoitus-
ja asuntopolitiikan vahvistamista sekä vuokra-asuntotuotannon
lisäämistä.
Asumistukijärjestelmä kaipaa remonttia myös siksi,
että tuki ei kannusta ottamaan vastaan pienipalkkaista
työtä. Asumistuen tulorajat ovat nykyisellään
niin alhaiset, että pientä palkkaa ansaitseva
kokopäivätyötä tekevä henkilö putoaa tuen
piiristä. Asumistuesta on tehtävä aito
pienituloisten asumisen tuki. Yleistä asumistukea on parannettava
merkittävästi ja suunnattava parantamistyöhön
tarpeelliset taloudelliset resurssit. Ilman kustannusvaikutuksia
asumistukiuudistuksen toteuttaminen merkitsisi monille nykyisin
tukea saaville tuen ulkopuolelle jäämistä tai tuen
menetyksiä.
Kuntien ja järjestöjen työllistämismahdollisuudet
ovat merkittävä osa välityömarkkinoiden kehittämistä.
Hallituksen toimet työmarkkinatuen käyttämiseksi
ensisijaisesti yrityksiin työllistämisen tukena
eivät ole perusteltuja. Ne jättävät
järjestöissä ja kunnissa olevan merkittävän kokemuksen
ja työllistämispotentiaalin käyttämättä.
Vuoden 2008 lopussa kansaneläkettä sai noin 680 000
henkilöä ja kansaneläkettä sisältyi
joka toiseen alkavaan eläkkeeseen. Pelkän kansaneläkkeen
varassa elää runsaat 91 000 henkilöä. Heidän
toimeentuloonsa tulee saada selkeä parannus. Eläkkeensaajien
asumistuella voidaan taloudellista tukea kohdentaa tehokkaasti sitä tarvitseville.
Esittämämme muutokset eläkkeensaajien
asumistukeen parantaisivat asumistukea keskimäärin
25 eurolla kuussa, pienituloisimpien eläkkeensaajien asumistuki
paranee yli 80 eurolla.
Lapsiperheiden köyhyys on merkittävä riskitekijä lasten
ja nuorten kehitykselle ja merkittävimpiä riskitekijöitä lasten
ja nuorten syrjäytymiselle. Lapsiperheiden köyhyyden
vähentäminen on tärkeää myös
terveyserojen kaventamisen kannalta, sillä sosioekonomiset
tekijät selittävät merkittävässä määrin
suuria terveyseroja Suomessa. Köyhyys vaikuttaa kielteisesti
lasten ja nuorten mielenterveyteen ja heikentää lasten ja
nuorten mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti yhteisön
ja yhteiskunnan toimintaan. Haluamme jatkaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta
edistävää politiikkaamme myös
kuluvalla vaalikaudella. Ehdotamme kaikkein köyhimpien
lapsiperheiden toimeentulon parantamista nostamalla toimeentulotuen
lapsen perusosan tasoa.
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusjärjestelmää tulee
kehittää. Suomessa siirrytään
aivan liian usein pysyvästi pois työmarkkinoilta
terveysongelmien vuoksi, ja toisaalta osatyökykyiset ovat liian
harvoin mukana työelämässä.
Kuntoutuksen avulla tulee pyrkiä myös parantamaan vajaakuntoisten
ja vammaisten henkilöiden asemaa työmarkkinoilla.
Psyykkiset ongelmat ovat Suomessa suurin syy työstä poissaoloille
ja ennenaikaisesti eläkkeelle siirtymiselle. Mielenterveyskuntoutuksen
avulla opiskelu- ja työkyky on usein mahdollista säilyttää,
mikä on ennalta ehkäisevänä toimintana
myös taloudellisesti kannattavaa.
Kuntatalous on autettava yli laman
Kansantalouden kasvuvauhdin hiipumisen myötä kuntatalous
ajautuu tänä vuonna vaikeuksiin, kun yhteisöverotuotot
lähes puolittuvat ja menot kasvavat. Ensi vuonna ongelmat
lisääntyvät työttömyyden
kasvun ja heikon ansiotuloverokertymän johdosta.
Hallitus on jättänyt kunnat yksin eikä ole
välittänyt huolehtia kuntien riittävästä palveluiden tuottamisen
rahoituksesta. Hallitus on keskittynyt lähinnä verojen
keventämiseen ja vähätellyt talouskriisin
vaikutusta kuntatalouteen sekä jättänyt
kunnat yksin vastaamaan kasvaviin palveluhaasteisiin. Tyly asenne
merkitsee sitä, että kunnat joutuvat tekemään
lamatalouden likaiset työt. Politiikkariihenkin tulokset
olivat laihoja, väliaikaisia ja ehdollisia maltilliselle
menokehitykselle.
Talouden raju heikkeneminen on aiheuttamassa suuria ongelmia
myös kokonaisille maakunta-alueille. Alueelliset erot vain
kasvavat. Viennin hiipuessa erityisesti vientiteollisuudesta riippuvaiset
paikkakunnat joutuvat koville, kun ensimmäisenä alenevat
monelle kunnalle elintärkeät yhteisöverotulot.
Kuntien verotulot supistuvat ja toimintamenot kasvavat. Tulojen
ja menojen välinen erotus on kohoamassa kahteen miljardiin
euroon tämän ja ensi vuoden aikana.
Sosialidemokraatit ovat esittäneet kuntatalouden ongelmien
ratkaisemiseksi kolmen vuoden sillanrakennusohjelmaa, jolla kuntatalous
autettaisiin yli laman. Ohjelmalla turvattaisiin palveluiden taso
sekä vältettäisiin henkilöstön
irtisanomiset ja lomautukset. Kuntien taloutta vahvistettaisiin
yhdellä miljardilla eurolla.
Sosialidemokraatit esittävät omassa kuntatalousohjelmassaan,
että kuntien verotulokertymää on vahvistettava
pysyvästi ja kasvatettava niiden saamia yhteisövero-osuuksia
väliaikaisesti sekä lisättävä pysyvästi
kuntien saamia valtionosuuksia. Me emme tekisi niin suuria veronkevennyksiä kuin
hallitus tekee, vaan ohjaisimme osan kevennyksistä kuntatalouden
vahvistamiseksi.
Kunnat tuottavat kansalaisten kannalta tärkeitä peruspalveluita,
joiden merkitys laman aikana korostuu. Myös kansalaiset
pitävät kuntien palveluiden tuottamista ja saatavuutta
sekä toimivuutta tärkeänä asiana.
Niin sosiaali- ja terveys- sekä opetus- ja sivistyspalvelujen
saatavuus ja laatu kuin myös esimerkiksi energian ja veden
saanti on turvattava kaikissa oloissa.
Ellei kuntatalouden rahoitusasemaa pikaisesti vahvisteta, kunnat
ja kuntayhtymät ryhtyvät henkilöstöpoliittisiin
säästötoimiin, jotka merkitsevät
lomautuksia ja myös työpaikkojen vähennyksiä.
Tämä vaikuttaisi palvelujen saatavuuteen ja laatuun.
Hallituksen työllisyyspolitiikka onkin ristiriitaista.
Samalla kun hallitus toivoo yrityksiltä malttia henkilöstön
irtisanomisissa ja lomautuksissa, niin se itse laiminlyö ne
toimet, joilla se voisi vaikuttaa työllisyystilanteeseen
myönteisesti.
Liikennepoliittista selontekoa noudatettava
Hallituksen toimet liikennepolitiikassa ovat ristiriidassa eduskunnan
yksimielisesti hyväksymän liikennepoliittisen
selonteon kanssa. Selonteossa todetaan: "hallitus kiinnittää huomiota perusväylänpidon
rahoituksen jälkeenjääneisyyteen, alemmanasteisen
tieverkoston yleiskuntoon ja ylläpitoon, kevyen liikenteen
väyliin sekä yksityisteiden merkitykseen osana
toimivaa väyläverkostoa." Kuitenkin erityisesti
perusväylänpidossa on selkeitä puutteita.
Liikennepolitiikan on oltava pitkäjänteistä,
ennustettavaa, luotettavaa ja ympäristöystävällistä investointipolitiikkaa.
Epävarmuus vaikuttaa kielteisesti joka taholle ja käy
kalliiksi kaikille sekä heikentää liikenneturvallisuutta
merkittävästi. Pitkäjänteisyyden
perusehto on uskottava määrärahojen riittävyys.
Hallitus on liikennepoliittisessa selonteossaan myös
todennut: "toimiva liikennejärjestelmä ja pitkäjänteinen
liikennepolitiikka tukevat elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia
ja kilpailukykyä sekä sitä kautta talouskasvua.
Valtion lyhytjänteinen, hankekohtainen budjetointikäytäntö vaikeuttaa
osaltaan hankkeiden tehokasta toteuttamista. Eduskunta on jo useampana vuonna
edellyttänyt, että määrärahakehyksen
on jo alusta lähtien sisällettävä riittävät
määrärahat liikenneväylien pitkäjänteiseen
kehittämiseen." Eduskunnan valtiovarain- sekä liikenne-
ja viestintävaliokunta ovat toistuvasti vaatineet hallitusta
lisäämään perusväylänpidon
määrärahoja, jotka kunnossapitotarpeeseen
nähden ovat liian alhaisia.
Myös elinkeinoelämän edustajat ovat
useaan otteeseen vedonneet hallitukseen, että jo pelkästään
meneillään olevan taloudellisen taantuman takia
liikenneinvestoinnit ja riittävä rahoitus niihin
ovat tärkeitä. Useat eri asiantuntijat ovat todenneet,
että välitön lisäystarve perusväylänpitoon
on jopa 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Hallituksen osoittamat määrärahat
perusväylänpitoon ovat oikeansuuntaisia, mutta
riittämättömiä ja ristiriidassa
hallituksen oman selonteon, eduskunnan tahdon ja lukuisien asiantuntijalausuntojen
kanssa. Lisäksi on syytä huomioida myös
neljä uutta väylähanketta. Näistä kahta, Vt 5
Päiväranta—Vuorela ja Vt 6 Joensuun
kohta, aikaistetaan. Hankkeiden Kt 51 Kirkkonummi—Kivenlahti
ja Vt 14 Savonlinnan keskusta kohdalla on taas kysymys
hankkeiden lykkäyspäätöksen
perumisesta. Hallitus päätti ensin lykätä näitä jo
edellisen hallituksen päättämiä hankkeita.
Liikennepoliittisessa selonteossa todetaan: "valtio osallistuu
suurten kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen sekä lisää esteetöntä joukkoliikennettä
ja
parantaa kevyen liikenteen olosuhteita. Valtio kehittää joukkoliikenteen
sujuvuutta sekä työsuhdematkalippujärjestelmän ehtoja.
Joukkoliikenteen houkuttelevuutta onkin lisättävä,
sillä raide- ja joukkoliikenteen edistäminen on
edellytys ilmastonmuutoksen kannalta kestävän
yhdyskuntarakenteen kehittämiselle." Lisäksi kasvava
työttömyys ja uuden työn haku edellyttävät
toimivaa joukkoliikennettä. Hallitus ei noteeraa lisäbudjetissaan
joukkoliikennettä vaikka sen huomattavasti voimakkaammalle tukemiselle
on olemassa vankat liikennepoliittiset, ympäristöpoliittiset
ja turvallisuuteen perustuvat tekijät.
Epävarmuutta luovat myös liikennehankkeiden
rahoitustapojen epäkohdat, joihin valtiovarainvaliokuntakin
kiinnittää mietinnössään
huomiota. Liikenneinvestointeja käsitellään
budjetissa käyttömenoina, ja ne sisältyvät
valtiontalouden kehysmäärärahoihin. Jotta
investointien toteuttaminen on mahdollista tiukoista menokehyksistä huolimatta,
joudutaan etsimään keinoja, joilla investoinneista
valtiolle aiheutuvia kustannuksia voidaan siirtää tuonnemmaksi.
Käytännössä tämä tarkoittaa,
että valtio kiertää omaa kehysmäärärahaansa.
Tämä luo entisestään epävarmuutta
liikennepolitiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Aikuiskoulutusta tuettava heti
Nyt on oikea aika kouluttaa. Työttömyyden
torjumiseksi lisävoimavaroja tulee kohdistaa esitettyä enemmän
erityisesti aikuiskoulutukseen, niin opetusministeriön
kuin työ- ja elinkeinoministeriönkin hallinnonalalla.
Lisäksi on tarpeen nähdä myös
taantuman yli ja valmistautua taloudelliseen nousuun. Tämä edellyttää osaavia
tekijöitä, ja siihen tarvitaan koulutusta. Sekä OPM:n että TEM:n
aikuiskoulutusmäärärahat ovat vielä tämän
lisäbudjettiesityksenkin jälkeen alemmalla tasolla
kuin vuoden 2008 budjetissa.
On tärkeää, että vailla
ammatillista koulutusta olevien tai vanhentuneen koulutuksen omaavien
koulutustason kohottamiseen esitettäisiin lisää rahaa.
Hallitus kuitenkin ensitöikseen lakkautti edellisen hallituksen
perustaman Noste-koulutuksen ja sen rahoituksen. Sen vuoksi rahoitus
on tällä hetkellä 35 miljoonaa euroa vähemmän
kuin vuonna 2008. Hallituksen osoittama 4 miljoonaa euroa on aivan
riittämätön.
Oppisopimus on tehokas työkalu, ja sen käyttö on
aikuispainotteista. Kuten valtiovarainvaliokunta mietinnössään
katsoo, taloudellisessa tilanteessa myös korkeakoulutettujen
työllistyminen vaikeutuu ja heidänkin työllistymisensä vahvistamiseen
tarvitaan erityistoimia. Vaikka hallituksen tähän
osoittamalla määrärahalla voitaisiinkin
koulutusta käynnistää, se on tarpeeseen
nähden täysin riittämätön.
Myös ammatilliseen peruskoulutukseen oppisopimuskoulutuksena
on olemassa edelleen selkeä tarve. Lisäksi
hallitus edelleen alimitoittaa ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen
tarpeen.
Hallituksen panostukset yliopistojen perusrahoitukseen ovat
riittämättömät. Kaikkien yliopistojen
pitää voida tehdä erikoistumisen kautta
kansainvälistä huippututkimusta. Hallitus kohtelee
yliopistoja epätasavertaisesti ja uhkaa romuttaa koko maata
kattavan yliopistojärjestelmämme.
Vapaalla sivistystyöllä on taloudellisessa
tilanteessa tehtävänsä. Se tarjoaa niin
taloudellisesti kuin saavutettavuudenkin kannalta matalan kynnyksen
päästä sivistys- ja kulttuuripalveluihin.
Tämä on ensiarvoisen tärkeää erityisesti työttömille
ja lomautetuille syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Onkin valitettavaa, että lisätalousarviossa ei
ole esitetty lisäresursseja tähän, vaikka
opetusministeriö olisi siihen ollut valmis.
Hallitus on politiikkariihessään linjannut,
että se käynnistää valtakunnalliset
kosteus- ja hometalkoot. Sinänsä hyvälle
asialle ei ole osoitettu tähän mennessä tarpeeksi
rahoitusta, ja korjaushankkeita olisi pitänyt käynnistää jo
huomattavasti aikaisemmin. Valtiovarainvaliokunta toteaa
mietinnössään, että koulujen
peruskorjaustarve on moninkertainen määrärahoihin
nähden. Valtion osuuden määrä johtaa
monessa tapauksessa siihen, että perustamishankkeen aloitusta
ei määrää kiireisin tarve vaan
kunnan mahdollisuus vastata omasta rahoitusosuudestaan. Hallitus
ei ole tarpeeksi hyvin ottanut huomioon sitä, että koulujen
peruskorjaushankkeet ovat elvyttäviä toimenpiteitä.
Koulujen kunnostamisen ohella myös monet kirjastot ovat
peruskorjauksen tarpeessa ja tukevat myös elvytystä. Tähän
hallitus ei osoittanut lisäbudjetissaan mitään,
vaikka valtiovarainvaliokunta on yksimielisesti ja useaan otteeseen
huomauttanut rahoituksen riittämättömyydestä.
Asuntotuotannon vauhdittamisen aika on nyt
Hallitus on lisätalousarvionsa yhteydessä esittänyt
vuokra-asuntorakentamisen elvyttämiseksi tukimallia, joka
pyrkii lisäämään tavallisten vuokra-asuntojen
tuotantoa. Laskusuhdanteessa tukiratkaisua tarvitaan ja todennäköisesti
näiden esitettyjen toimenpiteiden avulla voidaan rakentaa
lisää asuntoja määräaikaiseen
vuokra-asuntokäyttöön. Ongelmaksi kuitenkin
muodostuu se, että pieni- ja keskituloisten tarvitsemia kohtuuhintaisia
vuokra-asuntoja ei näiden toimenpiteiden avulla synny.
Sosialidemokraatit esittivät jo viime vuoden talousarvion
yhteydessä ARA-vuokra-asuntojen rakentamiseen tarkoitetun
korkotuen ehtojen parantamista siten, että omavastuukorko
puolitettaisiin. On todennäköistä, että rakentamiskustannukset
eivät alene niin paljon, että ne riittäisivät
laskemaan uusien ARA-vuokratalojen vuokran kohtuulliselle tasolle
ilman omavastuun alentamista. Myös ARA-vuokra-asuntojen perusparantamiseen
tarkoitetun korkotukilainan ehtojen parantaminen alentamalla omavastuukorkoa
lisäisi korjausrakentamista jo olemassa olevissa rakennuksissa,
ja vaikutus talouteen olisi pikaisesti elvyttävä.
Vuokra-asuntojen korjausrakentamisen tukeminen vaikuttaisi myös alueellisesti
tasaisesti koko maassa. Lisäksi korjaushankkeet voisivat
käynnistyä nopeasti, kun omistajalla olisi varmuus
yhteiskunnan tuesta; nyt korjaushankkeita jarruttaa se, että vuokrataso
nousisi helposti kohtuuttomaksi korjausten jälkeen.
Hallitus keskittyy tässä taloudellisessa tilanteessa
tukemaan eräiden asuinrakennusten remontteja väliaikaisesti.
Määräaikaisen suhdannetuen päätyttyä on
jälleen voimassa tilanne, jossa eri asumismuodoille on
tarjolla eriasteista remonttitukea siten, että vain pientalot
hyötyvät täysimääräisesti
kotitalousvähennyksestä esimerkiksi putkiremonttien
kohdalla. Tämä asettaa eriarvoiseen asemaan kerros-
ja rivitaloasujat asunto-osakeyhtiöissä ja
vuokrataloissa. Siksi on edelleen tärkeää saattaa
ekologisten remonttien tukeminen asunto-osakeyhtiöissä tasa-arvoiseen
asemaan pientaloihin nähden. On tärkeää huolehtia
myös siitä, että vuokra-asuntojen remontteja
tuetaan yhteiskunnan tuella, jotta remontteja ei jouduta lykkäämään
kohtuuttomiksi nousevien vuokrien pelossa. Vaadimme, että hallitus
antaa tarvittavat esitykset remonttien tasapuoliseksi tukemiseksi
asumismuotoon katsomatta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että yleisperusteluissa
lausutaan:
Vastalauseen lausumaehdotus
Hallituksen talouspoliittiset elvytystoimet ovat olleet
väärin kohdennettuja, riittämättömiä ja
liian hitaita estämään Suomen talouden
laman syvenemisen, työttömyyden kasvun, kuntatalouden
rahoituskriisin ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisen,
ja hallitus ei siksi nauti eduskunnan luottamusta.