Hallituksen esityksessä HE 8/2022 vp eduskunnalle ehdotetaan arvonlisäverolain väliaikaisen muutoksen voimaantulosäännöksen muuttamista niin, että alun perin hallituksen esityksessä HE 89/2020 vp esitettyä väliaikaisen AVL:n muutoksen voimassaoloa jatketaan kuudella kuukaudella vuoden 2022 kesäkuun loppuun. Arvonlisäverolain väliaikaisessa muutoksessa on kyse siitä, että covid-19-tartunnan estämisessä, testaamisessa ja hoitamisessa käytettävien tavaroiden kotimaiset myynnit ja muista jäsenvaltioista tapahtuvat yhteisöhankinnat voidaan AVL 38 c §:n ehdoin vapauttaa arvonlisäverosta. Epidemian jatkuessa sekä varautumisessa sen kiihtymiseen esitys on tarpeellinen ja perusteltu. Esitystä tulisi kuitenkin muuttaa siten, että säätely koskisi yksityisiä terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen sekä sosiaalihuollon palvelujen tuottajia ehdotettua laajemmin.
Ehdotettu muutos sisältää edelleen verotuskäytännölle ennalta tuntemattoman ongelmallisen rajanvedon julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden välillä. Arvonlisäverolaissa tai verotuskäytännössä rajanvetoa ei ole koskaan tehty sen perusteella, että kyse olisi "julkisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tai sosiaalihuoltopalvelujen tuottajasta". Näin ollen alun perin hallituksen esityksessä HE 89/2020 vp mukaisesti muutettu AVL 38 c §:n 1 momentin 1 kohdan määritelmä on arvonlisäverolaille ja verotuskäytännölle vieras.
On erityisen tärkeää, että yritykset pystyvät ilman kohtuuttomia selvitysvaatimuksia seuraamaan ja noudattamaan verolain säännöksiä. Vastaavasti Verohallinnon suorittaman verovalvonnan on oma-aloitteisen veron osalta oltava tehokasta, koska kyse on massamenettelystä. Nykyisessä muodossaan AVL 38 c §:n sanamuoto merkitsee pahimmassa tapauksessa myyjille useita jälkikäteisiä korjauksia myyntien verottomuudesta verollisuuteen tai päinvastoin. Lisäksi myyjät joutuvat kantamaan kohtuuttoman kokoista jälkiverotusriskiä, kun myynnin verollisuus määräytyy ostajan statuksen sijaan ostajan maskien käyttötarkoituksesta.
Soveltamisalan rajaus ei kohtele eri toimijoita neutraalisti. Esimerkiksi koronavirustestausta voidaan järjestää osana työterveyspalveluita, joita tuottavat niin yksityiset toimijat kuin kunnatkin, ja henkilökunnan suojaaminen tartunnoilta työterveyspalveluissa on tärkeää tuottajasta riippumatta. Kun verottomuus koskee ainoastaan julkisesti tuotettuja palveluita, muodostaa tämä neutraliteettiongelman eri toimijoiden tuottamien työterveyspalveluiden välillä.
Hallituksen rajanveto perustuu tulkintaan, jonka mukaan komission päätös rajoittaa mahdollisuutta ulottaa verottomuus yksityiseen terveyspalveluiden tuottajaan. Vastaavaa tulkintaa ei kuitenkaan ole tehty kaikissa muissa jäsenmaissa.
Moni muu EU:n jäsenvaltio on säätänyt 0 %:n verokannan tai alennetun verokannan kotimaisesti suojavarusteille ja muille koronan vastaisen toiminnan tarvikkeille. Hollannin lisäksi ainakin Italia, Itävalta, Viro ja Irlanti ovat sallineet 0 %:n verokannan joko maskeille tai maskeille ja suojavälineille. Alennettua verokantaa ovat soveltaneet ainakin Belgia, Ranska, Kreikka, Puola ja Portugali. Nämä maat eivät tee jaottelua yksityisen ja julkisen palveluntarjoajan välillä. Vastaavaan rajanvetoon ei siksi myöskään Suomessa ole komission linjauksen pohjalta perusteita.
Sote-palvelujen järjestämistavat ovat eri jäsenvaltioissa niin erilaiset, että komissio on tarkoituksella jättänyt määräämisvallan tältä osin jäsenvaltioille. 0 %:n verokannan soveltaminen laajasti julkisessa valvonnassa oleville terveyden- ja sairaanhoitoalan sekä sosiaalihuoltoalan toimijoille on talouden täsmätoimi, jolla saadaan varsin kohdennetusti tuettua toimijoita ja taisteltua yhdessä covid-19-pandemiaa vastaan.
Huomionarvoista on, että käsidesi ja maskit (yleisemmin: suojavälineet) eivät ole ALV-direktiivin liitteessä mainittuja, joten vastaavasti kuin 0 %:n verokannan asettaminen kotimaisesti, myös alennetun verokannan asettaminen on lähtökohtaisesti direktiivin vastaista. Komissio on kuitenkin todennut, ettei se nosta tässä tilanteessa jäsenvaltioita kohtaan rikkomusmenettelyjä.
Väliaikaisen verolainsäädännön perustuminen täysin uuteen rajanvetoon johtaa vääjäämättä lukuisiin rajanvetotilanteisiin ja jälkiverotusriskiin yritysten näkökulmasta ja on myös Verohallinnon verovalvonnan näkökulmasta varsin raskas hallinnollinen toimi. Komission ja hallituksen koronaviruspandemian torjuntaan liittyvien tavoitteiden, arvonlisäverotuksen neutraliteetin, komission päätöksen soveltamisalan ja esitetyistä rajauksista koituvan manuaalisen työn perusteella katsomme, että väliaikaista arvonlisäverolain muutosta jatkettaessa lakia on korjattava niin, että tavaroiden arvonlisäverottomuutta sovelletaan niihin yksityisiin toimijoihin, jotka harjoittavat sote-palveluita viranomaisten hyväksynnän ja valvonnan alla.