Perustelut

Valtiontalouden kehysten osalta on keskeistä, syntyykö tavoiteltua talouskasvua ja paraneeko työllisyys.

Hallitus lähtee kehyslinjauksessaan vuosille 2005—2008 siitä, että keskimääräinen talouskasvu on kehyskauden aikana 2,5 prosenttia vuodessa, mikä vahvistaa valtiontaloutta yli 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Kehysselonteosta ilmenee, että hallitus on luopunut hallitusohjelmaan kirjatusta 100 000 uuden työpaikan tavoitteesta. Työpaikkojen lisäyksen oletetaan jäävän vain 30 000 työpaikkaan.

Koko kansantalouden kehitykseen ja valtion mahdollisuuksiin säilyttää ja kehittää hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen tasoa on työllisyydellä ja työllisyysasteella keskeinen merkitys. Hallituksen kehysselonteossa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota työllisyyden keskeiseen merkitykseen valtiontaloudelle. Siinä ei esitetä toimenpiteitä hallitusohjelman työllisyystavoitteen saavuttamiseksi, mikä jo sinänsä voi vaarantaa oletetun noin 2,5 prosentin vuosittaisen talouskasvun saavuttamisen.

Mikäli kehyspäätöksessä mainittu talouskasvun määrä saavutetaan, vahvistaa se valtiontaloutta noin 600 miljoonalla eurolla vuodessa ja koko kehystä koskevalla ajanjaksolla yhteensä 2,4 miljardilla eurolla. Tällä summalla olisi oikein käytettynä mahdollista lieventää yhteiskunnan suurimpia ongelmia, joihin kehyksissä ei kuitenkaan juuri lainkaan puututa.

Perustelut

Hallituksen valtiontalouden kehyspäätös osoittaa, että hallituksen suuriin ylimääräisiin veronkevennyksiin tähdännyt linja ei ole parantanut tavoitteiden mukaisesti työllisyyttä, mutta johtaa hyvinvointiyhteiskunnan kahden peruspilarin, tulonsiirtojen ja palvelujen, laiminlyöntiin.

Suuret veronkevennykset yhdistettynä hallituksen itsensä asettamiin menokehyksen vajerajoituksiin johtavat niukkoihin määrärahoihin. Hallitus on myös päätymässä uusiin veronkevennyksiin, jotka se on kytkenyt osaksi tuloratkaisua. Näitä tulopohjaa edelleen murentavia lisäkevennyksiä ei kuitenkaan ole huomioitu kehysratkaisussa.

Hallituksen päättämät menokehykset eivät riitä hallitusohjelman uudistusten ja parannusten toteuttamiseksi. Hallitusohjelma onkin paljastumassa kuplaksi.

Vasemmistoliitto ei pidä suuria veronkevennyksiä perusteltuna. Haluamme mieluummin parantaa palveluja ja kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien asemaa. Heidän ostovoimansa lisääminen lisäisi myös enemmän työllisyyttä kuin suurituloisia hyödyttävät verohelpotukset.

Vasemmistoliiton mielestä ylisuurten veronalennusten asemesta tulee korottaa työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa sekä muita pieniä päivärahoja ja tehdä kansaneläkkeeseen tasokorotus välittömästi.

Talouskehitys

Valiokunta toteaa hallitusta myötäillen, että veronkevennykset yhdessä palkankorotusten ja matalan inflaation kanssa nostavat kotitalouksien ostovoimaa myös kuluvana vuonna huomattavasti.

Valiokunnan enemmistö kuitenkin vaikenee siitä, että kevennysten ulkopuolelle jää miljoona ihmistä ja että mm. perusetuuksien varassa olevat eivät näistä hyödy laisinkaan. Päinvastoin alkoholin hinnan alennuksesta johtuva kuluttajahintojen nousun pysähtyminen on jättämässä muun muassa eläkeläiset myös ilman eläkkeiden indeksikorotuksia. Olisi oikeudenmukaisempaa ja myös työllisyyden kannalta tehokkaampaa suunnata ostovoiman lisäys enemmän pienituloisimmalle väestönosalle.

Työllisyys

Valiokunta myöntää, ettei hallituksen asettama vaalikauden tavoite lisätä työllisyyttä 100 000 hengellä toteudu. Samalla vaarantuu myös tavoite nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin seuraavan hallituskauden loppuun mennessä. Työllisyys näyttää lisääntyvän hallituskaudella vain noin 30 000 henkilöllä, ja työllisyysaste jäisi nykyiselle noin 67,5 prosentin tasolle. Itse asiassa 75 prosentin työllisyysasteeseen päästäisiin vasta 48 eikä kahdeksassa vuodessa.

Näin vaarantuvat hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit, tulonsiirrot ja palvelut väestön ikääntyessä. Tämä tavoitteiden ja todellisuuden ero ja siitä aiheutuvat seuraukset hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydelle olisi pitänyt tuoda selvästi ilmi valiokunnan mietinnössä.

Pidemmän ajan myönteisen kehityksen varmistamiseksi myös tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta on lisättävä. Tarvitaan myös liiketoimintaosaamisen ja palvelujen viennin edistämistä. Tutkimus- ja kehityspanostus jää menokehyksissä jo hallitusohjelmaankin nähden vajaaksi. Tämän noin 10 miljoonan euron vajeen paikkaaminen ei kuitenkaan riitä. Suomi menestyy kansainvälisessä kilpailussa vain, jos kyetään löytämään lisää korkeaan osaamiseen perustuvaa yrittämistä. Matalilla palkoilla emme voi pärjätä kilpailussa edes Euroopan sisällä saati maailmanlaajuisesti.

Valiokunta kylläkin myöntää tutkimus- ja kehitysmäärärahojen niukkuuden, mutta ei edellytä lausumalla niiden nostamista.

On myös varmistettava, että kaikilla nuorilla on työmarkkinoiden kannalta työllistymistä edistävä koulutus niin, ettei syrjäytymistä tapahdu. Olisi nuorille ansa ja samalla vahinko ikääntyvälle kansakunnalle, jos osaava työvoima alkaisi vähentyä. Näin kävisi, mikäli hallituksen tahdon mukaisesti suuntauduttaisiin matalan tuottavuuden työn tukemiseen, jonne ohjattaisiin heikon koulutuksen omaavia nuoria. Tavoitteena on oltava koulutuksesta jättäytymisen estäminen ja koulutuspohjan vahvistaminen. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää virheellisenä strategiana matalan tuottavuuden työn lisäämisen varaan heittäytymistä.

Kuntien vastuulla olevien peruspalvelujen rahoitusta on lisättävä kehyskaudella. Pidämme palveluihin panostamista työllisyyden kannalta tehokkaampana kuin veronalennuksia. Palvelujen tuottamista tehostaisi kuntien välisen yhteistyön lisääminen ja kuntarakenteen kehittäminen.

On välttämätöntä lisätä voimavaroja työttömyyttä nopeasti vähentäviin ja työmarkkinoiden toimintaa parantaviin työvoimapoliittisiin aktiiviohjelmiin ja aikuisväestön uudelleen-, jatko- ja täydennyskoulutukseen. Matalan tuottavuuden työn tuki ei auttaisi pitkäaikaistyöttömiä, sillä heidän kohdallaan työantajat eivät ole käyttäneet hyväkseen edes selvästi suurempaakaan tukea.

Finanssipolitiikka

Emme pidä perusteltuna, että Suomessa tavoitteena on vakaus- ja kasvusopimusta tiukempi alijäämärajoite tilanteessa, jossa hallituksen ylimääräisiin veronalennuksiin sisältyy riski, että heikon talouskehityksen oloissa ne johtavat leikkauksiin palveluissa ja tulonsiirroissa.

Kehysmenettely

Olemme yhtyneet niihin huomautuksiin, joita valiokunnalla on ollut kehysmenettelyn suhteen. Pidämme kuitenkin vääränä, ettei valiokunta ole edellyttänyt eduskunnassa tehtyjen, pysyviksi tarkoitettujen budjettilisäysten sisällyttämistä myös menokehyksiin.

Kuntatalous ja peruspalveluohjelma

Kuntien palvelut ovat kansalaisten arjen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta oleellisen tärkeitä. Julkisilla palveluilla ja niiden kehittämisellä on myös tärkeä työllistävä ja työmarkkinoiden toimintaan osallistumista tukeva vaikutus. Julkisiin palveluihin panostamalla tuetaan myös sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä julkisilla palveluilla on suuri merkitys naisten työllistäjänä.

Valiokunta pitää selonteossa esitettyä kuntien verotulojen kasvuarviota varsin optimistisena ja huomauttaa menojen kasvuarvion toteutumisen edellyttävän toimenpiteitä. Vasemmistoliitto on huolissaan toimenpiteiden vaikutuksista kuntalaisiin ja heidän tarvitsemiinsa palveluihin.

Tulopohjan epävarmuudet ja lisääntyvät menopaineet pitävät kuntien rahoitustilanteen kireänä lähivuodet, ja kuntakohtaiset erot rahoitusasemassa säilyvät suurina. Lainsäädäntö edellyttää, että kunnat pitävät taloutensa tasapainossa kolmen vuoden suunnittelukaudella. Kunnat joutuvat supistamaan investointeja ja palveluja. Hallitus kieltäytyy osoittamasta kunnille riittävää rahoitusta ja edellyttää niiden nostavan kiinteistöveroa. Samalla myös asiakasmaksut aiotaan sitoa indeksiin. Omituista ja Vanhasen hallitukselle hyvin kuvaavaa on, että asiakasmaksut ja asemenot sidotaan indeksiin, mutta lapsilisiä ei.

Kiinteistövero ja asiakasmaksut merkitsevät sitä, että maksurasitusta lisätään myös vähävaraisille, mutta tuloveron kevennyksistä nauttivat eniten hyvätuloiset. Tämä osoittaa hallitukselta tietoista epäsosiaalista valintaa, johon valiokunnan enemmistö on yhtynyt asiakasmaksujen nostamiseen suuntautumalla. Vasemmistoliitto ei hyväksy kiinteistöveron korottamista eikä asiakasamaksujen sitomista indeksiin.

Hallitus ajaa kokoomuksen tapaan hyvinvointipalvelujen kaupallistamista vaarantamalla samalla palvelujen laadun. Valiokunnan enemmistö näyttää tukevan tätä linjausta.

Vasemmistoliitto vaatii palvelujen turvaamiseksi kuntasektorille lisäpanostuksia, joilla voidaan:

• taata kansallinen terveysohjelman ja hoitotakuun toteuttaminen
• estää kuntien palvelujen joutuminen leikkausten kohteeksi ja
• lisätä kansalaisten turvallisuutta ja ehkäistä ennalta rikollisuutta.

Liikenneinfrastruktuurin rahoitus

Liikenteen osalta kehys on murheellinen. Kehyksestä puuttuu rahoitus ministerityöryhmän esittämiin hankkeisiin.

Tienpidosta puuttuu 50 miljoonaa ja radanpidosta samoin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi joukkoliikenteen tuesta puuttuu 5 miljoonaa euroa. Valiokunnan enemmistö näyttää hyväksyvän esimerkiksi 800 bussivuoron lakkauttamisen.

Väylähankkeissa töiden pätkiminen ja siihen liittyvä työmaiden lopettaminen ja uudelleen aloittaminen nostaa merkittävästi kustannuksia. Myös tähän kysymykseen valiokunnan olisi tullut puuttua.

Vasemmistoliiton mielestä valiokunnan olisi tullut edellyttää lisärahoitusta liikenteen turvallisuuden, sujuvuuden sekä joukkoliikenteen palvelutason turvaamiseksi. Tämä on perusteltua myös työllisyysvaikutusten takia.

Muita havaintoja

Tässä kohdassa valiokunnan mietintöä valiokunta toteaa, että kehys ei sisällä riittäviä panostuksia tutkimukseen ja kehitykseen, mutta ei kuitenkaan vaadi tähän lisäpanostusta lausumalla.

Valiokunta ei ole pitänyt perusteltuna joukkoliikenteen tuen supistamista, muttei halua torjua tätäkään hallitusta velvoittavalla lausumalla.

Valiokunta kiinnittää huomiota jatkuvaan köyhyysongelmaan ja syrjäytyneiden asemaan ja toteaa, että pelkän työmarkkinatuen varassa elävät eivät hyödy jo tehdyistä veronalennuksista. Valiokunta ei kuitenkaan ole halunnut velvoittaa hallitusta toimiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi.

Perustelut

Työllisyystavoitteesta on pidettävä kiinni

Hallituksen tärkein tavoite on työllisten määrän lisääminen 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Alusta alkaen on ollut selvää, ettei tähän tavoitteeseen tulla pääsemään hallitusohjelmaan kirjatuilla toimenpiteillä. Tilastokeskuksen mukaan maaliskuussa 2004 työllisten määrä oli laskenut vuoden 2003 maaliskuusta 13 000:lla. Samanaikaisesti työvoiman määrä on ollut jatkuvasti laskussa, kun työikäisiä siirtyy työvoiman ulkopuolelle mm. opiskelemaan ja kotitöihin. Hallituksella ei kuitenkaan ole ollut valmiutta tehdä kehityksen suunnan muuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Myöskään vuosien 2005—2008 menokehyksiin ei mitään uusia ratkaisuja ole kirjattu. Kyse ei ole siitä, ettei hallituksellakin olisi tiedossa sellaisia ratkaisuja, joita nyt tarvittaisiin. Näitä keinoja on käyty läpi mm. hallitusohjelman pohjaksi tehdyssä ns. Sailaksen raportissa.

Kokoomus on omalta osaltaan esittänyt hallitukselle useaan otteeseen tarpeellisiksi katsomiaan toimenpiteitä, joista osa on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Esitimme jo viime vuoden puolella hallitukselle vaatimuksen siitä, että ansiotulon veronkevennysten jatkosta päätettäisiin kehysten yhteydessä. Näin ei tapahtunut, vaan hallitus siirsi päätöksiä tulevaisuuteen ja ehdollisti lisäkevennykset samalla valtiontalouden kehitykselle. Toinen nopeasti käyttöönotettavissa oleva työllisyyden edistämiskeino olisi ns. matalapalkka-alojen tukeminen työnantajan sivukuluja alentamalla. Tästäkin odotettiin päätöksiä jo kehysriihestä, mutta hallitus siirsi tämänkin työllisyystoimenpiteen budjettiriiheen.

Työllisyyden kehitykseen vaikuttaa oleellisesti hallituksen yritysveropäätös. Keskuskauppakamarin hiljattain ilmestyneessä kyselytutkimuksessa selvitettiin yritysten suhtautumista veropäätöksiin. Sen mukaan 76 prosenttia yrityksistä katsoi, ettei hallitus ollut täyttänyt lupauksiaan osinko- ja yritysverouudistuksessa. Saman verran piti osinkoverouudistusta kokonaisuudessaan epäonnistuneena. Ainoastaan 7 prosenttia piti veropakettia yrittäjyyteen kannustavana, ja vain 8 prosenttia katsoi hallituksen veropaketin parantavan Suomen asemaa yritysten sijaintipaikkana.

Suomen ongelmana on jo pitkään ollut investointien vähäisyys. Tällä hetkellä investointien kasvu on pitkälti vain asuin- ja infrarakentamisen varassa. Kilpailu yritysten sijainnista tulee ainoastaan kiristymään lähitulevaisuudessa EU:n laajentuessa. Tilannetta pahentaa entisestään se, että uudet jäsenmaat ovat järjestelmällisesti laskemassa yritysverokantojaan. Hallituksen tulisikin pikimmiten korjata tekemiään päätöksiä yrittäjyyteen ja investointeihin kannustaviksi. Muussa tapauksessa veromuutoksilla ei saada aikaiseksi niitä talouskasvua vauhdittavia ja työllisyyttä edistäviä vaikutuksia, joita nyt kipeästi tarvitaan.

Huolestuttavinta onkin, että hallitus näyttää itse jo tässä vaiheessa hyväksyneen sen, ettei sen asettama työllisyystavoite tule toteutumaan. Näin voi todeta tutustuessaan mm. marraskuiseen vakausohjelman tarkistukseen ja menokehyksen taustamateriaaliin. Myös valtiovarainvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt tähän huomiota. Kuitenkin valiokunta toteaa kehysten perustelumuistion mukaisesti, että työllisyyttä ja valtiontaloutta koskevat tavoitteet ovat saavutettavissa, mikäli talouskasvua voidaan vahvistaa sekä työvoiman tarjontaa ja työllistymisen edellytyksiä parantaa. Tähän ei kuitenkaan päästä ilman konkreettisia toimenpiteitä, joista hallitus ei tähän mennessä ole kyennyt tekemään päätöksiä.

Peruspalveluohjelma ei vastaa haasteisiin

Kehyksiin sisältyvä peruspalveluohjelma on pettymys, eikä helpota kuntien talousvaikeuksia hallituksen lupausten mukaisesti. Kokoomus on jo aiemmin kannattanut peruspalveluohjelmamenettelyn käynnistämistä, jotta peruspalvelujen rahoitus voitaisiin turvata pitkällä aikavälillä. Hallituksen ohjelma ei kuitenkaan sisällä tarvittavia parannuksia peruspalvelujen rahoitukseen. Myös valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei julkisessa taloudessa olla riittävän hyvin varauduttu edessä olevaan väestön ikääntymiseen. Tilannetta heikentää valtiontalouden jatkuva, hallitusohjelman vastainen, velkaantuminen koko vaalikauden ajan.

Peruspalveluohjelma antaa ristiriitaisen kuvan kuntien talouden kehittymisestä ja hallituksen toimenpiteistä. Kunnille osoitettu 295 miljoonan euron määräraha ei ole "uutta" rahaa, vaan valtion lakisääteistä velkaa kunnille. Tämän velan takaisinmaksun hallitus on kaiken lisäksi päättänyt jaksottaa neljälle vuodelle. Jaksotus ei ole edes lainsäädännön periaatteiden mukaista. Tarkistus tulisikin tehdä vuosina 2005—2006.

Todellisuudessa kehyspäätökseen tehdyt kirjaukset pikemminkin heikentävät kuntataloutta pidemmällä aikavälillä. Peruspalveluohjelman mukaan palvelujen rahoitusta vahvistetaan nostamalla kiinteistöveron rajoja ja muuttamalla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Tältä osin on kuitenkin säilytettävä kuntien oma päätäntävalta ja liikkumatila. Maksujen sitominen yleiseen hintakehitykseen on ymmärrettävää. Kuitenkaan maksu-uudistus ei saa merkitä tulosidonnaisuuden lisääntymistä, sillä tällöin aiheutettaisiin uusia tulo- ja kannustinloukkuja erityisesti lapsiperheille.

Hallituksen peruspalveluohjelma perustuu oletukseen suotuisasta tulokehityksestä ja tiukasta menoraamista, jossa kuntien menojen kasvu puristetaan neljään prosenttiin. Nämä olettamat voivat osoittautua nopeastikin vääriksi, sillä kuntien menot ovat nousseet viime vuosina 5—7 prosenttia. Kuntatalouden tasapainonäkymien kannalta neljän ja seitsemän prosentin ero on merkittävä. Tulevaisuudessa entistäkin suurempi osa palvelujen todellisista kustannuksista näyttää jäävän kuntien harteille. Esimerkiksi opetussektorilla, jossa valtionosuusprosentti on 57, jää todellinen valtionosuus opetuksen kustannuksista lähelle 50 prosenttia. Mikäli valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistusten automaattisuudesta luovutaan, lisää tämä epävarmuutta kuntien taloudenpidossa. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, ettei kustannustenjaon vääristymiä korjata, vaan ne jäävät pysyvästi rasittamaan kuntataloutta.

On perusteltua kysyä, mitä tilanne merkitsee kuntien mahdollisuuksille järjestää laadukkaat ja kattavat hyvinvointipalvelut. Hallitusohjelman mukaan ikäluokkien pienentymisestä säästyvillä rahoilla parannetaan perusopetuksen laatua. Kehysratkaisun mukaan OPM ei kuitenkaan saa pitää kyseisiä määrärahoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon puolella kokoomus toteaa, että kansallisen terveysprojektin rahoitus on edellisen hallituskauden päätösten mukainen. Kuntatalouden heikentyneiden näkymien valossa hoitotakuun toteutuminen erityisesti leikkausjonojen osalta on epävarmaa, ellei rahoitusaikataulua muuteta etupainotteisemmaksi. Ongelmia tuottaa myös sosiaalialan kehittämishanke, jonka rahoitus on pääosin epävarmalla pohjalla. Tämä siitä huolimatta, että hallitusohjelmassa on sitouduttu hankkeen toteuttamiseen. Hankkeen tavoitteena on mm. kohentaa vanhustenhuollon tasoa, kehittää omaishoitoa ja parantaa sosiaalityön edellytyksiä.

Tulevia menopaineita ajatellen on positiivista, että peruspalveluohjelmassa tavoitteeksi asetetaan palvelutuotannon monipuolistaminen ja julkisen talouden tuottavuuden lisääminen. Ohjelman kirjaukset tältä osin jäävät paljolti pelkiksi kirjauksiksi. Esimerkiksi mahdollisuus käyttää palveluseteliä kotisairaanhoidossa on suljettu kunnilta pois.

Liikenne- ja infrastruktuurirahoituksen, koulutuspolitiikan sekä tutkimus- ja kehitysrahoituksen osalta yhdymme valtiovarainvaliokunnan mietinnön kirjauksiin.

Perustelut

Valiokunta on käsitellyt kehystä yleisellä tasolla, kaikkiin yksityiskohtiin ei ole puututtu, koska kehyspäätös on samansisältöinen kuin vuosi sitten. Samoin tässä vastalauseessa viittaamme vastalauseeseen, jonka laadimme vuosi sitten käsiteltyyn kehykseen, ja otamme nyt esiin muutamia kehysmenettelyyn liittyviä näkökohtia ja muutamia määrärahojen mitoitukseen liittyviä ongelmia ja tämän lisäksi käsittelemme työllisyyskehitystä, joka on ollut kielteistä ja jonka kielteinen kehitys vaarantaa monia yhteiskunnallisia tavoitteita — monia muitakin kuin valiokunnan mietinnössä todetun työministeriön rahojen oikean mitoituksen!

Työllisyystavoite karkaa käsistä — ja se on tunnustettu

Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus näyttää luopuneen lopullisesti työllisyystavoitteestaan, sadastatuhannesta uudesta työpaikasta. Kehyksen perustelumuistiossa todetaan, että mahdollisesti hallituskauden aikana voitaisiin saavuttaa 30 000 työpaikkaa aikaisemmin tavoitteena olleen sadantuhannen sijasta. Eduskunnassa ministeri Kalliomäki viljelee ylimielisyyttä työllisyystavoitteesta keskusteltaessa, mikä on hieman noloa tilanteessa, jossa työllisyystavoitteesta jatkuvasti etäännytään ja jossa hallitus on itse asiassa tehnyt useita päätöksiä, joilla pikemminkin jarrutetaan työllisyyskehitystä kuin edistetään sitä. Samaan aikaan pääministeri Vanhanen esittää julkisuudessa mielipiteitä ja näkemyksiä, joista ei kuitenkaan muodostu hänen hallituksensa päätöksiä. Muutama esimerkki:

Ruotsin parlamentti on juuri päättänyt, että työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevia rajoituksia ei oteta käyttöön Ruotsissa. Suomessa sen sijaan otetaan. Työvoiman vapaa liikkuvuus heti uusien jäsenmaiden tullessa unioniin olisi oikeudenmukaista ja siten unionin tasapainoisen kehityksen edistämistä. Monien maiden käyttäessä rajoituksia se olisi tarjonnut Suomelle etulyöntiaseman houkuteltaessa työvoimaa tänne, varsinaisiin työsuhteisiin tänne tulevat olisivat heti alusta alkaen normaalisti suomalaisilla työmarkkinoilla ja myös maksaisivat veronsa Suomeen! Hallitus toteaa, että sen työllisyystavoitteiden saavuttaminen on mahdollista muun muassa sillä edellytyksellä, että työvoiman tarjontaa voidaan vahvistaa. Jospa vain sitten vahvistettaisiin. Vihreä eduskuntaryhmä esitti lain hylkäämistä täysistunnossa, ja myös asiaa käsitellyt valiokunta suhtautui esitykseen varsin kriittisesti.

Uuden energiateknologian voimakkaasti kasvavilla markkinoilla Suomella on globaalisti noin viiden prosentin markkinaosuus. Jos Suomi pystyisi säilyttämään tämän osuuden seuraavina vuosikymmeninä, kun tehtävien uusien energiainvestointien määrä tulee olemaan valtava, meidän ei enää tarvitsisi kysyä, mistä uusi Nokia. Pysyminen voimakkaasti kilpaillun ja voimakkaasti kasvavan alan kehityksen kärjessä vaatii kuitenkin ponnisteluja. Kaikilla nopeasti kasvavilla aloilla tekniikan kehitys on nopeaa. Tämä pätee myös uuteen energiatekniikkaan. Kehityksen kärjessä ei pysytä vanhoilla ansioilla, siinä voi pysyä vain määrätietoisin toimin. Se vaatii myös sitä, että kotimarkkinat toimivat, vaikka kotimarkkinat eivät olisikaan suurin asiakas. Kotimarkkinoiden toimiminen edellyttää vetoapua tai potkua myös julkisen vallan taholta. Päästökaupasta päättäessään hallitus on tehnyt kaikkensa, ettei päästökaupasta olisi juuri mitään vaikutuksia, että kaikki pysyisi entisellään ja ettei päästöjä myöskään vähennettäisi. Tämä tarkoittaa samalla, että hallitus luopuu antamasta markkinapotkua uuden energiateknologian kehitykselle, vaikka sillä olisi siihen mahdollisuus.

Työmarkkinoilta on poistunut ihmisiä kiihtyvässä tahdissa viimeisen vuoden aikana. Itse asiassa työmarkkinoilta on poistunut nimenomaan naisia kiihtyvässä tahdissa viimeisen vuoden aikana. Suomessa etenkin nuorten naisten työmarkkina-asema on huono sen tähden, että perhevapaista johtuvia kustannuksia ei tasata työnantajien kesken. Hallitus on ohjelmassaan luvannut puuttua tähän asiaan, mutta toistaiseksi mitään ei ole oikeastaan tapahtunut lukuun ottamatta sitä, että ministeri Mönkäre on pyytänyt työmarkkinaosapuolia keskustelemaan asiasta. Vihreä eduskuntaryhmä on laatinut asiasta lakialoitteen, jossa esitetään malli työnantajakustannusten tasaamiselle, jonka avulla työelämä tasa-arvoistuisi ja joka myös palvelisi yhteiskunnan kokonaisetua, koska sekä miesten että naisten eri resurssit olisivat paremmin käytössä. Aikooko hallitus millään tavalla toimia sen suhteen, että nimenomaan naiset poistuvat työmarkkinoilta?

Työllisyyden osalta on hyvä ottaa esiin vielä yksi asia, tuotantomme jalostusarvon nostaminen. Suomen julkilausuttu strategia on ollut olla osaamisella menestyvä yhteiskunta. Kuitenkin Suomen vientituotteiden arvo, sen kilohinta, on viime vuosina laskenut, vaikka viennin markkinaosuus on kasvanut. Viemme siis yhä enemmän bulkkitavaraa, jonka hinta on laskeva. Tämä tuotanto on kiihtyvällä vauhdilla siirtymässä halvempien tuotantokustannusten maihin, mistä Kiina-ilmiönäkin on puhuttu. Suomalaisella tuotannolla olisi varaa ja tilaa nostaa jalostusarvoaan nykyisestä huomattavasti. Sähköteknisen teollisuuden menestys on ehkä peittänyt näkökenttäämme sen osalta, että muilla aloilla tuottavuus ja jalostusarvo eivät ole nousseet vastaavalla tavalla. Hallitus panostaa tutkimus- ja kehitysrahoitukseen, mutta olisi syytä miettiä myös suomalaista suunnittelua, kaupallistamista ja markkinointiosaamista.

Muutamia kohtia, joissa kehys ei millään tavalla riitä turvaamaan hallitusohjelman tavoitteita eikä yhteiskunnan järkeviä tarpeita

Valiokunta on mietinnössä huolissaan väyläverkon tulevaisuudesta ja toteaa rautateiden osalta: "Rataverkko on ministerityöryhmän mietinnön mukaan vielä huonommassa kunnossa kuin tieverkko." Investoinnit rautateihin olisivat välttämättömiä muun muassa elinkeinoelämän kehityksen, työllisyyden, liikenneturvallisuuden ja ympäristösyiden takia. Mitä vielä tarvitaan? Kehysselonteon lähetekeskustelussa edustaja Andersson ihmetteli, miten hallitus aikoo päästä liikenteen kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteisiin kehyksen mukaisella liikenneväyläbudjetilla ja leikatuilla joukkoliikennemäärärahoilla. Sopii edelleen ihmetellä. Joukkoliikennetukia leikataan viidellätoista prosentilla, ja seuraukset ovat dramaattisia. Myönteistä on, että valiokunta kiinnittää huomiota työsuhdejoukkoliikennelippuun, jota eduskunta on jo pitkään vaatinut hallitukselta.

Ympäristönsuojelun osalta valiokunta kiinnittää huomiota ympäristötöiden määrärahojen niukkuuteen. Ympäristötöiden osalta kehys on laskenut järkyttävän neljänneksen siitä huolimatta, että ympäristötöillä on myös myönteisiä työllisyysvaikutuksia, ja vielä alueilla, joissa työttömyys on korkeaa. Tämän lisäksi tulisi kiinnittää huomiota Metso-ohjelman rahoitukseen. Kehyskauden loppupuolella ei ole enää rahoitusta Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelmaa varten, ja tämä tilanne ei ole tietenkään kestävä. Valiokunta kiinnittää huomiota maatalouden ympäristötuen riittävyyteen. Tässä yhteydessä tulisi myös alleviivata sitä, että ympäristötuen tulisi olla nykyistä tehokkaampaa ympäristön kannalta, esimerkiksi Itämeren rehevöitymisen ehkäisy ei tällä hetkellä maataloudessa ole riittävällä tasolla.

Kuntien peruspalveluista hallitus puhuu mielellään. Peruspalveluohjelma käsittelee asioita ainakin toistaiseksi melko teoreettisesti, vain kuntien ja valtion rahoitussuhteiden kannalta, eikä siitä löydy kuntalaisen asemaa eikä kuntalaiselle lakisääteisesti kuuluvia palveluita. Käytännössä tälläkin hetkellä moni lakisääteinen palvelu jää hoitamatta eri puolilla Suomea. Vihreä eduskuntaryhmä on etenkin huolissaan vammaispalveluiden ja mielenterveyspotilaiden asemasta.

Kehyksen puutteiden osalta viittaamme vihreän eduskuntaryhmän vastalauseisiin koskien vuoden 2004 talousarviota ja hallituksen edellistä kehyspäätöstä (VaVM 39/2003 vp ja VaVM 9/2003 vp), joissa esitetään hallituksen kehyksestä poikkeavaa kehystä muun muassa opiskelijoiden opintososiaaliseen asemaan, vankeinhoitoon, kuntien tilanteeseen ja lapsiperheiden asemaan.

Kehysmenettelystä

Kehysmenettelyn pitäisi mahdollistaa määrärahojen järkevä tarkastelu ja priorisointi sekä ministeriöiden sisällä että eri hallinnonalojen välillä. Tämä ei ole toteutunut, vaan käytännössä valtiovarainministeriö käyttää kehyspäätöstä momenttikohtaisten leikkausten kohdentamiseen eri hallinnonaloilla — tämä ei toteuta kehyspäätökselle annettua tehtävää. Lähetekeskustelussa ministeri Kalliomäki esitti huolestuneisuutensa sen johdosta, että kehyspäätöksestä tulee päällekkäinen budjettikäsittelyn kanssa. Hänen tulisi osoittaa huolensa ilmeisesti hyvin lähelle, omaan ministeriöönsä.

Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus päätti antaa kunnille lakiin perustuvaa kustannusten tasausrahaa 295 miljoonaa euroa jaksotetusti seuraavien vuosien aikana. Tämä menoerä on sijoitettu kehyksen sisälle. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että tällainen olemassa olevaan lakiin ja toteutuneeseen kustannuskehitykseen perustuva menoerä kuuluu kehyksen ulkopuolelle. Myös valiokunnan enemmistö kiinnittää tähän huomiota mietinnössä: "Eräänä vaihtoehtona voitaisiin selvittää myös sitä, olisiko tämänkaltaiset lakiin perustuvat menoerät syytä siirtää menokehyksen ulkopuolelle." Sen lisäksi, että kunnille kuuluva tasausraha loogisesti kuuluu kehyksen ulkopuolisiin menoihin, hallituksen tekemä päätös myös syö kehyksen yleistä uskottavuutta, koska nyt lisäbudjetointia varten jäävä jakamaton varaus jää niin pieneksi, ettei sitä voida mitenkään pitää toteutuneiden lisäbudjettimenojen kannalta järkevänä.