Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Taustaa
Esityksen tavoitteena on parantaa pienten riippumattomien panimoiden
kasvuedellytyksiä valmisteverotuksen ns. pienpanimoalennukseen tehtävin
muutoksin. Niistä aiheutuvat verotuoton menetykset ovat
kuitenkin melko vähäisiä — arviolta
400 000 euroa vuositasolla — koska ehdotettuun vuosituotannon
ylärajan korotukseen 10 milj. litrasta 15 milj. litraan
ei liity minkäänasteista verotukea. Kysymys on
tältä osin ainoastaan siitä, ettei panimo
menetä kumulatiivisia tukiaan, jos sen vuosituotanto ylittää nykyisen
katon 10 milj. litraa.
Toinen ehdotettu muutos liittyy veroasteikon alimpaan portaaseen,
jonka vuosituotannon enimmäismäärä ehdotetaan
korotettavaksi nykyisestä 200 000 litrasta 500 000 litraan.
Jos vuosituotanto jää tämän
rajan alle, oluesta suoritettavaa veroa alennetaan 50 prosentilla,
mikä on myös ns. rakennedirektiivin
Neuvoston
direktiivi 92/83/ETY alkoholin ja alkoholijuomien
valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta, jossa säädetään
jäsenmaita sitovasti alkoholiveron rakenteesta, verotettavista
tuotteista ja sallituista veronalennuksista. pienpanimoille
sallima enimmäistuki. Suomessa sovellettava verotuki on
muutoin neliportainen, ja se pienenee tuotantomäärien
perusteella 50 prosentista 10 prosenttiin. Pienin tuki koskee tuotantoa,
jonka määrä kalenterivuoden aikana on
yli 5,5 milj. litraa mutta alle 10 milj. litraa.
Esitys sisältää lisäksi
eräitä direktiivipohjaisia täsmennyksiä,
jotka on hyvä sisällyttää myös kansalliseen
lainsäädäntöön selvyyden
vuoksi. Näitä ovat vaatimus panimon fyysisestä erillisyydestä muista
panimoista sekä lisenssivalmistuksen kielto. Nämä lisäykset
eivät siis tuo uutta soveltamiskäytäntöön.
Valiokunnan kannanotto
Valiokunta pitää esitystä perusteltuna
ja ajankohtaisena pienpanimotoiminnan vahvan kasvutrendin ja siihen
perustuvan investointihalukkuuden vuoksi. Pienpanimoalennuksen tarkoituksena
on tasata tuotantokustannusten eroja pienten ja suurten panimoiden
kesken ja helpottaa siten pienten panimoiden toimintaedellytyksiä ja
kasvumahdollisuuksia. Sekä alarajaa että ylärajaa
koskevat muutosehdotukset ovat linjassa tämän
tavoitteen kanssa.
Suomessa on tuoreimpien tietojen mukaan 43 pienpanimoa, joista
valtaosan vuotuinen tuotantomäärä mahtuu
alimpaan tukiportaaseen. Sitä koskeva tuotantorajan nosto
500 000 litraan parantaa siis suoraan näiden panimoiden
kasvuedellytyksiä. Lisäksi se hyödyttää kumulatiivisen
veromallin vuoksi myös tuotantorajan ylittäviä tuottajia.
Vuosittaisen enimmäistuotantomäärän
korotus 15 milj. litraan lieventää puolestaan
tuen päättymiseen liittyvää ankaraa
porrasta, jota esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on pitänyt haitallisena.
Rajan nosto parantaa lisäksi pienpanimoiden mahdollisuuksia
tehdä laissa sallittua tuotannollista ja toiminnallista
yhteistyötä keskenään. Tällainen
yhteistyö voi koskea esimerkiksi oluen pakkaamista, markkinointia
ja jakelua. Edellytyksenä on, että panimoiden
kalenterivuoden aikana tuottaman oluen yhteismäärä on nykyisin
enintään 10 milj. litraa ja jatkossa esityksen
mukaan enintään 15 milj. litraa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin lisäksi
mm. se, että pienpanimoiden tuottamiin oluisiin liittyy
myös uudenlainen maistelukulttuuri. Valiokunta ei näe
sen vuoksi esityksessä myöskään
terveyspoliittisia ongelmia — päinvastoin, pienpanimoiden
tuotanto voi myös tukea vastuullista alkoholin käyttöä,
kuten Valvira on osaltaan arvioinut. Tästä syystä esityksen
ei voida katsoa olevan myöskään ristiriidassa
viime vuosina harjoitetun alkoholia koskevan veropolitiikan kanssa.
Arvioinnissa on otettava lisäksi huomioon, että pienpanimoiden osuus
Suomen olutmarkkinoista on varsin vähäinen, noin
kolme prosenttia.
Ehdotettua alimman portaan tuotantomäärän korotusta
on pidetty yleisesti hyvänä myös valiokunnan
asiantuntijakuulemisessa. Ylärajan nosto on herättänyt
sen sijaan alan toimijoiden kesken vahvoja näkemyseroja
esityksen kilpailuvaikutuksista. Valiokunta käsittelee
sen vuoksi tätä kysymystä seuraavassa
lyhyesti vielä erikseen.
Kilpailunäkökohtia
Panimon on täytettävä rakennedirektiivin
4 artiklan mukaan kaksi edellytystä, jotta siihen
voidaan soveltaa oluen alennettua valmisteveron määrää.
Toinen koskee tuotetun oluen enimmäismäärää,
ja siinä ylärajana on direktiivin mukaan 20 milj.
litraa kalenterivuodessa. Toisen edellytyksen mukaan panimon on
oltava oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumaton muista panimoistaNämä edellytykset
on todettu hallituksen esityksessäkin mainitun EU-tuomioistuimen
ratkaisun C-83/08 kohdassa 24 ja 26.. Tähän
liittyy myös vaatimus fyysisesti erillään
olevasta laitoksesta ja lisenssivalmistuksen kiellosta.
Jäsenvaltiot voivat siis soveltaa näiden edellytysten
täyttyessä alennettuja valmisteverojen määriä,
jotka voidaan myös eriyttää panimoiden vuosituotannon
mukaan. Artikla sisältää lisäksi maininnan
sallitun alennuksen enimmäismäärästä (50 %)
sekä vaatimuksen syrjimättömästä verokohtelusta
muita jäsenvaltioita kohtaan. Voimassa oleva pienpanimoalennus
ja nyt ehdotetut muutokset perustuvat rakennedirektiiviin ja vastaavat
direktiivin vaatimuksia.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on toisaalta huomauttanut siitä,
ettei hallituksen esityksessä ole selvitetty, milloin panimotoiminnan
skaalaedut saavutetaan keskimäärin. Virasto ei
ole ottanut sen vuoksi kantaa siihen, onko esityksessä valittu
vuosituotannon taso kilpailun näkökulmasta oikea.
Valiokunta arvioi kysymystä kuitenkin toisin. Tuen
kriteerit on säädetty edellä kuvatuin
tavoin täsmällisesti direktiivissä, ja
esitys jää alle direktiivin salliman enimmäistason
ja -tuen. Lisäksi kilpailun vääristymiä tulee
aina tarkastella koko sisämarkkina-alueella, kuten EU-oikeudessa
yleensä. Tästä syystä merkitystä ei
ole myöskään sillä, kuinka moni
pienpanimo Suomessa hyötyy välittömästi
nyt ehdotetuista muutoksista. Olennaista on, että verotuki
on säädetty syrjimättömällä tavalla
ja se on kaikkien kriteerit täyttävien panimoiden
hyödynnettävissä.
Valiokunta pitää esityksen perusteita kestävinä jo
näillä perusteilla.
Jos tarkastelu kohdistetaan yksinomaan Suomeen, huomio täytyy
kiinnittää markkinoihin kokonaisuudessaan, ei
vain pienpanimoiden asemaan. Suomen markkinat ovat tunnetusti varsin keskittyneet,
ja kolme isoa toimijaa hallitsee noin 95:tä prosenttia
markkinoista. Ne tuottavat hieman yli 400 milj. litraa olutta vuosittain,
kun pienpanimoiden yhteenlaskettu tuotanto vastaa noin 13:a milj.
litraa. Vastaavasti pienpanimoalennuksen vuosittainen määrä — toistaiseksi
noin 5,3 milj. euroa — vastaa alle prosenttia olutveron
vuosittaisesta tuotosta, noin 570—600 milj. eurostaAlkoholiveron
kokonaistuotto oli vuonna 2013 noin 1 336 milj. euroa ja
oluen osuus siitä noin 43 %. . Nämä tiedot
eivät tue väitettä pienpanimoiden kilpailua
vääristävästä toiminnasta.
Valiokunta katsoo, etteivät asiantuntijakuulemisessa
esitetyt huomautukset myöskään ns. private
label -sopimusvalmistuksesta anna tässä vaiheessa
aihetta enempään. Saadun selvityksen perusteella
näyttää siltä, että kysymys
on pikemmin tulevaisuuteen liittyvästä huolesta
kuin vallitsevasta ilmiöstä. Tilannetta on perusteltua kuitenkin
seurata, ja tarpeen vaatiessa sopimusvalmistuksen osuutta pienpanimoiden
tuotannosta voidaan rajoittaa laissa. Samassa yhteydessä on
luontevaa täsmentää myös sopimusvalmistuksen
ja kielletyn lisenssivalmistuksen ero.