Perustelut

Valiokunta on tarkastellut hallituksen esitystä toimialaansa kuuluvin osin eli ympäristönsuojelun näkökulmasta ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.

Ehdotetun lain tarkoituksena on suojella ihmisen turvallisuutta ja terveyttä sekä omaisuutta ja ympäristöä huviveneiden, vesiskoottereiden ja niiden varusteiden vaarallisilta ominaisuuksilta sekä niiden moottoreiden pakokaasu- ja melupäästöiltä. Laki parantaa veneilyyn liittyvien ympäristönäkökohtien huomioon ottamista. Nyt edellytetään itse veneiden ja vesiskoottereiden moottoreiden päästöiltä tiettyjen päästötasojen vaatimuksenmukaisuuden toteamista ja hyväksyntää, kun aikaisemmin veneilyyn liittyvä sääntely on koskenut veneilyyn liittyvää jäte- ja jätevesihuoltoa sekä veneiden pohjissa käytettyjä ns. antifouling-aineita. Pakokaasu- ja melupäästöjen sääntely muodostaa siten tärkeän lisän sääntelyn kokonaisuuteen.

Tarkoituksena on laitekohtaisin päästönormein säätää päästöraja-arvot uusiin huviveneisiin asennettavaksi tarkoitettujen moottoreiden pakokaasu- ja melupäästöille. Hiilimonoksidia, hiilivetyjä, typenoksideja ja hiukkasia koskevat päästörajoitukset vaihtelevat sen mukaan, onko kysymyksessä kaksitahtinen vai nelitahtinen bensiinimoottori vai dieselmoottori. Kaksitahtimoottorit aiheuttavat eniten hiilivety- ja hiilimonoksidipäästöjä, dieselmoottorit puolestaan typenoksidipäästöjä.

Päästöraja-arvoista säädetään ehdotuksen mukaan siten, että eräiden huviveneiden turvallisuutta ja päästövaatimuksia koskevan lakiehdotuksen 7 §:ssä viitataan suoraan huvivenedirektiivin liitteeseen I, joka sisältää muun ohella sekä pakokaasuja että melupäästöjä koskevat olennaiset vaatimukset. Esimerkkinä voidaan mainita, että moottorin tehosta riippuen vaadittava enimmäisäänenpainetaso vaihtelee 67 desibelistä 75 desibeliin. Ympäristövaliokunta kiinnittää liikenne- ja viestintävaliokunnan huomiota siihen, että päästöraja-arvoista säädetään yleensä asetustasolla. Jos sääntely perustuu teknisesti direktiivin liiteviittaukseen, tulee muin keinoin varmistaa, että päästöraja-arvot ovat kansalaisten helposti löydettävissä.

Yhteisön tasolla lakiehdotuksen direktiivinmukaisten rajoitusten on arvioitu vähentävän bensiinimoottorien hiilimonoksidipäästöjä noin 40 % ja hiilivetypäästöjä lähes 90 % vuoden 1998 päästöjen tasosta ja dieselmoottorien hiukkas- ja typenoksidipäästöjä noin 30 % ja hiilivetypäästöjä runsaat 20 % vuoden 1998 tasosta.

Suomessa moottorilla varustettujen huviveneiden määrä on noin 381 000. Vesiskoottereita on noin 3 000. Uusia perämoottoreita myydään vuosittain noin 21 000.

Merkittävimmät huviveneistä aiheutuvat päästöt ovat hiilivetypäästöt ja typenoksidipäästöt. Huviveneiden hiilivetypäästöjen osuus on noin 6 % Suomen kokonaispäästöistä ja typenoksidipäästöjen osuus noin 0,7 % kokonaispäästöistä. Huviveneiden vaikutus ympäristöön on kuitenkin tätä merkittävämpi, sillä tärkeä merkitys on esimerkiksi niiden käytön laadulla ja vesistön herkkyydellä.

Päästöjen alenemista on aina pidettävä suotuisana ympäristön ja virkistyskäyttöominaisuuksien kannalta. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että myönteisten ympäristövaikutusten toteutuminen kestää varsin pitkään, koska direktiivin mukaiset rajoitukset koskevat vain uusia, markkinoille tulevia moottoreita ja laitekannan vaihtuminen kestää vähintään 20 vuotta. Keskeinen väline tavoitteiden toteuttamisessa on käyttöön hyväksytyille veneille ja niiden laitteille annettava vaatimuksenmukaisuustodistus ja sen perusteella myönnettävä CE-tunnus. Arviointimenettelyn suorittavan laitoksen asiantuntemuksen tulee olla turvallisuusasioiden ohella ympäristöasioissa riittävä tehtävän suorittamiseksi. Myös Merenkulkulaitoksen tuotevalvontatehtävät laajenevat, ja riittävään resurssointiin on kiinnitettävä huomiota.Veneilyn määrä ja taloudelliset vaikutukset Suomessa; Merenkulkulaitoksen julkaisuja 5/2005. Veneilyn ympäristövaikutuksista s. 51—65.

Bensiini- ja dieselmoottorikäyttöisten huviveneiden ja vesiskoottereiden pakokaasupäästöjen rajoittamisen ohella melupäästöjen rajoittaminen on olennaisen tärkeää. Veneistä aiheutuvat haitat liittyvät pakokaasupäästöjen ohella ennen kaikkea niistä aiheutuvaan meluun. Melutasojen alentamisella vaikutetaan ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen, sillä ympäristömelu koetaan yleisesti vakavana ongelmana, samalla kun melun on todettu aiheuttavan terveyshaittoja. Veneilyn häiritsevyyttä ja aiheutuvia meluhaittoja koskevan tutkimuksen mukaan ajotapa on tärkein veneilyn häiritsevyyteen vaikuttava tekijä. Kaikki venetyypit koetaan häiritseviksi huippunopeudella ja lähellä rantaa ajettaessa. Häiriöajo eli esimerkiksi vesiskootterilla ympyrää ajaminen koettiin häiritseväksi myös kauempaa.

Valiokunta kiinnittää liikenne- ja viestintävaliokunnan huomiota tarpeeseen kehittää lainsäädäntöä siten, että erityisesti häiriötä aiheuttavan vesiskootterilla tapahtuvan päämäärättömän, asutun rannan läheisyydessä tapahtuvan ajon rajoittaminen tai kieltäminen olisi helpompaa. Häiriöajon rajoittaminen on tarpeen myös vesilintujen pesinnän suojelemiseksi.

Valiokunta toteaa, että vesiliikennelain (463/1996) 15 §:n nojalla on mahdollista asettaa alueellisia rajoituksia tietylle vesialueelle, jos se harkitaan tarpeelliseksi liikenteen, ympäristön, kalastuksen tai muun elinkeinon suojaamiseksi taikka yleisen luonnon virkistyskäytön tai muun yleisen edun vuoksi. Tähän perustuva rajoitusten asettaminen on kuitenkin varsin raskas menettely yksittäisen henkilön aiheuttaman häiriön lopettamiseksi. Vesilakitoimikunta ehdottaa mietinnössään (KM 2004:2) vesistössä liikkumista koskevan häiriöttömyysvaatimuksen aseman korostamista siten, että kulkemisoikeus olisi jatkossakin laaja, mutta kulkemisen käsite kattaisi lähinnä siirtymisen paikasta toiseen eikä esimerkiksi vesiskootterilla tapahtuvaa paikallaan ajamista. Lisäksi toimikunta ehdottaa rikoslakiin sisältyvän kotirauhan rikkomista koskevan säännöksen muuttamista siten, että kotirauhan rikkomisen sanktioiminen ulottuisi pihaan välittömästi liittyville vesialueille, jolloin häiriöajaminen voisi rinnastua kotirauhan rikkomiseen.

Valiokunta kiirehtii lainsäädäntöä, jolla kuvattuun ongelmaan voidaan tehokkaasti puuttua. Valiokunnan mielestä yksi mahdollisuus olisi myös vesiliikennelakiin sijoitettava säännös, joka kieltäisi häiriötä aiheuttavan vesiskootterilla ajamisen asutun rannan, sekä pysyvän asutuksen että loma-asutuksen, läheisyydessä. Koska sääntelytavassa on otettava huomioon mahdolliset Euroopan yhteisön lainsäädännöstä johtuvat rajoitukset, edellyttää sääntely huolellista valmistelua.