Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten ja yleissopimuksen hyväksymistä varaumineen pitäen kannatettavana tavoitetta yhdenmukaistaa ympäristörikossäännöksiä EU:n jäsenvaltioissa ja laajemminkin Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa, koska ympäristörikoksilla voi olla rajat ylittäviä vaikutuksia. Ympäristörikoksen syynä on usein halu säästää kustannuksia esimerkiksi laiminlyömällä vaarallisten jätteiden asianmukainen käsittely jättämällä ne käsittelemättömänä maaperään. Yhdenmukainen ympäristörikoslainsäädäntö jäsenmaissa ehkäisee hakeutumista oikeudellisesti kehittymättömämpiin maihin kustannusten säästämiseksi laittomin keinoin.

Yhdenmukaisen ympäristörikossääntelyn tavoitteen keskeinen peruste on yhteisen arvomaailman ilmaiseminen. Asenteilla ja yleisellä arvomaailmalla on suuri merkitys ympäristönsuojeluun liittyvien velvoitteiden noudattamisessa. Ympäristönkäytön ja -suojelun ohjausjärjestelmä perustuu pääasiassa oikeudellis-hallinnolliseen ohjaukseen, jossa erilaisilla lupa- ja ilmoitusvelvollisuuksilla sekä yleisillä normeilla on keskeinen asema. Näiden hallinnollisten ennakkovalvontainstrumenttien lisäksi tärkeä merkitys on toiminnanharjoittajien omavalvonnalla ja viranomaisten jälkivalvonnalla ja siihen liittyvillä hallinnollisilla toimenpiteillä, kuten kielloilla ja uhkasakoilla. Valvonnalla on käytännössä tärkeämpi merkitys ympäristönsuojelussa kuin rikosoikeudellisilla seuraamuksilla, mutta rangaistussäännösten olemassaolo ja viimekätinen käyttömahdollisuus on järjestelmän kokonaistoimivuuden kannalta välttämätöntä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan poliisin kirjaamien rikoslain 48 luvun tarkoittamien ympäristörikosten määrä oli vuonna 2004 noin 500.Vuosiraportti vuoden 2003 ympäristörikoksista Suomessa; Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän raportti 17.12.2003 ja keskusrikospoliisin tilasto vuodelta 2004. Rikoslain 48 luvun ympäristörikoksia ovat ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus, tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, luonnonsuojelurikos ja rakennussuojelurikos. Suurin osa näistä rikoksista on erilaisia jäterikoksia. Törkeitä ympäristön turmelemisrikoksia oli vain kaksi.

Noin viidesosa ympäristörikoksista tulee syyttäjän arvioitavaksi, ja näistä noin puolet eli noin 50 tapausta vuodessa johtaa tuomioistuinkäsittelyyn. Tuomioistuimen käsiteltäväksi menevissä tapauksissa syyte hylätään noin viidesosassa eli ympäristörikoksesta tuomitaan 8 % kaikista ilmoitetuista tapauksista. Ilmoitukset ympäristörikoksista ovat selvästi lisääntyneet viime vuosina. Tämän ei kuitenkaan ole arvioitu ilmentävän ympäristörikosten määrän tosiasiallista lisääntymistä, vaan osaltaan asenteiden muutosta ilmoitusaktiivisuuden lisääntymisenä. Myös poliisiin halu tutkia ympäristöön kohdistuvia rikoksia on aikaisempaa aktiivisempi ja osaaminen on parantunut.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan metsälain, maa-aineslain, maankäyttö- ja rakennuslain, vesilain ja ympäristönsuojelulain rikosilmoituksen tekemistä koskevia säännöksiä. Valvontaviranomainen voi voimassaolevan lain mukaan jättää rikosilmoituksen poliisille tekemättä, jos rikos on olosuhteisiin nähden vähäinen eikä yleinen etu vaadi ilmoituksen tekemistä. Säännöksistä ehdotetaan poistettavaksi maininta yleisestä edusta, koska käsite on moniselitteisyytensä vuoksi osoittautunut käytännössä vaikeaksi soveltaa. Valiokunta kannattaa ehdotettua muutosta, koska se valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen mukaan helpottaa viranomaisen päätöksentekoa ja madaltaa ilmoituskynnystä.

Valiokunta tukee myös CITES-asetuksen vastaisten tekojen rangaistustason ankaroittamista, sillä kaupallisella toiminnalla ylläpidetään markkinoita suojeltujen eläinlajien laittomalle metsästykselle tai kasvilajien keräämiselle. Vain riittävällä rangaistusuhkalla ja rajavalvonnalla voidaan ehkäistä laitonta suojeltujen lajien kauppaa.

Suurin osa ympäristörikoksista on ilmirikollisuutta eli tulee poliisin tietoon seuraustensa kautta. Voidaan kuitenkin olettaa, että myös ympäristörikollisuuden alalla on jonkin verran piilorikollisuutta, jonka esiin saaminen edellyttäisi poliisilta nykyistä parempia resursseja. Valiokunta painottaa tässä yhteydessä, että poliisien koulutusta ympäristörikosten selvittämisessä tulisi lisätä ja kohdentaa ympäristörikostutkintaa tekeviin talousrikostutkijoihin. Ruotsissa, Norjassa ja useimmissa Euroopan maissa on erillinen poliisin ympäristörikosyksikkö. Suomessa tällaista ei ole. Viitaten Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän raporttiin valiokunta katsoo, että ympäristörikoksia koskevaa tutkimustoimintaa tulisi Suomessa lisätä. Tutkimustoiminnan kohteena tulisi olla piiloon jäävän ympäristörikollisuuden määrä ja sen paljastamisen mahdollisuudet ja rikoshyödyn takaisinsaaminen. Toinen tarpeellinen tutkimuskohde olisi ympäristörikostapauksien kulun seuranta poliisin tutkinnasta syyttäjälle ja edelleen tuomioistuimeen. Valiokunnan mielestä mainittu tutkimustoiminta tulisi aloittaa määräaikaisena pilottiprojektina, jolloin suhteellisen vähäisin resurssein voidaan varmistaa se, pitävätkö edellä esitetyt oletukset paikkansa ja onko pysyvälle yksikölle tarvetta.