Ehdotus

Maatalous- ja maaseudun kehittämisvaliokunta äänesti yhteisen maatalouspolitiikan uudistuspaketista 23.—24.1.2013 kokouksessaan. Nykyisen puheenjohtajamaan Irlannin kauden alkupuolella on tarkoitus käydä läpi kaikki vielä avoinna olevat asiat, jotta neuvoston on mahdollista muodostaa kantansa lainsäädäntöpakettiin. Raportoijien kannat ja poliittisten ryhmien laatimat kompromissit saivat valiokunnassa laajan tuen. Euroopan parlamentin täysistunnon on tarkoitus äänestää kannastaan 11.—14.3.2013 pidettävässä kokouksessa. Irlanti pyrkii siihen, että neuvosto muodostaisi oman kantansa maaliskuun maatalous- ja kalastusneuvostossa 18.—19.3.2013, jonka jälkeen viralliset trilogineuvottelut kompromissista Euroopan parlamentin ja komission kanssa voitaisiin aloittaa. Irlannin tavoitteena on saavuttaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta poliittinen yhteisymmärrys kesäkuun neuvostossa 24.—25.6.2013.

Lissabonin sopimuksen mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tulevasta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä tavanomaista lainsäädäntömenettelyä noudattaen eli yhteispäätösmenettelyn mukaisesti.

Eurooppa-neuvosto pääsi kokouksessaan 7.—8.2.2013 ratkaisuun monivuotisista rahoituskehyksistä kaudelle 2014—2020. Ratkaisu luo pohjan myös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen sisältökysymyksissä etenemiselle. Eurooppa-neuvosto päätti asettaa yhteisön maksusitoumukset kaudelle 2014—2020 yhteen prosenttiin jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta, eli komission alkuperäistä ehdotusta leikattiin huomattavasti. Eurooppa-neuvosto vahvisti päätöksessään yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet, joiden mukaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että maataloustuotantoa kehitetään järkiperäisesti ja että tuotannontekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoituksena on tällä tavoin taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohden laskettuja tuloja, vakauttaa markkinat, varmistaa elintarviketarjonta ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat. Maatalouden yhteiskunnallinen rakenne sekä eri maatalousalueiden väliset rakenteelliset erot ja luonnonolojen erot olisi otettava huomioon. Edellä esitetyn perusteella uudistuksilla on varmistettava:

1. elinkelpoinen ruoan tuotanto,
2. luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet ja
3. tasapainoinen aluekehitys.

Lisäksi YMP olisi perinpohjaisesti yhdennettävä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja erityisesti kestävän kasvun tavoitteeseen niin, että samalla noudatetaan täysimääräisesti tälle politiikalle perussopimuksessa määrättyjä tavoitteita.

Eurooppa-neuvosto päätti myös, että uuden viherryttämistuen osuus suorista tuista on komission ehdotuksen mukainen 30 %. Jäsenmaille annetaan kuitenkin joustavuutta viherryttämistoimien valinnassa. Ekologisen alan vaatimus tulee toteuttaa siten, että se ei edellytä pinta-alan poistamista tuotannosta, ja välttää tulonmenetykset viljelijöille. Komission yksityiskohtaisia ehdotuksia näiltä osin odotetaan saataviksi maaliskuun alkupuolella.

Perustukeen oikeutettujen viljelijöiden olisi joko noudatettava tukikelpoisilla hehtaareillaan komission ehdottamaa kolmea viherryttämistoimea tai vastaavia toimia tai näiden yhdistelmää. Vastaavia toimia olisivat: a) maaseudun kehittämisasetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaiset ympäristötukisitoumukset tai tulevan maaseudun kehittämisasetuksen mukaiset ympäristökorvaussitoumukset tai vesipuitedirektiiviin liittyvän tuen sitoumukset tai sitoumukset, jotka täyttävät näiden vaatimukset; ja b) kansalliset tai alueelliset ympäristösertifiointiohjelmat, jotka täyttävät maaperän ja veden laatua, luonnon monimuotoisuutta, maiseman säilyttämistä ja ilmaston muutoksen lieventämistä ja sopeuttamista koskevat tavoitteet ja jotka sisältävät täydentävien ehtojen pakolliset normit ylittävän kansallisen ympäristölainsäädännön noudattamisen sertifioinnin. Näiden ohjelmien on oltava tehokkaita, tasapuolisia ja läpinäkyviä. Jäsenmaat voisivat päättää, että ne eivät käytä tai käyttävät vain yhtä tai molempia yllä mainituista vaihtoehdoista a) ja b). Jäsenmaiden olisi ilmoitettava komissiolle ne sitoumukset ja ohjelmat, joita ne aikovat käyttää viherryttämistoimia vastaavina toimina. Komissio hyväksyisi nämä vastaavat toimet. Vaihtoehtoisesti joku sitoumuksista tai kaikki sitoumukset voitaisiin tunnistaa komission hyväksymässä kansallisessa tai alueellisessa maaseudun kehittämisohjelmassa. Komissio voisi täytäntöönpanosäädöksillä määrittää tarkemmin edellä mainittujen sitoumusten ja sertifiointiohjelmien vastaavuudet.

Viherryttämistuki olisi vuotuista tukea tukihakemuksessa ilmoitettua tukikelpoista hehtaaria kohden. Sen määrä laskettaisiin jakamalla vuosittain viherryttämistukeen varattava kokonaismäärä ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaareiden kokonaismäärällä. Jäsenmaa voisi päättää vaihtoehtoisesti myöntää viherryttämistuen viljelijäkohtaisesti prosenttiosuutena hänen aktivoimiensa tukioikeuksien kokonaisarvoa kohti, jos jäsenmaa päättää soveltaa yhdistelmämallia 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai se päättää soveltaa sisäiseen tukien tasaamiseen 22 artiklan 5a kohtaa (ulkoisen konvergenssin kaavan soveltaminen).Viljelyn monipuolistamisvaatimusta puheenjohtajamaa ehdottaa muutettavaksi siten, että alaraja toimen toteuttamiselle olisi komission ehdottaman 3 ha:n sijaan 15 ha. Pääkasvia ei saisi olla enempää kuin 70 % peltoalasta, ja kaksi pääkasvia yhdessä ei saisi kattaa enempää kuin 95 % peltoalasta. Viljelyn monipuolistamisvaatimus ei koskisi kuitenkaan kaikkia tiloja. Viljelyn monipuolistamisvaatimusta ei myöskään sovelleta hernekasvien viljelyssä olevaan peltoalaan. Jäsenvaltiot voisivat päättää olla soveltamatta viljelyn monipuolistamisvaatimusta pinta-alaltaan alle 10 hehtaarin maatalousmaihin, jotka rajoittuvat ympäröivään metsään siten, että metsään rajoittuvan ympärysviivan osuus on vähintään 75 % tämän maatalousmaan ympärysviivasta ja suora linja osoittaa ympärysviivan loppuosan. Kasvilla tarkoitettaisiin kasvitieteellisen luokittelun mukaisesti eri sukuun kuuluvia kasveja. Kuitenkin syys- ja kevätmuotoiset kasvit katsottaisiin eri kasveiksi, samoin kesanto. Pysyvän nurmen osalta puheenjohtajamaa ehdottaa, että viljelijöiden olisi ylläpidettävä pysyvän nurmen aloina ne alat, jotka he ilmoittavat pysyvinä nurmina vuoden 2014 tukihakemuksessaan. Nämä alat muodostaisivat pysyvien nurmien viitealat. Pysyvien nurmien viitealoja tulisi lisätä niissä tapauksissa, joissa viljelijällä on velvollisuus palauttaa alat pysyviksi nurmiksi vuonna 2014 ja/tai 2015 horisontaaliasetuksen artiklan 93 mukaisesti. Komission ehdotuksessa mainittu mahdollisuus sallia viljelijöiden muuttaa muuhun käyttöön enintään 5 % heidän pysyvien nurmiensa viitealasta on säilytetty puheenjohtajamaan ehdotuksessa. Jos tilan tukikelpoisen maatalousmaan ala on yli 15 hehtaaria, viljelijöiden tulisi varmistaa, että vähintään 7 % heidän tukikelpoisista hehtaareistaan, pois lukien pysyvän nurmen ala, on ekologista alaa. Ekologiseksi alaksi voitaisiin lukea:

• kesanto;
• terassit;
• maisemapiirteet;
• suojakaistat, joilla ei käytetä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita;
• maatalous-metsä-käytössä (agro-forestry) olevat tukikelpoiset hehtaarit;
• pysyvien kasvien alat, joilla on enemmän kuin 20 ja vähemmän kuin 70 puuta hehtaarilla;
• tukikelpoisten hehtaareiden kaistat metsänreunoilla;
• alat, jotka kuuluvat maaseudun kehittämisasetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisiin ympäristötukisitoumuksiin tai tulevan maaseudun kehittämisasetuksen mukaisiin ympäristökorvaussitoumuksiin tai vesipuitedirektiiviin liittyvän tuen sitoumuksiin, jotka on todennettu viherryttämistoimia vastaaviksi toimiksi yhden tai useamman kohdissa a)—f) mainitun ekologisen alan suhteen;
• tietyt metsitetyt alat.

Jäsenvaltiot voisivat päättää, mitkä edellä mainituista aloista katsottaisiin heidän maassaan ekologisiksi aloiksi. Voidakseen ottaa huomioon ekologisten alojen tyyppien spesifisyyden, jäsenvaltiot voisivat käyttää pinta-alaan liittyviä painokertoimia laskiessaan tilan ekologisten alojen kokonaishehtaarimäärää. Painokertoimet säädettäisiin perusasetuksen liitteessä. Ekologisen alan vaatimusta ei sovellettaisi:

• tiloihin, joilla tukikelpoisesta maatalousmaasta yli 75 % on pysyvällä nurmella tai vedenalaisviljelyssä (= riisi);
• tilan peltoalaan, joka on kokonaan nurmen tai muun ruohomaisen rehun tuotannossa, kokonaan kesannolla tai näiden käyttömuotojen yhdistelmässä; vaihtoehtoisesti jos tällaisessa viljelyssä on yli 70 % tilan peltoalasta, tämä ala voitaisiin jättää viljelyn monipuolistamisvaatimuksen ulkopuolelle;
• hernekasvien viljelyssä olevaan tilan peltoalaan;
• tilan laajaperäisesti viljeltyihin pysyviin kasveihin.

Jäsenvaltiot voisivat päättää, että ekologisen alan vaatimusta ei sovelleta pinta-alaltaan alle 10 hehtaarin maatalousmaihin, jotka rajoittuvat ympäröivään metsään siten, että metsään rajoittuvan ympärysviivan osuus on vähintään 75 % tämän maatalousmaan ympärysviivasta ja suora linja osoittaa ympärysviivan loppuosan.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi hyvänä lähtökohtana tuleville keskusteluille uudistuksen sisällöstä. Valtioneuvosto yhtyy komission esityksen tavoitteisiin elinvoimaisen elintarviketuotannon ja ruokaturvan ylläpitämisestä kaikilla yhteisön alueilla, luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja ilmastotoimenpiteistä sekä tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä.

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti suorien tukien viherryttämiseen. Viherryttämisen osalta valtioneuvosto katsoo, että uutta byrokratiaa ei pidä luoda tai hallinnollista taakkaa lisätä. Vuosien 2014—2020 rahoituskehyksiä koskevissa päätelmissään Eurooppa-neuvosto päätti, että viherryttämistuen osuus suorista tuista on 30 %. Eurooppa-neuvosto päätti myös, että jäsenmaille annetaan joustavuutta viherryttämistuen soveltamiseen. Lisäksi päätelmissä todetaan, että ekologisen alan vaatimus tulee toteuttaa siten, että se ei edellytä pinta-alan poistamista tuotannosta ja että vältetään perusteettomat tulonmenetykset viljelijöille.

Komission esittämiä viherryttämistoimia tulisi valtioneuvoston mielestä yksinkertaistaa niin, että:

• viljelyn monipuolistamisvaatimuksessa ehtona LFA-alueella on kahden kasvin viljely komission esittämän kolmen kasvin vaatimuksen sijaan.
• tilan pinta-alan alarajan toimenpiteelle tulee olla kolmea hehtaaria korkeampi, esimerkiksi 15 ha.
• ekologisen alan tulee täyttää komission asettamat tavoitteet ympäristöhyötyjen saavuttamisesta. Ekologisen alan vaatimus tulee kuitenkin toteuttaa Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti siten, että viljelijöille ei aiheudu perusteettomia tulonmenetyksiä eikä pinta-alaa tarvitse poistaa tuotannosta. Ekologisen alan vaatimuksen ei tule aiheuttaa merkittävästi lisää hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, mm. pinta-alojen digitointivaatimuksista ja valvonnasta johtuen. Hallinnollisen taakan minimoimisen ja ympäristöhyötyjen saavuttamisen näkökulmasta ekologiseksi alaksi tulisi lukea esimerkiksi ne kesannot ja suojakaistat, jotka sijaitsevat tukikelpoisella peltoalalla. Ekologisen alan vaatimuksen toteuttamiselle tulee asettaa vastaava vähimmäispinta-alaraja kuin viljelyn monipuolistamisvaatimuksessa.
• viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta ja ekologisen alan vaatimuksesta tulisi vapauttaa ne tilat, joiden peltopinta-alasta huomattava osa (vähintään 70 %) on nurmella, viherkesannolla ja/tai pysyvillä kasveilla, kuten marjapensailla tai hedelmäpuilla.
• pysyvän nurmen vaatimusta tulee toteuttaa kansallisella tai alueellisella tasolla lohkotason sijaan.
• ne viljelijät, joiden tuotannossa on jo muutoin erityisesti otettu huomioon ympäristönhoito ja -suojelu, tulee oikeuttaa joustavasti viherryttämistukeen.

Koska kasvin määritelmä on viherryttämisen näkökulmasta keskeinen asia, se tulee antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen tasolla. Määritelmän tulee olla yksityiskohtainen, ja eri kasvilajit sekä niiden syys- ja kevätkylvöiset muodot tulee luokitella erillisiksi kasveiksi.

Valtioneuvoston mielestä puheenjohtajamaan viherryttämistuen artikloihin tekemät muutosehdotukset ovat oikean suuntaisia. Ehdotuksen tulisi kuitenkin paremmin ottaa huomioon Suomen pohjoinen sijainti ja metsäisten alueiden suhde maatalousmaahan. Ne tilat, joiden peltopinta-alasta huomattava osa (vähintään 70 %) on nurmella, viherkesannolla ja/tai pysyvillä kasveilla, tulisi vapauttaa viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta ja ekologisen alan vaatimuksesta. Valtioneuvoston mielestä myös Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kannat viherryttämisestä ovat mm. seuraavassa todetuilta osin oikean suuntaisia. Ne tilat, joiden peltopinta-alasta huomattava osa on nurmella, tulisi vapauttaa viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta ja ekologisen alan vaatimuksesta kokonaan. Valtioneuvosto katsoo kuitenkin, että muun peltoalan hehtaarirajoitusta ei tarvittaisi, sillä se monimutkaistaa järjestelmää. Pysyvän nurmen ja laitumen säilyttämistä koskeva valiokunnan kanta on selkeämpi kuin puheenjohtajamaan ehdotus. Tiloilla, jotka sijaitsevat 62. leveyspiirin pohjoispuolella, tulisi viljellä vähintään kahta kasvia. Yhteisen maatalouspolitiikan politiikkatoimia on kehitettävä niin, että toteutetaan EU:n Itämeri-strategiaa ympäristön suojelemiseksi. Tarvitaan alueellisesti kohdennettuja toimenpiteitä vesistökuormituksen vähentämiseksi ja lannan käsittelystä aiheutuvien typpi-, fosfori- ja ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Erityisesti Itämeren valuma-alueella tukea on ohjattava ravinteiden tehokkaampaan hyödyntämiseen ja vähentämiseen. Myös mm. uudistamista edistävien kansainvälisten yhteistyöhankkeiden rahoittamista Itämeri-strategian toteuttamiseksi tulee helpottaa.

Valtioneuvosto katsoo, että komission ehdotus kosteikkojen ja hiilirikkaiden maiden suojelusta on tavoitteiltaan oikea ja perusteltu. Ehdotus aiheuttaisi kuitenkin ongelmia maatilojen rationaalisen kehittämisen näkökulmasta monilla alueilla Suomessa ja merkittäviä hallinnollisia kustannuksia. Ehdotuksen takautuva soveltaminen aiheuttaisi mahdollisesti omaisuuden suojaan liittyviä perustuslaillisia ongelmia. Toisaalta raivauskiellon tuleminen voimaan tulevaisuudessa voisi johtaa turvemaiden lisääntyvään raivaamiseen ennen kiellon voimaantuloa. Vastaavaan tavoitteeseen tulisi pyrkiä muilla toimenpiteillä, mm. rajoittamalla tukien myöntämistä raivatuille aloille EU-säännösten sallimissa puitteissa. Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on esittänyt toimenpidevaatimuksen poistamista täydentävistä ehdoista. Neuvoston teknisessä käsittelyssä kasvava joukko jäsenmaita (11 jäsenmaata) on kannattanut vaatimuksen poistamista täydentävistä ehdoista. Lopullinen valtioneuvoston kanta asiaan otetaan Euroopan parlamentin kannan vahvistuttua.