Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön
ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY
(luontodirektiivi) tärkeimpänä tavoitteena
on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ottaen
kuitenkin samalla huomioon taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset
ja alueelliset vaatimukset. EU:n luontodirektiivin tavoitteisiin
pyritään suojelemalla sekä luontotyyppejä että luonnonvaraista
eläimistöä ja kasvistoa. Luontodirektiivin
mukaisesti erityisten suojelutoimien alueista on perustettu eurooppalainen
ekologinen verkosto (Natura 2000 -verkosto). Verkosto koostuu alueista,
joilla esiintyy luontodirektiivin liitteessä I lueteltuja
luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien
elinympäristöjä. Verkostoon kuuluvat
myös jäsenvaltioiden lintudirektiivin mukaisesti
luokittelemat erityiset suojelualueet.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia Natura
2000 -verkostoa koskeviin luonnonsuojelulain (1096/1996)
säännöksiin. Esitetyt muutokset koskevat
luonnonsuojelulain 10 luvun Natura 2000 -verkostoa koskevia säännöksiä ja
niiden täsmentämistä vastaamaan EU:n luonnonsuojelulainsäädäntöä ja
EU:n tuomioistuimen vahvistamaa tulkintakäytäntöä.
Lakiehdotuksen keskeisimmät muutokset liittyvät
Natura 2000 -verkoston muodostamisvaiheen loppuun saattamiseen.
Valiokunta katsoo, että lakimuutos selkeyttää monelta
osin Natura 2000 -alueiden hoitoa ja käyttöä koskevia
hallintomenettelyjä.
Yleisten suojelutoimien alueet (SAC-alueet)
Lakiehdotuksen erityinen tavoite on erityisten suojelutoimien
alueiden perustaminen (SAC-alueet, Special Areas of Conservation)
sekä niitä koskevan suojelujärjestelmän
toimeenpano luontodirektiivin määrittelemällä tavalla.
Tähän suojelujärjestelmään
kuuluvat direktiivin mukaan luontotyyppien ja lajien ekologisia
vaatimuksia vastaavat toimenpiteet, merkittävästi heikentävien
vaikutusten ja häiriöiden estäminen sekä hankkeiden
ja suunnitelmien ennakollinen valvonta alueiden koskemattomuuden
turvaamiseksi.
Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan EU:n jäsenvaltion
on muodostettava yhteisön tärkeinä pitämät
alueet erityisten suojelutoimien SAC-alueiksi mahdollisimman nopeasti
ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa siitä,
kun komissio on hyväksynyt alueet artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Luontodirektiivissä erityisten suojelutoimien alueella tarkoitetaan
jäsenvaltioiden lainsäädännöllisellä,
hallinnollisella ja/tai sopimusoikeudellisella toimenpiteellä osoittamaa
yhteisön tärkeänä pitämää aluetta,
jolla sovelletaan niiden luontotyyppien ja/tai niiden lajien
kantojen, joille alue on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai
ennalleen saattamista koskevia tarvittavia suojelutoimenpiteitä.
Valiokunta toteaa, että voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin
ei sisälly menettelyä luontodirektiivissä tarkoitettujen
SAC-alueiden muodostamiseksi. Direktiiviin perustuva SAC-alueita
koskeva kuuden vuoden määräaika on suurimmalta
osalta Suomen Natura 2000 -alueita umpeutunut tammikuussa 2011,
ja komissio on tähän liittyen aloittanut Suomea
koskien EU Pilot -hankkeen mukaisen menettelyn unionin lainsäädännön
toimeenpanon asianmukaisuuden selvittämiseksi. Luonnonsuojelulain
64 §:ään ehdotetaan esityksessä lisättäviksi
erilliset säännökset, joilla luontodirektiivin
mukaisista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista
muodostetaan erityisten suojelutoimien SAC-alueita. Valiokunta katsoo
myös, että kokonaiskuva Suomen Natura 2000 -verkostosta
selkiytyy, kun kaikista verkostoon sisältyvistä alueista
julkaistaan säädöskokoelmassa kattava
luettelo ja kartat sekä aluekohtaisia tietoja.
Yleinen heikentämiskielto
Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiolla
on velvoite tarpeellisin toimenpitein estää Natura
2000 -verkoston alueella lajien ja luontotyyppien merkittävä heikentyminen. Direktiivin
asianmukainen toimeenpano edellyttää nykykäsityksen
mukaan sitä, että heikentämiskielto koskee
kaikentyyppistä toimintaa riippumatta siitä, onko
kyseessä oleva toiminta luvanvaraista vai ei. Natura 2000
-alueiden suojelun tavoitteena on tiettyjen luontotyyppien ja lajien
elinympäristöjen suojelu sekä sellaisten
lajeja koskevien häiriöiden estäminen,
jotka merkittävällä tavalla vaarantavat
lajien suojelutason.
Valiokunta toteaa, että merkittävää heikentämiskieltoa
koskevaa yleistä velvoitetta, joka perustuu luontodirektiivin
6 artiklan 2 kohtaan, ei ole Suomessa saatettu täytäntöön.
Luonnonsuojelulakiin esitetään lisättäväksi
uudeksi 64 a §:ksi yleinen heikentämiskieltosäännös, jolla
täydennetään nykyistä lain 66 §:ssä olevaa kieltoa
myöntää merkittävää heikentymistä aiheuttavalle
hankkeelle lupaa. Lakiehdotus muodostaa toisiinsa liittyvän
kokonaisuuden, jossa esitetyllä 64 a §:llä ja
siihen kytkeytyvällä 65 a—c §:n
ilmoitus- ja päätösmenettelyllä pyritään
korjaamaan nykyisen luonnonsuojelulainsäädännön
puutteet. Valiokunta toteaa esitetyn muutoksen olevan tarpeellinen,
koska viranomaismenettelyjen ulkopuolelle jäävää toimintaa
Natura 2000 -alueilla ei luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta
tällä hetkellä säännellä luontodirektiivissä tarkoitetulla
tavalla.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ilman lupaa tai muuta
viranomaishyväksyntää toteutettavia toimenpiteitä,
joiden voidaan arvioida tietyissä tilanteissa aiheuttavan
pysyvää vaikutusta Natura 2000 -alueiden luonnonarvoihin, voivat
olla ainakin metsänkäyttö, maa-ainesten kotitarveotto,
kiinteistön sisäisten omien teiden rakentaminen,
latu- tai polkureitin rakentaminen, sähkölinjan
vetäminen sopimukseen perustuen ilman lunastuslupaa sekä pellonraivaus,
mikäli siihen liittyvä kuivatusojitus ei edellytä vesilain
mukaista lupaa tai toimitusta. Viranomaisilla ei ole näiden
toimenpiteiden osalta nykyiseen lainsäädäntöön
perustuvaa toimivaltaa estää Natura-alueella lajin
tai luontotyypin merkittävää heikentymistä.
Valiokunta korostaa kuitenkin erityisesti sitä, että Natura
2000 -alueiden mahdollinen merkittävä heikentyminen
tulee käytännössä jatkossakin
useimmiten arvioitavaksi lupamenettelyjen yhteydessä, joten
uusi säännös lähinnä täydentää nykyistä sääntelyä poikkeustilanteissa.
Lakiehdotuksen 65 b §:ssä säädetään
ilmoituksenvaraisiksi sellaiset toimenpiteet, jotka eivät
nykyisellään ole ennakkovalvonnan tai ilmoitusmenettelyn
piirissä mutta joilla Natura-arvioinnin perusteella saattaa
olla merkittävästi heikentävä vaikutus
Natura 2000 -alueelle. ELY-keskukselle ehdotetaan säädettäväksi
lain 65 c §:ssä velvoite ilmoituksen perusteella
kieltää tai rajoittaa toimenpiteen toteuttaminen
30 vuorokauden kuluessa, mikäli merkittävää heikentymistä aiheutuisi.
Valiokunta katsoo, että esimerkiksi metsätalouteen
liittyvät ilman suunnitelmaa tai ilmoitusta tehtävät
toimenpiteet ovat usein pienimuotoisia ja todennäköisyys, että niistä aiheutuisi
Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen luonnonarvojen heikentymistä, on
hyvin vähäinen. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä Natura
2000 -alueiden maanomistajille kohdistuvaa aktiivista tiedotusta.
Valiokunta toteaa, että ennen kielto- ja rajoituspäätöksen
antamista ELY-keskuksen on pyrittävä neuvottelemaan
asiasta toimenpiteestä vastaavan tahon kanssa. Valiokunta
korostaa sitä, että ELY-keskusten voimavarat luonnonsuojeluasioiden
hoidossa ovat jo nykyisinkin niukat, joten on tärkeää,
että uuden tehtävän tarvitsemat resurssit
turvataan. Toisaalta ELY-keskukselle esityksessä asetettu
velvoite ilmoituksen perusteella kieltää tai rajoittaa
toimenpiteen toteuttamista on hallinnollisesti huomattavasti keveämpi
menettely kuin valmistelussa esillä ollut lupamenettelyjärjestelmä.
Alustavien arvioiden mukaan ilmoituksia tullee ELY-keskuksiin käsittelyyn
muutamia kymmeniä vuodessa, joten työmäärän
lisäys ei ole ilmeisesti kovin suuri.
Lakiehdotuksen 53 §:ää esitetään
lisäksi muutettavaksi siten, että alueen omistajalla
tai erityisen oikeuden haltijalla olisi oikeus saada korvaus, mikäli
65 c §:n nojalla annetusta kiellosta tai rajoituksesta
aiheutuisi merkityksellistä haittaa. Valiokunta pitää tarpeellisena
ehdotettua korvaussäännöstä,
joka tukee suojelun yleistä hyväksyttävyyttä.
Muita erityiskysymyksiä
Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan todennut,
että hallituksen esityksen perusteluissa ei ole käsitelty
esitetyn yleisen heikentämiskiellon ja metsästyksen
välistä suhdetta. Valiokunta toteaa Natura 2000
-verkostoa koskeviin valtioneuvoston päätöksiin
perustuen, että luonnonsuojelualueverkoston ulkopuolisilla
Natura 2000 -alueilla ei ole erityistä tarvetta säännellä metsästystä.
Valiokunta huomauttaa, että metsästyksen vaikutukset
Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteisiin arvioidaan ja otetaan
tapauskohtaisesti huomioon silloin, kun alueita perustetaan luonnonsuojelualueiksi,
ja metsästyksen säätely tapahtuu tarvittaessa
luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksillä.
Valiokunta huomauttaa, ettei metsästykseen ole ympäristöministeriön
ELY-keskuksilta saamien tietojen perusteella arvioituna liittynyt
6 artiklan 2 kohdan kannalta ongelmallisia tilanteita, vaan havaitut
ongelmat ovat liittyneet muun muassa teiden ja sähkölinjojen
rakentamiseen, maa-ainesten kotitarveottoon, kotitarvehakkuisiin
ja vesialueiden ruoppauksiin tai vesikasvillisuuden poistamiseen.
Valiokunta katsookin, että esitetyllä lainmuutoksella
ei ole ennalta arvioiden käytännössä juurikaan
vaikutuksia metsästykseen, mutta metsästyksen
tai minkään muunkaan käyttömuodon
kategorinen sulkeminen heikentämiskiellon ulkopuolelle
ei ole kuitenkaan EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön
mukaan mahdollista.EU:n tuomioistuin on Ranskan tasavaltaa
koskeneessa ratkaisussa C-241/08 (k. 39) nimenomaisesti
katsonut, ettei jäsenvaltio ollut noudattanut luontodirektiivin
6 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli säätänyt
yleisluonteisesti, että kalastus, vesiviljely, metsästys
ja muu metsästyksen kaltainen toiminta, jota harjoitetaan
voimassa olevissa laeissa ja asetuksissa sallituissa oloissa ja
niissä määritetyillä alueilla, ei
ole toimintaa, josta aiheutuu häiriötä tai
tällaisia vaikutuksia. Valiokunta toteaa lisäksi,
että kalastusta ei ole käsitelty esityksessä,
koska ehdotetulla sääntelyllä ei ole
siihen käytännön vaikutuksia.
Luonnonsuojelulain nykyisen 66 §:n mukaan valtioneuvosto
voi yleisistunnossaan myöntää luvan Natura
2000 -aluetta merkittävästi heikentävälle
hankkeelle, jos se on toteutettava erittäin tärkeän
yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista
ratkaisua ole. Tällaisen poikkeusluvan aiheuttamat heikennykset
Natura 2000 -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille
on kuitenkin korvattava lain 69 §:n mukaisesti.
Valiokunta toteaa, että voimassa olevassa laissa korvaavista
toimenpiteistä päättäminen ja
toimenpiteiden toteuttamis- ja kustannusvastuu ovat osin epäselviä ja
tulkinnanvaraisia. Hallituksen esityksessä tämä epäkohta
ehdotetaan korjattavaksi siten, että luonnonsuojelulain 66 §:ään
lisätään valtioneuvostolle velvoite määrätä korvaavista
toimenpiteistä samassa yhteydessä, kun se päättää myöntää luvan
Natura 2000 -alueen suojeluperusteita merkittävästi heikentävälle
hankkeelle tai suunnitelmalle. Lisäksi hankkeen tai suunnitelman
toteuttaja vastaa korvaavien toimenpiteiden kustannuksista, joskin
kustannusvastuuta voidaan tietyissä tapauksissa kohtuullistaa.
Valiokunnan arvion mukaan uudistus selkeyttää huomattavasti
korvaavia toimenpiteitä koskevia säännöksiä,
ja lisäksi kustannusvastuun osoittaminen pääsääntöisesti
hankkeen tai suunnitelman toteuttajalle on ympäristöoikeudellisen
aiheuttamisperiaatteen mukainen ratkaisu.
Luonnonsuojelulain 68 §:ään
ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti,
jolla tarkennetaan viranomaisten vastuita ja velvollisuuksia suojelutoimien
toteuttamisessa. Uuden säännöksen lähtökohtana
ovat ne Natura 2000 -verkoston suojelun toteuttamistavat, jotka
on mainittu Suomen verkostoehdotusta ja -ilmoitusta koskevissa valtioneuvoston
päätöksissä, ja se lainsäädäntö,
jonka mukaisessa menettelyssä on katsottu voitavan toimeenpanna
alueiden valinnan perusteena olevien luontoarvojen suojelu. Valtioneuvoston
päätöksissä on toteuttamistavan
osalta mainittu luonnonsuojelulain ohella muun muassa erämaalain,
kalastuslain, maa-aineslain, maankäyttö- ja rakennuslain,
metsälain, ulkoilulain sekä vesilain mukaiset
keinot. Näitä ovat hoito- ja käyttösuunnitelmat,
pienimuotoiset toimenpidesuunnitelmat, alueen käyttöä koskeva kaavoitus
tai yksittäiset päätökset, kuten
lupapäätökset tai maa- ja metsätalouden
ympäristötukia koskevat ratkaisut. Valiokunta
katsoo, että 68 §:ään
esitetyllä lisäyksellä täsmennetään
suojelun toteuttamistapaa säätämällä,
että edellä mainittujen lakien mukaisia suunnitelmia
laadittaessa tai päätöksiä tehtäessä otetaan
kohdennetusti huomioon Natura 2000 -alueiden suojelun perusteena
olevien luontotyyppien ja lajien ekologiset vaatimukset. Valiokunta
huomauttaa, että voimassa olevaan lainsäädäntöön
perustuvista menettelyistä vastaavat jatkossakin nykyiset
viranomaiset ja toimijat kukin omilla toimialoillaan voimassa olevan
lainsäädännön mukaisesti.
Luontodirektiiviin liittyvässä komission tiedonannossa
KOM(2004)431 korostetaan sitä, että painopiste
Natura 2000 -verkoston perustamisprosessin päätökseen
saamisen jälkeen siirtyy alueiden hoitoon. Valiokunta pitääkin
tärkeänä tuoda esille Natura 2000 -verkoston
alueiden suojelun perusteena olevien luonnonarvojen säilyttämiseen,
lisäämiseen tai parantamiseen tähtäävien
hoitotoimenpiteiden tärkeä merkitys sekä ennen
kaikkea niiden taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten, kuten
rahoituksen turvaaminen, pitkällä aikavälillä.