Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että valtion ympäristönsuojelun valvontaviranomainen saa nykyistä laajemman toimivallan ryhtyä poikkeuksellisissa tilanteissa välttämättömiin toimiin ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Ympäristönsuojelulain uuden 182 a §:n tarkoituksena on varmistaa, että toiminnasta vastaavan tahon maksukyvyttömyys tai vastuukysymyksiin liittyvät epäselvyydet eivät estä tai hidasta välttämättömien pilaantumisen ehkäisemis- tai rajoittamistoimien toteuttamista. Hallituksen esitys on osa laajempaa toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittämisen kokonaisuutta.
Valiokunta pitää toimivaltuuksien täydentämistä tarpeellisena sellaisten tilanteiden hoitamiseksi, joissa vastuutaho ei itse ryhdy toimiin ja joissa toimien toteuttamista ei voida varmistaa tavallisessa hallintopakkomenettelyssä. Yleensä näin on konkurssitilanteessa tai kun vastuutaho on muutoin maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Ehdotettua toimivaltaa ei sovelleta tilanteissa, jotka pelastuslain nojalla kuuluvat pelastustoimintaan.
Viimeisten viiden vuoden aikana on ilmennyt viisi tilannetta, joissa terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta välttämättömät toimet on puutteellisten toimivaltasäännösten vuoksi jouduttu hoitamaan tapauskohtaisin poikkeusjärjestelyin. Näistä neljässä tapauksessa toimet on toteutettu yhteistyössä julkisselvitykseen siirretyn konkurssipesän kanssa ja yhteen sovellettiin ympäristövastuulain mukaista menettelyä. Toimet rahoitettiin pääosin lisätalousarviomenettelyn kautta valtion varoin. Välttämättömät toimet liittyivät edellä mainituissa tapauksissa esimerkiksi vaarallisten jätteiden tai kemikaalien jätehuollon järjestämiseen, sähkön ja lämmön toimittamiseen kiinteistölle, tuotantolaitoksen vakaan alasajon turvaamiseen tai alueen vartioimiseen.
Lakiehdotuksen mukaan viranomaistoimista johtuvat kustannukset katetaan ensi vaiheessa valtion talousarviossa ympäristövahinkojen torjuntaan, ehkäisemiseen ja rajoittamiseen varatusta määrärahasta. Mahdollinen määrärahan lisääminen vaikutuksiltaan laajakantoisissa tai vaikeasti hallittavissa olevissa vaaratilanteissa käsitellään ehdotuksen mukaan valtion lisätalousarviomenettelyssä, mikä korostaa lisätalousarviomenettelyn poikkeuksellista luonnetta. Valiokunta korostaa pilaaja maksaa -periaatteen mukaista lainsäädännön lähtökohtaa, jonka mukaan toiminnan haitallisista vaikutuksista ja siitä mahdollisesti aiheutuvista vahingoista vastaa myös ympäristönsuojelulain mukaan ensisijaisesti toiminnanharjoittaja.
Viranomaistoimista aiheutuneet kustannukset peritään lakiehdotuksen mukaan jälkikäteen takaisin siltä, jonka velvollisuus toimiin ryhtyminen olisi ollut. Käytännössä takaisinperintä on suurelta osin tuloksetonta. Valiokunta pitää tästä syystä tärkeänä, että toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittämistyötä jatketaan. Lähtökohtaisesta pilaaja maksaa -periaatteen mukaisesta vastuusta ei tule tinkiä, mutta toissijaisilla vastuujärjestelmillä on varauduttava poikkeustilanteisiin, jotta vakavien ympäristö- ja terveysriskien torjumisen kannalta välttämättömät toimet tulevat hoidetuiksi maksukyvyttömyystilanteissa ja silloin, kun maksuvelvollinen on tuntematon tai tavoittamattomissa.
Ympäristövastuiden asemaa konkurssitilanteissa pyritään selkiyttämään myös konkurssilain uudistuksella. Hallitus on antanut eduskunnalle hallituksen esityksen HE 221/2018 vp, joka sisältää ehdotuksen uudeksi konkurssipesän julkisoikeudellista ympäristövastuuta koskevaksi 16 a luvuksi. Valiokunta pitää hyvänä, että konkurssilakiin tehdään tarvittavat täsmennykset. Toissijaisen vastuujärjestelmän kehittäminen on silti tarpeen, sillä riippumatta siitä, mitä konkurssipesän ympäristövastuusta säädetään, ympäristövastuut jäävät usein hoitamatta sen vuoksi, ettei konkurssipesissä ole varoja niiden hoitamiseen.
Ympäristövaliokunta toteaa tässä yhteydessä, että myös valtiovarainvaliokunta on valtion talousarvioehdotuksesta antamassaan mietinnössä (VaVM 22/2017 vp — HE 106/2017 vp — HE 176/2017 vp) korostanut pitävänsä välttämättömänä, että hallitus varmistaa, etteivät kaivostoimintaan liittyvät vastuut jää valtion kannettaviksi. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että valtio on muidenkin toimialojen osalta joutunut turhan usein rahoittamaan vakavaa vaaraa aiheuttaneiden jätteiden, jätevesien tai kemikaalien hävittämistä konkurssitilanteessa. Ympäristövaliokunta pitää valtiovarainvaliokunnan tavoin tarpeellisena käynnissä olevan toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittämistyön jatkamista ja erityisesti kaivostoimintaan liittyvän öljysuojarahaston tapaisen rahaston perustamisen selvittämistä.
Ympäristövaliokunta toteaa, että erityisiä vakuuksia edellytetään tietyiltä ympäristönsuojelulain, kaivoslain, jätelain ja maa-aineslain mukaisilta toiminnoilta toiminnan lopettamisen varalle. Vakuudet kattavat vain lainmukaisen ja luvanmukaisen toiminnan luvassa annettujen tarkempien määräysten mukaisesti. Vakuudella ei voida korvata ympäristövahinkoja eikä muita ennalta-arvaamattomia kustannuksia, kuten ei myöskään lainvastaisesti tehtyjä toimia. Kaivosvakuudella katetaan osa kaivoksen sulkemiskustannuksista, mikäli toiminnanharjoittaja on varaton. Toimet kattavat kaivosalueen tekemisen turvalliseksi lähinnä alueella liikkumisen näkökulmasta ja ovat tavanomaisesti mahdollisen avolouhoksen aitaamista, maanalaiseen kaivokseen pääsyn estämistä ja rakennelmien purkamista. Kaivoslain 107 §:ssä säädetään myös malminetsintää ja kullanhuuhdontaa koskevista vakuuksista, joita sovelletaan myös vahingon korvaamiseen. Ympäristöluvassa määrätään puolestaan vakuus kaivannaisjätteen jätealueiden sulkemisen varalle. Ympäristövaliokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tarpeeseen arvioida myös toiminnalta vaadittavien vakuuksien toimivuutta ja riittävyyttä osana toissijaista vastuuta koskevaa rahoitusjärjestelmää.