Yleistä

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Ympäristövaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin. 

Hallituksen esityksen tarkoituksena on uudistaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) edellyttävien hankkeiden luettelon sisältävä lain liite. Tavoitteena on saattaa luettelo ajan tasalle ja selkeyttää ja yhdenmukaistaa sitä ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin hankeluettelon kanssa. Direktiiviä tiukempia kansallisia kokorajoja ehdotetaan kuitenkin säilytettäväksi joidenkin toimintojen osalta. Hankeluettelon hankkeista noin puoleen esitetään muutoksia ja päivityksiä. 

Valiokunta korostaa YVA-menettelyn merkitystä suunnitteluvälineenä. Kun hankkeen vaikutukset arvioidaan suunnittelun yhteydessä ennen päätöksentekoa, tuleviin ratkaisuihin on mahdollista vaikuttaa. YVA-lain mukainen arviointi on hyvin laajaa, sillä ympäristövaikutuksella tarkoitetaan hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia väestöön sekä ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, maahan, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen sekä eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen, yhdyskuntarakenteeseen, aineelliseen omaisuuteen, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä edellä mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. YVA-menettely antaa mahdollisuuden osallistua hankkeen suunnitteluun, vaikka muodollisessa päätöksenteossa myöhemmin, esimerkiksi lupapäätöksen teossa, YVA-menettelyn aikainen osallistuminen ei välttämättä ole näkyvää. Vaikka yhteysviranomaisen antama päätelmä koskee vain merkittäviä ympäristövaikutuksia, se ei tarkoita, etteikö vaikutuksia olisi arvioitu kattavasti. YVA-menettelyn luonteesta ja suhteesta lupamenettelyyn on syytä tehdä selkoa siihen osallistuville väärinkäsitysten välttämiseksi. 

Valiokunta pitää myös tärkeänä lähtökohtana sitä, että hankkeesta vastaavia kohdellaan samalla tavoin eri puolilla maata. Olosuhteet kuitenkin poikkeavat toisistaan ympäristön tilan, luonnon olosuhteiden sekä asutuksen ja elinkeinojen suhteen, joten myös samanlaisten hankkeiden ympäristövaikutukset voivat eri puolilla olla erilaiset. Sääntelyn osalta tulee silti pyrkiä mahdollisimman yhdenmukaiseen soveltamiseen. Hankeluettelo on itsessään tärkeä siksi, että se turvaa hankkeiden mahdollisimman yhdenmukaisen kohtelun. 

Valiokunta toteaa, että hankeluettelon mukaisista toiminnoista on aina tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, merkittäviä ympäristövaikutuksia (3 §:n 2 momentti). Niissä tapauksissa, joissa arviointimenettelyä ei edellytetä, päätöksessä on todettava myös mahdolliset hankkeesta vastaavan esittämät hankkeen ominaisuudet ja erityiset toimenpiteet, joilla pyritään välttämään tai ehkäisemään hankkeen merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia (13 §:n 1 momentti). 

Soran ja hiekan otto

Hankeluettelon kohdassa luonnonvarojen otto ja käsittely ehdotetaan louhinta- ja kaivualueen määritelmä korvattavaksi määreellä ottamisalue. YVA-direktiivissä käsitteellä "site" tarkoitetaan louhimistoimintaa ja sellaisia sitä tukevia toimintoja, jotka ovat sille keskeisiä ja erottamattomasti siihen yhteydessä. Määritelmä vastaa myös maa-aineslaissa käytettyä terminologiaa, ja muutosta on pidettävä tarpeellisena, kun tarkoitetut tukitoiminnot sisältyvät ottamisalueeseen mutta eivät louhinta- tai kaivualueeseen. Soran ja hiekan otto ehdotetaan sisällytettäväksi hankeluetteloon kansallisina lisäyksinä, sillä niiden ympäristövaikutukset rinnastuvat kiven oton vaikutuksiin. Aineksen kokonaismäärän säilyttämistä luettelossa on pidettävä tarpeellisena siksi, että kokonaismäärällä on yhteys erityisesti aiheutuvan liikenteen määrään sekä melu- ja pölyvaikutuksiin. Valiokunta pitää muutosta tältäkin osin perusteltuna. 

Turvetuotanto

Myös turvetuotantoa koskeva kohta esitetään yhtenäistettäväksi YVA-direktiivin sanamuodon kanssa. Voimassa oleva määre yhtenäiseksi katsottavasta tuotantopinta-alasta ehdotetaan poistettavaksi, koska sanottua vaatimusta ei voida pitää direktiivin mukaisena. Määrettä on tulkittu myös minimidirektiiviä lieventävästi, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä. Hallituksen esityksen perusteluosiossa on selvitetty sitä, mitä toimintoja lasketaan turvetuotannon pinta-alaan. Kuten edellä on todettu, myös tältä osin pinta-alaan tulee lukea ottamistoiminnan lisäksi sille keskeiset ja siihen erottamattomasti yhteydessä olevat tukitoiminnot. Valiokunta katsoo, että muutos on direktiivin vaatimusten kannalta perusteltu, mutta tarkoituksenmukainen myös siksi, että sillä voidaan yhdenmukaistaa lainkohdan soveltamista. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että YVA-menettelyssä vesistövaikutusten tarkastelualue kattaa koko sen vesistöalueen, johon hankkeella voidaan laskennallisesti osoittaa olevan vaikutuksia.  

Kalankasvatuslaitokset

Hankeluettelon kohtaan eläintenpito ehdotetaan sisällytettäväksi myös kalankasvatuslaitokset, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kokorajaksi esitetään 1 000 000 kg:n vuotuista lisäkasvua, sillä yksittäispäätöksinä YVA-menettelyn piiriin tulleet kalankasvatushankkeet ovat olleet kokoluokaltaan tämän suuruisia. Koska rajan voidaan katsoa vakiintuneen, laitosten lisääminen hankeluetteloon sujuvoittaa menettelyjä myös hankkeesta vastaavien näkökulmasta, kun YVA-menettelyn soveltamisesta ei rajan ylittävien hankkeiden osalta tarvitse erikseen tehdä yksittäistapauspäätöstä.  

Valiokunta toteaa, että kalankasvatustoiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen vaikutukset riippuvat lisäkasvun määrästä ja käytettävään rehuun perustuvasta ravinnekuormituksesta, alueen veden laadusta ja virtauksista sekä siihen liittyvästä vesien sekoittumisesta. Kalankasvatuksen fosforikuormituksen heikko liukoisuus vähentää jonkin verran sen vesistöä rehevöittävää vaikutusta. Käytettävien rehujen fosforipitoisuudet ovat viime vuosina laskeneet paljon, ja käyttämällä Suomessa kehitettyä ravinteiden kiertoon perustuvaa Itämerirehua rehevöittäviä päästöjä voidaan entisestään vähentää. Kalankasvatusta ohjataan lisäksi mm. vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmalla, jonka maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat hyväksyneet yhteisellä päätöksellään vuonna 2014. Suunnitelman tavoitteena on ohjata vesiviljelytuotantoa ympäristön, vesiviljelyelinkeinon ja muiden vesien käyttömuotojen kannalta sopiville vesialueille. Kalankasvatuslaitosten kokoraja vastaa fosforikuormituksen osalta noin puolta hankeluetteloon sisällytettyjen sikaloiden fosforikuormituksesta. Valiokunta katsoo, että Itämeren heikon tilan vuoksi on myös kalankasvatuksen sijainninohjauksella suuri merkitys. 

Nautakarjan kasvatus

Eläinten pito -kohtaan on nykyisessä hankeluettelossa sisällytetty vain kanalat ja sikalat, joissa kasvatetaan yli 85 000 kananpoikaa tai 60 000 kanaa, 3 000 sikaa tai 900 emakkoa. Luetteloon ehdotetaan nyt lisättäväksi edellä mainitun kalankasvatuksen ohella myös suuret turkistarhat. Ympäristönsuojelulain liitteessä 3 säädetään eläinsuojan ja turkistarhan lupa- ja toimivaltarajan sekä eläinsuojan ilmoituksenvaraisuusrajan laskemisessa käytettävistä eläinyksikkökertoimista. Turkiseläinten pitoa koskeva kokoraja vastaa eläinyksikkökertoimilla laskettuna noin 3 000 sian sikalaa. Valiokunta kannattaa lisäystä. Hallituksen esityksen valmistelussa on selvitetty myös nautakarjaa koskevien hankkeiden sisällyttämistä hankeluetteloon, mutta kokorajan selvittämisen todetaan edellyttävän vielä lisäselvitystä.  

Hankeluettelossa ei ole mainittu kaikkia tuotantoeläimiä, muun muassa nautoja. Arviointimenettelyä sovelletaan kuitenkin yksittäistapauksissa myös sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti laajuudeltaan ja laadultaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Lannan fosforimäärän perusteella laskettuja eläinyksikkökertoimia voidaan käyttää apuna arvioitaessa hankkeen kokoa suhteessa hankeluettelon mukaisiin hankkeisiin. Valiokunta toteaa, että YVA-menettely saattaa tulla sovellettavaksi myös eri eläinlajit yhteen laskien, vaikka eläinmäärä ei ylittäisikään hankeluettelossa mainittua. Eri eläinlajien ja määrien yhteen laskemisessa voidaan tällöin soveltaa samoja periaatteita kuin arvioitaessa ympäristöluvan- tai ilmoituksenvaraisuutta ja toimivaltaista viranomaista. Eläinyksikkökertoimien perusteella laskien 3 000 sikaa vastaisi 278 lypsylehmää, 698 emolehmää ja 526 lihanautaa. Valiokunta toteaa, että kun tilakoko todennäköisesti tulevaisuudessa kasvaa, tulisi myös selvittää nautakarjaa koskevan kokorajan lisäämistä hankeluetteloon. 

Tuulivoima

Energiantuotannon osalta hankeluettelon mukaan YVA-menettely vaaditaan silloin, kun yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta tai kokonaisteho vähintään 30 megawattia. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tehorajan nostamista 45 megawattiin. Valiokunta toteaa, että ympäristövaikutusten arviointimenettely on keskeinen työkalu laajamittaisen tuulivoiman kaavoitukseen perustuvassa sijoittamisen ohjausjärjestelmässä. Tuulivoimateknologia kehittyy edelleen nopeasti, ja laitosten teho kasvaa jatkuvasti, mikä vaikuttaa voimalan teknisiin ominaisuuksiin, kuten roottorin halkaisijaan ja lähtöäänitasoon, ja sitä kautta myös ympäristövaikutuksiin. Osassa tuulivoimaloita lähtöäänitaso on pysynyt tehon kasvusta huolimatta samana tai jopa laskenut. Kokonaistehon korotusesitystä on kuitenkin arvioitu niiden melupäästötietojen valossa, joita tuulivoimaloista on saatavilla. Esityksessä ehdotetaan kokonaisteho säilytettäväksi osana YVA-kynnystä ja nostettavaksi varovaisuusperiaatteen mukaisesti 45 megawattiin, koska ei ole osoitettu, että tehon kasvulla ei olisi mitään vaikutusta ympäristövaikutuksiin. Valiokunta pitää ehdotusta kannatettavana. 

YVA-lain periaatteena on, että hankkeen arviointimenettely ja kaavoitus sovitetaan yhteen. Vaikutusten arviointi tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että se palvelee sekä kaavoitusta että YVA-menettelyä. Valiokunta korostaa, että osallistuminen ja vuoropuhelu tulisi yhdistää mahdollisimman selkeästi, ja prosesseissa on syytä korostaa, että osallisilla on mahdollisuus antaa palautetta yhteisissä tilaisuuksissa molempiin menettelyihin liittyen. Menettelyihin liittyviä vuorovaikutustilaisuuksia ja nähtävillä oloja on syytä sovittaa yhteen ja järjestää samanaikaisesti, mikäli mahdollista. Tämä edistää hankkeen avoimuutta ja vuorovaikutuksen toteutumista.  

Tieteellistä näyttöä tuulivoimaloiden kuultavan äänen vaikutuksesta sairauksien esiintymiseen ei ole. Osa tuulivoimaloiden lähellä asuvista saa oireita, jotka he yhdistävät tuulivoimaloiden infraääneen. Alle 20 Hz:n taajuisia ääniä, joita ihminen ei yleensä kuule, kutsutaan sopimusluonteisesti infraääneksi. Infraääntä esiintyy yhdessä kuultavan äänen kanssa kaikkialla luonnossa ja rakennetuissa ympäristöissä. Infraäänitasot tuulivoimaloiden läheisyydessä ovat samaa tasoa tai pienempiä kuin kaupunkikeskustoissa. Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että tällaisissa ympäristöissä esiintyvät infraäänitasot aiheuttaisivat terveyshaittaa, eikä esimerkiksi toistaiseksi tehdyissä väestötutkimuksissa oireilun ole havaittu olevan yleisempää lähellä tuulivoimaloita. Tutkimuksia erityisesti pitkäaikaisen tuulivoimaloiden infraäänille ja kuultavalle melulle altistumisen vaikutuksista terveyteen on varsin vähän, joten lisätutkimukset ovat perusteltuja. Valiokunta pitää hyvänä, että käynnissä olevassa VN TEAS -hankkeessa selvitetään parhaillaan tuulivoimaloiden aiheuttaman äänen potentiaalisesti haitallisia vaikutuksia ihmiselle. 

Teknologian kehittyessä tulisi jatkossa myös pyrkiä hallitsemaan nykyistä paremmin tuulivoiman välkehaittaa ja huomiovaloista aiheutuvaa haittaa esimerkiksi suuntaamalla lentoestevalo haitattomammin, valon värin valinnalla tai automaattisia valonsyttymisjärjestelmiä kehittämällä. Valiokunta koostaa, että vaikka tuulivoimala ei lähtökohtaisesti edellytä ympäristölupaa, sellainenkin voidaan vaatia, jos toiminnasta saattaa aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. 

Lopuksi

Valiokunta toteaa lopuksi, että teknologisen kehityksen ollessa nopeaa tulisi hankeluetteloa tarkastella nykyistä useammin. Kun hankeluettelo on YVA-lain liitteenä, luettelon tarkistaminen edellyttää aina lainsäätämismenettelyä. Nykyisen 10 vuoden sijaan hankeluettelon ajantasaisuus tulisi tarkistaa noin 5 vuoden välein. 

Valiokunta korostaa myös, että ministeriön tulee järjestää hankeluettelon uudistuksesta riittävästi koulutusta ja ohjeistusta yhdenmukaisen soveltamiskäytännön perustaksi.