Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu sääntely
perustuu direktiiviin, jonka keskeinen tavoite on ympäristöriskien
hallinta. Valtaosa vaatimuksista sisältyy jo voimassaolevaan
lainsäädäntöön, mutta
direktiivi edellyttää kuitenkin tiettyjen uusien
menettelyjen käyttöönottoa, kuten jätehuoltosuunnitelmaa.
Valiokunta pitää hyvänä lähtökohtaa
sisällyttää sääntely
osaksi nykyistä lainsäädäntöä välttäen
päällekkäisiä viranomaismenettelyjä.
Kaivannaisteollisuuden jätteitä koskevan sääntelyn
sisällyttäminen pääasiassa ympäristönsuojelulakiin
on myös perusteltua, koska muun muassa kaivostoiminta ja
kaivannaisjätteen jätealueet edellyttävät
ympäristönsuojelulain mukaista lupaa ja myös
jätteitä koskeva sääntely on
ympäristönsuojelulaissa.
Direktiivi edellyttää määrämuotoisen
jätehuoltosuunnitelman tekemistä sellaisista toiminnoista,
joihin tulee hakea ympäristölupaa (kaivostoiminta
tai siihen rinnastuva toiminta, kivenlouhimo, kivenlouhinta, kiven
murskaus ja turvetuotanto) tai maa-ainesten ottolupaa (soranotto
ja muu maa-aineksen otto). Ympäristöluvanvaraisten
toimintojen osalta jätehuoltosuunnitelman tekeminen merkitsee
käytännössä jo nykyisin vaadittujen
tietojen esittämistä kootusti ja direktiivin edellyttämässä muodossa.
Maa-aineslain osalta jätehuoltosuunnitelmaa arvioidaan
erillisenä ottamissuunnitelmasta, mutta suunnitelmaan tehtävät
muutokset merkitsevät kuitenkin ottamissuunnitelman tarkistamista, joka
puolestaan voi johtaa tekniseen tarkistamiseen tai varsinaiseen
luvan muuttamiseen.
Valiokuntakuulemisessa on noussut esille kysymys kaivannaisjätteitä koskevan
lainsäädännön soveltamisesta
ns. offshore-toimintaan. Hallituksen esityksessä ei ole
rajattu ympäristönsuojelulain tai maa-aineslain
soveltamista merialueella, vaan sääntelyn lähtökohtana
on nykyinen ympäristönsuojelulain soveltamisala.
Esimerkiksi merihiekan nostaminen ei kuitenkaan käytännössä edellytä maa-aineslain
eikä ympäristönsuojelulain mukaista lupaa,
vaan ainoastaan vesilain mukaista lupaa. Kaivannaisjätesääntely
ei siten koskisi tällaista toimintaa. Sen sijaan merellä tapahtuvassa
kaivoskivennäisten hyödyntämisessä olisi
kysymys kaivostoiminnasta, johon on haettava vesilain mukaisen luvan
lisäksi ympäristölupaa. Valiokunta toteaa, että koska
offshore-toimintaa ei ole rajattu ulos kaivostoiminnasta ja siihen
rinnastettavasta toiminnasta, ehdotettuja säännöksiä sovellettaisiin myös
mahdolliseen merialueella tapahtuvaan kaivostoimintaan. Valiokunta
katsoo, että vaikka tällaista toimintaa ei Suomessa
olekaan, direktiiviä laajempi soveltaminen merialueella
on perusteltua nykyisen ympäristönsuojelusääntelyn
kattavuuden säilyttämiseksi.
Valiokunta korostaa lainsäädännön
täytäntöönpanoon liittyvää erityistä viranomaisneuvonnan
tarvetta. Vaikka sääntely ei muuta aineellisia
vaatimuksia kuin vähäiseltä osin, se edellyttää pikkutarkkojen
ja määrämuotoisten selvitysten ja suunnitelmien
laatimista, johon yritykset tarvitsevat neuvontaa. Kaivannaisteollisuuden
yritykset ovat enimmäkseen pieniä yrityksiä,
joilla on rajalliset mahdollisuudet selvittää direktiivin
edellyttämien tietojen sisältövaatimuksia.
Osaltaan sekä kansallista direktiivin täytäntöönpanoa
että lainsäädännön
toimeenpanoa käytännössä vaikeuttaa
se, että useista yksityiskohdista päätetään
komitologiamenettelyssä, ja nämä päätökset
ovat viivästyneet. Esimerkiksi inertin jätteen
käsitteen täsmennyksistä ei ole vielä päätetty.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ympäristöministeriö yhdessä toiminnanharjoittajien
kanssa valmistelee komitologiapäätöksen perusteella
kansallisen luokittelun inerteiksi katsottavista yleisimmistä kaivannaistoiminnan
jätteistä. Myös jätehuoltosuunnitelman
konkreettiset laatimisohjeet ovat tarpeen. Turvetuotantoalueita
koskevia jätehuoltosuunnitelmia koskeva ohjeluonnos on
jo laadittu. Parhaillaan uusittavana olevaan maa-ainesten ottamisoppaaseen on
myös tarkoitus sisällyttää ohjeistus
maa-ainesten ottamisalueiden jätehuollon suunnittelusta.