Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Valiokunta toteaa, että REACH-asetus on 1.6.2007 alkaen
suoraan sovellettavaa oikeutta, jonka erilaiset velvoitteet kuitenkin
tulevat eri siirtymäajoin vaiheittain voimaan. Hallituksen esityksen
keskeisenä tarkoituksena on tarkentaa valvontaviranomaisten
tehtäviä. REACH-asetukseen sisältyvät
velvoitteet koskevat pääasiassa kemikaalien valmistukseen
ja markkinoille saattamiseen liittyviä toimenpiteitä ja
kohdistuvat ensisijaisesti kemikaalien valmistajiin ja maahantuojiin.
Velvoitteiden tavoitteena on toisaalta kemikaaleista kuluttajille
ja työntekijöille aiheutuvien terveyshaittojen
sekä ympäristöhaittojen ehkäiseminen
ja toisaalta huolehtiminen siitä, että EU:n sisämarkkinoille
ei pääse Suomen kautta vaatimusten vastaisia kemikaaleja.
Valiokunta on huolestunut REACH-asetukseen liittyvien valvontaviranomaisten
suuresta määrästä ja tehtävien
hajanaisuudesta. Keskeisiä valvontaviranomaisia ovat Sosiaali-
ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus STTV ja Suomen
ympäristökeskus SYKE, joiden tulee myös
ohjata kunnan kemikaalivalvontaviranomaisten toimintaa ja toimia
yhteysviranomaisena kansallisten valvontaviranomaisten ja Euroopan
kemikaaliviraston välillä. Valvontaviranomaisia
ovat ehdotuksen mukaan lisäksi lääninhallitus,
työsuojelupiirin työsuojelutoimisto, alueellinen
ympäristökeskus, Kuluttajavirasto ja Tullilaitos.
Valvontaorganisaatio hajautuu siten usean eri hallinnonalan keskus-
ja alueviranomaisille sekä paikallisille viranomaisille.
Päällekkäisyyksien välttämiseksi
ja yhteistyön edistämiseksi lakiehdotuksen 49 § sisältää säännöksen
valvontaviranomaisten yhteistoimintavelvollisuudesta.
Valiokunta toteaa edellä esitettyyn viitaten, että valvontajärjestelmä on
monimutkainen ja voi johtaa epäselvyyksiin siitä,
mille viranomaiselle valvontavastuu tai -oikeus kulloinkin kuuluu.
Valvonnan hajanaisuus on tullut esille myös lakiehdotuksen
valmistelussa, mutta tässä vaiheessa on pidetty
tarkoituksenmukaisimpana saattaa REACH-asetuksen välttämättä edellyttämät
täytäntöönpanotoimet vain mahdollisimman
pian voimaan. Alue- ja paikallishallinnon uudistushankkeen yhteydessä on
tarkoitus arvioida toimintoja ja tehostaa hallinnon tuottavuutta.
Kemikaaliasioiden hallinnon asianmukaisen järjestämisen
ja kehittämisen vaihtoehdoista on selvitys parhaillaan
käynnissä. Valiokunta pitää edellä esitetyn
perusteella välttämättömänä,
että valvontajärjestelmän toimivuutta
ja selkeyttämismahdollisuuksia arvioidaan uudelleen heti,
kun se on toiminnallisesti mahdollista. Samassa yhteydessä on
tarpeen selvittää mahdollisuutta yhdistää säännöksiä ympäristölupamenettelyyn,
mikä saattaa vähentää erillisvalvonnan
tarvetta.
Hallituksen esityksessä (s. 10/I) todetaan,
että REACH-asetuksesta kokonaisuudessaan aiheutuvien tehtävien
hoitaminen edellyttää yhteensä vähintään
8 henkilötyövuoden lisäystä keskusvirastoihin,
STTV:hen (4 htv) ja SYKEen (4 htv). Valiokunta viitaten jo aikaisemmin
lausumaansa (YmVM 1/2007 vp — HE 3/2007
vp) korostaa tässä yhteydessä tarvetta
turvata tarvittavat viranomaisresurssit keskeisille valvontaviranomaisille
STTV:lle ja SYKElle REACH-asetuksen asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi kiinnittäen
samalla huomiota erityiseen tarpeeseen turvata neuvonnan järjestäminen
pienille ja keskisuurille yrityksille. REACH-asetus on laajuudessaan
ja sisällöltään poikkeuksellisen
vaikeaa lainsäädäntöä,
joka edellyttää valvontaviranomaisilta korkeatasoista
osaamista. Myös valvontaviranomaisten koulutukseen ja valvonnan
käytännön toimeenpanoon ja ohjaukseen
tulee kiinnittää erityistä huomiota REACH-asetuksen
tavoitteiden saavuttamisen turvaamiseksi. Riittävä viranomaisohjaus
muodostaa perustan myös yritysten tasapuoliselle kohtelulle.
Palvelutason mitoituksessa on syytä ottaa huomioon
myös se, että Suomi on Euroopan kemikaaliviraston
isäntämaa.
Yksityiskohtaiset perustelut
Kotirauhan piiriin kuuluvat tilat.
Ehdotetun 6 §:n 2 momentin mukaan työsuojelutoimistolla on
toimivalta tehdä tarkastuksia kemikaaleja ja niitä sisältäviä esineitä valmistavien,
maahantuovien, varastoivien ja käyttävien toiminnanharjoittajien
tiloihin. Ehdotuksen perustelujen mukaan (s. 25/I) toiminnanharjoittajan
määritelmän perusteella kyse on lähinnä ammatti-
ja elinkeinotoiminnasta, minkä johdosta tarkastukset kohdistuvat
käytännössä ammatti- ja elinkeinotoimintaan
käytettäviin tiloihin ja sääntelyn
ei siten arvioida muodostuvan kotirauhan suojan kannalta ongelmalliseksi.
Valiokunta toteaa, että ehdotusta on arvioitava perustuslain
10 §:ssä turvatun kotirauhan suojan kannalta.
Ehdotetusta 6 §:stä ilmenee välillisesti,
että siinä mainittua tarkastusta ei ole tarkoitus
ulottaa perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan
piiriin. Ehdotetussa lainkohdassa ei kuitenkaan ole nimenomaisesti säädetty,
että asumiseen tarkoitetut tilat eivät voi olla
tarkastusten kohteena. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin pitänyt
tärkeänä, että sääntely
on täsmällistä ja että asumiseen
tarkoitetut tilat suljetaan nimenomaisesti tarkastusten ulkopuolelle
(esim. PeVL 18/2006 vp, PeVL 36/2004 vp). Perustuslakivaliokunnan
vakiintuneen käytännön mukaan kotirauhan
piiri kattaa lähtökohtaisesti "kaikenlaiseen pysyväisluonteiseen
asumiseen käytetyt tilat" (PeVL 16/2004 vp).
Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvia toiminnanharjoittajan
tiloja ei käytetä pysyvään asumistarkoitukseen.
Koska kuitenkin on ajateltavissa, että tila, jossa ammattia
tai elinkeinoa harjoitetaan, sijaitsee asuintilojen yhteydessä, perustuslakivaliokunnan
vakiintuneen kannan mukaisesti olisi perusteltua, että lainkohdassa nimenomaisesti
suljettaisiin perustuslaillisen kotirauhan piiriin kuuluvat asuintilat
tarkastusoikeuden ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön
mukaisesti perustuslaillinen "kotirauhan piiriin kuuluva tila" tarkoittaa "pysyväisluonteiseen
asumiseen käytettyä tilaa". Pysyväisluonteiseen
asumiseen käytettävät tilat ovat lähinnä asuntoja.
Voimassa olevan kemikaalilain 47 §:n sanamuoto "asuinhuoneistot" ei
myöskään vastaa perustuslakivaliokunnan
viimeaikaista käytäntöä.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa kemikaalilain
47 §:ää tarkennettavaksi siten, että siinä nimenomaisesti
säädetään, että tarkastusta
ei saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa.
Kemikaalin vähittäismyynnin rajoittaminen. 40 §.
Valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista siten,
että siinä viitataan kemikaalin sijasta kemikaalin
käytöstä aiheutuvaan terveyden vaaraan.
Tällä aineellisella perussäännöksellä on tarkoitus
viitata sekä riskiin, joka aiheutuu vaarallisen kemikaalin
vähittäismyynnistä, että riskiin,
joka aiheutuu ilmeisestä kemikaalin väärinkäyttötarkoituksesta.
Lakiehdotuksen 41 §:n 3 kohdassa määrätään kemikaalin
vastaanottajan velvollisuudesta antaa tiettyjä tietoja
luovuttajalle, ja tietojen sisällöstä voidaan
säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Asetuksenantovaltuus on siten sekamuotoinen, että se sisältää sekä perussäännöksen
tietojen luovuttamisesta että valtuussäännöksen
antaa tarkempia tietoja asetuksella. Valiokunta ehdottaa, että perussäännös
tietojen luovuttamisvelvollisuudesta lisätään
40 §:n 2 momentiksi. Samalla pykälän
otsikkoa on muutettava vastaavasti.
Asetuksenantovaltuus. 41 §.
Ehdotuksen 41 §:ään sisältyy
40 §:n kemikaalin vähittäismyynnin
rajoittamista koskevaa perussäännöstä täydentävä asetuksenantovaltuus.
Ehdotuksen 41 §:n 1 kohdan mukaan asetuksella
voidaan säätää tarkemmin "vaarallisen
tai muutoin terveydelle haittaa aiheuttavan kemikaalin
vähittäismyynnin edellytyksistä ja myynnin
rajoittamisesta". Esityksen perustelujen mukaan terveydelle haittaa
aiheuttavalla kemikaalilla tarkoitetaan esimerkiksi vähittäismyynnissä olevia
kemikaaleja, joita voidaan käyttää väärin
ja jotka voivat siten aiheuttaa terveydelle haittaa, vaikka niitä ei
sinänsä ole luokiteltu vaarallisiksi aineiksi.
Valiokunta katsoo, että asetuksenantovaltuutta tulee
täsmentää luettelemalla siinä tarkemmin,
mitä pääpiirteissään
ovat "vähittäismyynnin edellytykset ja myynnin
rajoittaminen". Valiokunta ehdottaa edellä esitetyn perusteella,
että 41 §:n 1 kohtaa täsmennetään
siten, että siinä mainitaan kemikaalin vähittäismyyntiä ja
muuta luovuttamista koskevien edellytysten koskevan pakkaamista,
säilyttämistä, merkitsemistä tai ikärajoja.
Vastaavasti 3 kohta muutetaan ottaen huomioon perusvelvollisuuden
siirto 40 §:n 2 momentiksi.
Valvontaviranomaisten yhteistoimintavelvollisuus. 49 §.
Ehdotuksen 49 §:ssä säädetään muun
muassa viranomaisten oikeudesta saada toisiltaan tietoja. Säännöksestä ei
käy ilmi, missä määrin tiedonsaantioikeus
kohdistuu myös henkilötietoihin. Säännöksen
perusteluista saa kuitenkin sen kuvan, että kyse saattaa
olla myös henkilötietojen luovuttamisesta.
Jos tiedonsaantioikeus koskee myös henkilötietoja,
tulee sääntelyssä ottaa huomioon perustuslain
10 §:n vaatimukset. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä henkilötietojen
luovutuksen edellytykseksi on 49 §:n kaltaisissa väljissä sääntely-yhteyksissä muodostunut
se, että tietojen tulee olla jossakin tarkoituksessa välttämättömiä (esim.
PeVL 17/2007 vp). Valiokunta ehdottaa edellä esitetyn
perusteella, että sääntely täsmennetään
koskemaan vain välttämättömiä tietoja.