Kansalaisvaikuttaminen

Jokaisen kansalaisen pitäisi löytää itsestään aktivisti, joka pyrkii vaikuttamaan itselleen tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

Virallisia kanavia ovat äänestäminen, kansalaisaloite sekä kansalaisjärjestöt ja poliittisen järjestöt. Kansalaisvaikuttamiseen kuuluvat myös erilaiset yhteydenotot kansanedustajiin, lobbaus ja asiantuntijakuulemiset valiokunnissa.

Kansalaisvaikuttamiseen liittyvät muistelmat kuvaavat onnistumisia, esimerkkinä vaikkapa naiskansanedustajien ensimmäiseen yhteiseen kirjalliseen kysymykseen johtanut julkisuuskampanja. 

Myönteisyyden kyselytunti
Kilauta kansanedustajalle!
”Eduskunnan kansalaisinfo on olohuoneeni”
Mieleni minun tekevi, tasa-arvoin ajattelevi

Lobbauskampanja eläinlääketieteellisen korkeakoulun siirtoa vastaan
Naiskansanedustajien ensimmäinen yhteinen kirjallinen kysymys
Nuorgamin lammastaloutta edistämässä
Miten Anna Tapion koulu sai nimensä

Kansalaisaloitteella kohti suurempaa kansanvaltaa
Arkista ja perusturvallista suomalaista kansanvaltaa
Nuorten parlamentin kautta poliittiseen nuorisojärjestöön

 

Kertoja 41: Myönteisyyden kyselytunti
Eduskunta on pienoiskoossa Suomen kansa. Kun meillä on monipuoluejärjestelmä, niin asiat tulevat nähdyiksi monesta suunnasta ja päätökset ovat sen mukaisia.
Enimmän olen vaikuttanut äänestämällä joka kerta, kun vaalit ovat olleet. Olen 84-vuotias emeritaope.

Toinen vaikutuskanava on henkilökohtaiset 20 kirjettä.

Paula Risikko on tullut läheisimmäksi. Hänellä oli mm. älykkäin esittelymainos viime vaalien alla. Jotenkin tähän tapaan ”Täällä ne (ajatukset ja itsetunto) kasvavat (Pohjanmaan lakeuksilla) ja täällä (eduskunta) niistä päätetään”. Olen osallistunut seminaareihin ja puoluetoimiston kokouksiin.

Edustusasioissa olen ollut yhteydessä myös Mäntyniemen presidenttipariin. Tähän nykyiseen ja aikoinaan Kekkosiin.

Esimerkkikirje:

Kokkolassa 24.11.2007

Arvoisa Pääministeri & Arvoisa Valtiovarainministeri

Ihailen sitä malttia, jolla jaksatte suhtautua oppositiopuolueiden syytöksiin ja repiviin esityksiin. Otattehan huomioon sen katkeruuden ja syrjäänjoutumisen, joka heitä painaa. Heihin eivät mene rakentavat asiat perille, kun toisten syyllistäminen saastuttaa heidät.

Täällä kentällä se ilmenee ylimielisyytenä yhteisessä kanssakäymisessä. Minä jätän moisen moskan omaan arvoonsa. Siellä olkoot. Oman halpamaisuutensa paljastavat.
Olisi joskus soma nähdä ”kyselytunti”, jossa esitettäisiin onnistuneita asioita, irroteltaisiin uusia ideoita, luotaisiin meille kansalaisille turvallinen tunne, että yhdessä selvitään, vastuuta kannetaan, oikeudenmukaisuuteen pyritään, kunnioituksen hengessä erilaisuutta kuunnellaan ja on ilo elää suomalaisena.

Suuntana olkoon tulevaisuus. Olette juuri omalla paikallanne älykkäinä ja asiallisen fiksuina johtajina. Onnea ja tuplamenestystä.

Humaanisti ajatteleva Suomen kansalainen


Kertoja 68: Kilauta kansanedustajalle!
Kunnanhallituksen kokouksissa istuin varahenkilönä useita vuosia. Sain kunnanhallituksen esityslistat kotiini ja tiesin, mitä kunnassa tapahtui. Vaalilautakunnan puheenjohtajana sain käytännössä perehtyä vaaliorganisaatioon, josta olinkin kiinnostunut. Eduskuntavaalien päätteeksi kuuntelen aina illan viimeisetkin tulokset, eduskuntaryhmien voimasuhteet ja haastattelut.
 
Yhteisten asioiden hoidon seuraaminen valtakunnallisesti kiinnosti minua arjen pyörityksen keskellä. Halusin tuoda kansanedustajille näkemyksiäni koulu- ja perhepolitiikasta. Kotiini laitettiin oma puhelin 1970-luvun alussa. Sitä myötä aukesivat puhelinlinjat myös Arkadianmäelle. Soitin kainuulaiselle maalaisliiton kansanedustajalle, Aino Karjalaiselle, ja selostin poliittisia epäkohtia ja toiveitani perhepolitiikasta. Liberaalien kansanedustajalle, Kerttu Hemmille, kerroin terveydenhoitoon liittyviä toiveitani. Pommitin kysymyksilläni ja ehdotuksillani myös Oulun läänin vaalipiirin eri puolueiden mies- ja naiskansanedustajia. Kansanedustajat ottivat aina asiani mietintään ja pyrkivät kiireidenkin keskellä vastaamaan kysymyksiini.
 
Kulttuuriministeri Tytti lsohookana-Asunmaa puolusti 1990-luvulla Kajaanin OKL:n koulutusyksikön toimintaa. Aluepoliittisesti Kajaanin OKL:llä oli kainuulaisille erittäin tärkeä merkitys. Saatuani vihiä Kajaanin OKL:n lakkautusuhasta, tartuin puhelimeen ja soitin ministeri Tytti lsohookana-Asumaalle. Hän oli asiansa osaava ja pientä ihmistä kuunteleva ja arvostava kansanedustaja. Kerroin seikkaperäisesti huoleni Kajaanin OKL:n lakkautusuhasta. Tytti lsohookana-Asunmaa oli yhteisten asioiden hoitajana tarmokas ja osaava ministeri ja kansanedustaja. Kajaanin yksikkö sai jatkaa toimintaansa.


Kertoja 42: ”Eduskunnan kansalaisinfo on olohuoneeni”
Olen vaikuttanut valtakunnan tasolla asioihin sekä suullisesti että kirjallisesti kantaa ottaen lainsäädännön valmisteluvaiheissa. Seuraan aktiivisesti politiikkaa. Olen istunut eräätkin kerrat eduskunnan lehterillä. Eduskunnan kansalaisinfo on olohuoneeni.

Ensimmäisen kerran pääsin ääneen eduskunnan infossa, jossa pääministeri Matti Vanhanen oli mukana kannustamassa keskustan kaupunginvaltuustoehdokkaita, lupasi ottaa kaksi yleisökysymystä. Sain ensimmäisen: Huumeongelmat olivat akuutisti esillä: Kerroin kokemuksestani. Omassa rapussani asui ainakin yksi huumeveikko. Pelkäsin, onko minulla enää kotia, kun tulen töistä. Kaksi kertaa ½ vuoden aikana hän yritti polttaa asunnon. Savu tuprusi rappukäytävään. Palokunta ja poliisit piti hälyttää paikalle. Meillä tavallisilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta mennä muurien suojaan. Mitä aiotte tehdä ongelman ratkaisemiseksi?

Olen osallistunut kansalaisaloitteisiin. Tupakkalakia täsmennettäessä v. 2009 lähetin sähköpostilla ministeri Risikolle kirjelmän ja kuvia pienimuotoisesta ympäristötutkimuksestani yhteisparvetupakointikäyttäytymisestä Helsingissä. Samasta aiheesta lähetin selostuksen sähköpostiviestinä kaikille ministereille.

kansalaisinfo_uusi_560x.jpg

Joonas Pekkanen Helsingin kaupungilta puhumassa Kansanlaisinfossa 4. maaliskuuta 2016 järjestetyssä tilaisuudessa, jonka teemana oli avoin data ja demokratia.


Kertoja 34: Mieleni minun tekevi, tasa-arvoin ajattelevi
Eduskunnan jäseniä olen lähestynyt sähköpostilla ja Kalevala-mittaisilla runoilla. Perässä olevan lähetin, kun käsiteltiin ns. tasa-arvoista avioliittolakia. Hukkaan meni runoni, vaikka lähes kaikkialla muualla pitää naisia (ja miehiä) olla vähintään 40 prosenttia. Se tasa-arvon toteutumisesta!

Liki yhtä monta miestä, naista

Viikon päästä perjantaina
tosi paljon on pelissä:
Josko voimassa on sääntö,
tuttu ukko-akka -sääntö,
sääntö neljän kymmenen prosentin
- myös osalta avioliiton.

Sanon sen myös selkeämmin,
jotta yksi tyhmimmistä;
- Eduskunta, ymmärtäisi:
Liki yhtä monta miestä, naista
oltava on kaikkialla,
aina, ja joka sakissa,
- avioparissa vasiten!


Kertoja 48: Lobbauskampanja eläinlääketieteellisen korkeakoulun siirtoa vastaan
Eläinlääketieteellinen korkeakoulu EKK perustettiin Helsinkiin 1945. Sitä yritettiin siirtää moneen otteeseen muualle, erityisesti Kuopioon. Vakavin yritys käynnistyi 1992, jolloin opetusministeri Riitta Uosukainen esitteli asian valtioneuvostossa ja siirto päätettiin tehdä.

EKK käynnisti massiivisen vastahankkeen, johon rekrytoitiin kaikki mahdolliset ja melkein mahdottomatkin voimat. Siirto olisi tullut veronmaksajille erittäin kalliiksi ja tuhonnut tieteenalan kehityksen, sillä henkilökunta ei halunnut muuttaa Savoon.
Osana tätä lobbauskampanjaa jokainen kansanedustaja sai päällystakin, joka puhui hänelle ja käänsi pään. Valtava voimien keskittäminen kannatti, vaikka osittain siinä tuli hankaluuksiakin. Jörn Donner uhkasi äänestää Kuopion puolesta, jos vielä joku uskaltaa puhua hänelle. Rehtorina ollut aviomieheni oppi tuntemaan jokaisen kansanedustajan. Henkilökohtaisesti hän kävi haukkumassa Pertti Salolaisen, joka oli raukkamaisesti ollut poissa valtioneuvoston kokouksesta. Riitta Uosukainen sai erityiskohtelun. Hänestä ei sopinut tehdä vihamiestä vaan saada hänen päänsä kääntymään muuten.

Parin vuoden taistelu oli kiihkeää ja kuluttavaa aikaa, mutta omalla tavallaan hyvin mielenkiintoista ja jopa antoisaa. Parhaiten jäi mieleeni ulkoministeri Tarja Halonen, joka huikkasi kadullakin reippaasti sinutellen tilannekuulumisia. Pauli Saapungin sai hoitaa kälyni, jonka aviomies on kotoisin naapurista Kuusamosta. Kaikkein helpoin kansanedustaja oli Kauko Juhantalo, aviomiehen vanha tuttu hevospiireistä ja eläinlääkärin isä. Tytär sanoi hänelle vain, että sinähän sitten tiedät puolesi.

Hyvin monesta kansanedustajasta jäi henkilökohtaisesti myönteinen kuva, vaikkapa Hannele Pokasta. Toisin kuin suomalaisten enemmistö, uskon että kansanedustajat ovat rehellisiä ihmisiä, jotka tekevät työnsä ainakin yhtä hyvin kuin muutkin eri ammattien harjoittajat. Muutamat hämmästyttivät muistillaan, varsinkin Kimmo Sasi ja Ilkka Kanerva. Kun heille kerran sanoi päivää, he tuntevat ja tunnistavat yhä missä tilaisuudessa tahansa. Tapasimme Ilkka Kanervan nyt keväällä 2016 taidenäyttelyn avajaisissa. Hän käyttäytyi aivan rennosti, ikään kuin olisimme jutelleet viime viikolla.
Taistelussa tarvittiin kaikki voimat. Minä toin kekoon sukulaiseni, silloin budjettipäällikkönä toimineen Erkki ”Leuka” Virtasen. Hän totesi poliitikkojen keksivän usein hulluja ajatuksia ja pyyhkivänsä niitä yli, joten hän tekee tälläkin kertaa parhaansa.

Riitta Uosukaisen hanke kaatui, kun eduskunnan selvä enemmistö asettui sitä vastaan. Alkuperäistä lakiesitystä ei siis tuotu koskaan sellaisenaan päätettäväksi. Sen sijaan itsenäinen Eläinlääketieteellinen Korkeakoulu päätettiin lakkauttaa ja siirtää 1995 Helsingin yliopiston tiedekunnaksi. Tapasimme Riitta Uosukaisen monta kertaa myöhemmin eri tilaisuuksissa ja tilanteissa. Hanke jäi harmittamaan häntä, sillä hän oli pyytämässä ties kuinka monta kertaa anteeksi.

Aviomies ja minä luimme muutamat seuraavat vaalitulokset tarkasti ja huolellisesti. Laskimme, kuinka monta sellaista uutta kansanedustajaa nyt valittiin, joita emme tunteneet. Tuntui hieman haikealta ajatella, että olipa kerran aika, jolloin meillä oli kontakti jokaiseen. Toisaalta emme tietenkään kaivanneet raskasta taistelukautta.


Kertoja 54: Naiskansanedustajien ensimmäinen yhteinen kirjallinen kysymys
Kirjallinen kysymys nro 122/1977 on historiallinen: se on ensimmäinen kaikkien naiskansanedustajien yhdessä allekirjoittama kirjallinen kysymys Eduskunnalle. Kansanedustaja Kaarina Suonio ideoi ja suunnitteli tuon kysymyksen neuvoteltuaan kanssani ja päätti, että allekirjoituksia pyydetään vain ja ainoastaan naiskansanedustajilta. Ja kaikki tavoitettavissa olleet naisedustajat sen myös allekirjoittivat “yhtenä naisena”.

Tämä naiskansanedustajien yhteinen kirjallinen kysymys johti tärkeisiin tuloksiin: sosiaali- ja terveysministeriö kehotti lääkintöhallitusta selvittämään kipujen lievitystä synnytyksissä ja ohjeistamaan sairaaloita. Lääkintöhallitus asetti tämän työryhmän toukokuussa 1977. Naistenklinikalla tehtiin virkatyönä aiheesta yksityiskohtainen tutkimus synnyttäjien omat kokemukset lähtökohtana. Asia lähti Suonion kyselyn seurauksena vyörymään eteenpäin, Oulun yliopiston Inkeri Kivalon ja muiden asiantuntijoiden tullessa mukaan.

Oma osuuteni oli realistisen ja konkreettisen sietämättömiä, lievittämättä jätettyjä synnytyskipuja kokeneena niiden saaminen omalla nimelläni silloiseen “somettomaan” julkisuuteen kestävin asia- ja tietoperustein, jatkuvasti. Se ei ollut helppoa: aihe ei kiinnostanut lehtiä, vaikka yritin monta kuukautta 1976 syksystä alkaen. Lopulta Helsingin Sanomat hyväksyi kirjoitukseni yleisönosastoon ja siirsi sen julkaisun jouluksi eli se löytyi päivän 24.12.1976 Helsingin Sanomista.

Tämä kirjoitukseni käynnisti juhlapyhäviikkojen ja vuoden vaihtumisen jälkeen naisten oman havahtumisen: he voivat vihdoin saada omat kokemuksensa, oman äänensä julkisuuteen. Yleisönosastot alkoivat täyttyä aiheesta. Helsingin Sanomien mielipideosasto piti aiheen esillä yhä paisuvan palautteen mukaisesti. Jouduin itse hankkimaan lääketieteen erikoisalojen lisätietoja ja kirjoittamaan asiavastineita lääkäripiirien vähätteleviin mitätöintikirjoituksiin ja tunneperäisiin ihannesynnyttäjien yleistyksiin. Mutta yleisönosastopalaute, saamani kirjeet ja puhelinsoitot osoittivat aiheen tärkeyden.

Mutta miten asia päätyi Eduskuntaan saakka? Lyhyesti: sisareni Mirjam Polkunen, kirjallisuus- ja kulttuurivaikuttaja ym., ehdotti minulle, että hän avustaa yhteyden luomisessa. Hän tunsi työnsä puitteissa poliitikkoja ja tärkeitä ihmisiä. Hän otti yhteyttä kansanedustaja Kaarina Suonioon ja järjesti kontaktiensa avulla minulle tapaamisen Eduskunnan kahvilassa Suonion ja erään toisen naiskansanedustajan kanssa.
Keskustelumme tuloksena Kaarina Suonio päätti ottaa asian ajettavakseen, vakuututtuaan sen tärkeydestä. Sovimme, että pidämme yhteyttä puolin ja toisin, hän ja minä. Itse toimitan hänelle kaikkea hänen tarvitsemaansa tietoa, hän puolestaan suunnittelee Eduskuntaa koskevan virallisen toiminnan eli tuon kirjallisen kyselyn ja muun poliittisen sisällön.

Ja Kaarina Suonio teki pikavauhtia tuon historiallisen naiskansanedustajien kyselyn, johon Eduskunnan oli pakko kiinnittää huomiota ja vastata, lääkintöhallituksen ja synnytysosastojen ryhtyä toimiin ja synnyttäjien itsensä saada perusteita ja rohkeutta pyytää tai jopa vaatia kivunlievitystä.

Helsingin Sanomat 24.12.1976 yleisönosasto: Miksi äitiysvalmennus vaikenee synnytyskivuista?


Kertoja 61: Nuorgamin lammastaloutta edistämässä
Kerran pääsin oikein vaikuttamaan lisäbudjettiin, kun maan pohjoisimman kylän Nuorgamin kalastajaystävä kirjoitti, että kun valtion budjetissa on määräraha lammastalouden edistämiseen, niin emmekö saisi osan sitä tänne, jossa voisimme saada yhtä hyviä lampaita kuin on Norjan puolella. Ryhdyin tutkimaan asiaa ja jouduin toteamaan, että budjetissa ei ole enää tällaista määrärahaa. Sain maatalousministeriön kansliapäällikön innostumaan kuitenkin asiasta ja seuraavassa lisäbudjetissa oli sitten 8000 markkaa lammastalouden edistämiseen. Eduskunta hyväksyi sen. Nuorgamilaiset ostivat sillä Norjan puolelta pässejä ja jonkin aikaa maan pohjoisimmassa kylässä oli vireää lammastaloutta, joka kuitenkin vuosien kuluessa on kuihtunut. Maan kahdessa pohjoisimmassa kylässä ei näiden jälkeen ole ollut porojen ohella muuta karjaa.
---
Puuttumatta varsinaiseen kansalaisvaikuttamiseen, sanoisin, että samalla kun erilaisten viestikanavien määrä kansanedustajiin päin on kasvanut, kansalaisten sana kansanedustajille menee entistä huonommin. Avustajien rooli on useissa tapauksissa muodostunut itsetarkoitukseksi. Rooli lienee tärkeämpi siinä materiaalissa ja toiminnassa, joka on kansanedustajilta valitsijoihin päin kuin päinvastoin. Ennen valitsijat ottivat yhteyttä edustajiinsa "vakavammalla" tavalla kuin lähettämällä sähköposteja tai puhelinviestejä, joihin vastaaminen on sattumanvaraista. Henkilökohtaista kontaktia ei korvaa mikään – tai peräti puoluejärjestön, pienen paikallisosastonkin yhteydenottoa edustajaan.

Lyhyesti sanoen ohi varsinaisen kansanedustajan roolin tapahtuva kansalaisvaikuttaminen ja sen uusi kanavointi on vain lisännyt erilaista byrokratiaa ja luonut sekamelskaa, mutta vakavasti otettavaa asioiden hoitoa se ei ole parantanut.


Kertoja 63: Miten Anna Tapion koulu sai nimensä
Ainutlaatuisin kokemus, kun sain olla sivistysvaliokunnassa yhtenä kymmenestä asiantuntijasta, kun lakia Anna Tapion koulusta käsiteltiin lokakuussa 1988. Olen voinut vaikuttaa siihen, ettei koulun nimeksi tullut Aitoon kotitalousperuskoulu, vaan ehdottamani Anna Tapion koulu (koulun perustajan mukaan).

Asetukseen Anna Tapion koulusta olen myös voinut vaikuttaa, kun olimme opetusministeriössä kokouksessa laki- ja asetustekstin laatineen vanhempi hallitussihteeri Zoe Pohjanvirran kanssa.

Todella ainutlaatuista, että yksityiselle koululle tehtiin oma laki ja pääsin vaikuttamaan siihen opettajana. Olen siis aina voinut opettaa 9-luokkalaisille lainsäätämisen oman koulun lain säätämisen kautta.


Kertoja 70: Kansalaisaloitteella kohti suurempaa kansanvaltaa
Kansalaisaloite on mielenkiintoinen ilmiö ja sellainen, jonka toivon vielä kasvavan
vahvemmaksi ja vaikuttavammaksi. Näen sen enemminkin hyvänä alkuna kohti vielä
suurempaa kansanvaltaa, jonka päässä saattaa olla jopa (sitova) kansanäänestys.
Minusta kun tuntuu, että osa kansanedustajista suhtautuu kansalaisaloitteeseen jopa
hieman naureskellen: "olettepa te reippaita, kun ihan 50 tuhatta nimeä olette keränneet, no katsotaanpa nyt sitten" eikä aloite koskaan välttämättä etene valiokuntaa pidemmälle (ja kuinka vakavasti se siellä otetaan, sitähän emme usein tiedä).

Olen kuitenkin ollut mukana muutamissakin aloitteissa ja minusta on mukavaa nähdä,
kuinka helppoa osallistuminen on. Harmi tietenkin, että luottotiedottomat, joilta puuttuvat verkkopankkitunnukset, joutuvat tekemään allekirjoituksensa kirjallisesti ja hankalasti, mutta mahdollisuuden olemassaolo on hyvä. Toivon näkeväni taas tulevana kesänä paljon erilaisia nimien kerääjiä eri aloitteille ympäri Suomen. Heidän kanssaan on aina hauska keskustella, vaikka en allekirjoittaisikaan aloitetta.

Olen allekirjoittanut itse turkistarhausta koskeneen aloitteen, jossa turkistarhauskieltoa
haettiin siirtymäajalla. Lisäksi allekirjoitin hakemuksen eläinsuojelurikosten
rangaistusten koventamiseksi. Ne eivät menneet läpi. Tasa­arvoisen avioliittolain
puolesta en ehtinyt allekirjoittaa, mutta kiva, että se meni läpi. Netissä allekirjoitin myös
eutanasian laillistamista tukevan aloitteen, mutta siinä oli niin vähän osallistujia ja niin
vähän aikaa jäljellä, että tiedän sen epäonnistuneen.

Netissä huomaa millaisen vaikutuksen tekee se, että aloitteen saa laittaa vireille ihan
kuka tahansa. Olen törmännyt muun muassa kansalaisaloitteeseen, jossa vaadittiin
turvapaikanhakijoille ulkonaliikkumiskieltoa klo 20­06. Aika moni senkin aloitteen oli
allekirjoittanut, vaikka se ihmisoikeuksien vastainen onkin. Toisaalta, on tosi hienoa,
että kaikki voivat aidosti ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Se, että meillä on
ihmisiä jotka kokevat moisen aloitteen tarpeelliseksi, kertoo ainakin tiedonpuutteesta ja
ennakkoluuloista. Niihin pitäisi puuttua.

Kansalaisaloite ”Työeläkeindeksin palauttaminen palkkatasoindeksiksi” luovutettiin eduskunnan puhemies Maria Lohelalle 8. joulukuuta 2016. Kansalaisaloitteen luovuttivat Kimmo Kiljunen, Eeva Kainulainen, Kerttu Perttilä, Heikki Ranki ja Yrjö Jäntti.


Kertoja 53: Arkista ja perusturvallista suomalaista kansanvaltaa
Ensimmäinen aikuisiän omakohtainen muistoni eduskunnasta on, kun kävin äänestämässä varsinaisena vaalipäivänä ensimmäisissä eduskuntavaaleissani Lapin vaalipiirissä. Silloin oli kevät 2003 ja olin abiturientti. En tarkkaan muista, olivatko ylioppilaskirjoitukset silloin jo ohi vai olinko siirtynyt valmistautumaan alkukesän pääsykokeisiin. Joka tapauksessa oli varmaa, että käyn äänestämässä.

Menimme äänestyspaikalle läheiselle koululle, jossa olin käynyt ala-asteen, isäni ja äitini kanssa. Ehdokasvalintani taisi olla lopulta aika pikainen hanke, kun siinä kirjoituskeväänä oli kaikkea muutakin mielessä – vaikka politiikasta olinkin kovin kiinnostunut. Ehkä itse eduskunta instituutiona ja Eduskuntatalo tuntuivat vielä silloin aika etäisiltä asioilta, vaikka noin teoriassa tunsinkin, kiitos koulujärjestelmän, aihepiirin varsin hyvin. Äänestäminen oli kuitenkin tärkeä kokemus ja muistan, että sai äänestää itse valitsemaansa nuorta henkilöä, vaikka tiesin, että hän ei varmasti pienestä vaalipiiristä tule valituksi. En enää edes muista, kuka tämä äänestämäni henkilö oli.

Itse äänestystapahtuma oli varsin proosallinen: pikkukaupungin lähiön homekoulussa ruksi lappuun ja kotiin vaalikahvi-Saludoille. Sää oli muistaakseni vielä varsin kevättalvisen kolea ja harmaa. Sellaista on suomalainen kansanvalta, useimmiten arkista mutta perusturvallista.    


Kertoja 56: Nuorten parlamentin kautta poliittiseen nuorisojärjestöön
Aikanaan vuonna 2014 osallistuin Nuorten parlamentin istuntoon ja tuona aikana tutustuin monin tavoin eduskunnan toimintaan. Olen lisäksi tutustunut muutamiin nykyisiin kansanedustajiin ja tehnyt heille kampanjatyötä eduskuntavaaleissa 2015.

Tuttaviini kuuluu muutamia kansanedustajia varsinkin kokoomuksen eduskuntaryhmästä ja olen heidän kanssaan pystynyt käymään poliittista keskustelua kasvotusten.

Olin Nuorten parlamentin aikana tapaamassa oman koulumme delegaation kanssa Sofia Vikmania ja esitin hänelle muutamia kysymyksiä. Kansanedustajan tapaaminen teki minuun suuren vaikutuksen ja osittain siksi olenkin lähtenyt Kokoomuksen Nuorten Liiton toimintaan mukaan!

Joka toinen vuosi järjestettävä Nuorten parlamentti toi eduskuntaan koululaisia eri puolilta Suomea 15. huhtikuuta 2016. Päivän ohjelmaan kuului oppilasedustajien ajankohtaiskeskustelu täysistuntosalissa.