Perustelut
Johdanto
Hallintovaliokunta kannattaa toimenpiteitä, joilla
voidaan joustavoittaa ja helpottaa viisumien myöntämistä lähtien
kuitenkin siitä, ettei jäsenvaltioiden turvallisuuden
taso tällaisten toimenpiteiden vuoksi heikkene eikä viranomaisille aseteta
merkittävää päätehtävään
kuulumatonta hallinnollista taakkaa tai lisäkustannuksia.
Valiokunta katsoo, että muun muassa näistä lähtökohdista
komission ehdotuksissa on useampia ongelmallisia kohtia.
Viisumien myöntämisen laajentaminen ulkorajan
rajanylityspaikoilla
Hallintovaliokunta suhtautuu lähtökohtaisesti kielteisesti
viisumien myöntämisen laajentamiseen ulkorajojen
rajanylityspaikoilla.
Euroopan unionin rajaturvallisuusjärjestelmän
(Integrated Border Management; IBM) tärkeä elementti
on neliportainen maahanpääsyn valvonta, joka alkaa
kolmansista maista (viisumipolitiikka ja viisumien myöntäminen,
yhteistyö kolmansien maiden viranomaisten kanssa) ja päättyy
sisärajojen valvonnan poistamista kompensoiviin toimenpiteisiin
vapaan liikkuvuuden alueen sisällä.
Viisumipolitiikalla ja viisumien myöntämisellä on
tässä järjestelmässä oma
erityinen turvallisuutta lisäävä rooli
siksi, että viisumivelvollisten maiden kansalaisille tehdään
ennakkotarkastukset viisumia myönnettäessä viisumisäännöstön
mukaisesti. Viisumin saajan tiedot tallennetaan viisumitietojärjestelmään,
ja ne ovat rajatarkastajan käytettävissä siinä vaiheessa,
kun henkilö saapuu ulkorajan rajanylityspaikalle rajatarkastukseen.
Voimassa olevan viisumisäännöstön
mukaan viisumi voidaan myöntää ulkorajan
rajanylityspaikalla vain erityisessä poikkeustapauksessa.
Taloudellisiin intresseihin perustuva ja mahdollisesti laajamittainen
viisumien myöntäminen ulkorajan rajanylityspaikoilla
muuttaisi viisumien ja viisumipolitiikan luonnetta ja merkitystä oleellisesti.
Ulkorajalla viisumi on käytännön syistä myönnettävä heti
eikä aikaa kattaville taustatarkastuksille ole. Vaikka
viisumien myöntämisen käyttöönoton
ulkorajoilla ehdotetaan perustuvan vapaaehtoisuuteen ja viisumi voidaan
ehdotuksen mukaan myöntää vain 15 vuorokaudeksi
ja vain myöntävän jäsenvaltion
alueelle, pystyy viisumin haltija käytännössä matkustamaan
tuona aikana minne tahansa Schengen-alueella. Näin ollen
yhden maan päätös ottaa käyttöön
laajennettu menettely viisumien myöntämisessä ulkorajan
rajanylityspaikoilla vaikuttaa myös muihin Schengen-valtioihin.
Jos viisumi myönnetään rajalla, henkilölle
on tämän jälkeen tehtävä rajasäännöstön
mukainen rajatarkastus, joka oikeuttaa pääsyyn
jäsenvaltion alueelle. Viisumi voidaan nähdä viisumivelvolliselle
lupana saapua rajatarkastukseen. Rajatarkastusten näkökulmasta
puolestaan voidaan perustellusti kysyä, mikä merkitys
viisumille tällaisessa tilanteessa jää.
Maamme ulkorajan rajanylityspaikoilla (lentokentät,
satamat, maarajan rajanylityspaikat) ei ole tiloja eikä resursseja
suurien viisumien hakijamäärien käsittelyyn.
Toteutuessaan muutos vaatisi ainakin lisäresursointia.
Oma kysymyksensä on, mikä taho vastaisi viisumien
käsittelystä ja missä se fyysisesti tehtäisiin.
Viisumin myöntäminen matkustusasiakirjan voimassaolopäivää pidemmäksi
ajaksi
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että viisumin
myöntäminen matkustusasiakirjan voimassaolopäivää pidemmäksi
ajaksi vaikeuttaa rajasäännöstön
mukaista maassaoloaikojen laskentaa. Valiokunta lähtee
muutoinkin siitä periaatteesta, ettei viisumi voi olla voimassa
pidempään kuin varsinainen matkustusasiakirja.
Jatkokäsittelyssä on myös tarkasti
selvitettävä kuinka viisumin myöntäminen
matkustusasiakirjan voimassaolopäivää pidemmäksi
ajaksi käytännössä toimisi muun
muassa automatisoitujen rajatarkastusten kanssa.
Kiertomatkaviisumi
Kiertomatkaviisumi on tarkoitettu erityisesti kiertäville
taitelijaryhmille ja heitä avustavalle henkilökunnalle.
Tällaisen ryhmän koko voi olla suuri. Komission
ehdotuksessa ei ole otettu kantaa kiertomatkaviisumin käytön
valvontaan. Isossa seurueessa osa voi jättää ryhmän
kesken kiertueen ja jäädä jäsenvaltioon
oleskelemaan ilman laillista perustetta. Ilman valvontamekanismia
on mahdollista ja jopa todennäköistä,
että tällaiset henkilöt jäävät
havaitsematta. Näin ollen valiokunta suhtautuu asian käsittelyn
tässä vaiheessa kielteisesti myös kiertomatkaviisumin
käyttöönottoon.
Matkasairausvakuutus
Viisumihakuprosessin helpottamiseksi komissio ehdottaa, ettei
nykyisin pakollinen matkasairausvakuutus olisi enää viisumin
saamisen edellytys. Valiokunta pitää perusteltuna
valtioneuvoston kantaa suhtautua lähtökohtaisesti
kielteisesti myös tähän ehdotukseen.
Nykyisin kolmansista maista tulevilta henkilöiltä,
joille annetaan kiireellistä sairaanhoitoa heidän
Suomessa oleskelunsa aikana, peritään hoidosta
todellisten kustannusten suuruinen maksu. Jos potilas ei itse maksa
kustannuksia, ne voidaan periä hänen matkasairausvakuutuksestaan.
Niiden tapausten varalta, ettei kustannuksia ole saatu perittyä potilaalta
eikä hänen vakuutuksestaan, kunta saa nykyisin
korvauksen valtiolta.
Jos viisumin saamisen edellytyksenä ei ole matkasairausvakuutusta,
on todennäköistä, että niiden
tapausten määrää lisääntyy,
joista ei saada perittyä hoidon maksuja. Tällöin
valtion korvaukset kunnille lisääntyvät
ja valtion menot kasvavat. Asiantuntijakuulemisessa on myös nähty
riskinä, että eurooppalaisia terveyspalveluja
pyrittäisiin käyttämään
hyödyksi osallistumatta kustannuksiin.