Perustelut
Lakivaliokunta on käsitellyt hallituksen vuosikertomukseen
sisältyvät valiokunnan ehdotuksesta hyväksytyt
eduskunnan lausumat. Lausumista 15 koskee oikeusministeriön
hallinnonalaa ja kolme sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalaa.
Poistettavat lausumat
Valiokunta katsoo, että seuraavien lausumien johdosta
suoritetut toimenpiteet ovat riittäviä tai lausumat
ovat muutoin käyneet tarpeettomiksi:
Hallituksen esityksen HE 57/2000 vp yhteydessä eduskunta
edellytti selvitettäväksi, voidaanko Helsingissä ja
muualla maassa sijaitsevien tuomioistuimien juttujakaumia
tasapainottaa siten, että eri syistä yhteen tuomioistuimeen sijoitettuja
asiaryhmiä siirretään käsiteltäviksi muualla
kuin Helsingissä sijaitseviin tuomioistuimiin. Vuosikertomuksessa
on käsitelty muun muassa hovioikeuksien tuomiopiirimuutoksia, oikeusministeriön
aloitteita eri asiaryhmien hajauttamiseksi alueellisiin
hallinto-oikeuksiin sekä hovi- ja hallinto-oikeuksien rakenneuudistusta.
Valiokunta toteaa, että tuomioistuinten välisiä juttujakaumia
on pyritty tasapainottamaan eri keinoin useissa yhteyksissä,
viimeksi hovi- ja hallinto-oikeusverkostoa uudistettaessa (HE 153/2012 vp).
Valiokunta katsookin, että lausuma voidaan tässä yhteydessä poistaa. Valiokunta
pitää kuitenkin tärkeänä,
että juttujakaumien tasapainottamiseen haetaan ratkaisuja jatkossakin.
Saatavien perinnästä annettua lakia muutettaessa
(HE 21/2004 vp) eduskunta edellytti,
että hallitus selvittää perinnästä annetun
lain 9 §:ään sisältyvien,
perintätoimeksiantoja koskevien rajoitusten tarkoituksenmukaisuuden.
Lisäksi hallituksen esityksen HE 83/2006 vp
yhteydessä eduskunta edellytti hallituksen selvittävän,
olisiko tarkoituksenmukaista ja myös velallisen oikeusturva
ja hänen maksettavikseen tulevat perintäkustannukset
huomioon ottaen perusteltua sallia asiamiehen käyttäminen
julkisten saatavien ulosotossa (lausuma 2). Vuosikertomuksesta ilmenee,
että edellä mainittuja kysymyksiä pohdittiin
oikeusministeriön maksuviivästystyöryhmässä,
joka päätyi mietinnössään
siihen, ettei toimeksiantorajoituksia ole perusteita poistaa eikä ulosoton
asiamieskieltoon ole perusteltua tehdä muutoksia.
Työryhmän mietinnön pohjalta annettiin
keväällä 2012 hallituksen esitys (HE
57/2012 vp), jossa ehdotettua ratkaisua ei eduskuntakäsittelyssä muutettu.
Lausumat voidaan näin ollen poistaa.
Eduskunta edellytti vuonna 2007, että hallitus selvittää,
ovatko rikoslainsäädäntöön
sisältyvät valmistelutyyppisiä tekoja
koskevat rangaistussäännökset johdonmukaisia
ja vastaavatko ne riittävästi vakavien rikosten
torjunnan asettamia vaatimuksia. Hallitus antoi syksyllä 2012
eduskunnalle hallituksen esityksen (HE 141/2012
vp) eräiden törkeiden rikosten valmistelun
kriminalisoimisesta, ja esityksen käsittely eduskunnassa
on päättynyt keväällä 2013.
Lausuma ei enää anna aihetta toimenpiteisiin.
Eduskunta edellytti vuonna 2009, että oikeusministeriö yhteistyössä asianomaisten
ministeriöiden ja muiden toimijoiden kanssa laatii vaalikauden
loppuun mennessä kokonaisvaltaisen selvityksen oikeussuojakeinoista
modernilla viestintäteknologialla toteutettavaa
yksityiseen kohdistuvaa häirintää ja
ilkivaltaa vastaan sekä ryhtyy arvioinnin perusteella tarvittaviin
lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin. Hallitus
antoi keväällä 2013 eduskunnalle hallituksen
esityksen (HE 19/2013 vp),
jossa muuan muassa ehdotettiin, että rikoslakiin lisätään
uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös.
Esityksen käsittely eduskunnassa on päättynyt
syksyllä 2013. Lausuma ei enää anna aihetta
toimenpiteisiin.
Vastauksessaan hallituksen esitykseen HE 17/2010 vp eduskunta
edellytti, että valvontarangaistuksen käyttöönotolla
ei aiheuteta kunnille lisäkustannuksia (lausuma 1). Vuosikertomuksen
mukaan kunnille ei ole aiheutunut valvontarangaistuksen
täytäntöönpanosta lisäkustannuksia.
Lausuma voidaan siten poistaa. Lisäksi eduskunta edellytti,
että oikeusministeriö antaa lakivaliokunnalle
selvityksen valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa
avolaitoksissa koskevan lainsäädännön
toimeenpanosta kahden vuoden kuluessa lainsäädännön
voimaan tulosta (lausuma 2). Oikeusministeriö on vuosikertomuksen
käsittelyn yhteydessä antanut lakivaliokunnalle
edellä tarkoitetun selvityksen. Selvityksessä käsitellään
muun muassa täytäntöönpantujen
valvontarangaistusten määriä ja sitä,
kuinka suuri osa valvontarangaistusta suorittavista suorittaa kyseisen
rangaistuksen loppuun. Lisäksi käsitellään
muun muassa sitä, millaisista rikoksista valvontarangaistusta suorittavat
on tuomittu. Selvityksestä ilmenee myös, että valvontarangaistuksen
käytössä on suuria alueellisia eroja.
Oikeusministeriössä valmistellaankin tutkimushanketta
yhdyskuntaseuraamusten käytöstä ja niiden
alueellisista eroista. Lisäksi selvityksessä käsitellään
sähköisen valvonnan käyttöönottoa
avolaitoksissa ja tästä saatuja kokemuksia.
Saamaansa selvitykseen viitaten valiokunta katsoo, ettei lausuma
anna enää aihetta toimenpiteisiin. Koska valvontarangaistusta
koskeva lainsäädäntö on ollut
voimassa verraten vähän aikaa, valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että oikeusministeriö jatkossakin
seuraa valvontarangaistuksen toimeenpanoa ja muun muassa selvittää tarkemmin
valvontarangaistuksen käytössä olevia
alueellisia eroja.
Hallituksen esityksen HE 221/2005 vp yhteydessä eduskunta
edellytti, että prostituoitujen käytettäviksi
järjestetään riittävästi
sellaisia tukitoimia, joilla edistetään
heidän mahdollisuuksiaan irtautua prostituutiosta
ja siirtyä työelämän piiriin.
Vuosikertomuksessa on kuvattu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää.
Valiokunta on kuitenkin aiemmin korostanut sitä, ettei
puheena olevassa lausumassa ole kysymys ainoastaan ihmiskaupan
uhreista, vaan prostituoiduista yleensä ja että valiokunta
on pitänyt aiheellisena, että erikseen arvioidaan,
tulisiko Suomessa kotikunnan omaaville prostituoiduille järjestää joitain
erityisiä, juuri tälle ryhmälle suunnattuja
tukitoimia (ks. LaVL 9/2007 vp, LaVL 11/2008 vp, LaVL 11/2009 vp ja LaVL 8/2012
vp).
Valiokunta on vuosikertomuksen yhteydessä kuullut asiasta
sosiaali- ja terveysministeriötä sekä työ-
ja elinkeinoministeriötä. Sosiaali- ja terveysministeriö on
korostanut, ettei sosiaali- ja terveydenhuollolla ole yksin roolia
prostituutioon puuttumisessa, vaan prostituutiosta irtautumisesta
auttaminen edellyttää yhteistyötä eri toimijatahojen
kanssa ja hallinnonalojen yli.
Valiokunta on päätynyt siihen, että lausuma voidaan
tässä vaiheessa poistaa. Valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että sosiaali- ja
terveysministeriö yhdessä muiden asianomaisten ministeriöiden
kanssa vielä arvioisi tukitoimien järjestämisen
mahdollisuuksia.
Eduskunta edellytti vuonna 2009, että hallitus selvittää kevätistuntokauden
2010 loppuun mennessä 1.1.2008 voimaan tulleiden alkoholimainontarajoitusten
vaikutukset sekä arvioi mielikuvamainontaa koskevien lisätoimenpiteiden
tarpeen. Asiaa koskeva hallituksen esitys (HE 70/2013 vp)
on annettu eduskunnalle keväällä 2013.
Lausuma ei enää anna aihetta toimenpiteisiin.
Säilytettävät lausumat
Muut lakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksytyt lausumat
ovat edelleen tarpeellisia, ja ne tulee säilyttää.
Hallituksen esityksen HE 44/2002 vp yhteydessä eduskunta
edellytti muun ohella, että ennen rikoslain voimaantuloa
hallitus varmistaa, että rikoslain ja mielenterveyslain
säännökset mahdollistavat vaarallisten
syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta jätettyjen
tahdosta riippumattoman hoidon (lausuma 3). Vuosikertomuksesta ilmenee,
että asiaa koskevaa hallituksen esitystä on valmisteltu
viimeksi syksyllä 2011. Valiokunnan sosiaali-
ja terveysministeriöltä saaman tiedon
mukaan esityksen valmisteluun ei ole voitu osoittaa riittäviä valmisteluresursseja,
minkä vuoksi se on viivästynyt. Aiemmin
esitetyin tavoin valiokunta kiirehtii esityksen valmistelun loppuunsaattamista (ks.
LaVL
7/2011 vp ja LaVL 8/2012 vp).