Yleisperustelut

Yleistä

Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskeva rikoslain 20 luvun 8 § on ollut voimassa vuodesta 2006 lähtien. Sen mukaan teon rangaistavuus edellyttää, että seksikaupan kohteena oleva henkilö on parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Teko on rangaistava tahallisena, ja sen enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta. Nyt ehdotetaan, että mainittu rikos on rangaistava myös tuottamuksellisesti tehtynä ja enimmäisrangaistus nostetaan yhteen vuoteen vankeutta.

Esityksen tavoitteena on antaa nykyistä parempi rikosoikeudellinen suoja parituksen kohteille ja ihmiskaupan uhreille (s. 5/II). Taustalla on säännöksen soveltamista koskeva oikeuskäytäntö, jonka mukaan ostajan tietoisuutta arvioidaan sen mukaan, onko hän pitänyt "varsin todennäköisenä" sitä, että seksipalveluja myyvä henkilö on seksikaupan kohteena (KKO 2012:66). Hallituksen esityksessä arvioidaan, että säännöksen soveltamiskynnys on asettunut oikeuskäytännössä korkeammalle kuin lakia hyväksyttäessä osattiin ennakoida (s. 5/I). Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta yhtyy tähän arvioon. Säännöksen soveltamiskynnyksen korkeuden vuoksi nykyinen lainsäädäntö ei anna riittävää rikosoikeudellista suojaa seksikaupan kohteille, minkä vuoksi sääntelyä on tarpeellista ja perusteltua tarkistaa. Edellä esitetyn perusteella valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomioin ja muutosehdotuksin.

Syyksiluettavuus

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että seksikaupan kohteen hyväksikäyttö on jatkossa rangaistavaa paitsi tahallisesti myös tuottamuksellisesti tehtynä. Rangaistussäännöksen syyksiluettavuutta koskevat vaatimukset ehdotetaan muotoiltaviksi ilmaisuilla "ollut selvillä" ja "ollut syytä epäillä".

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että ehdotetun säännöksen muotoilu ei ole kovin helppolukuinen (PeVL 56/2014 vp). Syyksiluettavuutta koskevien vaatimusten lisääminen ehdotetulla muusta rikosoikeudellisesta sääntelystä poikkeavalla tavalla tekee säännöksestä paitsi raskaslukuisen myös vaikeaselkoisen. Lisäksi epätäsmällisyyttä arvioidaan lisäävän sen, että rangaistavuuden rajat määräytyvät kahden muun tulkinnanvaraisen rikostunnusmerkistön (paritus ja ihmiskauppa) perusteella. Perustuslakivaliokunnan mielestä laillisuusperiaatteen kannalta parempi malli on muotoilla säännös vakiintuneiden rikosoikeudellisten säännösten laatimisperiaatteiden mukaisesti siten, että syyksiluettavuuden aste korotetaan törkeäksi tuottamukseksi ja säännöksen alussa ilmaistaisiin tämä syyksiluettavuutta koskeva vaatimus ("joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta…"). Perustuslakivaliokunnan mielestä lakivaliokunnan tulee vakavasti harkita voimassa olevan säännöksen muuttamista tällä tavalla. Myös asiantuntijakuulemisessa lakivaliokunnan huomiota on kiinnitetty säännösehdotuksen muotoiluun ja syyksiluettavuuden laajentamiseen.

Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan ehdotetulla ilmaisulla "olla selvillä" ei ole tarkoitus vaikuttaa tahallisuuden määritelmään. Rikoslain 3 luvun 7 §:ssä säädetään tuottamuksesta, ja sen mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Muotoilun "syytä epäillä" tarkoituksena on korostaa erityisesti sitä, että tuottamus koskee vain teon olosuhteita ja muilta osin teolta edellytetään tahallisuutta. Lisäksi muotoilu korostaa sitä, että nyt käsillä olevassa rikostyypissä tuottamuksen arvioinnissa korostuvat ulkoiset seikat. Ehdotus merkitsee siten sitä, että teon on täytettävä paitsi yleisen tuottamusta koskevan rikoslain 3 luvun 7 §:n edellytykset myös puheena olevan säännöksen erityiset edellytykset. Näin ollen pelkkä huolellisuusvelvollisuuden rikkominen ei ole riittävää rangaistusvastuun syntymiselle, vaan tekijällä on lisäksi oltava syytä epäillä paritusta tai ihmiskauppaa.

Jos teon syyksiluettavuuden vaatimus muotoillaan perustuslakivaliokunnan ehdottamalla tavalla, rikosvastuun alaraja määräytyisi rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentissa säädetyn törkeän huolimattomuuden perusteella. Säännöksen mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

Törkeän tuottamuksen arviointi perustuu kokonaisarvosteluun, joten se, millaiseksi kokonaisarvostelu tässä rikostyypissä asettuisi, jäisi pitkälti oikeuskäytännön varaan. Valiokunta katsoo, että nyt käsillä olevassa rikostyypissä syyksiluettavuuden alarajan asettaminen törkeään tuottamukseen merkitsisi riskiä siitä, että uudistuksen tavoitteet jäisivät toteutumatta. Edellä esitetyn valossa lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan hallituksen ehdottamaa ratkaisua.

Valiokunnan mielestä ehdotetun muotoilun "syytä epäillä" etu on se, että se ohjaa tarkastelun nyt käsillä olevassa rikostyypissä syyksiluettavuuden kannalta olennaisiin seikkoihin. Tämän vuoksi valiokunta puoltaa kyseisen muotoilun käyttämistä. Lakivaliokunta kuitenkin yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että ehdotetun säännöksen muotoilu ei ole kovin helppolukuinen. Jotta säännös täyttää paremmin rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen, lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitettävällä tavalla säännöstä muutettavaksi.

Koska kyse on rangaistavuuden alan merkittävästä laajentamisesta, valiokunta pitää tärkeänä, että muutoksen toimivuutta ja soveltamista seurataan.

Rangaistusasteikko

Enimmäisrangaistuksen korottamisesta ehdotetulla tavalla yhteen vuoteen vankeutta seuraa, että viranomaisten käytössä olevat poliisilain (872/2006) mukaiset toimivaltuudet ja pakkokeinolain (806/2011) mukaiset pakkokeinot laajenevat. Rangaistusasteikon korottaminen ehdotetulla tavalla merkitsee myös sitä, että tekoja ei ole enää mahdollista käsitellä kevennetyssä rikosprosessuaalisessa rangaistusmääräysmenettelyssä.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt oikeasuhtaisuuden kannalta huomionarvoisena sitä, että rangaistavuuden alaan kuuluisivat huolimattomuudesta tehdyt teot ja enimmäisrangaistusta korotettaisiin nykyisestä kuudesta kuukaudesta vankeutta yhteen vuoteen vankeutta. Lisäksi merkityksellisiä ovat viimeksi mainitun muutoksen seurannaisvaikutukset. Perustuslakivaliokunnan mukaan enimmäisrangaistuksen korottaminen kuudesta kuukaudesta vankeutta yhteen vuoteen vankeutta on huomattava rangaistusarvon nostamista ja sääntelyn ankaroittamista koskeva toimenpide, vaikkakin ehdotus pysyy tältä osin lainsäätäjän harkintavallan puitteissa. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoo, että ehdotus toteuttaisi sekä oikeasuhtaisuusvaatimusta että rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta paremmin, jos rangaistavuuden ala sidottaisiin törkeään huolimattomuuteen eikä rangaistusasteikkoon tehtäisi sellaista muutosta, joka johtaisi edellä mainittuihin seurannaisvaikutuksiin.

Kuten perustuslakivaliokunta toteaa, rangaistusseuraamuksen ankaruuden tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden vaatimukset. Rikosoikeuden yleisten oppien ja vakiintuneen lainsäädäntökäytännön mukaisesti rikosten rangaistusasteikot on puolestaan määritettävä tekojen haitallisuuden ja paheksuttavuuden eli niiden rangaistusarvon mukaan (ks. LaVM 3/1998 vp), mikä on seurausta perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin sisältyvästä suhteellisuusvaatimuksesta.

Hallituksen esittämää rangaistusasteikon korottamista voidaan puoltaa lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa on kyse tahallisista teoista. Ehdotuksen tueksi on esitetty myös johdonmukaisuussyitä (s. 5). Lakivaliokunta kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että ehdotus merkitsee rangaistavuuden alan merkittävää laajentamista nykytilaan nähden. Lisäksi enimmäisrangaistuksen korottamisella yhteen vuoteen vankeutta olisi seurannaisvaikutuksia viranomaisten toimi- ja pakkokeinovaltuuksiin, eikä kyseisiä tekoja voitaisi käsitellä summaarisessa menettelyssä, vaikka rangaistaviksi tulisivat myös tuottamukselliset teot. Tällaisten tekojen käsitteleminen tuomioistuinprosessissa merkitsisi myös seksikaupan kohteen kannalta raskaampaa prosessia. Mainituilla seikoilla on merkitystä arvioitaessa ehdotetun rangaistusasteikon oikeasuhtaisuutta sekä muutoksen tarpeellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta on perustuslakivaliokunnan tavoin päätynyt siihen, että rangaistusasteikko on perusteltua säilyttää nykyisellään. Lakivaliokunta ehdottaa tämän vuoksi säännöstä tarkistettavaksi myös enimmäisrangaistuksen osalta.