Perustelut
         
         Valiokunta on käsitellyt valtioneuvoston selontekoa
            lähinnä oman toimialansa eli liikenteen ja viestintäteknologian
            osalta. Liikennettä on selonteossa käsitelty lyhyesti
            otsikon "Liikennettä koskevat tavoitteet" alla. Kappale
            on toista sivua pitkä ja käsittelee liikennejärjestelmien
            tehostamista ja tavaraliikenteen energiatehokkuutta, joukkoliikenteen
            houkuttavuuden parantamista, ajoneuvoveron kehittämistä,
            biopolttoaineita, ajoneuvojen käyttömaksua sekä työkoneiden
            moottoriteknologiaa. Näitä aiheita käsitellään
            selonteossa myös muissa yhteyksissä. Tietoliikenne
            mainitaan ainoastaan liitteessä 3.
         
         
         Liikenneinfrastruktuuri
         
         Yhdyskuntasuunnittelu
         
         Valiokunta toteaa, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen
            kannalta on olennaista tehostaa liikennejärjestelmän
            suunnittelua yhdistyneenä maankäytön
            ja yhdyskuntarakenteen suunnitteluun, koska hyvässä kunnossa
            olevat liikenneväylät vähentävät
            varsinkin raskaan liikenteen polttoaineen kulutusta ja siten kasvihuonekaasujen
            päästöjä. Näin energian
            säästömahdollisuudet ja päästöjen
            vähentäminen painottuvat myös yhdyskuntien
            ja rakennusten energian käytössä sekä liikenteessä.
            Yhdyskuntarakenteen hajautuminen kasvattaa kasvihuonekaasupäästöjä lisäämällä yksityisautoiluun
            perustuvaa liikkumistarvetta. Suomen yhdyskuntien rakenne on suhteellisen
            hajautunut, ja joukkoliikenne toimii vain suurimmissa kaupungeissa.
            Yhdyskuntasuunnittelussa tuleekin panostaa joukkoliikenteen toimivuuteen
            ja kannattavuuteen koko maassa.
         
         
         Keskeisiä elementtejä yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä ovat
            tukeutuminen olemassa oleviin rakenteisiin, taajamarakentamisen
            osalta uuden rakentamisen ohjaaminen tehokkaiden joukkoliikenneyhteyksien
            vaikutuspiiriin, joukkoliikennettä ja keskitettyjä kuntateknisiä ratkaisuja
            suosiva riittävän tehokas maankäyttö sekä palveluiden
            ja muiden toimintojen sijoittaminen siten, että ne ovat
            väestön valtaosalle saavutettavissa kevyellä liikenteellä ja
            joukkoliikenteellä, sekä joukkoliikenteen yleisten
            kehittämis- ja toimintaedellytysten parantaminen.
         
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että liikennettä koskevien
            linjausten tukemien yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ja
            resursseja säästävien infrastruktuurien
            ja liikenteen toteuttaminen ei ole mahdollista ilman riittävän
            rahoituksen turvaamista sujuvan ja turvallisen liikenneinfrastruktuurin
            rakentamiseksi.
         
         
         Joukkoliikenne
         
         Joukkoliikenteen käytön ylläpitäminen
            ja kehittäminen ovat avainkysymyksiä liikenteen
            energiankäytön ja päästöjen
            hallinnassa. Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että valtion
            tulee turvata kansalaisille joukkoliikenteen peruspalvelut, mutta
            sen lisäksi myös vastata energia- ja ilmastolinjausten
            valtakunnallisesta toteutumisesta, ja kantaa oma vastuunsa joukkoliikenteen käytön
            lisäämisestä. Mikäli joukkoliikenteen käyttöä halutaan
            ylläpitää nykyisenä tai jopa
            lisätä, tulee ryhtyä määrätietoisiin
            toimiin kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kehittämiseksi ja
            käytön lisäämiseksi. Kaupunkiseutujen
            joukkoliikenteen käyttö on viime vuosina jatkuvasti vähentynyt,
            minkä vuoksi toimenpiteet ovat tarpeellisia. Valiokunta
            korostaa, että tarvitaan monentasoisia toimenpiteitä ja
            myös valtion rahoitusta liikenteen hoitoon, jotta joukkoliikenne voidaan
            pitää kilpailukykyisenä liikennemuotona.
         
         
         Logistiikka
         
         Tavaraliikenteessä tehokkain tapa vaikuttaa päästöihin
            on logistiikan kehittäminen. Ajoneuvojen käyttömaksuilla
            voidaan saada aikaan ohjaavaa vaikutusta, mutta eri maista saatujen
            kokemusten mukaan niillä on pyrkimys lisätä liikenteen
            kustannuksia. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että elinkeinoelämän
            kannalta on tärkeätä, että jo
            nyt korkeita logistiikkakustannuksia ei mahdollisilla uusilla maksuilla
            ja veroilla lisätä.
         
         
         Tekniset ratkaisut
         
         Autojen tekniikka
         
         Euroopan autoteollisuus on tehnyt vapaaehtoisia sitoumuksia
            hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi
            ja EU-säädösten nojalla kaikissa uusissa
            kuorma- ja linja-autoissa on oltava entistä puhtaammat
            EURO 4 -luokan moottorit viimeistään 1.10.2006
            ja EURO 5 -luokan moottorit 1.10.2009 lukien. Näiden moottorityyppien myötä kyetään
            vähentämään haitallisten partikkelien
            määrää 98 % EURO 0
            -tasoon nähden ja 80 % EURO 3 -moottoreihin verrattuna.
            Uusien moottoreiden myötä ajoneuvojen hinnat kuitenkin
            nousevat keskimäärin 6 000—8 000 eurolla.
            Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että mahdollisimman
            nopea siirtyminen maantiekuljetusaloilla uusimman ja ympäristöystävällisimmän
            kaluston käyttöön edellyttää Suomessa
            tukea EURO 4 ja 5 -moottoreilla varustettujen ajoneuvojen hankintaan
            soveltuvin verohuojennuksin. Näin on saadun selvityksen
            mukaan tehty jo muiden muassa Iso-Britanniassa, Hollannissa ja Espanjassa.
         
         
         Valiokunta toteaa, että dieselmoottorin hiilidioksidipäästöt
            ovat noin 20 % pienemmät kuin bensiinimoottorin.
            Vuoden 2005 lopulla Suomen henkilöautokannasta 87,5 % oli
            kuitenkin bensiinikäyttöisiä, ja dieselautojen
            osuus uusien autojen myynnistä Suomessa on valiokunnan saaman
            selvityksen mukaan vain 15 %, kun se EU-maissa on keskimäärin
            yli 50 %. Suomessa syynä tähän
            on dieselautojen bensiiniautoista poikkeava verotus.
         
         
         Tutkimuksella ja tekniikan kehityksellä on suuri merkitys
            puhtaampien vaihtoehtojen luomiseksi. Tämä koskee
            sekä ajoneuvojen yleistä kehitystä että kehitystä niiden
            käyttämien polttoaineiden suhteen. Polttoaineiden
            käyttömahdollisuudet riippuvat usein ajoneuvojen
            teknisestä varustuksesta. 
         
         
         Valiokunta katsoo, että valtion mahdollisten tukitoimien
            ei tule kohdistua johonkin määrättyyn
            tekniseen ratkaisuun. Ratkaisut tuleekin tehdä niin, ettei
            mitään tiettyä tekniikkaa suosita, vaan
            asetetaan selkeät tavoitteet hiilidioksidipäästöille,
            joiden perusteella kuluttajakäyttäytymistä ohjataan.
            Valiokunta pitää hyvänä vaihtoehtoa,
            jossa biopolttoaineet ainakin aluksi sekoitetaan nykyisiin polttoaineisiin
            suhteissa, jotka autonvalmistajat ovat todenneet soveltuviksi tavallisten
            autojen moottoreihin ja joilla voidaan taata myös kylmäkäyttö ja
            hallita kylmäpäästöt. 
         
         
         Juna-, merenkulku- ynnä muut vaihtoehdot
         
         Rautatieliikenne on energiatehokasta. Sähköjunan
            energiankulutus henkilökilometriä kohti ja samalla
            hiilidioksidipäästöt ovat alle viidesosa henkilöauton
            päästöistä. Kotimaan lentoliikenteeseen
            verrattuna ero on lähes kymmenkertainen sähköisen
            junaliikenteen hyväksi. Dieselvetoinen junaliikenne häviää uudelle
            linja-autokalustolle, mutta voittaa energiatehokkuudessa muut kulkumuodot.
            Tavaraliikenteessä energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen
            suhteet eri kulkumuotojen kesken ovat samankaltaiset. Eri kuljetuslajien
            välillä on pientä vaihtelua, mutta sähköjuna
            kuluttaa noin viidenneksen ja dieseljuna kolmanneksen kuorma-autoliikenteen
            energiankulutuksesta. 
         
         
         Sähkövetoisen junaliikenteen hiilidioksidipäästöt
            ovat noin neljäsosa dieselvetoisen liikenteen päästöistä.
            Keskeinen keino koko liikennejärjestelmän päästöjen
            vähentämiseksi onkin sähkövetoisen
            junaliikenteen suoritteiden ja osuuden kasvattaminen. Sähkövedon
            osuus kaikista junakilometreistä oli 80 % vuonna
            2005. Henkilöliikenteessä osuus on 90 % ja
            tavaraliikenteessä 63 %. Osuudet eivät
            voi merkittävästi nousta ilman rataverkon sähköistyksen
            laajentamista. Valiokunta toteaa, että tällä hetkellä rataverkosta
            on sähköistetty 2 619 km eli 45,6 %,
            ja katsoo, että tulee priorisoida yleensäkin rataverkon
            kehittämistä ja ylläpitämistä ja
            erityisesti rataverkon sähköistämistä.
         
         
         Toisena energiatehokkaana kuljetusmuotona selonteossa mainitaan
            merenkulku, jonka kilpailukykyä parantavia investointeja
            myös priorisoidaan. Valiokunta korostaa merenkulun merkitystä Suomelle
            huomioon ottaen, että Suomen ulkomaankaupan kuljetuksista
            noin 80 % tapahtuu meritse. Valiokunta kiinnittää huomiota
            siihen, että kuljetettua tavaratonnia kohden merenkulku
            on energiatehokas kuljetusmuoto. Näin merenkulun päästöt
            ovatkin suhteellisesti katsottuna alhaiset. Valiokunta pitää kuitenkin
            tärkeänä, että ryhdytään
            toimenpiteisiin merenkulun hiilidioksidi- ja typenoksidipäästötasojen hallitsemiseksi
            tulevaisuudessa.
         
         
         EU on sitoutunut Kioton ilmastosopimukseen ja pyrkii pääsemään
            sen tavoitteisiin. Vaikka lento- ja meriliikenne on jätetty
            Kioton sopimuksen ulkopuolelle, EU suunnittelee toimia myös
            näiden suhteen. Lentoliikenteen osalta valiokunta pitää tärkeänä,
            että sen globaalin luonteen vuoksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten
            varmistamiseksi kaikki tavoitteet ja toimet kattavat koko maailman.
            Nämä voidaan sopia esimerkiksi kansainvälisen
            siviili-ilmailujärjestön ICAO:n puitteissa, sillä on
            välttämätöntä, että USA,
            Kiina ja Intia tulevat ohjelman piiriin. Päästöjä voidaan
            pienentää positiivisessa mielessä ja
            pysyvästi kehittämällä uutta
            teknologiaa ja panostamalla tutkimustyöhön sekä kehittämällä infrastruktuuria
            ja lentomenetelmiä polttoainetta säästäväksi.
         
         
         Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että siinä tapauksessa,
            että nähdään poliittisesti tarpeelliseksi
            ryhtyä taloudellisiin ohjauskeinoihin, vaihtoehtoina ovat
            päästömaksut ja päästökauppa.
            On edelleen korostettu, että taloudellisilla keinoilla
            on ainoastaan ympäristötavoite. Tämän
            lisäksi polttoaineen korkea hinta on jo pitkään
            ollut voimakas tekijä, joka on ohjannut lentoyhtiöitä säästämään
            polttoainetta. Siksi uudet polttoainekuluja lisäävät
            keinot ovat asiantuntijakuulemisen mukaan lähinnä rangaistusmaksuja.
            Valiokunta toteaa, että päästökaupan ympäristövaikutus
            voi olla positiivinen, vaikka lentoliikenne kasvaisi. Päästökauppaan
            liittyy kuitenkin epävarmuus päästöoikeuksien
            saatavuudesta ja niiden hinnasta. Valiokunta korostaa lisäksi,
            että päästökauppaan liittyy
            vielä erittäin paljon avoimia yksityiskohtia,
            jotka on selvitettävä ennen sen käyttöön
            ottamista.
         
         
         Vaihtoehtopolttoaineet
         
         Biopolttoaineet
         
         Nykyiset biopolttoainevaihtoehdot eivät ole nykytilanteessa
            liiketaloudellisesti kannattavia ilman viranomaisten tukitoimenpiteitä,
            etenkin verotukea. EU:n biopolttoainedirektiivi edellyttää biopolttoaineille
            vapaaehtoisena tavoitteena vuonna 2010 5,75 %:n
            osuutta (energiana) tieliikennekäyttöön
            myydyistä polttoaineista, mikä vastaa EU:ssa noin
            17,18 Mtoe/a:nmiljoonaa ekvivalenttista öljytonnia
            vuodessa määrää. Nykyisin
            Euroopassa tuotetaan etanolia ja biodieseliä yhteensä noin
            1,5 Mtoe/a. 
         
         
         Biopolttonesteiden käytön lisääminen
            on välttämätöntä erityisesti öljyriippuvuuden
            vähentämiseksi. Valiokunnan huomiota on kuitenkin
            kiinnitetty siihen, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi
            biopolttonesteet eivät ole kustannustehokkain keino.
         
         
         Valiokunta katsoo, että vaikka poliittiset paineet
            biopolttonesteiden lisäämiseksi ovat suuret, ratkaisujen
            tulee olla harkittuja ja hallittavissa. Suomen tulee rauhassa selvittää parhaat
            teknologiat, joiden käyttöönottoa valtio
            edistää. Jos ratkaisut perustuvat kotimaiseen
            raaka-aineeseen, pitää myös varmistaa
            se, että massiivisilla valtion tuilla ei vaaranneta nykyisten
            kiinteitä polttoaineita käyttävien voimalaitosten
            polttoainehuoltoa. Biopolttoaineiden sekoittaminen nykyisiin polttoaineisiin
            suhteissa, jotka autonvalmistajat ovat todenneet soveltuviksi tavallisten autojen
            moottoreihin, helpottaa myös kylmäkäyttöä ja
            kylmäpäästöjen hallintaa. On
            myös talouden kannalta tärkeää,
            ettei rakenneta kallista jakeluverkostoa uusille vaihtoehtopolttoaineille ennen
            kuin todellinen tarve on selvillä. Päätöksiä tehtäessä tulee
            myös pitää mielessä öljykriisin
            mahdollisuus ja pyrkiä biopolttoaineilla parantamaan omavaraisuutta.
         
         
         Valiokunta toteaa, että kotimaisten biopolttoaineiden
            tuotanto vaikuttaa myönteisesti myös maataloustuotantoon
            mm. karjanhoidossa tarvittavien valkuaisaineiden osalta. Valiokunta
            ei lausunnossaan kuitenkaan ota kantaa biopolttoaineiden raaka-aineiden
            tuottamiseen, koska se kuuluu maa- ja metsätalousvaliokunnan
            toimialaan.
         
         
         Ruotsi.
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Ruotsi
            on aktiivisesti edistänyt biopolttoaineiden käyttöönottoa
            panostaen erityisesti etanoliin ja biokaasuun. Vuoden 2005 biopolttoainetavoitteeksi
            asetettiin 3 prosenttia. Liikennepolttoaineiden kokonaiskulutus
            on noin 8 Mtoe, joten 3 prosentin biopolttoaineosuus vastaa noin
            240 000 toe. Uusiutuville polttoaineille on myönnetty
            täydellinen verohelpotus vuosille 2003–2008.
         
         
         Ruotsin valinnat ovat osittain tekniikkasidonnaisia (FFV-autotFFV-ajoneuvo
            on ajoneuvo, jossa voidaan käyttää polttoaineena
            bensiiniä tai mitä tahansa bensiinin ja etanolin
            seosta aina 85 prosentin etanolipitoisuuteen asti (Fuel Flexible
            Vehicle)., etanolibussit, kaasuajoneuvot). Tähän
            on ollut myötävaikuttamassa Ruotsin vahva ajoneuvoteollisuus,
            joka saattaa hyötyä erikoisajoneuvoja suosivista
            ratkaisuista. 
         
         
         Metaanin käyttö liikenteessä on lisääntynyt tasaisesti,
            ja kasvu on tullut ensisijaisesti biokaasusta, jonka osuus liikennekaasusta
            on nyt noin 50 prosenttia. Ruotsissa biokaasun jakeluun on sekä erillisiä että maakaasuverkkoon
            kytkettyjä järjestelmiä Etelä-Ruotsissa.
            Kaasun tankkauspisteitä on yhteensä noin 65. 
         
         
         Ruotsissa on käytössä erilaisia ns.
            ympäristöystävällisten ajoneuvojen
            määritelmiä. Verolainsäädännössä ympäristöystävällinen
            ajoneuvo on määritelty henkilöautoksi,
            joka osittain tai kokonaan käyttää etanolia,
            kaasua tai sähköä. Käytännössä tämä tarkoittaa
            FFV-etanoliautoja, metaanikäyttöisiä autoja
            ja hybridiautoja. Työsuhdeauton verotuksessa näitä autoja
            kohdellaan tavallisia autoja lievemmin. Myös muunlaisia
            kannustimia käytetään yleisesti. Esimerkiksi Tukholmassa
            ympäristöystävälliset autot
            ovat vapautettuja uusista tietulleista. Valtion ja kuntien hankinnoista
            määrätty osa kohdistuu ympäristöystävällisiin
            autoihin. Näin esimerkiksi valtion ostamista tai leasing-sopimuksilla vuokraamista
            autoista 35 prosenttia on ympäristöystävällisiä ajoneuvoja.
         
         
         Biodiesel.
         
         Eurooppalainen normi säätelee ns. biodieselin
            eli rasvahappojen metyyliesterien osalta sekä 100-prosenttisen
            biodieselin että biodieselin komponenttikäytön
            laatua. Biodieseliä käytetäänkin
            dieselkomponentteina useissa Euroopan maassa, jolloin pitoisuudet
            ovat tyypillisesti 5,30 %. Alle 5 %:n
            biodieselosuutta ei esimerkiksi ranskalaisen käytännön
            mukaan tarvitse ilmoittaa jakelumittarissa. Biodiesel toimii mm.
            voitelevuuslisäaineena suojaten ruiskutuslaitteita kulumiselta.
            Saksassa ja Itävallassa käytetään
            polttoaineena myös 100-prosenttista biodieseliä.
            Eräät auto- ja työkonevalmistajat sallivat
            100-prosenttisen biodieselin käytön normaalien
            takuuehtojen puitteissa. 
         
         
         Perinteisen biodieselin (RME eli rypsimetyyliesterin) tiheys
            on dieselpolttoaineen tiheyttä korkeampi. Valiokunnan huomiota
            on kiinnitetty siihen, että biodieselin kylmäominaisuudet (juoksevuus)
            ovat huonommat verrattuna tavanomaisiin Suomessa käytettäviin
            dieselpolttoainelaatuihin ja biodieselin varastoitavuus on huono.
            Biodiesel on voimakas liuotin ja saattaa aiheuttaa materiaaliongelmia
            tiivisteissä ja letkuissa.
         
         
         Etanoli. 
         
         Suomessa on mahdollista heti lisätä 5 tilavuusprosenttia
            etanolia kaikkeen bensiiniin, koska etanolia voidaan sellaisenaan
            lisätä bensiinin sekaan tai se voidaan jalostaa
            ETBE:ksiETBE eli etyyli-tert-butyylieetteri, joka on bensiinikomponentti, jota
            sekoitetaan 15 tilavuusprosenttia bensiiniin. Etanoli ei vaadi mitään
            muutoksia nykyautoihin tai jakeluverkostoon, ja sen etuna on se,
            että polttoaineen kulutus ei kasva, joten 5 %:n
            seos korvaa suoraan bensiiniä tai bensiiniin lisäainetta
            MTBE:täMTBE eli metyyli-tert-butyylieetteri, joka
            on bensiinikomponentti. Valiokunnan tietoon on saatettu, että toistaiseksi
            vain taloudelliset syyt estävät laajamittaisen
            käytön. Etanoli on fossiilisia polttoaineita kalliimpaa
            valmistaa, joten sekoituspakko tms. toimenpiteet ovat välttämättömiä EU:n
            tavoitearvojen saavuttamiseksi. 
         
         
         Maailmassa etanoli on biopolttoaineista ylivoimaisesti käytetyin,
            eikä se Suomessa kilpaile biodieselin kanssa, koska Suomen
            henkilöautokannasta 87,5 % on bensiinikäyttöisiä.
            Sitä voidaan käyttää myös
            korkeammissa sekoitussuhteissa, ja mm. Ruotsissa E85, jossa on 85 % etanolia
            ja 15 % bensiiniä, on yleistynyt. Tämän ongelmana
            on kuitenkin, että sitä käytettäessä polttoaineen
            kulutus kasvaa ja vaaditaan muutoksia moottoreihin ja jakeluun.
         
         
         Etanoli valmistetaan uusiutuvista luonnonvaroista, kuten tärkkelyksestä ja
            sokerista. Viljapohjainen etanoliteknologia on koeteltua, mutta
            edelleen kehittyvää, joten se tulee vielä pitkään
            olemaan hintakilpailukykyisin. Kun teknologia tulevaisuudessa kehittyy,
            viljapohjaista etanolia valmistava tehdas on muunnettavissa muita
            raaka-aineita käyttäväksi. Suomessa on mahdollista
            valmistaa muihin EU maihin verrattuna kilpailukykyisesti polttoaine-etanolia.
            Sen tuotantokustannus on noin 0,45 euroa/l, tehtaan sijoituspaikasta
            ja saavutettavista synergioista riippuen. Etanolin valmistuksessa
            syntyy sivutuotteena rehua, ja tehdas käyttää raaka-aineena viljaa,
            joten tehtaan tulisi olla integroitu rehuteollisuuteen sekä sijaita
            lähellä viljelyalueita. Näin kotimainen
            etanolin tuotanto tukee maaseutuelinkeinoa. Kotimainen tuotanto
            vähentää samalla riippuvuutta tuontienergiasta.
         
         
         Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että etanolin
            tuotanto kehitysmaissa rasittaa luontoa ja johtaa osaltaan sademetsien
            katoamiseen. Valiokunta pitää tästäkin
            syystä kotimaisten vaihtoehtojen kehittämistä hyvänä vaihtoehtona.
         
         
         Kaasu
         
         Suomessa maakaasun käytön lisäämistä ajoneuvojen
            polttoaineena voidaan perustella lähinnä ympäristösyillä sekä tarpeella
            monipuolistaa liikennepolttoaineiden kirjoa. Maakaasulla voidaan
            alentaa hiilidioksidipäästöjä noin
            25 % bensiinin käyttöön
            verrattuna. Dieseliin nähden etu tulee erityisesti pienhiukkaspäästöjen
            vähenemisestä. Maakaasuajoneuvotekniikka on eri tutkimuslaitosten
            tekemien lukuisten päästömittausten mukaan
            täysin valmista ja toimivaa. Sekä säännellyt
            että ei-säännellyt pakokaasupäästöt
            ovat erittäin alhaiset, ja mittaustulokset pysyvät
            alhaisella tasolla myös kaluston ikääntyessä.
         
         
         Liikenteen polttoaineena maakaasu ja biokaasu ovat kumpikin
            metaania. Millään yksinkertaisella analyysillä ei
            esimerkiksi voi erottaa, onko kaasuauton tankissa maakaasua vai
            biokaasua. Maakaasuputkesta otettava maakaasu soveltuukin sellaisenaan
            auton moottorin polttoaineeksi. Biokaasua sen sijaan muodostuu orgaanisen materiaalin
            anaerobiskäsittelyssä, ns. mädätyksessä,
            esimerkiksi jätevesilaitoksilla ja erillisissä biokaasulaitoksissa.
            Myös kaatopaikkakaasut ovat puhdistettavissa ja jalostettavissa
            ajoneuvokäyttöön soveltuviksi. Ennen kuin
            biokaasua voidaan käyttää auton moottorin polttoaineena,
            sitä on pesu- ja kuivausprosesseissa jalostettava niin,
            että metaanipitoisuus on vähintään
            97 %. Näin jalostettua biokaasua voidaan
            ottaa maakaasun siirto- ja jakeluputkistoihin.
         
         
         Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös siihen, että turpeen
            käyttö esimerkiksi liikenteen polttonesteiden
            tekoon on perusteltua erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Turve
            on asiantuntijakuulemisen mukaan maailman hintavakain polttoaine,
            ja sitä olisi myös siitä saatava polttoneste.
            Turpeen muuttaminen nestemäiseksi polttoaineeksi tapahtuu
            kaksivaiheisessa reaktiossa: ensin turve kaasutetaan termisesti
            ns. synteesikaasuksi, joka koostuu häkä- ja vetykaasusta.
            Tämä kaasuseos muutetaan katalyyttisen reaktion
            avulla hiilivedyksi ja vedeksi. Tämä menetelmä tunnetaan
            Fischer—Tropsch-synteesinä, ja se on
            keksitty jo 1920-luvulla Saksassa. Suomessa on meneillään
            projekti, jossa tutkitaan kotimaisten raaka-aineiden kaasuttamista
            ja syntyneen kaasun puhdistamista Fischer—Tropsch-synteesiä silmällä pitäen. Valiokunta
            toteaakin, että hintavakaus yhdistettynä omavaraisuuden
            ja kotimaisuuden nostoon antaa turpeelle hyvät lähtökohdat
            olla käyttökelpoinen raaka-aine yhdessä muun
            biomassan kanssa suunniteltaessa nestemäisten liikennepolttoaineiden
            tekoa Suomessa.
         
         
         Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että kaasuautojen
            yleistyminen Suomessa EU:n komission esittämien tavoitteiden
            mukaisesti (10 % liikennepolttoaineiden tarpeesta
            maakaasua vuoteen 2020 mennessä) edellyttää,
            että kaasuauton ostajat ja ostoa harkitsevat saadaan vakuuttuneeksi
            siitä, että kaasuajoneuvojen hankinta- ja käyttökustannukset
            pysyvät hinnaltaan kilpailukykyisinä perinteisiin
            ajoneuvoihin ja niiden käyttöön nähden
            myös tulevaisuudessa. Kaasuautojen ja myytävän
            kaasun hinnan lisäksi kilpailukykyyn vaikuttavat nimittäin
            myös ajoneuvojen ja polttoaineena käytettävän
            kaasun verokohtelu ja mahdolliset tuet. Edelleen on todettu, että tarvitaan
            vero- ja tukipäätöksiä, jotka
            ovat voimassa pitkään, jopa vuoteen 2020 asti.
            Tulee myös varmistaa, että tarjolla on monipuolinen
            valikoima kaasuautoja.
         
         
         Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että 	on rakennettava
            nopeasti riittävän kattava tankkausasemaverkosto.
            Valiokunnan tietoon on myös saatettu, että Gasum
            Oy suunnittelee riittävän kattavan tankkausasemaverkoston
            luomista maakaasu-Suomen alueelle. Tavoitteena on rakentaa noin
            30 tankkausasemaa käsittävä verkosto
            vuoteen 2010 mennessä. Asemien sijoittamisessa pääpaino
            on pääkaupunkiseudulla, jonne kaavaillaan reilua
            kymmentä tankkausasemaa. Muut alkuvaiheen asemat sijoitetaan
            maakaasuverkoston alueen kaupunkikeskittymiin siten, että kaasuajoneuvoilla
            liikennöinti onnistuu vaivatta koko verkon alueella. Myöhemmässä vaiheessa
            verkostoa laajennetaan valtaväylien varteen sijoittuvilla
            asemilla. Maakaasuverkoston ulkopuolisten alueiden satelliittiasemat
            perustuvat todennäköisesti joko biometaanin hyödyntämiseen
            ja/tai nesteytetyn maakaasun käyttöön. 
         
         
         Maakaasun tankkausasemia voivat käyttää myös
            tavanomaisesti biokaasua käyttävät autoilijat
            liikkuessaan kaukana omasta biokaasun tuotantolaitoksesta tai mikäli
            biokaasun tuotannossa on ongelmia. Toisaalta maakaasuautoilijat
            voivat tankata biokaasua liikennöidessään maakaasun
            tankkausverkoston ulkopuolella. 
         
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tankkausasemaverkoston
            rakentamisen edellytyksenä ovat pitkäjänteiset
            veropäätökset. Investoinnit tankkausasemiin
            ovat nimittäin mittavat ja etupainotteiset, liiketoimintaan
            vaikuttavat veropäätökset tulee olla
            tiedossa pitkällä tähtäimellä.
            Esimerkiksi Saksassa veropäätökset onkin
            tehty vuoteen 2020 saakka.
         
         
         Biopolttoainetyöryhmän mietintö
         
         Biopolttoainetyöryhmän mietinnön
            mukaan realistinen tavoite liikenteen biopolttoaineille niiden saatavuus
            ja kustannukset huomioiden olisi kolme prosenttia (energiana) vuonna
            2010 kalenterivuoden aikana kulutukseen luovutetusta liikennepolttoaineiden
            kokonaismäärästä. Työryhmä katsoo,
            että käyttövelvoite on ensisijainen edistämiskeino
            verrattuna veronalennukseen, ja suosittelee, että käyttövelvoite
            olisi vuosittain kasvava niin, että se olisi 1 prosentti vuonna
            2008, 2 prosenttia vuonna 2009 ja 3 prosenttia vuonna 2010.
         
         
         Työryhmä pitää mahdollisena,
            että 5 prosentin tavoitteeseen voidaan pyrkiä vuonna
            2010 asettamalla 3 prosentin käyttövelvoitteen
            lisäksi veronalennus velvoitteen ylittävälle
            2 prosentin osuudelle. Tällöin tavoitteen saavuttaminen
            riippuu edelleen biokomponentin lisäkustannuksista, fossiilisten
            polttoaineiden hinnasta ja veronalennuksen suuruudesta.
         
         
         Tässä yhteydessä valiokunta kuitenkin
            korostaa, että EU:n viitearvoksi vuonna 2010 on asetettu
            5,75 prosenttia. Valiokunta pitää EU:n tavoitetta
            hyvänä ja pitääkin välttämättömänä,
            että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tavoitteen
            saavuttamiseksi. Tämän vuoksi valiokunta esittää talousvaliokunnalle,
            että
         
         
            se ehdottaisi eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman,
               että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin vuoden
               2010 5,75 %:n tavoitteen saavuttamiseksi.
            
         
         Työryhmä ei pidä järkevänä ottaa
            käyttöön sellaisia biopolttoaineita,
            jotka edellyttävät uutta ajoneuvokalustoa tai
            jakeluverkostoa. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen.
            Ainoana poikkeuksena työryhmä mainitsee metaanin,
            eli maakaasun ja biokaasun, erityisesti taajamakäytössä. Työryhmän
            mielestä tarkoituksenmukaisin tapa käyttää tilakohtaisesti
            tuotettua kasviöljyä energiatuotteena on sen hyödyntäminen
            lämmityspolttoaineena tai työkoneiden polttoaineena
            (kuten nykyään kevyt polttoöljy).
         
         
         Valiokunta pitää hyvänä työryhmän
            ehdotusta kansallisesta kehitysohjelmasta uusien biopolttoaineiden
            tuotantoteknologioiden kehittämiseksi ja niiden markkinoille
            tulon edistämiseksi.
         
         
         Yhteiskunnan toimenpiteet
         
         Autoverotus
         
         Valiokunta viittaa tässä yhteydessä lausuntoonsa LiVL
               15/2005 vp, jossa käsitellään
            komission ehdotusta henkilöautojen verotuksen
            uudistamisesta. Lausunnossaan valiokunta katsoi, että tulee
            kehittää autojen verotusta hiilidioksidiperusteisen
            verotuksen suuntaan siten, että järjestelmä hyödyntäen
            hankintaveron laskua ja käyttöveron ohjausvaikutusta
            kannustaa siirtymistä uudempiin autoihin. Tämän
            vuoksi valiokunta katsoikin, että Suomen tulee lähtökohtaisesti suhtautua
            myönteisesti komission ehdotukseen. Tämäntapaisella
            verotuksella voidaan saavuttaa myönteisiä ympäristövaikutuksia
            esimerkiksi autokannan uudistumisen kautta. Autokannan uudistuminen
            vaikuttaa myönteisesti myös liikenneturvallisuuteen.
            Valiokunta katsoi kuitenkin, että verojärjestelmän
            uudistamisen tulee tapahtua asteittain kohtuullisen siirtymäkauden
            aikana, jotta vältytään kielteisiltä vaikutuksilta niin
            autoilijoiden osalta kuin valtiontalouden kannalta.
         
         
         Johtopäätöksenään
            valiokunta katsoi, että Suomen tulee kiirehtiä portaittaista
            siirtymistä uudemman, ympäristöystävällisemmän
            ja turvallisemman autokannan hankkimista kannustavaan verotusjärjestelmään.
            Valiokunta pitääkin välttämättömänä,
            että hallitus jo tällä vaalikaudella
            ryhtyy toimenpiteisiin verotusjärjestelmän uudistamiseksi.
            Tämän vuoksi valiokunta esittää talousvaliokunnalle, 
         
         
            että se ehdottaisi eduskunnan hyväksyttäväksi
               lausuman, että hallituksen tulee ryhtyä toimenpiteisiin
               ajoneuvojen verotusjärjestelmän uudistamiseksi
               jo tällä vaalikaudella.
            
         
         Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että rajoitettaessa
            hiilidioksidipäästöjä on kuitenkin erittäin
            keskeisenä asiana pidettävä mielessä, että samalla
            säännellyt päästöt
            myös pysyvät kurissa. Runsaan 10 viimeisen vuoden
            aikana on uusien ajoneuvojen säänneltyjä,
            terveydelle haitallisia päästöjä vähennetty
            voimakkaasti niin, että ne ovat ainoastaan murto-osa ei-vähäpäästöisiin,
            katalysaattorittomiin autoihin verrattuna. Vaikka tällaisia
            ei-vähäpäästöisiä autoja
            on liikenteessä enää vajaa 30 % ja
            niiden liikennesuorite on alle 20 % koko henkilöautokannan
            liikennesuoritteesta, ne aiheuttavat lähes 80 % kaikista
            henkilöautoliikenteen säännellyistä päästöistä.
         
         
         Valiokunta painottaa, että tehokas verotuksellinen
            keino on poistaa käyttövoimavero eli ns. dieselvero,
            jolloin pienemmän polttoainekulutuksen kautta saavutettaisiin
            hiilidioksidipäästöjen väheneminen.
            Valiokunta toteaa, että valtion tukitoimenpiteillä olisi
            dieselautojen osalta helposti suurempi hiilidioksidipäästöjä vähentävä merkitys
            kuin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin suunnatuilla toimenpiteillä.
            Valiokunta korostaa kuitenkin, että verotusta ei tule sitoa
            mihinkään tekniikoihin, ja katsoo, että mitä pienemmät
            hiilidioksidipäästöt ajoneuvolla on,
            sitä kevyempi sen verotuksen tulee olla.
         
         
         Muita toimenpiteitä
         
         Valtion kannustavia toimenpiteitä ja yhteistyötä kuntien
            kanssa tarvitaan erityisesti kasvuseutujen maankäytön
            ja palvelujen järjestämiseen yhdyskuntarakennetta
            eheyttävällä tavalla.
         
         
         Maakaasun valmistevero.
         
         Maakaasuun ei sovelleta nestemäisten polttoaineiden
            valmisteveroa, mutta maakaasun käytöstä peritään
            kuitenkin myös liikenteessä hiilisisällön
            perusteella määräytyvää valmisteveroa
            (lisävero), joka on maakaasun osalta puolet laskennallisesta,
            sekä huoltovarmuusmaksua. EU:n energiatuotteiden ja sähkön
            verotusta koskeva direktiivi (2003/96/EC) antaisi
            mahdollisuuden vapauttaa maakaasu liikennepolttoaineena kokonaan
            myös valmisteverosta (energiavero). 
         
         
         Valiokunnan huomiota onkin kiinnitetty siihen, että maakaasun
            vapauttaminen energiaverosta saattaisi ajoneuvoihin kohdistuvan
            verotuksen uudistamisen ohella olla riittävä valtiovallan
            tarjoama yllyke kaasuautokannan nopeaksi kasvattamiseksi,
            mikä on edellytyksenä tankkausasemaverkoston laajentamiselle.
         
         
         Työsuhdematkalippu. 
         
         Selonteossa on korostettu joukkoliikenteen houkuttelevuuden
            parantamista. Joukkoliikenteen toimintaympäristö muuttuu
            jatkuvasti, minkä vuoksi tarvitaan valtion tutkimus- ja
            kehittämisrahoitusta uusien toimintatapojen kehittämiseksi
            ja rahoituspanostusta joukkoliikenteen markkinointiin, mm. työsuhdematkalipun
            markkinointiin. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että vuoden
            2006 alussa voimaan tullut verottajan päätös
            työsuhdematkalipuista on tavoitteeltaan hyvä,
            mutta käytännön toteutus on hankalaa
            yrityksille. Järjestelmää tuleekin kehittää alkukokemusten
            perusteella yksinkertaisemmaksi.
         
         
         Taloudellinen ajotapa. 
         
         Jo nykyisen autokannan energiankulutusta voidaan pienentää tehokkaalla
            taloudellisen ajotavan koulutuksella. Asiantuntijakuulemisen
            mukaan tämä edellyttää myös
            valtiovallan rahallista tukea. Tällä hetkellä on
            meneillään kampanjoita taloudellisen ajotavan
            ja liikkumisen ohjauksen edistämiseksi. Päästöjen
            vähentämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä koulutusta
            ja valistusta taloudellisen ajotavan edistämiseksi. Taloudellisen
            ajotavan koulutuksella vähennetään merkittävästi
            myös onnettomuusriskejä.
         
         
         Eräs keskeinen keino olisi pyrkiä kehittämään
            laatuvaatimukset täyttävästä taloudellisen ajotavan
            koulutuksesta tuotemerkki tai standardi, jonka markkinointiin ja
            tarjontaan panostettaisiin. Tämän ohella maantiekuljetusaloille
            pitäisi Ruotsin tavoin suunnata taloudellisen ajotavan
            koulutukseen kohdennettua tukea, jotta kannattavuusvaikeuksissa
            olevat alan yritykset saisivat hankittua koulutuksen nykyistä huokeammin
            kustannuksin.
         
         
         Viestintäteknologian vaikutus energiankulutukseen
         
         Tietoliikenteellä on osittain fyysistä liikennettä vähentävä ja
            siten välillisesti energiankulutusta hillitsevä vaikutus.
            Valiokunta toteaa kuitenkin, että tietotekniikka on itsessään
            myös sähkönkulutusta lisäävä tekijä.
         
         
         Kotitaloussähkön kulutus oli vuonna 2000 noin
            9 TWh, josta kulutuselektroniikan (televisiot oheislaitteineen,
            mm. digisovittimet, videot, DVD, audiolaitteet) ja ICT-laitteiden (mikrotietokoneet
            oheislaitteineen) sähkönkulutuksen yhteiseksi
            osuudeksi arvioitiin noin 1,1 TWh eli 12 % koko
            kotitaloussähköstä. Tästä sähkönkulutuksesta
            noin 45 %:n arvioitiin kasvavan aikavälillä 2000—2010
            noin 50 %:lla arvoon 1,55 TWh/a, jolloin
            vuonna 2010 kulutusosuus olisi noin 15 % koko
            kotitaloussähköstä. Koko valtakunnan
            sähkönkulutus vuonna 2000 oli noin 79 TWh. Tämän
            laiteryhmän tekniseksi sähkönsäästöpotentiaaliksi
            arvioitiin noin 380 GWh/a, kun otetaan käyttöön
            ainoastaan pienen valmiustilan tehon omaavia laitteita, jolloin standby-teho
            on pienempi kuin 3 W. Nykyisin yleisesti myytävien televisiolaitteiden
            sähkönkulutus on kahdesta neljään
            kertaa suurempi kuin aikaisemmin myytyjen pienemmän kuvaruudun
            omaavien kuvaputkitelevisioiden.
         
         
         Myytävistä uusista tietokoneista kaksi kolmasosaa
            menee yrityksille ja julkiselle sektorille ja yksi kolmasosa yksityisille
            kuluttajille. Sähkönkulutuksen osalta kannettavat
            tietokoneet kuluttavat huomattavasti vähemmän
            sähköä kuin perinteiset tietokoneet.
            Myös vanhojen CRT-kuvaputkinäyttöjen
            korvautuminen litteillä näytöillä pienentää sähkönkulutusta.
            Toisaalta uudet tehokkaat työasema- ja palvelintietokoneet
            kuluttavat enemmän sähköä entisiin
            laitteisiin verrattuna. Tämän lisäksi
            	laajakaistayhteydet lisäävät sähkönkulutusta.
         
         
         Toimistotekniikkalaitteiden (työasemat, palvelimet,
            tulostimet, kopiokoneet) kulutuksen arvioitiin vuonna 2000 olevan
            noin 720 GWh, eli noin 5 % palvelusektorin sähkönkäytöstä 13,8 TWh.
            Perinteisten tietokonetyöasemien korvautuminen kannettavan
            tietokoneen, telakan ja litteän näytön
            yhdistelmillä pienentää sähkönkulutusta.
            Toisaalta laitteiden lukumäärän lisääntyminen
            ja tiedonsiirtoyhteyksien lisääminen ja mm. WLAN-laitteet
            lisäävät sähkönkulutusta.
         
         
         Valiokunnan saaman tiedon mukaan kulutuselektroniikka- ja ICT-laitteiden
            nopean lisääntymisen aiheuttama sähkönkulutuksen
            kasvu vuoteen 2010 mennessä on suurin kotitalouksissa ja toimistoissa
            käytettävien tietoteknisten laitteiden sähkönkulutuksen
            kasvu aikavälillä 2000—2010 on pienempää kuin
            kodeissa tapahtuva kulutuksen kasvu.