Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että valtio on maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla käyttänyt tukitoiminnassaan runsaasti toimenpiteitä, joissa valtion rahoittamien töiden kustannusten perimisessä tai myydyn maan kauppahinnan maksamisessa on syntynyt tuen saajalle pitkäaikainen velkasuhde valtioon. Näitä velkasuhteita nimitetään osassa lainsäädäntöä lainoiksi ja osassa saamisiksi. Valtion rahana suoritettu lainananto sen sijaan on toteutettu välillisesti lainoina luottolaitoksille, jotka myöntävät varat edelleen lainoina tuen saajille. Vain harvoissa poikkeustapauksissa valtio on myöntänyt lainaa suoraan tuen saajalle. Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys koskee ainoastaan valtion suoria lainoja ja saamisia, ei sen sijaan luottolaitosten välityksellä tapahtunutta lainoitusta.

Esityksessä tarkoitettuja lainoja ja saamisia on syntynyt metsänparannustöissä, peruskuivatuksessa, tilusjärjestelyissä ja maankäyttötoiminnassa. Lisäksi koltille myönnetään edelleen valtion lainoja koltta-alueella asumiseen ja elinkeinon edistämiseen.

Nykyisin metsänparannuslainojen kantoviranomaisena ovat lääninhallitukset. Tilusjärjestelyissä syntyneiden lainojen ja saamisten kantoviranomaisena ovat maanmittaustoimistot. Myyntihintasaamisten ja kolttalainojen sekä pääosin peruskuivatuslainojen kantoviranomaisena on puolestaan maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Kaikki edellä mainitut kantoviranomaiset käyttävät lainojen ja saamisten hoitamisessa YLS-tietojärjestelmää, joka on kehitetty 1980-luvulla, alun perin Valtiokonttorin tarpeisiin. Järjestelmää on kehitetty kunkin kantoviranomaisen tarpeisiin, ja kullakin niistä on oma sopimus järjestelmän toimittajan kanssa. Valtiokonttori on kuitenkin jo luopunut järjestelmästä ja käyttää omassa lainanhoitotoiminnassaan uutta LAIHO-tietojärjestelmää.

Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että esityksen taustalla ovat myös lainojen hoitoon liittyvät tekniset järjestelyt. YLS-järjestelmä on vanhentunut, eikä sen uusiminen enää ole taloudellisesti perusteltua järjestelmän rakenteen johdosta. Uuden, pelkästään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle kehitettävän lainanhoitojärjestelmän luominen ei myöskään ole taloudellisesti perusteltua ottaen huomioon täysin uuden järjestelmän kehittämiskustannukset verrattuna niihin kustannuksiin, joilla Valtiokonttorin LAIHO-järjestelmä on muokattavissa myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten hoitoon sopivaksi.

Kun tietojärjestelmä uusittaisiin edellä todetun mukaisesti, siirrettäisiin myös lainat Valtiokonttorin hoidettaviksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen taloushallintoon liittyvät tehtävät on jo maaseutuvirastoa koskevan lain käsittelyn yhteydessä siirretty maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (667/2006; voimaantulosäännöksen 2 mom.) maaseutuvirastolle, kuitenkin niin, että eräiden lainojen ja myyntisaamisten osalta tehtävien siirtämisestä tietopalvelukeskuksesta Valtiokonttorille säädetään erikseen lailla. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että keskittämällä myös nykyisin lääninhallitusten ja maanmittauskonttorien hoidettavina olevat lainat ja saamiset Valtiokonttorin hoidettaviksi yhtenäistettäisiin lainojen ja saamisten hoitokäytännöt ja varmistettaisiin perintäorganisaation monipuolinen osaaminen. Keskittämisen arvioidaan tuovan myös säästöä henkilöstömenoissa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lainojen ja saamisten ehdot säilyisivät pääosin ennallaan. Niissä lainoissa ja saamisissa, joissa korko ylittäisi EY:n viite- ja diskonttokoron, lainasta tai saamisesta voitaisiin periä enintään kyseisen koron suuruista korkoa. Lisäksi viivästyskorkoja yhdenmukaistettaisiin siten, että joissakin lainoissa ja saamisissa edelleen käytetty 16 prosentin viivästyskorko muutettaisiin korkolain mukaiseksi viivästyskoroksi.

Valiokunta toteaa, että suurin osa siirrettävistä saamisista eli 50 000 lainaa ja saamista hoidettaisiin siten, että Valtiokonttorilla olisi yksinomainen toimivalta hoitotoimenpiteissä. Ainoastaan 10:tä prosenttia eli jonkin verran yli 5 000:ta lainaa koskisi Valtiokonttorin velvollisuus tarvittaessa pyytää työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunto irtisanottaessa lainaa maksuviivästyksen johdosta tai antaa vastaavasti työvoima- ja elinkeinokeskukselle lausunto lainasta tai saamisesta saneeraus- tai velkajärjestelymenettelyä varten. Nämä tapaukset koskevat maa-, poro- ja kolttatilojen perusparannuslainoja, myyntihintasaamisia ja kolttalainoja. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, ettei käytäntö näiden saamisten ja lainojen hoidossa äkillisesti olennaisesti muutu tilanteissa, joissa valtio velkojana reagoi velallisen maksuvaikeuksiin. Valiokunta katsoo, että perinnän tehokkuus sekä velallisen tulojen ja maksuvalmiuden huomioon ottaminen tulee sovittaa yhteen tavalla, joka edistää velallisen mahdollisuuksia selviytyä velvoitteistaaan. Toisaalta riski valtion menetyksistä ei kuitenkaan saa olennaisesti kasvaa nykyisestään.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että nyt käsiteltävinä olevista muutoksista lainojen ja saamisten hoitoon tiedotetaan asianmukaisesti.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksien hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.