Perustelut
Yleistä
Ulkoasiainvaliokunta on pyytänyt puolustusvaliokuntaa
arvioimaan erityisesti nykyisen sotilaallisen kriisinhallintaosallistumisen
laajuutta: onko perusteltua osallistua 12 sotilaalliseen kriisinhallinta-
tai sotilastarkkailijaoperaatioon 530 sotilaan voimin, vai pitäisikö voimavaroja
keskittää harvempiin operaatioihin. Tämän
näkökulman lisäksi valiokunta tarkastelee
lausunnossaan sotilaallisen kriisinhallinnan rahoitusta, varautumista
nopean toiminnan valmiuden luomiseen sekä puolustusvoimien
harjoitustoimintaa.
Useisiin pieniin hankkeisiin osallistumisen osalta valiokunta
toteaa, että ulko- ja puolustusministeriön muistiossa
on käyty läpi niitä perusteita, joilla
päätös operaatio-osallistumisesta kulloinkin
tehdään. Ministeriöt toteavat arvionaan,
että hajauttaminen on pääosin perusteltua. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan tähän arvioon voidaan
pääsääntöisesti yhtyä.
Haittatekijöinä 12 operaatioon osallistumisessa
nähtiin hallinnollinen ja huollollinen taakka pienten ryhmien
tai yksittäisten sotilaiden ylläpidossa. Kuulemisissa
tuotiin esiin myös suomalaissotilaiden omasuojaan liittyvät
kysymykset. Vaikka operaatio vastaa kaikissa tapauksissa yksittäisten
suomalaissotilaiden omasuojan tarjoamisesta, Suomen mahdollisten
kansallisten vaatimusten täyttäminen voi olla
tietyissä tapauksissa haasteellista.
Muistiossa mainittujen tekijöiden lisäksi maantieteellisesti
laajaa osallistumista puoltaa myös paremman tilannekuvan
saaminen eri kriiseistä sekä lipunnäyttö tietyissä tilanteissa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi omalla panoksellaan tukee usean eri organisaation
(YK, EU, ETYJ, NATO) johtamaa kriisinhallintaa. Valiokunnan kuulemien
asiantuntijoiden mukaan jatkossa sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot
voivat olla yhä useammin koalitiojohtoisia missioita (Syyrian
kemiallisten aseiden tuhoaminen, Irakin koulutusoperaatio).
Valiokunta korostaa, että kriisinhallinnan vaikuttavuutta
ei nykypäivänä pidä enää arvioida sitä taustaa
vasten, kuinka suuren sotilasjoukon Suomi pystyy kulloiseenkin operaatioon
lähettämään. Eri kriisinhallintaoperaatiot
tarvitsevat yhä enenevässä määrin
erityisosaamista, jota myös Suomella on tarjota. Tästä hyvänä esimerkkinä on
Suomen osallistuminen Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamiseen puolustusvoimien
erikoisosaamisella.
Valiokunta toteaa, että operaatioiden kokonaismäärää tärkeämpi
tekijä on pyrkiä kaikissa operaatioissa tekemään
ajallisesti selkeästi rajattuja operaatio-osallistumispäätöksiä.
Valiokunta korostaa operaatioiden vaikuttavuuden tarkkaa seurantaa.
Tähän päämäärään
pääseminen vaatii, että operaatioiden
tavoitteenasettelu on selkeä ja vastaa aina niihin kriteereihin,
joilla suomalaista sotilaallista kriisinhallintaa kehitetään.
UNIFIL-operaatiosta
Suomen sotilaallisen kriisinhallintaosallistumisen maantieteelliset
painopistealueet ovat Lähi-itä, Afganistan, Länsi-Balkan
ja Afrikka. Suomen suurin joukkokokoonpano on UNIFIL-operaatiossa
Libanonissa, jossa Suomi on johtovaltioroolissa suomalais-irlantilaisessa
pataljoonassa kokonaisvahvuuden ollessa noin 350 sotilasta.
Puolustusvaliokunta puolsi omassa lausunnossaan (PuVL
10/2014 vp — UTP 3/2013 vp) Suomen
jatkamista johtovaltioroolissa toukokuun 2016 loppuun saakka. Valiokunta
arvioi lausunnossaan, että UNIFIL-operaatiolla on ollut
rauhoittava vaikutus alueen turvallisuustilanteeseen. Suomen osallistuminen
UNIFIL-operaatioon oli valiokunnan mielestä myös
osa kokonaisvaltaisempaa YK-operaatiopakettia (UNDOF, UNTSO, UNIFIL),
jolla Lähi-idän vakautta pyritään
ylläpitämään.
Valiokunta toteaa, että toukokuun 2016 jälkeinen
tilanne Suomen mahdollisen UNIFIL-jatko-osallistumisen tai operaation
päättämisen osalta tulee arvioitavaksi
vasta myöhemmässä vaiheessa. Keskeisen
tärkeä päämäärä on
kuitenkin saavuttaa valtioneuvoston UNIFIL-selvitykseen kirjattu
tavoite siitä, että alueen turvallisuusvastuu
siirtyy kokonaisuudessaan Libanonin viranomaisille.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä,
että myös jatkossa puolustusvoimilla olisi mahdollisuus
osallistua sellaiseen sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon,
jossa olisi mahdollisuus kouluttaa ja harjoituttaa suurempia joukkokokoonpanoja
(joukkue tai komppania). Tästä on selkeää hyötyä myös
kansallisen puolustuksen kehittämiselle. UNIFIL-operaatio
on tästä näkökulmasta tarkasteltuna
ollut hyödyllinen operaatio puolustusvoimille.
Suomen osallistuminen muihin operaatioihin
UNIFILin lisäksi Suomen suurimmat joukkokokoonpanot
ovat Afganistanin Resolute Support -operaatiossa (79 sotilasta)
sekä Keski-Afrikan tasavallassa (24 sotilasta). Noin 20
sotilaan panoksella osallistutaan myös KFOR- ja UNTSO-operaatioon.
Valiokunta huomauttaa, että UNTSO:ssa Suomi on suurin tarkkailijoita
luovuttava maa. Bosnian EU-johtoisessa Althea-operaatiossa on kahdeksan
sotilasta. Saadun selvityksen mukaan Bosnian Althea-operaatiolle
ei ole enää varsinaista sotilaallista tarvetta.
Valiokunta toteaa, että operaatiota on pidetty käynnissä poliittisista
syistä: se on ainoa operaatio, jossa EU tukeutuu NATOn
voimavaroihin operaation suunnittelussa ja komentorakenteessa (ns.
Berlin + -järjestely).
EU:n taisteluosastoista, NRF-osallistumisesta sekä kansainvälisestä harjoitustoiminnasta
Suomi osallistuu 60 sotilaan voimin pohjoismaiseen taisteluosastoon,
joka on päivystysvuorossa tammikuusta kesäkuun
loppuun 2015. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU:n taisteluosastojen
käyttö ei nytkään vaikuta kovin
todennäköiseltä. Tätä taustaa
vasten on hyvä, että kansallinen valmistautuminen
tehtiin nyt toimintamallilla, jolla saatiin aikaan huomattavia kustannussäästöjä.
Valiokunta on jo aiemmin ilmaissut kriittisen kantansa siihen, että puolustusvoimat
suunnittelisi johtovastuun ottamista unionin taisteluosastossa (ks.
tarkemmin PuVL 11/2014 vp — VNS
7/2014 vp). Valiokunta toteaa, että nyt
on tärkeää unionitasolla selvittää taisteluosastojen
käytettävyyden ongelmakohdat. Suomen pitää olla
omalta osaltaan aktiivinen toimija tässä selvitystyössä.
NATOn nopean toiminnan joukkojen (NRF) osalta Suomi on tarjonnut
ns. täydentävään joukkopooliin
erilaisia suorituskykyjä: vuonna 2015 merivoimien rannikkojääkärikomppanian,
vuonna 2016 helikopteriosaston ja vuonna 2017 merivoimien aluksen
sekä maavoimien suojelun erikoisosaston.
NATO päätti Walesin huippukokouksessa syyskuussa
2014 erittäin nopean toiminnan yksiköiden luomisesta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan näiden joukkojen
perustaminen tulee johtamaan muutoksiin NRF:n nykyisissä rakenteissa
ja näin ollen vaikuttamaan myös kumppanimaiden
asemaan. Valiokunta edellyttää, että eduskunta
pidetään täysimääräisesti
informoituna siitä, miten kumppanimaiden osallistuminen
NRF-toimintaan ja ylipäänsä NATOn johtamaan
harjoitustoimintaan kehittyy jatkossa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen kansainvälinen
harjoitustoiminta on laajaa, monipuolista ja vakiintunutta. Sen
kokonaiskustannukset vuonna 2015 ovat noin 5 miljoonaa euroa. Summaa
on pidettävä kohtuullisena sen tuottamaan lisäarvoon
nähden. Vuonna 2015 suunnitellaan osallistuttavan 63 harjoitukseen,
joista 13 on Nato-harjoitusta. Osa harjoituksista järjestetään
Suomessa.
Tämän vuoden harjoitustoiminnan painopisteet
ovat erityisesti ilma- ja meripuolustuksen kehittäminen,
maavoimien erikoisjoukot ja helikopteritoiminta sekä kyber-
ja johtamisalan järjestelmät. Valiokunta pitää hyvänä,
että yhteiskunnan kriisisietokyvyn kannalta keskeisen tärkeä kyberturvallisuus
on yksi harjoitustoiminnan painopistealueita.
Sotilaallisen kriisinhallinnan rahoitus
Kriisinhallintaan käytettävissä olevat
rahalliset resurssit ovat laskusuunnassa sekä sotilaallisessa
että siviilikriisinhallintatoiminnassa. Sotilaalliseen
kriisinhallintaan budjetoidut määrärahat puolittuvat
vuodesta 2014 vuoteen 2016 mennessä 116 miljoonasta eurosta
59 miljoonaan euroon. Sotilaallisen kriisinhallinnan osalta tämä tarkoittaa
sitä, että talousarviossa varaudutaan vain operaatioihin,
jotka ovat käynnissä ja joihin osallistumisesta
on jo päätös. Mahdollisten uusien operaatioiden
käynnistämiseen ei varauduttu millään
lailla, ei myöskään siihen, että jossakin
operaatiossa jatketaan määräajan jälkeen. Näissä tapauksissa
joudutaan jatkossa siis aina turvautumaan lisätalousarviomenettelyyn.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tosiasialliset ja näköpiirissä olevat
kriisinhallintatarpeet kirjataan varsinaiseen budjettiesitykseen.