Perustelut
1. Lissabonin strategia
Vuonna 2000 Lissabonin Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin
strategia Euroopan yhteisön kilpailukyvyn parantamiseksi
vuosina 2000— 2010. Tavoitteeksi asetettiin unionin kehittäminen
maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoyhteiskunnaksi
vuoteen 2010 mennessä. Strategian tavoitteena on ollut
samanarvoisesti edistää kilpailukykyä talouden,
sosiaalisektorin sekä kestävän
kehityksen politiikkalohkoilla. Tavoitteen toteuttamiseksi on asetettu
vuosien varrella yhteensä jo noin kaksisataa erillistavoitetta,
joiden toimeenpanossa on käytetty osin yhteisötason
sääntelyä ja osin nk. avointa koordinaatiota
eli tietynlaista poliittista vertaispainetta jäsenmaiden
välillä.
Lissabonissa sovitut kehittämisalueet on jaettu kuuteen
politiikkapilariin, jotka ovat yleinen talouskehitys, työllisyys,
innovaatiot ja tutkimus, talousuudistus, sosiaalinen koheesio ja
ympäristö. Kullekin näistä on
asetettu useita ajallisia tavoitteita,
joita on lisätty vuosittain Eurooppa-neuvoston kokouksissa.
Edistymistä kullakin sektorilla seurataan indikaattoreiden
avulla. Kritiikkiä on esitetty paitsi tavoitteiden määrästä myös
indikaattoreista ja epäilty, antavatko ne oikeaa kuvaa
todellisesta kilpailukyvystä. Siitä vallitsee
kuitenkin yksimielisyys, ettei unioni ole edistynyt odotetulla tavalla
asettamissaan tavoitteissa. Vain ani harvat jäsenmaat,
ml. Suomi, ovat kyenneet pääosin saattamaan voimaan
strategian edellyttämät toimenpiteet ja uudistamaan
rakenteitaan toivotulla tavalla. Liian usein ovat hyvinkin lyhytnäköiset
intressit ajaneet EU-jäsenmaiden päätöksenteossa
eurooppalaisen edun edelle. EU:n laajentuminen on osaltaan tuonut
prosessiin uusia haasteita, joskin myös pidemmän
aikavälin positiiviset mahdollisuudet ovat kasvaneet.
Prosessiin liittyy useita ongelmia, joita kuvataan hyvin mm.
Wim Kokin työryhmän "Facing the Challenge — the
Lisbon strategy for growth and employment" -raportissa. Strategian
täytäntöönpano on ollut hallinnollisesti
raskasta kaikkine raportointivelvoitteineen. Toteutuksessa on tehty
osin päällekkäistä työtä,
ja täytäntöönpanon tehokkuutta
ovat haitanneet myös epäselvyydet komission roolissa.
Suurimpana ongelmana on kuitenkin ollut jäsenvaltioiden
vähäinen sitoutuminen tavoitteiden toteuttamiseen.
Valiokunta katsoo, että strategian tavoite on edelleen
mitä suurimmassa määrin kannatettava.
Ilman kilpailukykyistä taloutta emme kykene ylläpitämään
nykyistä hyvinvointimalliamme, johon lähitulevaisuudessa
tulee kohdistumaan uusia merkittäviä haasteita
erityisesti väestön ikääntymisen
ja vähentymisen muodossa.
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin
merkittävää asennemuutosta jäsenmaissa
samoin kuin toimintatapojen uudelleenharkintaa. Tosiasiana täytyy
myös ottaa se, että 25 jäsenmaan on vaikeaa
edetä samaan tahtiin jokaisella strategian osa-alueista.
Unionilla tulee olla toisaalta kyky asettaa kansallisia, räätälöityjä tavoitteita
ja toisaalta myös miettiä, millä sektoreilla
eteneminen on nykytilanteessa ensiarvoisen tärkeää.
2. Vahvuudet ja heikkoudet
Euroopan unioni
EU:n tämän hetkisinä ongelmina voidaan
laajasti nähdä julkisen talouden epätasapaino,
jota kuvastaa parhaillaan käynnissä oleva keskustelu Euroopan
vakaus- ja kasvusopimuksen tulevaisuudesta. Ongelmana on myös
hidas työllisyyskehitys sekä tuottavuuden merkittävästi
hitaampi kasvu erityisesti perinteisessä teollisuudessa ja
palvelualoilla kuin tärkeimmällä kilpailijalla Yhdysvalloilla.
USA:n lisäksi EU on menettänyt kilpailuasemiaan
myös suhteessa Kiinaan ja Intiaan.
Yksittäisinä syinä tilanteeseen on
mainittu alhaiset investoinnit ja informaatio- ja kommunikaatioteknologian
heikompi hyödyntäminen. Siihen vaikuttavat myös
mm. sääntelyn epäselvyydet, rahoitusmarkkinoiden
heterogeeninen rakenne ja vähäisempi panostaminen
osaamiseen.
EU:n sisämarkkinat eivät toimi niin kuin pitäisi.
On vaikeaa nähdä, että EU voisi kyetä puolustamaan
tai saavuttamaan menetettyä asemaansa maailmantaloudessa,
jos sen sisäistä integraatiota vaivaavat monet
puutteet. Yhteisötason sääntelyn kehittäminen
on vaillinaista monilla talouden kannalta keskeisistä politiikkalohkoista,
kuten rahoitusmarkkinoilla. Lisäksi on suuri joukko yksittäisiä aloja,
kuten palvelukauppa, energiamarkkinat, immateriaalioikeudet ja julkiset
hankinnat, joilla tarvittaisiin yhteisötason uudistuksia.
Niilläkin sektoreilla, joilla on saatu aikaan yhteisiä sääntöjä,
kuten rahoituspalveluiden osalta, on kansallinen täytäntöönpano
luvattoman hidasta.
Suomi
Suomi on profiloitunut viimevuosina useissa kansainvälisissä kilpailukykytutkimuksissa
maailman
kärkijoukossa, useissa jopa parhaana. Myös Lissabonin
strategian indikaattoreilla mitaten olemme EU:n kilpailukykyisimpiä maita. Vaikka
käytettyjä indikaattoreita ja niiden korrelaatiota
todelliseen kilpailukykyyn voidaan perustellusti kritisoida, antavat
saadut tulokset kuitenkin selvät viitteet siitä,
että toimenpiteemme ovat olleet perustaltaan oikeansuuntaiset. Vahvuuksinamme
voidaan pitää koko väestön hyvää perusosaamista,
teknologiamyönteisyyttä, markkinoiden avoimuutta
ja turvallisia yhteiskuntaoloja. Parantamisen varaa kuitenkin on, ja
meidän tulee myös kyetä varautumaan uusiin, nopeisiin
muutoksiin kansainvälisessä ja kansallisessakin
viitekehyksessä.
Suomen haasteet liittyvät erityisesti globalisaatioon,
osaamiskilpailuun sekä väestön ikääntymiseen
ja vähentymiseen. Valiokunta näkee Suomen yhtenä tärkeänä vahvuutena
kyvyn mukautua uusiin olosuhteisiin. Tämä taito
on nopeasti muuttuvassa ympäristössä entistäkin
tärkeämpi. Pienenä taloutena emme pysty
muuttamaan uusia suuntauksia, mutta meidän tulee nopeasti
kyetä muuttamaan toimintatapojamme siten, että saamme
niistä kannaltamme parhaimman hyödyn irti.
Tämä koskee myös globalisaatiota.
Yrityksemme tulevat jatkossakin etsimään kasvua
kolmansien maiden markkinoilta ja intressissämme on tukea
tätä pyrkimystä. Tältä osin
on tärkää tehdä ero kansantaloudellisen
suhteellisen kilpailuedun parantamisen ja yritysten kilpailukyvyn
välillä. Vaikka kansallinen kilpailukykymme kasvaisi,
se ei välttämättä tarjoa yrityksille parampaa
toimintaympäristöä 3. markkinoilla. Tullitariffien
laskun myötä näillä markkinoilla kauppaa
haittaavat kasvavassa määrin erilaiset ei-tariffääriset
kaupan esteet, joiden vähentämiseen
ja ennalta estämiseen tarvitaan niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin
toimia.
Sekä kansainväliset että kansalliset
selvitykset ovat tuoneet esille myös selkeitä puutteita, joista
korkea työttömyys ja sen painottuminen erityisesti
vähemmän koulutettuun väestönosaan
on vaikeimmin ratkaistavia ongelmiamme. Maamme pieni koko ja syrjäinen
sijainti ei ole omiaan helpottamaan talouden kasvua. Emme tule toimeen
yksinämme, vaan olemme riippuvaisia muista. Investoinnit,
niin oman teollisuutemme kuin ulkomaisetkin, ovat alhaiset, eivätkä viimeaikaiset
selvitykset lupaa niihin merkittävää kasvua.
Tuottavuus on erityisesti palvelusektorilla eurooppalaista keskitasoa. Informaatioteknologian
tuottamisessa olemme hyviä, mutta sen hyödyntämisessä on
tehostamisen varaa niin yksityisellä kuin julkisellakin
sektorilla. Vaikka yleinen koulutustaso on Suomessa hyvä,
alamme jäädä jälkeen huippuosaajien suhteen.
Vaarana onkin, ettei rajojemme ulkopuolelle siirry vain tuotanto
vaan enenevässä määrin myös
tuotteiden suunnittelutyö. Tätä uhkakuvaa
lisää kehittyvien maiden erikoistuminen Suomelle
perinteisesti tärkeillä vientialoilla.
3. Keinot
Niin EU-tasolla kuin kansallisestikin on viimeaikoina valmistunut
mittava määrä erilaisia kilpailukykyyn
liittyviä selvityksiä. Viimeisimmät näistä ovat
Wim Kokin työryhmän Lissabonin strategiaan liittyvä raportti
ja kansallisella tasolla Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti.
Viimeisimpänä on juuri valmistunut komission tiedonanto
Lissabonin välitarkastelua varten.
Kokin raportti
Raportissa painotetaan voimakkaasti jäsenmaiden hallitusten
poliittisen sitoutumisen tarvetta, jotta yhdessä päätetyt
uudistukset kyettäisiin saattamaan voimaan. Merkittävä osa
tarvittavista toimenpiteistä kun kuuluu edelleen jäsenvaltioiden
kansalliseen toimivaltaan. Työryhmä esittää kehittämistoimia
viidellä osa-alueella, jotka ovat: 1. osaamisyhteiskunnan
ja erityisesti tietoyhteiskunnan rakentaminen, 2. sisämarkkinoiden
loppuunsaattaminen, 3. yritysilmapiirin parantaminen, 4. työmarkkinoiden
uudistaminen ja 5. kestävän kehityksen edellytysten
vahvistaminen.
Tavoitteena tulee olla tietoon ja osaamiseen perustuva yhteiskunta.
Euroopan houkuttelevuutta tutkijoille ja tieteenharjoittajille tulee
lisätä. T&K-toiminta tulee nostaa etusijalle
ja edistää tieto- ja viestintäteknologioiden
käyttöä.
Sisämarkkinoita tulee kehittää edelleen
tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden takaamiseksi
sekä palvelujen sisämarkkinoiden luomiseksi.
Paremman yritysympäristön takaamiseksi tulee
vähentää hallinnollista taakkaa, parantaa lainsäädännön
laatua sekä helpottaa ja nopeuttaa uusien yritysten perustamista.
Työmarkkinoiden ja sosiaalisen koheesion osalta esitetään
työllisyyttä käsitelleen työryhmän
(Wim Kok I) suositusten nopeaa täytäntöönpanoa.
Samoin tulee panostaa elinikäiseen oppimiseen ja saada
aikaan aktiivista ikääntymistä tukevia
strategioita.
Ympäristön osalta painotetaan ekotehokkaiden
innovaatioiden edistämistä ja ekoteollisuuden
johtavan aseman vahvistamista. Tulisi myös edistää sellaisia
toimintatapoja, jotka johtavat ekotehokkuuden kautta pitkäaikaisiin
ja kestäviin parannuksiin tuottavuudessa.
Valiokunta katsoo, että työryhmä on
ansiokkaasti analysoinut nykytilaa ja sen puutteita. Kuten valtioneuvostokin
kannassaan toteaa, raportin heikkoutena voi pitää konkreettisten
muutosesitysten samoin kuin globaalin näkökulman
vähäisyyttä. Globaalin kilpailun kannalta
on olennaista, että EU:ssa seurataan tarkasti globaalissa ympäristössä tapahtuvia
muutoksia ja otetaan muutokset myös huomioon omassa toiminnassa. EU:n
tulee aktiivisesti edistää kansainvälisen kaupan
vapauttamista ja yhteisten pelisääntöjen luomista.
Multilateraaliset järjestelyt, kuten WTO, ovat tämän
työn ensisijaisia foorumeja.
Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti
Raportissa hahmotellaan kansallista globalisaation hyödyntämisstrategiaa,
joka perustuu osaamisen vahvistamiseen, talouden ja yhteiskunnan avoimuuden
lisäämiseen ja erityisesti aktiiviseen muutosvalmiuteen.
Näiden kaikkien osalta raportti sisältää laajan joukon
esityksiä lyhyen ja pitkän aikavälin
toimenpiteiksi mm. koulutusjärjestelmän, tiede-
ja teknologiapolitiikan, kansainvälistymisen ja tuottavuuden
kasvun osalta.
Talousvaliokunta nostaa näistä esille erityisesti
innovaatiopolitiikkaan, yritysympäristön kehittämiseen,
osaamiseen ja kansainvälistymiseen liittyvät toimenpide-ehdotukset.
Kaikki nämä ovat keskeisiä alueita, joissa
kansallisin toimin pystymme edistämään
kilpailukykyämme.
Komission tiedonanto kevään 2005 Eurooppa-neuvostolle
Komissio painottaa tiedonannossaan vielä Kokin raporttiakin
voimakkaammin jatkotyön painopisteen suuntaamista kasvuun
ja työllisyyteen. Komissio listaa kolme keskeistä tavoitetta työn
pohjaksi: 1. Euroopasta tulee tehdä kiinnostava paikka
investoida ja tehdä työtä, 2. Osaaminen
ja innovaatio ovat kasvun keskeiset elementit ja 3. EU:n tulee luoda
uusia ja parempia työpaikkoja.
Strategiaa tulee uudistaa ns. "eurooppalaisen kasvua ja työllisyyttä edistävän
kumppanuuden" kautta. Jotta jatkotyössä edettäisiin,
tarvitaan työhön lisää fokusta
ja tavoitteisiin täytyy myös nykyistä paremmin
sitoutua. Myös toimintatavat kaipaavat yksinkertaistamista.
Käytännössä työ pohjautuisi
ns. Lissabon-toimintaohjelmaan, joka sisältäisi
listan yhteisötason toimenpiteistä sekä suosituksia
kansallisiksi toimenpiteiksi. Toimintaohjelman puitteissa jäsenmaat
laatisivat kansalliset Lissabon-toimintaohjelmat.
Komission ehdotus Lissabon-toimintaohjelmaksi sisältää kymmenen
avainalaa, joihin strategian täytäntöönpanossa
tulisi jatkossa keskittyä. Nämä kattavat
mm. sisämarkkinoiden laajentamisen ja syventämisen,
eurooppalaisen ja kansallisen sääntelyn parantamisen,
avoimien ja kilpailukykyisten markkinoiden turvaamisen niin EU:ssa
kuin sen ulkopuolellakin, T&K-panostuksen lisäämisen,
innovaatioiden tukemisen, vahvan eurooppalaisen teollisuuspohjan
tukemisen sekä työn vetovoiman lisäämisen
ja sosiaaliturvajärjestelmien nykyaikaistamisen.
Yksittäisinä toimenpiteinä komissio
ehdottaa mm. sektorikohtaisten kilpailuolosuhdeselvitysten tekemistä erityisesti
energia- ja telesektoreilla sekä rahoituspalveluiden osalta.
Innovaatioita vauhdittamaan ja public-private-yhteistyötä lisäämään
esitetään perustettavaksi innovaatiokeskuksia,
joiden puitteissa toimisivat sekä korkean teknologian yritykset
että korkeakoulut. Komission uusi avaus on myös
esitys eurooppalaisen teknologiainstituutin perustamisesta.
Komissio ehdottaa merkittäviä muutoksia Lissabonin
strategian hallinnointiin. Hallinnointimekanismi perustuisi integroituun
lähestymistapaan, joka nivoisi yhteen makrotaloutta, mikrotaloutta
ja työllisyyspolitiikkaa koskevat rakenteet. Käytännössä tämä merkitsisi,
että nykyisten useiden kansallisten raporttien sijasta laadittaisiin
vuosittain yksi kansallinen toimintaohjelma. Kansalliset parlamentit
osallistuisivat tiiviisti toimintaohjelman valmisteluun. Myös
EU-tasolla laadittaisiin toimeenpanon seurannan osalta vain yksi
vuosittainen raportti.
4. Johtopäätökset
Edellä olevasta käy selkeästi ilmi,
ettei EU ei ole tällä hetkellä lähelläkään
niitä tavoitteita, jotka se asetti itselleen viisi vuotta
sitten. Nyt tarvitaan nopeita toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla.
Valiokunta tukee valtioneuvoston komission tiedonantoa myötäävää kantaa,
jonka mukaisesti strategian toimeenpanossa tulee erityisesti painottaa
työllisyyttä ja talouden kasvua tukevia toimia.
Tämä ei tarkoita strategian muiden ulottuvuuksien
unohtamista, vaan tulevien toimenpiteiden tulee olla niin ympäristön
kuin sosiaalisen koheesionkin näkökulmasta kestäviä.
Sisämarkkinat
Valiokunta painottaa erityisesti sisämarkkinoiden
jatkokehittämisen tärkeyttä. Henkilöiden, tavaroiden
ja palvelujen vapaan liikkuvuuden tavoitteesta ollaan vielä kaukana.
Mitä laajemmaksi ja syvemmäksi integraatio on
edennyt, sitä vaikeammaksi prosessi on muodostunut. Palvelukauppaan,
energiamarkkinoihin ja immateriaalioikeuksiin liittyvät
säädöshankkeet ovat tästä valitettavan
hyviä esimerkkejä. Vaikka yleisesti on tunnustettu,
että esimerkiksi palvelukaupan avaaminen on yksi keskeinen
tekijä talouskasvun kannalta, etenee tämä työ erittäin
hitaasti. Säädösvalmisteluun siirryttäessä jäsenmaiden
yhteiskuntarakenteiden, talouksien ja kulttuurienkin erilaisuus
alkaa vaikuttaa eikä yhteistä näkemystä muutoksen
suunnasta tahdo löytyä. Lissabonin tavoitteiden
saavuttamisen kannalta keskeistä onkin kysyä,
kuinka syvään integraatioon laajentunut EU on
nykyisellään kykenevä ja valmis.
Riippumatta siitä, mitä tähän
kysymykseen vastataan, on EU edelleen Suomen kannalta tärkein
markkina-alue. Näin tullee olemaan jatkossakin, vaikka
globalisaatiokehitys on jo avannut ja tulee toivottavasti enenevässä määrin
avaamaan uusia vientimarkkinoita yrityksillemme myös EU:n
ulkopuolelta. Suomen intressissä on pyrkiä voimakkaasti
kehittämään EU:n sisämarkkinoita.
Esimerkiksi palvelukauppadirektiivin osalta Suomen kanta on ollut
tätä prosessia tukeva tietyin eduskunnan asettamin
reunaehdoin. Jäsenmaana oleminen huonosti toimivassa EU:ssa
saattaisi muodostua enemmänkin riipaksi kuin hyödyksi.
Valiokunta näkeekin, että Suomen tulisi sisämarkkinoiden
kehittämisen osalta osoittaa EU:ssa selkeää johtajuutta.
Taloudelliset ulkosuhteet
Vaikka sisämarkkinoiden kehittämisen tulee
olla ensisijainen tavoite, ei tässä työssä onnistuta, jollei
muutoksia globaaleilla markkinoilla kyetä vähintäänkin
seuraamaan. Tälläkin sektorilla tulisi tosin nykyistä vielä aktiivisemmin
osoittaa muutosjohtajuutta. EU:n aloitteellisuus olisi tarpeen esimerkiksi
Dohan kauppaneuvottelukierroksen loppuunsaattamiseksi. Samoin tulisi
nykyistä paremmin hyödyntää myös
EU:n lähellä olevat markkina-alueet, kuten Venäjä.
Suomen intressissä onkin saada lisää konkretiaa
esimerkiksi EU:n Pohjoisen ulottuvuuden strategian täytäntöönpanoon.
WTO:n rooli kansainvälisen kaupan sääntöjä luovana
järjestönä on tärkeä.
Käytännön työssä ja
yksittäisten yritysten kannalta EU:n kahdenvälinen
ja alueellinen yhteistyö tulee kuitenkin korostumaan jatkossa
nykyistäkin enemmän. Kauppaa tulisi pystyä kehittämään
ja ongelmia ehkäisemään suoralla vuoropuhelulla.
Toimivien rakenteiden luomisessa EU:lla on vielä huomattavasti
työtä edessään.
Yritysten verkottuminen EU:n rajojen ulkopuolelle samoin kuin
tytäryhtiötalouden yleistyminen tulisi ottaa nykyistä paremmin
huomioon myös yhteisölainsäädäntöä valmisteltaessa
ja sen vaikutuksia arvioitaessa.
Strategian toteuttaminen ja seuranta
Valiokunnan näkemyksen mukaan komission tiedonanto
on askel oikeaan suuntaan. Jatkotyötä tulee keskittää ja
pääpainon siirtyä varsinaiseen toimintaan
erilaisen hallinnoinnin ja raporttien käsittelyn sijasta.
Hienot suunnitelmat jäävät kuitenkin
vain hyviksi ajatuksiksi, elleivät EU:n jäsenvaltiot
nykyistä huomattavasti paremmin sitoudu tavoitteiden täytäntöönpanoon.
Tämä asettaa strategian hallinnollisen toimeenpanon
ja erityisesti sen seurannan erittäin tärkeään
asemaan jatkotyön onnistumisen kannalta. Valiokunta katsoo,
että ehdotus kansallisesta toimintaohjelmasta, parlamenttien
ja sidosryhmien sitominen sen valmisteluun ja raportoinnin yksinkertaistaminen
ovat selkeitä parannuksia nykytilaan. Toimintaohjelmat
tulevat kuitenkin edesauttamaan työtä vain, jos
ne kyetään riittävällä tavalla
fokusoimaan tärkeimpiin toimiin. Komission laatima suunnitelma
yhteisötason kymmenen keskeistä politiikka-aluetta kattavaksi
toimintaohjelmaksi ei valiokunnan näkemyksen mukaan täysin
tätä kriteeriä täytä. Puolensataa
sivua käsittävää ohjelmaa tulisi
vielä työstää ja keskittää konkreettisiin
toimiin, joiden osalta selkeästi määriteltäisiin,
mitä tehdään, kuka tekee ja milloin tekee.
Komissio ei ole tiedonannossaan ottanut selkeää kantaa
avoimen koordinaation jatkokehittämiseen. Tämä on
valitettavaa, sillä ilman tehokasta seurantajärjestelmää strategian
toimeenpanoon ei saada riittävää dynamiikkaa.
Valiokunta pitää hyvänä Kokin
raportissakin esilletuotua ajatusta tiettyihin indikaattoreihin
sidotuista, kaikki EU-maat kattavista tulostauluista.
Kansalliset tavoitteet
Suomen osalta valiokunta katsoo, että kansallisten
tavoitteidemme tulee olla huomattavasti Lissabonin tavoitteita kunnianhimoisemmat
selviytyäksemme globaalimarkkinoilla.
Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti antaa jatkotyöhön
erittäin hyvän pohjan. Suurena haasteena tällä tiellä valiokunta
näkee omalla sektorillaan erityisesti yritysympäristön
kehittämisen. Suotuisten toimintamahdollisuuksien luominen
yrityksille edellyttää mm. kasvuyritysten tukemista,
osaamisen turvaamista, T&K:n hyödyntämistä ja
kansainvälistymisen edistämistä. Kauppa-
ja teollisuusministeriön johdolla on viime vuoden
aikana valmistunut useita tähän liittyviä hyviä kehittämisesityksiä.
Valiokunta haluaa tässä yhteydessä painottaa
erityisesti AISP-strategian (Aloittavien innovaatioyritysten siemenrahoituksen
ja palvelujärjestelmän uudistamisstrategia) nopeaa
täytäntöönpanoa. Valiokunta
katsoo, että innovatiivisuus tulee tässäkin
yhteydessä käsittää laajasti siten,
että se koskee luovia ratkaisuja, liittyvät ne
sitten teknologiaan, palveluihin tai vaikkapa muotoiluun.
Riskirahoituksen turvaamisen rinnalla on uusien innovatiivisten
yritysten syntymisen samoin kuin jo olemassa olevien yritysten kasvun kannalta
erittäin tärkeää, että kykenemme
turvaamaan huippuosaamisen ja huippuosaajien saannin ja pysymisen
Suomessa.