Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina seuraavin huomautuksin.

Asuntosäästöpalkkiojärjestelmä, jäljempänä ASP-järjestelmä, on kannustava, etukäteissäästämiseen perustuva vaihtoehto nuorille oman asunnon hankkimiseen. Valiokunta pitää järjestelmää sinänsä hyvänä ja katsoo, että se on tarpeen säilyttää. Myönnettyjen ASP-korkotukilainojen määrä on kuitenkin vähentynyt kymmenesosaan 1990-luvun alkuvuosien tasosta. Järjestelmän suosion vähentymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti asuntojen hintatason nopea nousu ja yleisen korkotason aleneminen. Järjestelmää on siksi muutettava sen käyttökelpoisuuden ja kannustavuuden lisäämiseksi.

Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia omasäästöosuuden pienentämisestä, valtiontakauksen suurentamisesta ja korkotukiajan pidentämisestä oikeansuuntaisina ja kannatettavina. Valiokunta on kuitenkin huolissaan siitä, ovatko parannukset riittäviä ASP-järjestelmän käyttökelpoisuuden ja kannustavuuden palauttamiseksi, ja katsoo, että muutosten vaikutuksia on seurattava ja harkittava tarvittaessa pidemmälle meneviä muutoksia.

Valiokunta pitää ehdotuksen keskeisimpänä ongelmana sitä, että ASP-lainojen euromääräisiä enimmäisrajoja ei ehdoteta nostettavaksi. ASP-lainojen enimmäismäärät ovat kuitenkin asuntojen hintatasoon ja asuntolainojen suuruuteen nähden liian alhaiset ja muun kuin ASP-lainan osuus nousee usein huomattavaksi. Korkotukilainan enimmäismäärä vaihtelee tällä hetkellä kunnasta riippuen 72 400 eurosta (Helsinki) 47 100 euroon (muut kunnat) ollen Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa 64 000 euroa ja pääkaupunkiseudulla, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa 50 500 euroa. Jos tavoitteena on, että korkotukilainan enimmäismäärällä on mahdollista hankkia noin 65 neliömetrin suuruinen, keskihintainen asunto, tulisi enimmäismäärän olla pääkaupunkiseudulla 140 000 euron suuruusluokkaa. Lisäksi huomioon on otettava se, että kun omasäästöosuutta ehdotetaan laskettavaksi 15 prosentista 10 prosenttiin, muun kuin ASP-lainan osuus käytännössä nousee.

Mainituista ASP-lainojen enimmäismääristä säädetään valtioneuvoston asetuksessa oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta (672/1982). Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee ryhtyä toimenpiteisiin enimmäismäärärajojen nostamiseksi asetusta muuttamalla, jotta ASP-järjestelmälle asetetut tavoitteet saavutetaan (Valiokunnan lausumaehdotus 1). Valiokunta toteaa samalla, että ASP-lainoja koskevan lainsäädännön perustuslainmukaisuutta on tarpeen tarkastella, sillä korkotukilainojen enimmäismääristä säädetään nykyisin asetustasolla ilman, että laissa oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta (639/1982), asuntosäästöpalkkiolaissa (1634/1992) tai muussa laissa on laintasoista säännöstä lainan enimmäismäärän määräytymisperusteesta.

Valiokunta pitää ongelmallisena myös sitä, että myöskään valtion takauksen enimmäismäärää ei ehdoteta nostettavaksi. Takauksen enimmäismäärästä säädetään omistusasuntolainojen valtiontakauksesta annetun lain (204/1996) 5 §:ssä, jonka mukaan takauksen enimmäismäärä on 25 250 euroa. ASP-järjestelmän omasäästöosuuden pienentäminen edellyttää omistusasuntolainojen valtiontakauksesta annetun lain muuttamista, jotta omasäästöosuuden alentamisesta ei aiheudu vakuusongelmaa lainan osuuden noustessa. Takauksen kohteena olevat lainat voivat ehdotuksen mukaan olla enintään 90 prosenttia nykyisen 85 prosentin sijaan asunnon hankintahinnasta ja valtiontakauksen enimmäismäärä 25 prosenttia lainan määrästä nykyisen 20 prosentin sijaan. Näin ollen, koska omasäästöosuuden pienentyessä lainan määrä vastaavasti kasvaa, ei takauksen määrän korottaminen 25 prosenttiin käytännössä helpota ASP-lainansaajan asemaa, ellei takauksen enimmäismäärää nosteta. Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee selvittää mahdollisuudet nostaa enimmäistakauksen määrää ottaen huomioon sen, että mainittu laki koskee myös muita lainoja kuin ASP-lainoja ja muutoksen vaikutukset yleisesti on siten selvitettävä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Valiokunta toteaa, että valtiontakauksen laajentaminen koskee vain lain voimaantulon jälkeen nostettavia lainoja ja korkotukiajan pidentäminen vain tapauksia, joissa asunto ostetaan lain voimaantulon jälkeen. Omasäästöosuuden pienentämistä koskevaa säännöstä voidaan soveltaa ennen lain voimaantuloa tehtyihin säästösopimuksiin vain, jos asuntosäästötallettaja ja rahalaitos näin sopivat. Muutosten soveltaminen vain uusiin lainoihin rajaa tehtävien muutosten merkitystä.

Valiokunta on keskustellut myös nykyisestä järjestelmän rajaamisesta alle 31-vuotiaisiin ja pohtinut rajaamisen merkitystä järjestelmän käyttökelpoisuuden kannalta. Valiokunta painottaa, että epätyypillisten työsuhteiden voimakas lisääntyminen on usein johtanut asunnon hankkimisen viivästymiseen ja siksi saattaa olla perusteita jatkossa harkita ikärajan nostamista järjestelmän käyttökelpoisuuden palauttamiseksi. Valiokunta huomauttaa, että ikäraja on myös aikaisemmin ollut korkeampi.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että nuorten tiedot ASP-järjestelmän olemassaolosta ovat Suomen pankkiyhdistyksen tekemän tutkimuksen mukaan vähäiset. Järjestelmän käyttökelpoisuus edellyttää kannustavien ehtojen lisäksi tietämystä sen sisällöstä. Valiokunta korostaa tarvetta panostaa ASP-järjestelmästä tiedottamiseen valtakunnan tasolla.

Valiokunta peräänkuuluttaa tämän tarkistuksen ohella nuorten asunnonhankkijoiden aseman kokonaistarkastelua ja tarvittaessa kokonaan uudenlaisen, toimivamman ratkaisun etsimistä.