Milloin valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinnassa on päädytty syytteeseen?

Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta käynnistyy perustuslakivaliokunnassa. Syytteen nostamisesta päätetään eduskunnan täysistunnossa perustuslakivaliokunnan kannanoton pohjalta.

​Vuonna 1922 säädettiin kaksi oikeudellisen ministerivastuun toteuttamista koskevaa perustuslakia: Laki valtakunnanoikeudesta (273/1922) ja Laki eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvosten jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta (274/1922). Näillä laeilla luotu järjestely oli pääpiirteissään voimassa uuden perustuslain säätämiseen saakka.

Vuonna 1999 säädetyssä Suomen perustuslaissa (731/1999) keskeiset piirteet eduskunnan toimintojen kannalta pysyivät ennallaan (114–117 §). Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa voidaan panna vireille:
1) oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;
2) vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella; sekä
3) eduskunnan muun valiokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämällä tutkintapyynnöllä.
Perustuslakivaliokunta voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuutta (115 §).

Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti (116 §).

Syytteen nostamisesta päättää eduskunnan täysistunto perustuslakivaliokunnan kannanoton saatuaan. Mikäli eduskunta päättää nostaa syytteen, se käsitellään valtakunnanoikeudessa.

Syytteeseen valtakunnanoikeudessa on päädytty neljä kertaa

Mikael Hidèn toteaa teoksessaan Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä: ”Ministerin oikeudellista vastuuta ja sen toteuttamista koskeva säännöstö perustuslaissa ei ole jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Edustajien allekirjoittamia muistutuksia on silloin tällöin tehty ja perustuslakivaliokunnassa käsitelty. Muistutukset ovat useimmiten koskeneet yksittäistä ministeriä, joskus koko valtioneuvostoa, joissakin tapauksissa ylimpiä laillisuusvalvojia.” Useimmiten perustuslakivaliokunnan käsittelyssä on päädytty siihen, että kyseessä olevassa asiassa ei ole menetelty lainvastaisesti. 

Syytteeseen valtakunnanoikeudessa on valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinnassa päädytty neljä kertaa.

1933 vp

Kyseessä oli niin sanottu raaputusjuttu, apulaismaatalousministeri Juho Niukkasen (Kallion hallitus I 1922–24) tekemäksi väitetty väärän merkinnän aikaansaaminen valtioneuvoston pöytäkirjaan. Syytteen määräsi tasavallan presidentti. 

Valtakunnanoikeus totesi, ettei väitetylle rikokselle ollut riittävästi todisteita.

1952 vp

Niin sanottu Salaputkijuttu tuli vireille oikeusasiamiehen vuonna 1952 eduskunnalle osoittamalla kirjelmällä. Sen mukaan vuonna 1949 ministereinä toimineet Jussi Raatikainen, Matti Lepistö, Aleksi Aaltonen ja Onni Peltonen olisivat menetelleet lainvastaisesti valtionavustuksen myöntämiseksi Salaputki Oy:lle koskevassa asiassa sekä eräissä muissa siihen liittyvissä asioissa. Kirjelmä toimitettiin perustuslakivaliokunnalle. Valiokunta katsoi mainittujen entisten ministerien menetelleen ministerivastuulaissa tarkoitetulla tavalla lainvastaisesti Salaputki Oy:n asiassa.

Eduskunta päätti, että mainitut ministerit oli pantava asiassa syytteeseen.
PeVM 14/1953 liitteineen, mm. oikeusasiamiehen kirjelmä N:o 1734/27.11.1952

Valtakunnanoikeus päätti 18.9.1953, että valtionapu oli annettu väärin perustein ja tuomitsi Raatikaisen ja Lepistön sakkorangaistukseen. Kumpikin tuomittiin lisäksi maksamaan korvauksia. Aaltonen ja Peltonen vapautettiin. 

1959 vp

Niin kutsuttu Kätilöopiston juttu tuli vireille valtiovarainvaliokunnan perustuslakivaliokunnalle osoittamalla muistutuksella. Se perustui valtiontilintarkastajien kertomuksessaan esittämiin huomautuksiin kätilöopiston uudisrakennushankkeen yhteydessä ilmenneistä virkavelvollisuuksien vastaisista ja valtiolle vahinkoa aiheuttaneista menettelyistä. Perustuslakivaliokunta käsitteli asiassa usean ministerin menettelyn lainmukaisuutta, mutta päätyi siihen, että vain kolme entistä ministeriä, Vieno Simonen, Antero Väyrynen ja Urho Kiukas, olivat menetelleet ministerivastuulaissa tarkoitetulla tavalla lainvastaisesti kätilöopiston uudisrakennusta koskevassa asiassa.

Eduskunta päätti, että mainitut kolme entistä ministeriä oli pantava syytteeseen.
PeVM 11/1960 liitteineen, mm. Valtiovarainvaliokunnan kirje n:o 14/12.5.1959

Valtakunnanoikeus tuomitsi 14.12.1961 Simosen ja Väyrysen sakkorangaistuksiin, mutta hylkäsi Kiukasta vastaan esitetyt vaatimukset.

1992 vp

Viimeisin ministerivastuulain mukainen syytteeseen johtanut tapaus koski ministeri Kauko Juhantalon menettelyä. Asia tuli perustuslakivaliokunnassa vireille kansanedustajien muistutuskirjelmällä vuonna 1992. Siinä katsottiin, että
Juhantalo oli, käsitellessään kauppa- ja teollisuusministerinä SKOP:n edustajien kanssa Tampella Oy:n taloudellisista vaikeuksista SKOP:n asemalle aiheutuvia vakavia ongelmia, kytkenyt lainvastaisesti SKOP:n ongelmien hoitamisen yhteen omien henkilökohtaisten taloudellisten ongelmiensa SKOP:ssa tapahtuvan hoitamisen kanssa. Perustuslakivaliokunta katsoi Juhantalon tehneen itsensä omilla toimillaan esteelliseksi kyseisessä asiassa ja rikkoneen ainakin virkamiehen esteellisyydestä
johtuvaa asioiden käsittelykieltoa. Juhantalon menettelyä hänen hyvin henkilökohtaisen vaikuttimensa takia ministerivastuulaissa tarkoitetulla tavalla pidettiin selvästi lainvastaisena.

Eduskunta päätti, että Juhantaloa vastaan oli nostettava syyte.
M 6/1992 Kirjelmä, joka sisältää muistutuksen valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainvastaisuudesta
PeVM 5/1993
PeVM 15/1993, edustaja Juhantalon edustajantoimen pysyvyyden tutkiminen valtakunnanoikeuden tuomion johdosta

Valtakunnanoikeus tuomitsi 29.10.1993 Juhantalon yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen jatketusta rikoksesta, joka käsitti virkavelvollisuuden rikkomisen ja lahjuksen ottamisen. Eduskunta päätti 3.12.1993 julistaa edustaja Juhantalon edustajantoimen lakanneeksi.

Valtakunnanoikeudessa käsiteltävien rikosten syyteoikeuden vanhentumista on arvioitu rikoslain yleisten vanhentumista koskevien säännösten mukaan.

Muita ministerin oikeudellista vastuuta ja sen toteuttamista koskevia muistutuksia

Ministerin oikeudellista vastuuta ja sen toteuttamista koskevia muistutuksia on tehty aika ajoin, vaikka kaikki eivät ole syytteeseen asti johtaneetkaan. Ministerivastuu-hakusanalla tehty haku eduskunnan hakupalvelusta 1989 vp lähtien tuo esille useita tapauksia kolmen vuosikymmenen ajalta. Osa näistä koskee ylimpien laillisuusvalvojien eli oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen toimia. 

Muistutuksia on tehty mm. seuraavien ministereiden toiminnan pohjalta: 1989 vp ministeri Paavo Väyrynen, 1989 vp ministerit Ilkka Suominen ja Pertti Salolainen, 1992 vp ministerit Esko Aho, Iiro Viinanen ja Ilkka Kanerva, 1993 vp ministeri Paavo Väyrynen, 1997 vp ministeri Arja Alho.

Uuden perustuslain voimassaoloaikana on tehty kolme muistutusta ministerien virkatoimista

(tilanne vuoden 2019 valtiopäivien loppuun mennessä)

2010 vp

M 6/2010  Perustuslain 115 §:n mukainen valtioneuvoston oikeuskanslerin ilmoitus entisen pääministerin Matti Vanhasen virkatoimen lainmukaisuuden tutkimiseksi   

2013 vp

M 2/2013 Perustuslain 115 §:n mukainen muistutus pääministeri Jyrki Kataisen virkatoimen lainmukaisuuden tutkimisesta 

2019 vp

M 4/2019 Perustuslain 115 §:n mukainen muistutus ulkoministeri Pekka Haaviston virkatoimen lainmukaisuuden tutkimisesta
– asian käsittely on kesken (lokakuu 2020)

Asiaa koskevia tiedotteita:
Perustuslakivaliokunta aloitti perustuslain 115 §:n mukaisen tutkinnan ulkoministeri Pekka Haaviston virkatoimen lainmukaisuudesta. Eduskunnan tiedote 20.12.2019
Perustuslakivaliokunta pyytää esitutkinnan suorittamista ulkoministeri Haaviston ministerivastuuasiassa. Eduskunnan tiedote 19.2.2020
Perustuslakivaliokunta on vastaanottanut ministeri Haaviston ministerivastuuasian esitutkinnan. Eduskunnan tiedote 14.7.2020   

Lähteitä

Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä / Mikael Hidén. Helsinki, 2019, 4. uudistettu painos. Eduskunnan kanslian julkaisu 6/2019 s. 243–246
– julkaisu on saatavilla Eduskunnan kirjaston kokoelmassa 

Suomen tasavallan perustuslait sekä eräitä niihin liittyviä lakeja, asetuksia ja säännöstöjä / Esko Hakkila. Porvoo: Söderström, 1939.
Saatavuus Eduskunnan kirjastossa 

Julkaistu 21.7.2020 10.15
Muokattu 13.10.2020 14.12