1.1  Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on työmarkkinoiden vahvistaminen. 

Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan ”Työntekijöiden hyväksikäytön estämiseksi kiristetään merkittävästi väärinkäytöksistä määrättäviä rangaistuksia ja tehostetaan valvontaa. Toteutetaan ainakin seuraavat uudistukset: Korotetaan työelämässä tapahtuvan hyväksikäytön rangaistavuutta korvaamalla nykyinen kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva pykälä kiskonnalla työelämässä ja törkeällä kiskonnalla työelämässä. Säädetään törkeän tekomuodon rangaistusminimiksi vankeusrangaistus. Muutetaan lainsäädäntöä niin, että edellä mainituista rikoksista voidaan rangaistuksen lisäksi määrätä tekijä liiketoimintakieltoon. Ulotetaan oikeushenkilön rangaistusvastuu kiskontaan ja törkeään kiskontaan työelämässä” (Hallitusohjelma, s. 204). 

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti syyskuussa 2023 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia työperäisen hyväksikäytön vastainen toimenpideohjelma (VN/24556/2023, TEM107:00/2023). Toimenpideohjelman (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:3) toimeenpanoa seuraamaan asetettiin poikkihallinnollinen ohjausryhmä. Toimenpideohjelma pohjautuu valtioneuvoston periaatepäätökseen työperäisen hyväksikäytön ehkäisemisen ja torjumisen strategiasta, joka hyväksyttiin 9.3.2023 (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:28). 

Työperäisen hyväksikäytön vastainen toimenpideohjelma sisältää 33 toimenpidettä, jotka muodostavat viisi eri kokonaisuutta. Toimenpideohjelman mukaan hyväksikäytön torjuntaa tulee tehdä laajalla rintamalla, ja se vaatii useita erilaisia toimenpiteitä. Tällä esityksellä toteutetaan työelämässä tapahtuvan hyväksikäytön rangaistavuutta koskeva toimenpide 26, joka vastaa sisällöltään hallitusohjelmakirjausta. Muut toimenpiteet toteutetaan eri hankkeiden yhteydessä. 

Oikeusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö teettivät vakavaan alipalkkaukseen perustuvasta työntekijöiden hyväksikäytöstä ja siihen reagoinnista selvityksen, joka julkaistiin 4.4.2023 (Lauri Luoto – Tiina Turunen – Jalo Vatjus-Anttila – Jasmin Hannonen – Tatu Hyttinen – Natalia Ollus, Vakavaan alipalkkaukseen perustuva työntekijöiden hyväksikäyttö ja siihen reagointi. Rikosoikeudellinen selvitys. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-606-4 Selvityksessä tarkasteltiin erityisesti sitä, kuinka vakavaan alipalkkaukseen on mahdollista reagoida voimassa olevin rikoslain säännöksin ja pitäisikö rikoslakia kehittää, jotta alipalkkaukseen pystyttäisiin puuttumaan nykyistä tehokkaammin. Selvityksen johtopäätöksissä todettiin muun muassa, ettei alipalkkaustapauksiin soveltuva rikosoikeudellinen sääntelykokonaisuus muodosta erityisen systemaattista kokonaisuutta. Jatkoselvitystä myös oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentamisesta rikoslain 36 luvun (769/1990) kiskontarikoksiin pidettiin perusteltuna. 

1.2  Valmistelu

Oikeusministeriö asetti 23.9.2024 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen työperäistä hyväksikäyttöä koskevista rikoslain muutoksista (VN/24196/2023-OM-11). Työryhmän tehtävänä oli arvioida työperäisen hyväksikäytön rikosoikeudellista sääntelyä ja valmistella väärinkäytöksistä määrättävien rangaistusten kiristämiseksi tarvittavat säännösehdotukset hallitusohjelmakirjauksen perusteella. Työryhmän tehtävänä oli valmistella myös rikoslakiin ehdotettavista muutoksista aiheutuvat muut lainsäädäntömuutokset. Työryhmän tuli laatia mietintönsä hallituksen esityksen muotoon. 

Työryhmä luovutti yksimielisen mietintönsä 6.6.2025. Työryhmän mietintö julkaistiin 25.6.2025 (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35). Mietintö löytyy seuraavasta linkistä: 

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-373-5 

Mietinnössään työryhmä ehdotti, että kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva rikossäännös korvattaisiin uudella säännöksellä nimeltään kiskonta työelämässä. Uutena rikoksena säädettäisiin rangaistavaksi myös törkeä kiskonta työelämässä, josta tuomittaisiin vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettaisiin kiskontaan työelämässä ja törkeään kiskontaan työelämässä. 

Liiketoimintakiellosta annettua lakia ehdotettiin muutettavaksi niin, että liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä, jos liiketoiminnassa on syyllistytty kiskontaan työelämässä tai törkeään kiskontaan työelämässä. Pakkokeinolakia ehdotettiin muutettavaksi siten, että telekuuntelun mahdollistavien rikosten listaan lisättäisiin törkeä kiskonta työelämässä. Lisäksi ehdotettiin rikoslain muuttamisen johdosta tarvittavien muutosten tekemistä muuhun lainsäädäntöön. 

Työryhmämietintö oli lausuntokierroksella 25.6.–31.8.2025. Lausuntoa pyydettiin 52 taholta, ja se saatiin 31 taholta. Lausunnon antoivat Akava, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Etelä-Suomen aluehallintovirasto (työsuojelun vastuualue), Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI), Helsingin käräjäoikeus, Helsingin poliisilaitos, Itä-Suomen aluehallintovirasto (työsuojelun vastuualue), Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitos, keskusrikospoliisi, Lounais-Suomen aluehallintovirasto (työsuojelun vastuualue), Lounais-Suomen poliisilaitos, Maahanmuuttovirasto (Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, Joutsenon vastaanottokeskus), Palvelualojen ammattiliitto PAM, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (työsuojelun vastuualue), Poliisihallitus, professori Minna Kimpimäki (Lapin yliopisto), Rikosseuraamuslaitos, Rikosuhripäivystys, sisäministeriö, STTK, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Suomen Asianajajat, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Suomen Tuomariliitto ry, työ- ja elinkeinoministeriö, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Teollisuusliitto ry, Suomen Yrittäjät ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ja Syyttäjälaitos. 

Korkein oikeus, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL ry, Tuomioistuinvirasto ja puolustusministeriö ilmoittivat, että niillä ei ole lausuttavaa. 

Lausunnoista laadittu tiivistelmä (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:46) julkaistiin 6.10.2025. Lausuntopalautetta ja sen huomioon ottamista jatkovalmistelussa on selostettu jäljempänä lausuntopalautetta koskevassa osiossa 6. Lausuntotiivistelmä löytyy seuraavasta linkistä: 

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-341-4 

Lausuntokierroksen jälkeen hallituksen esitys on viimeistelty oikeusministeriössä. 

2.1  Työperäinen hyväksikäyttö ilmiönä

2.2  Lainsäädäntö ja käytäntö

2.3  Kansainväliset velvoitteet ja EU-oikeus

Työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn taustalla vaikuttaa monia kansainvälisiä sopimuksia ja EU-oikeudellisia instrumentteja. Kansainväliset velvoitteet liittyvät erityisesti työperäisen ihmiskaupan torjuntaan. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) alaisen Kansainvälinen työjärjestön (ILO) pakollisen työn vastainen yleissopimus (SopS 44/1935) tuli Suomessa voimaan vuonna 1937. Yleissopimuksessa pakollisen työn määritelmä kattaa kaikenlaisen työn tai palveluksen, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. ILO:n kehittämiä pakkotyön indikaattoreita on käsitelty edellä osiossa 2.1. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 4 artiklassa määrätään orjuuden ja pakkotyön kiellosta. Sopimusta valvova Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut oikeuskäytäntöä ihmiskaupasta pakkotyötarkoituksessa (esim. Chowdury ym. v. Kreikka, 21884/15, 30.3.2017). 

Vuosituhannen vaihteen alussa astui voimaan YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen sopimus, joka tunnetaan myös Palermon sopimuksena (SopS 20/2004), ja sen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja (SopS 71/2006). Palermon sopimuksen lisäpöytäkirja sisältää ihmiskaupan kriminalisointivelvoitteen, ja se on luonut pohjan laajemmalle ihmiskaupan ja sen lähirikosten vastaiselle lainsäädännölle. 

Vuonna 2012 Suomessa tuli voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (SopS 43/2012). Yleissopimuksen avulla pyritään suojaamaan ihmiskaupan uhrien ihmisoikeuksia sekä varmistamaan ihmiskaupparikosten tehokas tutkinta ja syyttäminen. Siinä myös määritellään perusperiaatteet uhrien ja todistajien suojelemiselle ja auttamiselle. Yleissopimuksen erityisenä lisäarvona suhteessa muihin kansainvälisiin ihmiskauppaa koskeviin asiakirjoihin on pidetty sen ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa ja uhrien suojelua koskevaa painotusta. 

Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvoo asiantuntijaryhmä GRETA. GRETAn maakohtaisissa arviointiraporteissa analysoidaan kyseisen maan ihmiskaupan vastaisia toimenpiteitä ja niitä koskevaa tilannetta, ja raporteissa on myös ehdotuksia siitä, miten yleissopimuksen täytäntöönpanoa voidaan vahvistaa. Viimeisimmästä Suomea koskevasta arviointikierroksesta laaditussa raportissa vuonna 2024 GRETA suositti muun muassa varmistamaan, että kaikissa ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttävissä tapauksissa, myös työperäisen hyväksikäytön yhteydessä, tapaukset tunnistetaan ihmiskaupaksi ja käsitellään tehokkaasti (GRETA 2024, Third evaluation Report: Finland. Access to justice and effective remedies for victims of trafficking in human beings). 

Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) lähentämistoimenpiteitä koskevassa 83(1) artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5(3) artiklassa on ihmiskauppaa koskevia määräyksiä. EU-oikeudessa on pyritty yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden ihmiskaupan vastaisia toimenpiteitä vuoden 2002 puitepäätöksellä 2002/629/YOS ja sen korvanneella direktiivillä (2011/36/EU) ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta. Direktiivi sisältää määräyksiä esimerkiksi ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja auttamisesta. Ihmiskauppadirektiivi sisältää varsinaisen kriminalisointivelvoitteen, mutta Suomen ihmiskauppaa koskeva rikoslain 25 luvun 3 §:n mukainen kriminalisointi perustuu direktiiviä edeltäneeseen puitepäätökseen ja Palermon sopimuksen ihmiskauppaa koskevaan lisäpöytäkirjaan. 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1712 ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU muuttamisesta on hyväksytty kesällä 2024. Direktiiviä 2011/36/EU muutettiin, jotta voitaisiin puuttua ihmiskaupan uusiin suuntauksiin ja Euroopan komission havaitsemiin puutteisiin sekä tehostaa edelleen toimia tällaisten rikosten torjumiseksi. Ihmiskauppadirektiivin muutosdirektiivin sääntely koskee muun muassa ihmiskaupan uhrien tarjoamien palveluiden käyttöä koskevaa kriminalisointivelvoitetta, tietojenkeruujärjestelmää, kansallisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on ihmiskaupan uhrien varhainen tavoittaminen ja tunnistaminen, sekä ihmiskaupan uhreille tarjottavaa erikoistunutta apua ja tukea. Muutosdirektiivi on Suomessa tällä hetkellä täytäntöönpanovaiheessa (OM002:00/2025). 

Ihmiskauppaa lievempää työperäistä hyväksikäyttöä säännellään EU-tasolla ensinnäkin lähetettyjä työntekijöitä koskevalla direktiivillä (1996/71/EY), jonka tarkoituksena on torjua niin sanottua sosiaalista polkumyyntiä (engl. social dumping). Direktiivin nojalla lähetettyjen työntekijöiden työsuhteissa sovelletaan samoja keskeisiä vähimmäisehtoja kuin työskentelymaan omien työntekijöiden työsuhteissa. Sääntelyn tarve perustui havaintoihin siitä, että matalan palkkatason maista lähetettyihin työntekijöihin sovellettiin esimerkiksi palkkausta koskevia huonompia työehtoja kuin korkean palkkatason työskentelymaan kansalaisiin. 

Yhdenvertaisuuden turvaamiseksi ja syrjinnän torjumiseksi on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011, jossa kielletään esimerkiksi jäsenvaltion kansalaisen asettaminen kansalaisuuden perusteella eri asemaan kotimaisiin työntekijöihin verrattuna. Kansalliseen syrjinnän vastaiseen sääntelyyn ovat vaikuttaneet lisäksi syrjintädirektiivi (2000/43/EY) ja työsyrjintädirektiivi (2000/78/EY). 

2.4  Nykytilan arviointi

Rikosoikeudellinen sääntely, jonka soveltaminen voi tulla kyseeseen työperäisen hyväksikäytön ilmenemismuodoissa, koostuu nykyisellään useista eri säännöksistä, jotka on säädetty erilaisia tilanteita ja erilaisten oikeushyvien suojaa ajatellen. Vakavin työperäisen hyväksikäytön muoto on ihmiskauppa. Ihmiskauppaa ja kiskonnantapaista työsyrjintää koskevissa säännöksissä on säädetty muun muassa rikoksissa käytettävistä keinoista osittain päällekkäisesti. Työperäistä hyväksikäyttöä koskevat säännökset ovat siten ikään kuin liukuma kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä törkeään kiskontaan ja edelleen ihmiskauppaan sen suhteen, millaiseen asemaan uhri on saatettu ja millaisia keinoja teossa on käytetty. 

Lain esitöissä on kuitenkin nimenomaisesti pyritty korostamaan ihmiskaupan eroavuutta esimerkiksi kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Edellä mainitulla tavalla työperäisen hyväksikäytön voi ajatella muodostavan tietynlaisen jatkumon, jolle sijoittuu vakavuudeltaan ja tekotavoiltaan eriasteisia rikoksia. Ihmiskaupassa on selkeämmin kyse uhrin vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuvasta rikoksesta, siinä missä kiskonnantapaista työsyrjintää koskevan säännöksen samoin kuin työsyrjintää koskevan säännöksen tarkoituksena on suojella yhdenvertaisuutta ja heikompaa sopijaosapuolta. Kiskontasäännöksellä turvattu oikeushyvä on puolestaan alisteisessa asemassa olevan henkilön taloudelliset edut. Suojattujen oikeushyvien lisäksi ihmiskauppa eroaa muusta tässä tarkoitetusta työperäisestä hyväksikäytöstä muun muassa tekojen vakavuuden, kuten sen perusteella, minkälaisiin olosuhteisiin asianomistajat joutuvat. Työsyrjintää ja kiskonnantapaista työsyrjintää koskevat säännökset liittyvät ennen kaikkea palkkauksen ja työaikojen noudattamiseen liittyviin ongelmiin, kun taas ihmiskaupparikoksissa asianomistajan hyväksikäyttäminen on kokonaisvaltaisempaa. Oikeuskäytännössä rajanvetotekijäksi pakkotyön ja muiden työperäisen hyväksikäytön muotojen välillä on muodostunut tosiasiallinen mahdollisuus halutessaan lopettaa työskentely (KKO 2024:66, kohdat 15–19; HE 103/2014 vp, s. 32–38; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 24). 

Ihmiskauppana voivat siten tulla arvioitavaksi työperäisen hyväksikäytön jatkumon vakavimmat muodot, joten säännös ei kata ilmiötä kokonaisuudessaan. Muut työperäiseen hyväksikäyttöön soveltuvat säännökset perustuvatkin tarpeeseen puuttua myös lievempään hyväksikäyttöön, jossa ei ole läsnä esimerkiksi pakkotyön indikaattoreita. 

Rikoslain 47 luvun mukaisten tekomuotojen osalta rikoksena rangaistavaksi tulevaan työperäiseen hyväksikäyttöön liittyy vahvasti kielletyn syrjinnän elementti. Työsyrjinnän ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän kohdalla teon tulee täyttää myös syrjinnän tunnusmerkistö eli perustua laissa mainittuun syrjintäperusteeseen. Tällöin henkilö asetetaan muita epäedullisempaan asemaan jonkin rikossäännöksissä mainitun perusteen, kuten kansallisuuden tai etnisen alkuperän perusteella. 

Muun muassa työsuojeluviranomaisen toiminnassa on havaittu, että epäedullisen aseman ja syrjintäperusteen välisen syy-yhteyden toteennäyttäminen voi tietyissä työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvissä tilanteissa olla haastavaa. Tällaisesta voi olla kyse esimerkiksi tilanteessa, jossa yrityksen kaikki työntekijät ovat ulkomaalaisia ja vain osa heistä saa liian pientä palkkaa. Hyväksikäytön ja syrjintäperusteen välinen syy-yhteys voi olla tällöin vaikeasti osoitettavissa (ks. HE 303/2022 vp, s. 13–14). Jos syy-yhteys on epäselvä, rikosepäily voi päätyä esitutkinnan rajoittamispäätökseen tai syyttämättäjättämispäätökseen, jolloin asiaa ei käsitellä tuomioistuimessa (Hautala 2020, s. 19). Myös oikeusministeriön julkaiseman selvityksen perusteella syrjintäolettama on osoittautunut jossain määrin haasteelliseksi tunnusmerkistötekijäksi (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 173). 

Rikoslain 47 luvun 3 a §:n mukainen kiskonnantapaisen työsyrjinnän säännös suojaa 3 §:ssä tarkoitetun työsyrjintäsäännöksen tapaan ensi sijassa yhdenvertaisuutta. Vaikka lain esitöiden mukaan säännöksellä pyritään ehkäisemään myös heikommassa asemassa olevan hyväksikäyttämistä (HE 151/2003 vp, s. 10), viimeksi mainitun ei voida katsoa toteutuvan nykytilassa tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden ei yleisemminkään pitäisi liittyä syrjintäperusteeseen vaan hyväksikäyttöön itsessään. Tärkeää olisi ehkäistä hädänalaisessa tai muutoin sopimuskumppaniaan heikommassa asemassa olevan henkilön taloudellinen hyväksikäyttäminen sopimussuhteessa riippumatta siitä, merkitseekö hyväksikäyttö samalla syrjimistä. Suojan kohteena tulisi olla heikomman osapuolen asema ja hyväksikäytön ehkäiseminen sellaisenaan erityisesti, kun huomioidaan se, että nykytilassa syrjintätilanteisiin soveltuu samanaikaisesti esimerkiksi rikoslain 47 luvun 3 §:n mukainen työsyrjintäsäännös. Syrjintää voi tapahtua ilman hyväksikäyttämistä ja toisinpäin. 

Kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva rikossäännös on säädetty nimenomaisesti työntekijöiden hyväksikäyttöön puuttumiseksi, mutta kriminalisointi ei ole käytännössä saavuttanut tätä tavoitetta kaikilta osin tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Tarve vielä työsyrjintäänkin nähden erityiselle syrjintäkriminalisoinnille liittyi ulkomaalaislain samanaikaiseen uudistukseen ja siihen, että käytännössä oli esiintynyt tapauksia, joissa ulkomaalaisten työntekijöiden tietämättömyyttä tai muuten heikompaa asemaa oli käytetty hyväksi työsuhteen ehdoista päätettäessä. Tilanteissa oli pääosin kysymys taloudellisen hyödyn tavoittelusta heikommassa asemassa oleva ihminen eriarvoiseen asemaan asettamalla. Tämän vuoksi katsottiin tarpeelliseksi säätää asiaa nimenomaisesti koskeva erityissäännös (HE 151/2003 vp, s. 8). Edellä todetulla tavalla on kuitenkin havaintoja siitä, että juuri syrjintäelementti on osoittautunut haasteelliseksi tunnusmerkistötekijäksi käytännön viranomais- ja ratkaisutoiminnassa. 

Nykyisestä säännöskokonaisuudesta tekee lisäksi epäselvän ensinnäkin se, että esimerkiksi rikoslain 36 luvussa tarkoitettujen kiskontarikosten ja 47 luvun 3 a §:n mukaisen kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistöt ovat muutoin varsin samankaltaiset, mutta ensiksi mainitut eivät edellytä täyttyäkseen syrjintäelementtiä. Kiskonnan tunnusmerkistö voi toisin sanoen täyttyä tapauksissa, joissa kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistö ei syrjintäasetelman puuttuessa täyttyisi (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 24–31). 

Edelleen epäselvyyttä nykyiseen oikeustilaan aiheuttaa se, että tavanomaista kiskonnantapaista työsyrjintätilannetta vakavammissa tapauksissa sovellettavaksi on voinut tulla törkeän kiskonnan tunnusmerkistö, mikä on saattanut johtaa käsitykseen, että törkeä kiskonta olisi törkeä tekomuoto kiskonnantapaiselle työsyrjinnälle. Kiskonnan törkeäkään tekomuoto ei kuitenkaan sisällä tunnusmerkistötekijänä syrjintäelementtiä, joten näyttöäkään syrjinnästä ei edellytetä vakavissa tapauksissa toisin kuin lievemmissä. Sanottu pätee myös ihmiskauppasäännöksen soveltamiseen. 

Edellä todetuista syistä lainsäädäntöä olisi syytä muuttaa niin, että ihmiskauppaa lievemmästä työperäisestä hyväksikäytöstä olisi mahdollista tuomita rangaistus riippumatta siitä, onko kyse tosiasiallisesti syrjivästä menettelystä. Nykytilassaan kiskonnantapainen työsyrjintä suojaa ennen kaikkea yhdenvertaisuutta, jota suojataan myös työsyrjintäsäännöksellä. Työperäinen hyväksikäyttö heikomman osapuolen suojan merkityksessä kaipaa sen sijaan vahvempaa suojaa osakseen. 

Edellä mainittuun liittyen on myös huomattava, että samanaikaisesti esimerkiksi rikoslain 36 luvun kiskontasäännöksiä on nykyisin sovellettu myös työsuhteeseen ja alipalkkaukseen liittyvissä tilanteissa (HE 303/2022 vp, s. 13–14). Rikoslain 36 luvun 6 §:n mukaiseen kiskontaan voi syyllistyä esimerkiksi se, joka käyttämällä hyväksi toisen ymmärtämättömyyttä jonkin sopimuksen yhteydessä hankkii itselleen taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Kyse voi näin ollen olla esimerkiksi alipalkkaustilanteesta, jossa työsuoritus ja siitä maksettava palkkavastike ovat ymmärtämättömyyden hyväksikäyttämisen myötä selvästi epäsuhtaisia. Vaikka kiskontasäännökset sinänsä soveltuvatkin ainakin osaan työperäisen hyväksikäytön tapauksista, ongelmallista on sen sijaan ensinnäkin se, ettei kiskonnan soveltumista tapauksiin ole aina tunnistettu käytännössä (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 78–79, 196). 

Yleisten kiskontasäännösten osalta on lisäksi huomattava, että niiden soveltamisala on osin suppeampi verrattuna rikoslain 47 luvun 3 a §:n mukaiseen kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Kiskonnan tunnusmerkistössä mainitaan asianomistajan ymmärtämättömyys sekä ajattelemattomuus olosuhteina, joita tekijä ei saa käyttää hyväksi. Sen sijaan tunnusmerkistössä ei mainita kiskonnantapaisen työsyrjinnän tapaan asianomistajan tietämättömyyttä tällaisena olosuhteena. 

Rajanveto ymmärtämättömyyden ja tietämättömyyden välillä on nykyisin epäselvä (ks. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 39–40). Tämän on oikeuskirjallisuudessa katsottu haittaavan kiskonnan soveltumista työperäisen hyväksikäytön ominaispiirteisiin. Tietämättömyys-olosuhteen puuttuminen kiskonnan tunnusmerkistöstä on nähty työperäisen hyväksikäytön kontekstissa puutteeksi, kun huomioidaan, että työntekijöiden tietämättömyys omista oikeuksistaan on useissa hyväksikäyttöä koskevissa selvityksissä katsottu keskeisimmäksi riskitekijäksi ja olosuhteeksi hyväksikäytölle. Työvoiman hyväksikäyttö on toimintaa, jossa haavoittuvassa asemassa olevia ja oikeuksistaan tietämättömiä työntekijöitä käytetään hyväksi taloudellisen edun saavuttamiseksi. Koska tietämättömyyttä ei nimenomaisesti mainita kiskonnan tunnusmerkistössä hyväksikäyttävänä olosuhteena, sen huomioimisen on katsottu edellyttävän nykyisin laajentavaa tulkintaa, jossa koetellaan myös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen rajoja (Luoto ym. 2024, s. 428–429, 434). 

Vaikka käytännön lainsoveltamisessa tietämättömyyden on yleisesti katsottu kuuluvan ymmärtämättömyyden piiriin ainakin siten, ettei kyseinen erottelu ole tiettävästi johtanut useinkaan syytteen hylkäämiseen, rajanveto on edellä todetusti nykyisin osin epäselvä. Tämän vuoksi rikoslainsäädännön muuttamisen yhteydessä on syytä varmistaa ja selventää, että uhrin tietämättömyyteen perustuva hyväksikäyttö voi nimenomaisesti olla työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden perusteena. Tietämättömyyden hyväksikäyttämisen kirjaaminen lain tasolle asettaisi sen nimenomaiseksi rangaistavuuden perustavaksi seikaksi, mikä edistäisi samalla myös laillisuusperiaatteen vaatimusten täyttymistä. 

Työperäistä hyväksikäyttöä on mahdollista arvioida petoksena esimerkiksi silloin, kun työnantaja on selkeästi erehdyttänyt työntekijää. Rikoslain 36 luvun 1 §:n mukaan petoksesta on tuomittava muun muassa se, joka hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle. Tästä voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet työn tekemisestä tiettyä korvausta vastaan, mutta työnantajalla ei ole koskaan ollut aikomustakaan maksaa työstä sovitun suuruista korvausta. Vaikka työperäinen hyväksikäyttö voi edellä todettuun tapaan perustua työntekijän tietämättömyyteen tai jopa suoranaiseen erehdyttämiseen, työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvissä tapauksissa ei kuitenkaan ole tyypillisesti tuomittu työnantajatahoa petoksesta tai törkeästä petoksesta ennen muuta siksi, että syytettä petosrikoksesta ei ole nostettu (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 79; HE 303/2022 vp, s. 13–14). 

Vaikka petoksen tunnusmerkistö soveltuu ainakin osaan tapauksista, se ei yksinään riitä kattamaan tässä käsiteltävää ilmiötä. Petosrikosten soveltamisala on nähty rajatuksi työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumisessa. Petosrikos soveltuu ensinnäkin lähinnä silloin, kun käsillä on jokin työperäisen hyväksikäytön erityistilanne. Petosrikokset rakentuvat asianomistajan erehtymisen ja siitä hänelle aiheutuneen taloudellisen vahingon varaan. Pelkkä tietämättömyys tai mielikuvan puute ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa täytä petosrikossäännöksen erehdystä koskevaa tunnusmerkkiä (KKO 2004:109, kohdat 14–16; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 65–68, 196–197). 

On samalla huomattava, että lain esitöiden perusteella erehdyksen ylläpitäminen esimerkiksi salaamalla voi perustaa petosvastuun ainakin silloin, kun hyväksikäyttäjällä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus poistaa vastapuolen erheellinen mielikuva (HE 66/1988 vp, s. 132). Vaikka työnantajalla katsottaisiinkin olevan tällainen velvollisuus, pelkkää tietämättömyyttä tai mielikuvan puutetta jostain seikasta ei kuitenkaan voida pitää erehtymisenä, mikäli erehtymisen käsitettä tulkitaan tiukasti menemättä sen yleiskielellisen merkityssisällön ulkopuolelle (ks. KKO 2004:109, kohdat 14–16). Työperäisen hyväksikäytön tapauksissa tiukka sanamuodon mukainen tulkinta johtaa siihen, ettei petos useinkaan sovellu niiden yhteydessä (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s 65–68, 196–197). 

Kiskontaa ja petosta koskevat säännökset ovat yleiskriminalisointeja, jotka voivat soveltua myös työelämässä tapahtuviin tekoihin. Työelämään liittyy kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista sopimus- ja vaihdantatilanteista (mm. HE 94/1993 vp, s. 170). Työelämässä ja työsopimuslain piirissä tehtävät sopimukset poikkeavat monin osin yleisistä oikeustoimilain lähtökohdista ja sen kattamista sopimuksista. Työoikeudellisesta työntekijän suojelun periaatteesta johtuu, että sopimusvapauden ala on työelämän kontekstissa tavallista rajatumpi. Työsuhteet ovat myös lähtökohtaisesti pitkäkestoisempia verrattuna hetkellisempään ja pistemäisempään oikeustoimeen, kuten vaihdantaan. Lisäksi yleiskriminalisointeina rikoslain 36 luvun mukaisten kiskonta- ja petosrikosten tarkoituksena on suojata uhria ennen muuta taloudelliselta hyväksikäytöltä eikä varsinaisesti työperäiseltä hyväksikäytöltä esimerkiksi kohtuuttomien työehtojen vuoksi. Rikoslain 47 luvussa säädettyjen työrikosten suojelukohteet poikkeavat näin ainakin osin esimerkiksi varallisuutta suojaavan rikoslain 36 luvun säännösten suojeluobjekteista. Yleiskriminalisointeina kiskonta- ja petosrikokset eivät näin ollen korosta nimenomaisesti työelämässä tapahtuvien väärinkäytösten erityispiirteitä sekä loukkaamia oikeushyviä. 

Sanottu korostuu huomioitaessa, että työnantajalla on työlainsäädännön mukainen korostunut vastuu muun muassa työoloista ja -ehdoista. Vastaavia lainsäädännöllisesti pakottavia, korostuneita velvollisuuksia ei lähtökohtaisesti ole muissa sopimussuhteissa. Työelämään liittyy näin sellaisia yleisestä sopimusvapaudesta poikkeavia velvoitteita, joiden rikkomista on pidettävä erityisen moitittavana. Työelämän piirissä tapahtuvalla kiskonnalla loukataan sopimusvapauden lisäksi työntekijän suojaksi säädettyä pakottavaa työlainsäädäntöä. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että työnantajalla on tyypillisesti korostunut valta-asema työntekijään nähden esimerkiksi direktio-oikeuden myötä. Muista sopimussuhteista poiketen työntekijä on lähtökohtaisesti epäitsenäisessä ja alisteisessa asemassa, eikä kyse ole esimerkiksi vaihdantasopimuksissa tyypillisesti tarkoitetusti samanarvoisista kumppaneista (ks. HE 215/2022 vp, s. 27). Työsuhteelle tunnusomainen valtaepätasapaino ja sen hyväksikäyttämisen moitittavuus korostuvat, kun on kyse toiselle osapuolelle välttämättömästä elannon hankkimisesta. On samalla huomattava, että työmarkkinoilla tapahtuvan muutoskehityksen myötä myös toimeksiantosuhteisiin voi liittyä samantyyppisiä valta-asetelmia kuin työsuhteisiin. Jos toimeksiantosuhteessa toimeksiantajalla on direktiovaltaa suhteessa toimeksisaajaan, viittaa tämä kuitenkin osaltaan jo työlainsäädännössä määriteltävän työsuhteen olemassaoloon. 

Työperäiseen hyväksikäyttöön liittyy näin tiettyjä erityispiirteitä, jotka eivät tule esille esimerkiksi rikoslain 36 luvun kiskonta- ja petosrikosten kaltaisissa yleiskriminalisoinneissa. Nykymuotoisessa työperäisessä hyväksikäytössä on kyse ilmiöstä, joka on kehittynyt ja muodostunut yhteiskunnalliseksi ongelmaksi pääasiassa vasta mainittujen yleiskriminalisointien säätämisen jälkeen. Vaikka erilaisten tekojen keskinäiset moitittavuuserot voidaan huomioida esimerkiksi rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaisen suhteellisuusperiaatteen mukaisessa rangaistuksen määräämisessä, sitä, että heikomman osapuolen hyväksikäyttäminen on erityisen moitittavaa työelämän kontekstissa, on syytä korostaa nimenomaisesti. Työoikeudellisesta työntekijän suojelun periaatteesta ja siihen liittyvästä pakottavasta lainsäädännöstä johtuu, että työelämän kontekstissa sopimusvapauden ala on tavallista rajatumpi. Perustuslain 18 §:n 1 momentti sisältää lisäksi erityisen työelämään liittyvän velvollisuuden, jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Hallitusohjelman kirjauksen (s. 204) mukaan väärinkäytöksistä määrättäviä rangaistuksia pitäisi kiristää merkittävästi työntekijöiden hyväksikäytön estämiseksi. 

Edellä osiossa 2.1 käsitellyistä tilastotiedoista voidaan huomata, että erityisesti kiskonnantapaisen työsyrjinnän tapaukset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina, ja kiskonnantapaista työsyrjintää tulee viranomaisten tietoon enemmän kuin kiskontaa. Rikoslain 36 luvun mukaisten kiskontarikosten tilastotietoihin vaikuttanee kuitenkin osaltaan se, että niiden soveltumista työperäisen hyväksikäytön tapauksiin ei ole aina tunnistettu (ks. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 78–79). Yleisesti lisääntyneet tapausmäärät eivät välttämättä kerro pelkästään työperäisen hyväksikäyttöilmiön lisääntymisestä, vaan ne voivat myös liittyä siihen, että viime vuosien aikana työperäistä hyväksikäyttöä on Suomessa tutkittu paljon, ja viranomaiset ovat saaneet sen selvittämiseen liittyvää koulutusta. Tilastotietojen perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että kiskonnantapaiset rikokset ovat yleisiä nimenomaan työelämässä. 

Työaikasuojelurikos ei sinänsä sovellu esimerkiksi alipalkkaukseen puuttumiseksi, mutta työperäisessä hyväksikäytössä loukataan monesti muitakin kuin vain palkkaa koskevia säännöksiä. Työaikasuojelurikoksia voi esiintyä samassa vyyhdissä esimerkiksi kiskonnantapaisen työsyrjinnän kanssa, ja ne voivat olla eräänlaisia tukirikoksia palkkausta koskevalle hyväksikäyttörikokselle. Näissä tapauksissa työaikakirjanpito esimerkiksi tekaistaan tai väärennetään siten, että sen perusteella työpaikan työaikaa ja palkkausta koskevat käytännöt vaikuttavat olevan lainmukaisia (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 75, 80). 

Kiristystä ja pakottamista koskevien yleiskriminalisointien käytännön merkitys työperäisen hyväksikäytön kontekstissa on hyvin rajallinen, eikä niitä ole tiettävästi sovellettu työperäisen hyväksikäytön tapauksiin ennen muuta siksi, ettei niistä ole nostettu syytteitä. 

Oikeushenkilön rangaistusvastuu 

Edellä kuvatuista rikostunnusmerkistöistä oikeushenkilön rangaistusvastuu soveltuu ainoastaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään, ihmiskauppaan ja sen törkeään tekomuotoon sekä rikoslain 36 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun petokseen ja törkeään petokseen silloin, kun se on tehty mainitussa momentissa säädetyllä tavalla. Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan myös rikoslain 36 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuun rikokseen, jos teko on unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu unionin taloudellisiin etuihin vaikuttava petos. 

Oikeushenkilön rangaistusvastuun nykyinen soveltamisala työperäisen hyväksikäytön piirissä ei ole kaikilta osin tarkoituksenmukainen. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän jäädessä täyttymättä puuttuvan syrjintäperusteen vuoksi menettely voi täyttää kiskonnan tunnusmerkistön. Törkeänä kiskontana voi toisin sanoen tulla arvioiduiksi myös tekoja, jotka eivät täytä kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistöä. Vaikka törkeä kiskonta ei ole kiskonnantapaisen työsyrjinnän törkeä tekomuoto, törkeä kiskonta on asteikoltaan selkeästi kiskonnantapaista työsyrjintää vakavampi rikos. Tätä taustaa vasten ei ole tarkoituksenmukaista, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei voida soveltaa huomattavasti ankaramman rangaistusasteikon sisältävään törkeään kiskontaan. Sanottu korostuu huomioitaessa edellä mainitut soveltamisongelmat, kuten vaatimus syrjintäperusteesta, joita kiskonnantapaiseen työsyrjintään liittyy työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumisessa. Oikeushenkilön rangaistusvastuuseen liittyvää sääntelyä tulisi muuttaa siten, että yhteisösakko voidaan tuomita myös kiskonnantapaista työsyrjintää ankarammin rangaistavasta menettelystä, joka voi ilmentää muun muassa teon erityistä suunnitelmallisuutta. 

Yhteisösakko on erityisen perusteltu rangaistus sellaisesta toiminnasta, jota suunnitellaan suhteellisen huolellisesti, koska seuraamuksen rikoksia ennalta estävä teho on tällöin suurimmillaan (HE 95/1993 vp). Työperäinen hyväksikäyttö on taloudelliseen etuun tähtäävää toimintaa, mille tyypillistä on teon tekeminen oikeushenkilön piirissä, merkittävien taloudellisten intressien mahdollinen kytkeytyminen rikokseen sekä rikoksen perustuminen usein etujen ja haittojen punnintaan. Tässä esityksessä tarkasteltavien tekojen voidaan katsoa monesti osoittavan siinä määrin etukäteistä organisointia ja verraten merkittävää suunnitelmallisuutta, että yhteisövastuun ulottaminen myös tiettyihin törkeää kiskontaa lievempiin tekoihin on tarkoituksenmukaista. Koska tekokontekstina on tyypillisesti oikeushenkilön toiminta, oikeushenkilön rangaistusvastuun tarkoituksenmukaisuus korostuu. 

Sanottu korostuu entisestään, kun huomioidaan, että rikoslain 47 luvun mukaisista työrikoksista oikeushenkilön rangaistusvastuu soveltuu tällä hetkellä työturvallisuusrikokseen ja kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Viimeksi mainittu on rangaistusasteikkonsa perusteella rikoslain 47 luvun vakavin rikos. Rikoslainsäädännön muuttamisen yhteydessä on näin ollen tarkoituksenmukaista varmistaa, että oikeushenkilön rangaistusvastuu soveltuu myös kiskonnantapaiseen työsyrjintään verrattavissa olevaan hyväksikäyttöön. 

Liiketoimintakielto 

Liiketoimintakiellon osalta tilanne on osin sama kuin oikeushenkilön rangaistusvastuun kohdalla. Liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n 3 momentin mukaan liiketoiminnassa tehty kiskonnantapainen työsyrjintä (ja muun muassa ihmiskaupparikokset) mahdollistaa liiketoimintakiellon määräämisen ilman 3 §:n 1 momentin mukaisten edellytysten arvioimista. Liiketoimintakieltoon määrääminen esimerkiksi törkeästä kiskonnasta edellyttää sen sijaan muun muassa sitä, että liiketoimintaa, jossa rikolliseen menettelyyn on syyllistytty, on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. 

Vaikka liiketoimintakielto voidaan tietyin edellytyksin jo nykyisin määrätä muistakin kuin 3 §:ssä nimenomaisesti mainituista rikoksista, nykytila ei ole edellä oikeushenkilön rangaistusvastuun yhteydessä todetun kaltaisesti tarkoituksenmukainen. Pykälän 1 momentin edellytykset liittyvät siihen, että toimintaa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Vaikka työperäinen hyväksikäyttö on yhteydessä myös näiden intressien toteutumiseen, vahingollisuusedellytykset eivät suoranaisesti ja sellaisenaan liity työntekijöiden suojeluun. On ajateltavissa tilanteita, joissa 3 §:n 1 momentin vahingollisuusedellytykset eivät täyty, vaikka toiminta loukkaisikin työntekijöiden oikeuksia huomattavalla tavalla. 

Työntekijöiden oikeuksien suojaamista merkittäviltä loukkauksilta ei kuitenkaan voida pitää vähäisempänä suojattavana intressinä kuin niitä, joihin liiketoimintakieltoa nykyisin 1 §:n mukaan pääsääntöisesti käytetään. Kyseisen 1 §:n mukaan liiketoimintakielto voidaan määrätä sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi. Samalla työperäinen hyväksikäyttö on toimintaa, joka on jo sellaisenaan yhteydessä liiketoimintaan liittyvien sääntöjen rikkomiseen sekä terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun toteutumismahdollisuuksiin. Työperäisellä hyväksikäytöllä on samoin yhteys liiketoimintaan kohdistuvaan luottamukseen sekä myös muiden etujen eli tässä tapauksessa työntekijöiden oikeuksien toteutumiseen (HE 103/2014 vp, s. 44–46). 

Sanottujen seikkojen vuoksi on perusteltua, että tässä esityksessä käsiteltävä ilmiö lukeutuisi kokonaisuudessaan niiden rikosten joukkoon, joihin syyllistyminen liiketoiminnassa oikeuttaa liiketoimintakiellon määräämisen pelkästään mainittuun rikokseen syyllistymisen perusteella. Kiellon määräämisen sellaisenaan mahdollistavien rikosten listaa tulisi toisin sanoen täydentää siten, että se kattaisi vakavuusasteeltaan niin törkeää kiskontaa kuin kiskonnantapaista työsyrjintää vastaavat teot. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan rikoslakiin sekä liiketoimintakiellosta annettuun lakiin tehtäviä muutoksia, joilla toteutetaan hallitusohjelman kirjaus työntekijöiden hyväksikäytön estämiseksi toteutettavasta rangaistusten kiristämisestä sekä oikeushenkilön rangaistusvastuun ja liiketoimintakiellon ulottamisesta mainittuihin väärinkäytöksiin (Hallitusohjelma, s. 204). Lisäksi ehdotetaan rikoslain muuttamisen johdosta tarvittavien muutosten tekemistä muuhun lainsäädäntöön. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Yhteiskunnalliset vaikutukset 

Ehdotetuilla lainsäädännön muutoksilla toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaus rangaistusten kiristämisestä, selkeytettäisiin työperäisen hyväksikäytön rangaistavuutta, helpotettaisiin hyväksikäyttöön puuttumista ja edistettäisiin hyväksikäytön uhriksi joutuneiden henkilöiden asemaa ja oikeusturvaa. Muutokset täydentäisivät rikosoikeudellisin keinoin muita toimenpiteitä, joita toteutetaan työperäisen hyväksikäytön vastaisen toimintaohjelman mukaisesti (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:3). 

Uudet säännökset kiskonnasta työelämässä ja törkeästä kiskonnasta työelämässä eivät sinänsä laajentaisi rangaistavuuden alaa. Säännökset kuitenkin selkeyttäisivät työperäisen hyväksikäytön rangaistavuutta. Tähän mennessä työperäistä hyväksikäyttöä on käsitelty tuomioistuimissa lähinnä kiskonnantapaisena työsyrjintänä silloin, kun kyseessä ei ole ollut ihmiskauppa. Kiskonnantapaista työsyrjintää koskevan säännöksen soveltamiseen on kuitenkin liittynyt erityisesti näyttöongelmia (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 177). 

Nyt ehdotettavia uusia säännöksiä voisi soveltaa sellaisiinkin ihmiskauppaa lievempiin työperäisen hyväksikäytön tapauksiin, joissa ei ole kyse syrjinnästä tai joissa ei voisi näyttää toteen, että rangaistava menettely on johtunut syrjinnästä. Toisaalta tällaisiin tapauksiin on tähän mennessä voinut soveltaa kiskonnan yleiskriminalisointisäännöstä. Uusien säännösten voi kuitenkin odottaa jossain määrin helpottavan työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumista erityisesti yhdessä muiden toimintaohjelman mukaisten toimenpiteiden kanssa, koska työelämässä tapahtuvan kiskonnan rangaistavuuden edellytykset olisivat nykyistä selkeämmät. 

Törkeää kiskontaa työelämässä koskevan tunnusmerkistön vähimmäisrangaistus olisi vankeutta. Uusien säännösten sijoittaminen rikoslain 47 lukuun korostaisi kiskonnan erityistä moitittavuutta työelämän kontekstissa. 

Työperäinen hyväksikäyttö loukkaa monia perusoikeuksia, joita käsitellään tarkemmin niitä koskevassa osiossa. Laajemmin voidaan ajatella, että työperäinen hyväksikäyttö on omiaan vinouttamaan laillisten markkinoiden toimintaa. Kiskontakriminalisoinnin esitöissä todetaan, että etenkin ammattimaisesti toteutettu kiskonta voi loukata paitsi yksityistä myös yhteiskunnallista etua (HE 66/1988 vp, s. 128). Työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden selkeyttämisellä voidaan vaikuttaa paitsi hyväksikäyttöriskissä olevien ihmisten asemaan myös laajemmin työmarkkinoiden lainmukaisen toiminnan edellytyksiin. 

Ehdotettavat muutokset voisivat edesauttaa viranomaisten työperäisen hyväksikäytön vastaista toimintaa ja vahvistaisivat työperäisen hyväksikäytön uhrien asemaa ja oikeusturvaa. Toteutuessaan muutoksilla voisi olla myös laajempia myönteisiä vaikutuksia työmarkkinoiden toimintaan ja kansantalouteen, koska rangaistavuuden alan selkeytyessä työperäisen hyväksikäytön keinot eivät enää näyttäytyisi voitontavoittelun kannalta yhtä houkuttelevina. Näin muutokset voisivat vaikuttaa myönteisesti myös laillisesti toimiviin yrityksiin ja työnantajiin sekä harmaata taloutta ehkäisevästi. 

Vaikutukset julkiseen talouteen ja viranomaisten toimintaan 

Ehdotetut uudet säännökset eivät loisi uutta rikostyyppiä tai varsinaisesti laajentaisi rangaistavuuden alaa. Nykyinen kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistö kumottaisiin samalla kun rikoslain 47 lukuun lisättäisiin kiskonnantapaisen työsyrjinnän korvaava säännös kiskonnasta työelämässä sekä sen törkeää tekomuotoa koskeva säännös. Kiskontaa työelämässä koskeva säännös olisi erityissäännös suhteessa rikoslain 36 luvun mukaiseen kiskontaan, ja törkeää kiskontaa työelämässä koskeva säännös olisi erityissäännös suhteessa rikoslain 36 luvun mukaiseen törkeään kiskontaan. 

Muutosten myötä rangaistavuuden edellytykset kuitenkin jossain määrin lievenisivät ja uuden törkeän tekomuodon säätäminen ohjaisi määräämään työperäisestä hyväksikäytöstä hallitusohjelmassa edellytetyin tavoin nykyistä ankarampia rangaistuksia, joten täytäntöön pantavien ehdottomien vankeusrangaistusten määrä voisi lisääntyä. Voidaan arvioida, että jos kiskonnasta työelämässä säädetään törkeä tekomuoto, jonka rangaistusasteikko olisi vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen, ja 20–50 % rikoksista tuomittaisiin törkeänä, annettaisiin törkeästä tekomuodosta vuodessa 1–3 tuomiota. Näiden keskipituuden voidaan olettaa noudattavan suurpiirteisesti törkeästä kiskonnasta nykyisin määrättäviä rangaistuksia, jolloin vankeusrangaistusten keskipituus olisi 5,4 kuukautta ja ehdottomien 18 kuukautta. Vankeusrangaistuksista ehdottomia olisi oletettavasti noin 30 % vuodessa eli 1. Törkeää kiskontaa työelämässä koskevan säännöksen säätämisen voidaan arvioida lisäävän vuosittain korkeintaan noin 1–2 vankeusvuotta. Arvioitu vankipaikkojen lisäys olisi 1–2 paikkaa vuodesta 2028 lähtien. Vankipaikkojen lisäystä vastaavat Rikosseuraamuslaitoksen kustannukset olisivat noin 120 000–240 000 euroa vuodesta 2028 alkaen. 

Muutoksilla arvioidaan olevan jonkin verran vaikutuksia rikosprosessiin sen eri vaiheissa. Vaativien työrikosten edellyttämä esitutkinta ja työkuorma on kasvanut 2020-luvulla, ja tämän trendin ennakoidaan jatkuvan. Työperäisten hyväksikäyttötapausten tutkinnat vaativat tyypillisesti useiden eri viranomaisten yhteistyötä. Tapausten esiintulo ja selvittäminen vaatii erityisesti sitä, että poliisilla ja työsuojeluviranomaisella on riittävät edellytykset niiden tutkimiseen. Työperäisestä hyväksikäytöstä merkittävän osuuden arvioidaan olevan piilorikollisuutta eli rikollisuutta, joka ei tule viranomaisten tietoon. 

Lainmuutoksilla on tarkoitus selkeyttää ja helpottaa työperäiseen hyväksikäyttöön soveltuvien säännösten soveltamista, mikä voi lisätä viranomaisten resurssien tarvetta juttumäärän lisääntymisen myötä. Työperäisestä hyväksikäytöstä saatavissa olevan ilmiötiedon perusteella viranomaiset joutuvat tutkinnoissa selvittämään entistä useammin esimerkiksi työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä, joten tutkinnat voivat olla aikaa vieviä. Toisaalta säännös voisi sujuvoittaa ja nopeuttaa viranomaisten työtä, koska rikosprosessissa ei tarvitsisi enää selvittää syrjintäperusteen olemassaoloa tai toissijaisia rikosnimikkeitä samassa laajuudessa kuin nykyään. Oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen koskemaan uusia kriminalisointisäännöksiä saattaisi lisätä jonkin verran tutkintakustannuksia esimerkiksi vastuutahojen ja -ketjujen tutkinnan osalta. Merkittävistä lisäyksistä ei kuitenkaan olisi kysymys, sillä näitä asioita tutkitaan jo nykyisen sääntelyn myötä. 

Lainmuutosten taloudellisten vaikutusten täsmällinen arviointi on vaikeaa, koska muutosten itsenäistä vaikutusta ei voida täysin erottaa työperäisen hyväksikäytön yleistymiseen ja ilmiökuvan muutoksiin liittyvistä vaikutuksista. Työrikosten tutkinta on usein vaativaa ja aikaa vievää, minkä lisäksi on viitteitä siitä, että työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvä rikollisuus edelleen lisääntyy. Toisaalta nyt esitettävät muutokset vaikuttaisivat esiin tulevien tapausten määrään luultavasti vain maltillisesti, koska rangaistavuuden ala ei laajenisi. 

Lainmuutosten vaikutuksia julkiseen talouteen ja viranomaisten toimintaan voidaan arvioida esitutkintojen määrässä tapahtuvien muutosten avulla. Voidaan olettaa, että uusien rikossäännösten soveltaminen työperäisiin hyväksikäyttötapauksiin olisi jossain määrin helpompaa kuin nykyään kiskonnantapaista työsyrjintää koskevan säännöksen soveltaminen on. Uusi säännös kiskonnasta työelämässä ei edellyttäisi syrjintäperusteen selvittämistä, joten on mahdollista, että esitutkinta suoritettaisiin jatkossa todennäköisemmin sellaisten tapausten kohdalla, joissa aikaisemmin esitutkinta olisi jätetty suorittamatta siitä syystä, että syrjintäelementtiä koskevan näytön puuttuessa asia olisi esimerkiksi arvioitu riita-asiaksi. Tämä voi näkyä jonkinasteisena kasvuna suoritettujen esitutkintojen määrässä. Työperäisen hyväksikäytön ilmitulon ja selvittämisen kannalta myös työsuojeluviranomaisella on keskeinen rooli. On mahdollista, että työsuojeluviranomainen tekisi muutosten myötä nykyistä enemmän rikosilmoituksia. Uusi säännös kiskonnasta työelämässä ei edellyttäisi syrjintäperusteen selvittämistä, joten työsuojeluviranomaisella olisi entistä useammin todennäköisiä perusteita epäillä rikosta tapahtuneeksi. Lainmuutoksilla arvioidaan olevan tätä kautta maltillisia itsenäisiä vaikutuksia juttumäärän kasvuun ja sitä kautta viranomaisten toimintaan. Työsuojelu- ja esitutkintaviranomaisten riittävä resursointi on kuitenkin merkityksellistä sen kannalta, että työperäiset hyväksikäyttötapaukset tulevat ilmi ja niitä pystytään tutkimaan tehokkaasti. 

Työperäiseen hyväksikäyttöön liittyviä rikosnimikkeitä, kuten kiskonnantapaista työsyrjintää, törkeää kiskontaa ja ihmiskauppaa, on sovellettu tuomioistuimissa vuositasolla melko vähäisiä määriä. Tämä ei kuitenkaan kerro kattavasti rikollisuuden määrästä vaan siitä, miten paljon rikoksia tulee viranomaisten tietoon ja miten ne etenevät rikosprosessissa. Työperäisen hyväksikäytön vastainen toimintaohjelma pyrkii tehostamaan rikosten esiintuloa ja eteenpäin viemistä rikosprosessin vaiheissa. Nyt esitettävät rikoslain muutokset ovat osa tätä toimenpidekokonaisuutta. Muutosten voidaan edellä todetulla tavalla olettaa jossain määrin lisäävän juttumäärää ja siten myös syyttäjäviranomaisen, tuomioistuinten ja oikeusavustajien työmäärää. Työmäärän lisääntymisen tarkempi arviointi on kuitenkin hyvin epävarmaa. 

Vaikutukset rikollisuuteen 

Määrällisesti rikoslain muutosten rikoksia ennalta ehkäiseviä vaikutuksia ei ole mahdollista arvioida luotettavalla tavalla etukäteen. Varovaisia ja suuntaa antavia arvioita voidaan tehdä aikaisempien tutkimusten perusteella niin sanotusta rangaistusjoustosta, johon liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Kriminaalipoliittiseen tutkimustietoon perustuva vakiintunut käsitys on, että rangaistustason muutoksilla ei voida merkittävästi ohjailla rikollisuuden määrää. Rikoslainsäädännön rikoksia ennalta ehkäisevä vaikutus riippuu tutkimustiedon mukaan merkittävästi kiinnijäämisriskistä ja rankaisemisen todennäköisyydestä. 

Rangaistusjouston käsitteellä tarkoitetaan sitä, kuinka monta prosenttia rikoskäyttäytyminen muuttuu, jos rangaistukset ankaroituvat yhdellä prosentilla (ns. marginaalipreventio). Jos jousto olisi esimerkiksi –1, merkitsisi 33,3 prosentin korotus rangaistuksiin rikosten vähenemistä 33,3 prosentilla. 

Käytännössä rikoskäyttäytyminen on kuitenkin selvästi joustamattomampaa. Rikoskäyttäytymisen muutokset ovat suhteessa selvästi pienempiä kuin rangaistusten muutokset. Rikosten rangaistusjouston suuruudesta on tutkimuskirjallisuudessa esitetty lukuisia arvioita. Eräissä katsauksissa on arvioitu, että jousto voisi olla suuruusluokaltaan –0,2...–0,4, mutta yksittäisissä tutkimuksissa on havaittu suurempiakin arvoja aina –0,7:ään asti. Toisaalta monissa tutkimuksissa päädytään selvästi pienempiin tuloksiin –0,1...–0,2. Pienimmät havaitut joustot ovat –0,05:n suuruusluokkaa. Tutkimustiedon perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että tutkimusnäyttö on riittämätöntä tarkan arvon määrittämiseksi (tutkimuksista ks. esim. Chalfin, A., & McCrary, J. (2017). Criminal deterrence: A review of the literature. Journal of Economic Literature, 55(1), 5–48. Erityisesti sivulla 23–33; Al Weswasi, E., Sivertsson, F., Bäckman, O., & Nilsson, A. (2022). Does sentence length affect the risk for criminal recidivism? A quasi-experimental study of three policy reforms in Sweden. Journal of Experimental Criminology; Barbarino, A., & Mastrobuoni, G. (2014). The incapacitation effect of incarceration: Evidence from several Italian collective pardons. American Economic Journal: Economic Policy, 6(1), 1–37). 

Nyt ehdotetuilla muutoksilla voi kuitenkin odottaa olevan lähinnä välillisiä vaikutuksia työperäisestä hyväksikäytöstä määrättävien rangaistusten tasoon, koska sovellettavissa olevia rangaistusasteikkoja ei nostettaisi. Rangaistusten ankaroituminen ilmenisi siten, että törkeän tekomuodon säätäminen ja sijoittaminen työrikoksia koskevaan 47 lukuun ohjaisi lainsoveltajia harkitsemaan ankaramman rangaistuksen määräämistä kuin nykyään kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä on ollut mahdollista määrätä. 

Kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä (RL 47:3a) luettiin vuonna 2023 syyksi kymmenen rikosta, joista tuomittiin neljä henkilöä sakkorangaistukseen. Päiväsakkojen lukumäärän keskiarvo oli 67,5 ja mediaani 70. Rikoksen rangaistusasteikko on sakosta kahteen vuoteen vankeutta. 

Törkeästä kiskonnasta (RL 36:7) luettiin vuonna 2023 syyksi 18 rikosta, joista tuomittiin kaksi henkilöä ehdottomaan vankeuteen. Vankeusrangaistusten kesto oli keskimäärin 24 kuukautta. Rikoksen rangaistusasteikko on vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Tilastojen perusteella ei voida tietää, liittyivätkö kyseiset tuomiot juuri työperäiseen hyväksikäyttöön. 

Työperäisen hyväksikäytön yhteydessä mahdollisesti sovellettavien tunnusmerkistöjen käsittelymäärät tuomioistuimissa ovat olleet vuosittain varsin vähäisiä. Tapausten vähäinen lukumäärä vaikeuttaa rangaistusjouston arviointia, joka on muiltakin osin epävarma tapa arvioida rangaistusten ankaroittamisen vaikutusta rikollisuuden määrään. 

Rangaistusjoustoa käsittelevä tutkimustieto huomioon ottaen voidaan päätellä, että nyt ehdotettavien muutosten vaikutus rikollisuuteen rangaistustason korottumisen kautta olisi vähäinen. Esitettävillä muutoksilla voisi kuitenkin toteutuessaan olla vaikutusta rangaistuksen todennäköisyyteen, koska työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden edellytykset selkeytyisivät ja olisivat nykyistä helpommin sovellettavissa. Kiinnijäämisriski ja rangaistuksen todennäköisyys ovat vakiintuneen kriminaalipoliittisen käsityksen mukaan merkittävämpiä rikollisuuteen vaikuttavia tekijöitä kuin rangaistustason korottaminen. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuun ja liiketoimintakiellon laajentamisella voisi olla rikollisuuden määrää vähentävää vaikutusta. Luotettavaa määrällistä arviota vaikutuksen laajuudesta ei voida kuitenkaan tehdä. Vaikutus riippuu osaltaan viranomaisten käytettävissä olevista resursseista ja valvontatoiminnan laajuudesta. 

Työperäisen hyväksikäytön sääntelyä käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa on esitetty huoli siitä, että ihmiskauppaa ja muita vakavia työperäisen hyväksikäytön muotoja lievempien tekomuotojen säätäminen erikseen rangaistavaksi voi johtaa tilanteeseen, jossa vakavien rikosten tunnusmerkistöjen soveltamisala kapenee (Kimpimäki 2021, s. 805). Tämäntyyppinen ilmiö on ollut havaittavissa Ruotsissa, jossa kriminalisoitiin ihmiskauppaa lievempi henkilön hyväksikäyttö (människoexploatering) vuonna 2018. Sekä henkilön hyväksikäytön että erityisesti ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttymisedellytykset ovat asettuneet oikeuskäytännössä verrattain korkealle (Märta Johansson, Människohandel och människoexploatering på den svenska arbetsmarknaden: En översikt. Council of the Baltic Sea States 2020; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 96.) On mahdollista, että työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn muuttamisella ehdotetulla tavalla on tämän tyyppisiä kielteisiä vaikutuksia sääntelykokonaisuuden soveltamiseen ja siten välillisesti myös rikollisuuteen. Tällaista vaikutusta voidaan lainsäädännön tasolla pyrkiä ehkäisemään erottelemalla ihmiskauppaa ja lievempää hyväksikäyttörikollisuutta koskevat säännökset toisistaan tarpeeksi selkeästi, kuten tässä esityksessä on tehty. 

Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset 

Ehdotettavilla muutoksilla voidaan odottaa olevan pääosin myönteisiä vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. 

Työperäinen hyväksikäyttö voi suoraan tai epäsuorasti loukata monia perus- ja ihmisoikeuksia. Vakavimmissa tapauksissa teko voi loukata perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artiklassa turvattua orjuuden ja pakkotyön kieltoa. Työperäisen hyväksikäytön eri muotojen säätämisellä rangaistavaksi voidaan suojella perus- ja ihmisoikeuksia. 

Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Työperäinen hyväksikäyttö voi loukata tätä oikeutta varsinkin, jos palkka on erityisen pieni suhteessa työn määrään tai laatuun tai jos hyväksikäytetyn henkilön tosiasialliset mahdollisuudet etsiä muuta työtä ovat hyväksikäytön takia vähäiset. Työperäinen hyväksikäyttö voi loukata myös perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuuden suojaa. Kiskontasäännöksillä suojataan erityisesti alisteisessa asemassa olevan henkilön varallisuutta ja taloudellisia etuja (ks. HE 66/1988 vp, s. 127–128; KKO 2024:66, kohta 15). Säätämällä rangaistavaksi kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä voitaisiin paremmin suojella näitä perusoikeuksia. 

Lisäksi työperäinen hyväksikäyttö voi loukata perustuslain 6 §:ssä turvattua yhdenvertaisuutta, koska se kohdistuu pääasiallisesti ulkomaalaisiin työntekijöihin, jotka ovat Suomen työmarkkinoilla usein muita haavoittuvaisemmassa asemassa. Yhdenvertaisuuden suojelu vaikuttaa erityisesti työsyrjintäkriminalisointien taustalla (HE 28/2003 vp, s. 16; KKO 2024:66, kohta 15). Myös nyt ehdotettavilla uusilla säännöksillä voitaisiin turvata yhdenvertaisuutta, koska säännösten soveltaminen olisi nykyistä helpompaa. 

Laajemmin voidaan ajatella, että työperäinen hyväksikäyttö on omiaan vinouttamaan laillisten markkinoiden toimintaa. Kiskontakriminalisoinnin esitöissä todetaan, että etenkin ammattimaisesti toteutettu kiskonta voi loukata paitsi yksityistä myös yhteiskunnallista etua (HE 66/1988 vp, s. 128). 

Kun työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden ala selkeytyisi, voisi tällä olla myönteisiä vaikutuksia haavoittuvassa asemassa olevien ja siksi hyväksikäytölle alttiiden henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Hyväksikäytön uhriksi joutumisen riski pienenisi ja perustuslaissa turvattu oikeus hankkia toimeentulo valitsemallaan työllä toteutuisi nykyistä paremmin. 

Esitettävillä muutoksilla olisi myönteisiä vaikutuksia erityisesti ulkomaalaisten työntekijöiden perusoikeuksien toteutumiseen, koska työperäisen hyväksikäytön uhrit ovat Suomessa olleet pääasiassa ulkomaalaisia. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän kriminalisoiva säännös säädettiin aikoinaan tarkoituksena estää ulkomaalaisiin kohdistuvaa syrjintää työmarkkinoilla, mutta oikeuskäytännön perusteella juuri syrjintäelementin toteennäyttäminen on osoittautunut ongelmalliseksi esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa yrityksen kaikki työntekijät ovat ulkomaalaisia ja kiskontaa kohdistetaan jokaiseen (ks. Hautala 2020; HE 303/2022 vp). Jatkossa työperäinen hyväksikäyttö olisi selvemmin rangaistavaa myös silloin, kun syrjintäelementtiä ei voida näyttää toteen. Toisaalta muutoksen myötä myös muihin kuin ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuva kiskonta olisi selvemmin rangaistavaa. 

Uusien kriminalisointien säätämisen lisäksi esitetään kiskonnantapaista työsyrjintää koskevan säännöksen kumoamista. Valmistelun aikana on arvioitu, voiko kiskonnantapaisena työsyrjintänä olla rangaistava jokin sellainen teko, joka ei täyttäisi kiskontaa työelämässä koskevaa tunnusmerkistöä. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistöä ei ole rajattu epäsuhteessa olevan vastikkeen edustamiseen tai alipalkkaukseen, vaan se koskee laajemmin huomattavan epäedulliseen asemaan asettamista. Oikeuskäytännöstä ja tutkimuskirjallisuudesta saatavien tietojen perusteella kiskonnantapainen työsyrjintä liittyy kuitenkin lähes aina alipalkan maksamiseen. Lisäksi on huomioitava, että työsyrjinnän tavallinen tekomuoto edelleen säilytettäisiin rikoslaissa. Muutoksilla ei siksi odoteta olevan kielteisiä vaikutuksia yhdenvertaisuuteen. 

Ehdotettavien kriminalisointisäännösten ei voida juurikaan katsoa rajoittavan perusoikeuksia. Rajoitukset sopimusvapauteen ja elinkeinovapauteen ovat marginaalisia, koska kiskonnan ei voida katsoa kuuluvan niiden piiriin. Sinänsä on mahdollista, että rikosprosessiin päätyisi tapauksia, joissa on epäselvää, onko sopimusehto tavallisen sopimusvapauden piirissä vai voidaanko se katsoa kohtuuttomaksi tai jopa rangaistavaksi menettelyksi. Kyseessä on kuitenkin ennemmin todisteluun ja näytönarviointiin kuin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvä kysymys. 

Vaikutukset rikosten uhrien oikeuksiin 

Esitettävillä muutoksilla voi olla välillisiä kielteisiä vaikutuksia työperäisen hyväksikäytön uhriksi joutuvien ihmisten oikeuksien toteutumiseen, jos muutokset vaikuttavat ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa kaventavasti. Ihmiskaupan uhrien asema voi olla sekä rikosprosessissa että sen ulkopuolisissa palveluissa jossain määrin erilainen kuin lievemmän työperäisen hyväksikäytön uhrien. Esitetyillä muutoksilla ei tarkoiteta muuttaa tai rajoittaa ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa.  

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvun 1 a §:ssä määrätään, millä edellytyksillä tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeusavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Säännöksen mukaan oikeusavustaja voidaan määrätä esimerkiksi henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna. Tällöin avustajan palkkio maksetaan valtion varoista. Säännöksen nojalla oikeusavustaja on voitu määrätä ihmiskauppaa koskevassa asiassa. Sen sijaan muiden työperäistä hyväksikäyttöä koskevien säännösten osalta avustajan määrääminen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Korkein oikeus on todennut, että säännöksen nojalla asianomistajalle ei ole tullut määrätä oikeusavustajaa kiskonnantapaista työsyrjintää koskevassa asiassa, koska se ei ole vapauteen kohdistuva rikos (KKO 2024:66). 

Käytännössä työperäisen hyväksikäytön tilanteet kuitenkin vaihtelevat ja esimerkiksi kiskonnantapainen työsyrjintä voi kattaa hyvin monipuolisen joukon erilaisia tekoja, jotka voivat vakavuudeltaan muistuttaa ihmiskauppaa. Myös kiskonnantapaisen työsyrjinnän asianomistajalle on KKO:n ratkaisun jälkeenkin voitu määrätä lain nojalla oikeusavustaja. Ratkaisusta onkin luettavissa, että tapauskohtainen harkinta on aiheellista silloin, kun käsillä on ihmiskauppaa lievempi työperäisen hyväksikäytön tilanne. Työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvään törkeään kiskontaan on ollut säännönmukaista määrätä avustaja lain nojalla, koska tapaukset lähenevät vakavuudeltaan ihmiskauppaa. 

Esitettäessä uusia rangaistussäännöksiä koskemaan ihmiskauppaa lievempää työperäistä hyväksikäyttöä on huomioitava riski siitä, että joissakin tapauksissa hyväksikäytön uhrille ei voitaisi määrätä oikeusavustajaa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla. Ehdotettavat säännökset kiskonnasta työelämässä ja törkeästä kiskonnasta työelämässä kattavat kuitenkin vakavuudeltaan eriasteisia tekoja, eikä käytännön elämässä ole aina selvää, mistä rikoksesta on kysymys. Käsillä olevalla esityksellä ei muuteta oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia eikä tarkoiteta muuttaa sen vakiintuneita soveltamisperusteita ja -käytäntöä. Tapauskohtaisella harkinnalla olisi siis jatkossakin merkitystä avustajan määräämisen tarpeen arvioimisessa silloin, kun kyseessä on ihmiskauppaa lievemmän työperäisen hyväksikäytön nimike. 

Ihmiskaupan uhreilla on myös eräitä muita oikeuksia, jotka eivät välttämättä koske lievempien työperäisten hyväksikäyttörikosten asianomistajia. Esimerkiksi ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä tarjoaa palveluita lähtökohtaisesti ihmiskaupan uhreille, mutta käytännössä auttamisjärjestelmä ottaa asiakkaaksi usein myös ihmiskaupan lähirikosten uhreja, jos heidän olosuhteissaan nähdään viitteitä ihmiskauppaan. Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 35 §:n 1 momentin mukaan auttamisjärjestelmään esitetty henkilö otetaan auttamisjärjestelmään ja tunnistetaan ihmiskaupan uhriksi, jos olosuhteiden perusteella arvioidaan, että kyseessä voi olla ihmiskaupan uhri ja hän on auttamistoimien tarpeessa. Tapauskohtaisella harkinnalla asianomistajan kokonaistilanteesta on siis merkitystä myös auttamisjärjestelmän palvelujen piiriin pääsemisen kannalta. Auttamisjärjestelmään ottaminen osoittaa, että ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen erikoistuneen viranomaisen näkemyksen mukaan kyse voi olla ihmiskaupan uhrista (HE 220/2022 vp, s. 27). 

Se, tutkitaanko rikoskokonaisuutta ihmiskauppana vai jollain muulla nimikkeellä, voi vaikuttaa ulkomaalaisen asianomistajan oleskeluoikeuteen Suomessa. Ihmiskaupan asianomistajalle voidaan tietyin edellytyksin myöntää ulkomaalaislain (301/2004) 52 a §:n nojalla tilapäinen oleskelulupa ihmiskaupan uhriksi joutumisen perusteella. Lisäksi ihmiskaupan uhrille, joka on Suomessa ilman lainmukaista oleskeluoikeutta, voidaan antaa ulkomaalaislain 52 b §:n nojalla harkinta-aika. Harkinta-aikana uhri voi laillisesti oleskella Suomessa 1–6 kuukautta, eikä häntä voida tuona aikana poistaa maasta vastoin hänen tahtoaan. 

Jos ihmiskaupan soveltamisala rajautuisi uusien säännösten myötä epätarkoituksenmukaisella tavalla, tällä voisi olla vaikutusta ihmiskaupan uhrien oleskeluoikeuden toteutumiseen. Toisaalta ulkomaalaislain 52 d §:ssä säädetään tilapäisen oleskeluluvan myöntämisestä tietyin edellytyksin myös muun työperäisen hyväksikäytön uhreille. Kyseinen oleskelulupatyyppi tulee kuitenkin kysymykseen vain sellaisten uhrien kohdalla, jotka ovat työskennelleet oleskelleessaan maassa laittomasti. Käytännössä useimmat työvoiman hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhriksi joutuneet ovat oleskelleet Suomessa laillisesti. 

Vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 6 §:n nojalla rikoksen asianomistajalla voi olla oikeus kärsimyskorvaukseen tietyistä rikostyypeistä. Näitä ovat rikokset, joilla on loukattu vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää, syrjintärikokset, henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaavat rikokset ja ihmisarvoa loukkaavat rikokset. Oikeus kärsimyskorvaukseen voi siten syntyä esimerkiksi ihmiskaupan tai työsyrjintärikosten uhrille. Sen sijaan taloudelliset rikokset eivät lähtökohtaisesti perusta oikeutta kärsimyskorvaukseen. Vahingonkorvausvelvollisuus voi kuitenkin syntyä, vaikka säännöksessä mainittuun oikeushyvään kohdistuvaa rikosta ei lueta vastaajan syyksi erillisenä rikoksena, vaan sen katsotaan sisältyvän muuhun rikokseen. Esimerkiksi petosrikokseen saattaa sisältyä pakottaminen, jolloin uhrille syntyy oikeus korvaukseen vapauteen kohdistuvan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä (HE 167/2003 vp, s. 54). Myös esimerkiksi työperäinen törkeä kiskonta voi perustaa oikeuden kärsimyskorvaukseen (esim. Helsingin HO 30.11.2016, R 15/2558). Näin ollen oikeus korvaukseen kärsimyksestä voisi syntyä olemassa olevien oikeusoppien nojalla myös tapauksissa, joissa on kyse kiskonnasta työelämässä tai törkeästä kiskonnasta työelämässä. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esityksen valmistelussa on harkittu kiskonnan työelämäliitynnän lisäämistä uudeksi törkeän kiskonnan ankaroittamisperusteeksi. Tätä toteuttamisvaihtoehtoa puoltaisi se, että yleiskriminalisoinniksi tarkoitettu säännös kiskonnasta soveltuu jo lähtökohtaisesti tässä esityksessä kriminalisoiduksi ehdotettavaan menettelyyn (ks. myös HE 151/2003 vp, s. 11). Työelämäliitynnän lisääminen törkeän tekomuodon ankaroittamisperusteiden joukkoon ohjaisi arvioimaan työperäistä hyväksikäyttöä lähtökohtaisesti törkeänä kiskontana näin helpottaen törkeän tekomuodon soveltamista ja ankaroittaen rangaistuskäytäntöä. Vaikkei esimerkiksi törkeän kiskonnan kokonaistörkeysarvostelu täyttyisikään, ankaroittamisperuste asettaisi työelämäliitynnän nimenomaiseksi rangaistuksen määräämistä ankaroittavaksi kiintopisteeksi myös perusmuotoisen kiskonnan arvioinnissa. 

Tällainen vaihtoehto ei kuitenkaan vaikuttaisi perusmuotoisen kiskonnan soveltamisedellytyksiin, jolloin rangaistusvastuun ulkopuolelle voisi jäädä kokonaan sellaisia tekoja, joihin tällä esityksellä pyritään puuttumaan. Yleiskriminalisoinniksi tarkoitetun säännöksen osatekijöiden nyansoiminen soveltumaan vain tietynlaisiin sopimussuhteisiin olisi lisäksi ongelmallista kiskontapykälien sisäisen johdonmukaisuuden kannalta. Perinteiset ankaroittamisperusteet soveltuvat tätä vastoin yleisesti ja lähtökohtaisesti kaikissa tilanteissa, ja ratkaisevia ovat esimerkiksi teon seuraukset ja tekotapa, kuten erityinen suunnitelmallisuus sekä huomattavan tai erityisen tuntuvan vahingon aiheuttaminen. 

Esityksen valmistelussa on myös harkittu toteuttamisvaihtoehtona perusmuotoisen kiskontapykälän muuttamista siten, että uhrin tietämättömyyden hyväksikäyttäminen lisättäisiin soveltamisedellytysten joukkoon. Vaihtoehtoa puoltaa muun muassa rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatettu periaate, jonka mukaan samankaltaisia tekoja koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä olisi pyrittävä välttämään. Erityistapauksia koskeva kriminalisointi on tämän näkökohdan mukaisesti usein tarpeeton, jos rikoslain soveltamisalaltaan yleisempi säännös sellaisenaan tai täydennettynä soveltuu tekoon, jonka erilliskriminalisointia harkitaan. 

On syytä kuitenkin huomioida, että lisättäessä tietämättömyys ajattelemattomuuden ja ymmärtämättömyyden rinnalle kiskonnan tunnusmerkistö kattaisi jo kolme lähikäsitettä. Edellä todetusti käytännön lainsoveltamisessa tietämättömyyden on yleisesti katsottu kuuluvan ymmärtämättömyyden piiriin ainakin siten, ettei kyseinen erottelu ole tiettävästi johtanut useinkaan syytteen hylkäämiseen. On toisaalta samalla syytä korostaa, että nimenomaisesti työperäistä hyväksikäyttöä silmällä pitäen säädetty kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistö kattaa tietämättömyyden, ja sen hyväksikäyttämistä on pidetty erittäin tyypillisenä tekotapana nimenomaan työelämän kontekstissa. Täten rikoslainsäädännön muuttamisen yhteydessä on syytä varmistaa ja selventää, että uhrin tietämättömyyteen perustuva hyväksikäyttö voi nimenomaisesti olla työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden perusteena. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän jo nykyisin kattamaa suojaa ei ole tarkoituksenmukaista tältä osin kaventaa. Tietämättömyyden hyväksikäyttämisen kirjaaminen lain tasolle asettaisi sen nimenomaiseksi rangaistavuuden perustavaksi seikaksi, mikä edistäisi samalla myös laillisuusperiaatteen vaatimusten täyttymistä. 

Yleiskriminalisointina kiskonta soveltuu kuitenkin lähtökohtaisesti kaikkiin oikeustoimiin. Se soveltuu toisin sanoen myös työelämän ulkopuolisiin sopimuksiin ja oikeustoimiin. Tällaisen soveltamisalaltaan rajoittamattoman yleiskriminalisoinnin soveltamisedellytysten laajentaminen voisi laajentaa rangaistavan menettelyn alaa myös muihin kuin tässä esityksessä tarkoitettuihin tilanteisiin. Kriminalisointiperiaatteista seuraa, että rikosoikeutta voidaan käyttää ja uusia kriminalisointeja säätää sekä laajentaa vain sen ollessa välttämätöntä (välttämättömyyden vaatimus ja ultima ratio -periaate). Tällaisella laajentamisella voisi olla myös ennakoimattomia seurauksia, joita ei tällä esityksellä tavoitella. Kiskontasäännöksellä on tarkoitettu puuttua vain karkeisiin väärinkäytöksiin vaihdantatilanteissa, sillä muutoin taloudellinen vaihdanta rajoittuisi liikaa (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 46; HE 66/1988 vp, s. 131). Kyseinen vaihtoehto ei myöskään toteuttaisi hallitusohjelman kirjausta, joka edellyttää uusien kriminalisointien säätämistä. 

Esityksen valmistelussa on myös harkittu erillisen alipalkkauskriminalisoinnin säätämistä. Mallina voisi toimia esimerkiksi Norjassa omaksuttu palkkavarkaussäännös, jota esitellään jäljempänä osiossa 5.2. Etuna vaihtoehdossa voisi olla muun muassa se, ettei rangaistavuus edellyttäisi esimerkiksi työntekijän ymmärtämättömyyden hyväksikäyttämistä, vaan palkan maksamatta jättäminen sellaisenaan olisi rangaistavaa. 

Vaihtoehtoon liittyisi kuitenkin tiettyjä haasteita rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Rangaistavan menettelyn sisällön tulisi lähtökohtaisesti ilmetä laintasoisesta säännöksestä. Palkkojen määräytyminen perustuu kuitenkin Suomessa keskeisesti työehtosopimusjärjestelmään. Säännökseen ehdotettavat hyväksikäyttötavat tekevät menettelystä lisäksi selkeämmin rikosoikeudellisesti moitittavaa erottamalla hyväksikäytön esimerkiksi palkkaan ja muihin työehtoihin liittyvistä erimielisyyksistä sekä tulkintaeroista. Kyseinen vaihtoehto ei myöskään täyttäisi esityksen tavoitetta sen taustalla olevan hallitusohjelman kirjauksen toteuttamisesta. 

Valmistelussa on harkittu myös vaihtoehtoja, jotka kattaisivat muussakin kuin työsuhteessa (ml. julkisoikeudelliset palvelussuhteet) tehdyn ansiotyön, kuten yrittäjänä (itsenäisenä ammatinharjoittajana) tehdyn työn. Tällaisen lähestymistavan etuna olisi esimerkiksi se, että työsuhteista työtä läheisesti muistuttavat työnsuorittamisen muodot olisivat ehdotettavassa sääntelyssä mukana. Erottelu työsuhteisen työn ja yrittäjätyön välillä ei ole kaikissa tilanteissa käytännössä vaivatonta. 

Elinkeinotoiminta kattaa kuitenkin huomattavan erilaisia tilanteita ja toimintamalleja, joiden kaikkien sisällyttäminen ankaroitetun moitteen alaan ei ole perusteltua ja tarkoituksenmukaisesti toteutettavissa (esim. HE 244/2022 vp, s. 149, 155). Elinkeinon- tai ammatinharjoittaminen voi perustua esimerkiksi vaihdantaan, jota suojataan jo nykyisin muun muassa kiskonta- ja petoskriminalisoinnein. Työlainsäädännön alaan kuuluviin oikeussuhteisiin liittyy sen sijaan sellaisia erityispiirteitä kuin työnantajan direktio-oikeus ja työntekijän tässä mielessä alisteinen sekä epäitsenäinen asema, jotka puoltavat yleisesti ankarampaa suhtautumista väärinkäytöksiin kuin yleisissä sopimussuhteissa ja yleiskriminalisoinneissa (HE 94/1993 vp, s. 170). Työoikeudellisesta työntekijän suojelun periaatteesta ja siihen liittyvästä pakottavasta lainsäädännöstä johtuu, että työelämän kontekstissa sopimusvapauden ala on tavallista rajatumpi. 

Perustuslain 18 §:n 1 momentti sisältää lisäksi erityisen työelämään liittyvän velvollisuuden, jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Työlainsäädäntöön liittyvien oikeuksien ja työnantajavelvoitteiden rikkomiseen liittyy toisin sanoen sellaista erityistä moitittavuutta, jolla voidaan perustella rikosoikeudellista erityislainsäädäntöä. Koska tämän ulkopuolelle jäävään yrittäjätyöhön kohdistuva hyväksikäyttö voisi yhä olla rangaistavaa esimerkiksi rikoslain 36 luvun petos- ja kiskontarikoksina, eikä kyse olisi näin rankaisematta jäävästä menettelystä, tukeutuminen rikoslain 47 luvun vakiintuneeseen työrikosten soveltamisalaan (mm. 8 §) on perusteltua. Lisäksi on huomioitava, että sopimussuhteen nimittäminen toimeksiannoksi tai työnteon määritteleminen yrittäjätyöksi ei ole tunnusmerkistön soveltamisen kannalta ratkaisevaa, jos työsuhteen tunnusmerkit tosiasiallisesti täyttyvät. 

Vaihtoehtona on harkittu myös tekijätunnusmerkiltään avointa ja yleistä rikossäännöstä erotuksena tekijäpiiriltään rajatusta erikoisrikoksesta, jossa tekijänä voi olla ainoastaan työnantaja tai tämän edustaja. Koska valmistelussa on edellä todetusti päädytty hyödyntämään palvelussuhteen käsitettä, tunnusmerkistö rajaa jo itsessään potentiaalisia vastuusubjekteja siten, että käytännössä tekijänä tulee kysymykseen lähinnä työnantaja tai tämän edustaja. Kun huomioidaan rikoslain 47 luvun vakiintunut systematiikka muun muassa määritelmien (8 §) sekä vastuun jakautumisen osalta (7 §), niiden vakiintuneista lähtökohdista ei ole edellä todetun vuoksi tässä yhteydessä syytä poiketa. 

Toteuttamisvaihtoehtona voisi olla myös se, että kiskontapykälään lisätään uusi työperäistä kiskontaa koskeva momentti. Etuna tässä vaihtoehdossa olisi se, että eri momentteihin sijoitettujen kiskontatilanteiden lähtökohtaisesti eriasteinen moitittavuus sekä erilaiset soveltamisedellytykset heijastuisivat sekä sovellettavan säännöksen valintaan että rangaistuksen mittaamiseen (vrt. HE 66/1988 vp, s. 40). Työperäisen kiskonnan yleiskiskontaan nähden erityinen moitittavuus ja osin eriävät soveltamisedellytykset voitaisiin näin ottaa huomioon ainakin jossain määrin. 

Edellä mainittuun ratkaisuun liittyisi kuitenkin rikosoikeussystemaattisia ongelmia. Työperäisen hyväksikäytön yhteydessä kiskontakriminalisoinnin teoreettisena ongelmana on pidetty sen suojaamaa oikeushyvää eli varallisuutta. Kiskontasäännöksen tarkoituksena on suojata uhria taloudelliselta hyväksikäytöltä eikä varsinaisesti työperäiseltä hyväksikäytöltä esimerkiksi kohtuuttomien työehtojen vuoksi (Luoto ym. 2024, s. 417). Tyypillisesti rikoslain 47 lukuun kuuluvien suojankohteiden sisällyttäminen varallisuutta suojaavan rikoslain 36 luvun mukaisen yleiskiskontasäännöksen alaisuuteen ei olisi täysin yhteensopiva rikoslain sisäisen johdonmukaisuuden kanssa, minkä lisäksi tällainen ratkaisu ei riittävästi toteuttaisi hallitusohjelmakirjausta. 

Vaihtoehtona on harkittu myös nykyisen kiskonnantapaisen työsyrjinnän säännöksen muuttamista muun ohella siten, että ongelmalliseksi todettu työsyrjinnän vaatimus poistettaisiin tunnusmerkistöstä. Systematiikaltaan ja rakenteeltaan pykälä rakentuu kuitenkin niin keskeisesti työsyrjinnän varaan, että mainittua ratkaisua ei voida pitää lakiteknisesti ja systemaattisesti perusteltuna. Tällaiseen sääntelyyn ei tulisi ryhtyä, jos on muita säädösteknisesti yksinkertaisempia ja rikoslain systematiikkaan paremmin sopivia vaihtoehtoja. 

Yhtenä vaihtoehtona on arvioitu lisäksi sitä, että kiskonta työelämässä säädettäisiin rangaistavaksi ainoastaan perusmuotoisena, eikä sille säädettäisi lisäksi törkeää tekomuotoa. Tällainen ratkaisu tekisi selkeämmin eroa ihmiskaupparikoksen ja sitä lievemmän työperäisen hyväksikäytön välille, koska törkeä kiskonta työelämässä sisältää tunnusmerkkejä, jotka ovat jo osin päällekkäisiä ihmiskaupan tunnusmerkistön kanssa. Ratkaisu ei kuitenkaan olisi hallitusohjelmakirjauksen mukainen. Lisäksi sääntelykokonaisuus pysyisi edelleen hajanaisena, koska rikoslain 36 luvun säännös törkeästä kiskonnasta voisi yhä tulla sovellettavaksi työperäiseen hyväksikäyttöön. Rikoslain systematiikan kannalta on selkeämpää, että ihmiskauppaa lievempää työperäistä hyväksikäyttöä koskevat rikosnimikkeet ovat samassa rikoslain luvussa. 

Esityksen jatkovalmistelussa on lausuntopalautteen myötä arvioitu myös sitä, tulisiko törkeää tekomuotoa koskeva säännös kirjoittaa siten, etteivät käytetyt kvalifiointiperusteet lähestyisi ihmiskauppapykälässä yksilöityjä ihmiskaupassa käytettäviä keinoja. Muutamissa lausunnoissa tämän katsottiin koskevan erityisesti 3 kohtaa, jonka mukaan kvalifiointiperusteena on se, jos rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa. 

Etuna vaihtoehdossa olisi se, että se korostaisi selkeämmin rajanvetoa ihmiskaupan ja työelämässä tapahtuvan kiskonnan välillä. Ratkaisu olisi kuitenkin ongelmallinen rikoslain sisäisen johdonmukaisuuden kannalta, kun kyseisenkaltaista muotoilua käytetään säännöksissä törkeästä kiskonnasta, törkeästä petoksesta ja törkeästä kiristyksestä. Olisi siten mahdollista, että törkeä kiskontaa voitaisiin soveltaa, vaikka törkeä kiskonta työelämässä ei täyttyisi. Mahdolliset ongelmat ihmiskaupan ja muiden rikossäännösten välillä eivät siis ratkeaisi, minkä lisäksi törkeä kiskonta työelämässä olisi epäjohdonmukaisessa suhteessa törkeään kiskontaan, petokseen ja kiristykseen nähden. 

Ihmiskauppa eroaa ehdotettavista rikossäännöksistä lisäksi jo perustunnusmerkistöltään. Teossa käytettyjen keinojen lisäksi ihmiskaupan täyttyminen edellyttää tiettyjä tekotapoja (esim. toisen ottaminen määräysvaltaan) ja teon tarkoitusta (kuten pakkotyöhön saattaminen). Esimerkiksi edellytys tarkoituksesta saattaa toinen pakkotyöhön erottaa ihmiskaupan kiskonnasta jo itsessään keskeisellä tavalla. Kvalifiointiperusteelle on siten oma itsenäinen soveltamisalansa myös törkeässä kiskonnassa työelämässä. Kvalifiointiperusteelle on toisin sanoen paikkansa teon moitittavuutta korostavana ja törkeän tekomuodon soveltamisen mahdollistavana tekijänä tapauksissa, joissa ihmiskaupan tunnusmerkistö ei täyty. Ihmiskauppaan itseensä mahdollisesti liittyviä tunnistamis- ja tutkintaongelmia ei voida ratkaista toiseen rikossäännökseen tehtävin muutoksin. Ehdotettua vaihtoehtoa voidaan siten pitää perusteltuna. 

Esityksen valmistelussa on lisäksi harkittu oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan ulottamista rikoslain 36 luvussa tarkoitettuihin petos- ja kiskontarikoksiin. Kyseistä vaihtoehtoa vastaan puhuu kuitenkin muun muassa se, että yleiskriminalisointeina ne kattavat huomattavan erilaisia tekoja, joiden kaikkien osalta oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei voida pitää perusteltuna. Oikeushenkilön rangaistusvastuu olisi toisaalta mahdollista liittää vain tietyntyyppisiin kiskontatapauksiin, kuten kiskontatapauksiin työelämässä. Koska uutta erillistä rikossäännöstä nimeltään kiskonta työelämässä ehdotetaan hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti kuitenkin säädettäväksi, on perusteltua rajata yhteisösakon käyttöala tässä yhteydessä siihen. Rangaistavuuden alan laajentaminen on mahdollista edellä todettuun tapaan vain sen ollessa välttämätöntä (välttämättömyyden vaatimus ja ultima ratio -periaate). Mainittua vaihtoehtoa ei tässä yhteydessä voida pitää perusteltuna keinona puuttua tässä esityksessä tarkastelun kohteena olevaan työperäiseen hyväksikäyttöön. 

Valmistelun aikana on arvioitu myös rikoslain muutoksia lievempiä keinoja työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumisen tehostamiseksi. Tällaisia keinoja voisivat olla esimerkiksi viranomaisten toimintaedellytysten parantaminen, ihmiskaupan ja muun työperäisen hyväksikäytön tunnistamisen helpottaminen ja ennaltaehkäisevät toimet, jotka kohdistuvat henkilöihin, joilla on kohonnut riski joutua työperäisen hyväksikäytön uhriksi. Työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumisen haasteet eivät palaudu yksiselitteisesti lainsäädäntöön vaan sen käytännössä tehokkaaseen toimeenpanoon. Työperäisen hyväksikäytön ilmitulon ja tapausten tehokkaan selvittämisen kannalta työsuojeluviranomaisen ja esitutkintaviranomaisten resurssien selvä lisääminen voisi tehostaa puuttumista työperäiseen hyväksikäyttöön. Nämä keinot ovat tärkeitä, mutteivat sellaisenaan toteuta hallitusohjelmakirjausta. 

Edellä todettu huomioon ottaen esityksessä ehdotettua vaihtoehtoa voidaan pitää parhaana tapana toteuttaa työperäistä hyväksikäyttöä koskeva hallitusohjelmakirjaus. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Ruotsi 

Ruotsin rikoslain (brottsbalk) 4 luvun 1 b § sisältää eurooppalaisittain melko ainutlaatuisen säännöksen henkilön hyväksikäytön kriminalisoinnista. Säännöksen mukaan se, joka pakottamalla, erehdyttämällä taikka hyödyntämällä toisen riippuvuussuhdetta, haavoittuvuutta tai vaikeaa tilannetta hyväksikäyttää pakkotyötä tekevää tai kerjäävää taikka sellaista henkilöä, jonka työehdot ovat ilmeisen kohtuuttomat, tuomitaan henkilön hyväksikäytöstä vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Törkeästä tekomuodosta voidaan tuomita vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Hyväksikäyttösäännöksen soveltaminen on ollut Ruotsissa vähäistä samoin kuin ihmiskauppasäännöksen soveltaminen työperäisen hyväksikäytön yhteydessä. Uudenkin säännöksen avulla työnantajia on ollut vaikea saattaa vastuuseen hyväksikäytöstä, minkä on kirjallisuudessa arveltu johtuvan osittain siitä, että ”ilmeisen kohtuuttomien” työehtojen tunnusmerkki on epäselvä (Luoto ym. 2024, s. 419–420). 

Rikoslaissa säädetään myös kiskonnasta (BrB 9:5) ja petoksesta (BrB 9:1). Kiskontaa koskevaa säännöstä voisi lähtökohtaisesti soveltaa alipalkkaukseen, mutta työperäisen hyväksikäytön kontekstissa kiskonnan ongelmana on pidetty sen tunnusmerkistön soveltumattomuutta tapauksiin, joissa työsuhdetta ei ole olemassa tai sen olemassaoloa ei kyetä näyttämään toteen (Luoto ym. 2024, s. 417). 

Norja 

Norjassa tuli vuonna 2022 voimaan palkkavarkauden (lønnstyveri) kriminalisoiva säännös. Rikoslain (Lov om Straff) 395 §:n mukaan palkkavarkautena on rangaistavaa palkan, lomarahan tai muun työntekijälle lain tai sopimuksen nojalla kuuluvan korvauksen maksamatta jättäminen, mikäli teon tarkoituksena on ollut saada perusteetonta taloudellista hyötyä. Keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi muodostuu siten teon tekeminen taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Työsopimuksen tulee lisäksi olla Norjassa kirjallinen. Palkkavarkaudesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoksen törkeästä tekomuodosta voidaan rikoslain 396 §:n mukaan tuomita sakkoa tai enintään kuusi vuotta vankeutta. Törkeän tekomuodon kvalifiointiperusteita ovat huomattavan hyödyn tavoitteleminen, rikoksen tekeminen järjestelmällisesti tai osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai erityisen suuren vahingon aiheuttaminen yksityiselle tai yleiselle edulle. 

Säännösten soveltamisesta ei ole vielä kertynyt juurikaan oikeuskäytäntöä. Norjan yleisradioyhtiö NRK julkaisi vuonna 2023 selvityksen, jonka mukaan suurin osa palkkavarkaudesta tehdyistä rikosilmoituksista ei päädy rikosprosessiin. https://www.nrk.no/dokumentar/xl/norges-nye-lov-mot-lonnstyveri_-90-prosent-av-ferdige-politisaker-er-henlagt-1.16654353 

Norjan rikoslaista on vuonna 2015 poistettu kiskonnan kriminalisoiva säännös. Laissa hintatoimenpiteistä (Lov om pristiltak) kielletään kuitenkin kohtuuttomien hintojen veloittaminen, vaatiminen sekä sopiminen, eikä lain perusteella saa myöskään vaatia, sopia tai ylläpitää sopimusehtoja, jotka ovat kohtuuttomia toista osapuolta kohtaan tai jotka ovat selvästi ristiriidassa yleisen edun kanssa. Säännöksessä hinnalla tarkoitetaan myös palkkaa. Kiellon tahallisesta tai tuottamuksellisesta rikkomisesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta. Säännös soveltuu siten myös esimerkiksi alipalkkaukseen. 

Tanska 

Tanskan rikoslain (straffeloven) 28 luvun 282 §:ssä säädetään kiskonnasta (åger), joka on ollut keskeinen säännös alipalkkaukseen puuttumisessa. Kiskonnasta on rikoslain mukaan mahdollista tuomita sakkoa tai enintään vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta. Kriminalisoinnin teoreettisena ongelmana on puolestaan pidetty sen suojaamaa oikeushyvää eli varallisuutta: kiskonnan tarkoituksena on suojata uhria taloudelliselta hyväksikäytöltä eikä varsinaisesti työperäiseltä hyväksikäytöltä kohtuuttomien työehtojen vuoksi (Luoto ym. 2024, s. 417.) 

Vakavimmissa alipalkkaustapauksissa on sovellettu ihmiskaupan kriminalisoivaa säännöstä (26 luvun 262 a §). Tanskassa päädyttiin kuitenkin vuonna 2022 lisäämään rikoslakiin uusi henkilön hyväksikäytön kriminalisoiva säännös (26 luvun 262 b §). Säännöksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos uhria on hyväksikäytetty asettamalla tälle ilmeisen kohtuuttomat työehdot. Tältä osin säännös muistuttaa Ruotsin vastaavaa kriminalisointia. Tunnusmerkistö täyttyy lähtökohtaisesti, jos maksettu palkka on 50 prosenttia tai vähemmän alan työehtosopimuksen mukaisesta palkasta. Säännös soveltuu myös tapauksiin, joissa maksettu palkka on ollut tätä suurempaa, jos palkkaa on selvästi pidettävä liian alhaisena tai jos palkka yhdistettynä muihin työehtoihin muodostaa ilmeisen kohtuuttoman kokonaisuuden (Luoto ym. 2024, s. 418–419.) Henkilön hyväksikäytöstä voidaan tuomita vankeutta enintään kuusi vuotta. 

Iso-Britannia 

Isossa-Britanniassa työperäisen hyväksikäytön sääntelyä on lähestytty modernin orjuuden käsitteen kautta. Vuonna 2015 tuli voimaan modernin orjuuden vastainen laki (Modern Slavery Act), joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan mukaista orjuutta ja pakkotyötä sekä ihmiskauppaa. Kriminalisointien lisäksi laki sisältää säännöksiä, jotka velvoittavat yrityksiä ihmiskaupan vastaisiin toimiin. 

Lain toimeenpanoa arvioitiin syksyllä 2024 julkaistussa raportissa, jonka mukaan Iso-Britannia on jäänyt työperäisen hyväksikäytön torjunnassa muista maista jälkeen (The Modern Slavery Act 2015: becoming world-leading again). Työperäisen hyväksikäytön tapauksista vain pieni osa johtaa syytteeseen ja etenee tuomioistuinkäsittelyyn (ks. Pekkarinen, Anna-Greta – Jokinen, Anniina – Rantala, Annareetta – Ollus, Natalia – Näsi, Roosa (HEUNI) 2021, Selvitys ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnan menettelystä eri maissa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:55, s. 58–75). 

Saksa 

Saksassa työperäiseen hyväksikäyttöön voidaan soveltaa rikoslain (Strafgesetzbuch) säännöksiä ihmiskaupasta, kiskonnasta ja petoksesta. Kiskonnan kriminalisoivaa rikoslain 291 §:ää voidaan soveltaa, jos esimerkiksi alipalkkaukseen ei liity pakkotyötä tai erehdyttämistä. Kiskonnan tavallisesta tekomuodosta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta. Jos kiskonta on erityisen vakavaa, siitä voidaan tuomita vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kymmenen vuotta. Saksassa ei ole työperäistä hyväksikäyttöä koskevia erilliskriminalisointeja. 

Oikeuskäytännössä kiskontasäännöksen soveltaminen työperäisen hyväksikäytön yhteydessä on ollut melko harvinaista, ja suurin osa annetuista kiskontatuomioista käsittelee vuokran kiskontaa. Saksan korkein oikeus (Bundesgerichtshof) on kuitenkin soveltanut kiskontasäännöstä alipalkkaukseen, ja oikeuskirjallisuuden perusteella säännös soveltuisi laajasti työsopimussuhteissa tapahtuvaan alipalkkaukseen (Luoto ym. 2024, s. 416–417). 

Viro 

Virossa on tunnistettu työperäistä hyväksikäyttöä selvästi vähemmän kuin vertailun muissa maissa, minkä lisäksi Virossa ei ole kriminalisoitu ihmiskauppaa lievempiä hyväksikäytön muotoja. Työsuojeluviranomaisen hallinnonalalla toimii työriitakomitea (Töövaidluskomisjon), joka käsittelee työntekijöiden ja työnantajien välisiä, ennen kaikkea palkkaukseen liittyviä kiistoja. Työriitakomitean käsittely on nopea ja osapuolille ilmainen väylä palkkariitojen ratkaisemiseksi. Komitean ratkaisut ovat oikeudellisesti sitovia, ja ratkaisun määräämiä palkkasaatavia voidaan periä ulosoton kautta. Myös ulkomaalaisten työntekijöiden palkkariitoja voidaan käsitellä komiteassa, ja käsittelyä on käytetty menestyksekkäästi myös tilanteissa, joissa ulkomaalaista työntekijää on hyväksikäytetty (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:55). 

Yhteenveto 

Keskeisissä vertailumaissa esiintyy sekä kiskonnan kaltaisia yleiskriminalisointeja että erityiskriminalisointeja työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumiseksi. Viime vuosien aikana vertailumaissa on ollut melko yleistä säätää uusia kriminalisointeja sellaisia työperäisiä hyväksikäyttötapauksia ajatellen, jotka eivät täytä ihmiskaupan tunnusmerkistöä. Erityiskriminalisointien soveltamiseen liittyy kuitenkin käytännön haasteita. 

6.1  Yleisesti lausunnoista

Työryhmämietinnöstä (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35) pyydettiin lausuntoa 52 taholta. Lausuntoja saatiin 31 taholta. 

Enemmistö lausunnonantajista kannatti ehdotettuja rikossäännöksiä kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä sekä katsoi esityksen selkeyttävän yleisesti työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvää sääntelyä. Enemmistö lausujista piti uudistusta perusteltuna ja tarpeellisena.  

Enemmistö lausujista kannatti syrjintäperuste-edellytyksen pois jättämistä ehdotetuista tunnusmerkistöistä ja piti tätä tärkeänä muutoksena nykytilaan. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuun ja liiketoimintakiellon rikoslistan ulottamista uusiin säännöksiin pidettiin perusteltuna. Myös pakkokeinolain muutosehdotuksia pidettiin yleisesti perusteltuina.  

Osa lausunnonantajista suhtautui toisaalta varauksella kiskontaa työelämässä ja törkeää kiskontaa työelämässä koskeviin ehdotuksiin ja niiden mahdollisuuksiin vastata kaikkiin niille asetettuihin tavoitteisiin. Osa lausujista ehdotti, että ehdotettujen säännösten sijaan säädettäisiin erillinen alipalkkauksen kriminalisointi. 

Usea lausunnonantaja katsoi, että ehdotettu sääntely on osin päällekkäistä muiden rikossäännösten (erityisesti ihmiskauppaa koskevan sääntelyn) kanssa, ja kiinnitti huomiota uusien säännösten mahdollisiin ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa kaventaviin vaikutuksiin. Useassa lausunnossa nostettiin esiin myös tarve kuvata lopullisessa hallituksen esityksessä uusien säännösten tunnusmerkistötekijöitä ja niihin liittyviä käsitteitä mahdollisimman selkeästi ja konkreettisesti. 

Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota ehdotettuja säännöksiä koskeviin soveltamiskysymyksiin keinotekoisen yrittäjyyden tilanteissa. Näissä lausunnoissa toivottiin myös tarkempia perustelulausumia koskien keinotekoisen yrittäjyyden arviointia uusien rikosnimikkeiden näkökulmasta.  

Usea lausunnonantaja katsoi, että muutokset tulevat oletettavasti lisäämään viranomaisten työmäärää. Näissä lausunnoissa toistettiin huomio siitä, että viranomaisille on taattava lain muutosten edellyttämät riittävät resurssit. 

Esityksen jatkovalmistelussa on tehty useita muutoksia esityksen perusteluihin. Muutokset ovat luonteeltaan pääasiassa selventäviä eivätkä ne koske perusratkaisuja tai säännösmuotoiluja. 

Seuraavassa tuodaan esiin tiivistetysti keskeinen lausuntopalaute ja sen huomioon ottaminen esityksen jatkovalmistelussa. Lausunnoista on julkaistu 6.10.2025 lausuntotiivistelmä (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:64). Tämä löytyy osoitteesta: 

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-341-4 

Alkuperäiset lausunnot ovat saatavissa valtioneuvoston hankerekisteristä osoitteesta: 

https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM093:00/2023 

6.2  Kiskonta työelämässä

Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota ehdotettuja säännöksiä koskeviin soveltamiskysymyksiin keinotekoisen yrittäjyyden tilanteissa. Osassa lausunnoissa katsottiin esimerkiksi, että työsuhteen tahallisen naamioinnin tilanteissa tulee soveltaa nimenomaan ehdotettuja kiskontaa tai törkeää kiskontaa työelämässä koskevia säännöksiä, koska tahallisen työsuhteen naamioinnin tarkoituksena on kiertää työntekijän lainsäädännöllistä suojaa ja oikeuksia sekä hankkia taloudellista hyötyä työntekijöitä hyväksikäyttäen. Näissä lausunnoissa toivottiin myös tarkempia lain esitöitä koskien keinotekoisen yrittäjyyden arviointia uusien rikosnimikkeiden näkökulmasta. 

Ehdotettavassa rikossäännöksessä ja sen perusteluissa käytetään termiä palvelussuhde. Perusteluissa todetaan, että tältä osin arvioinnin lähtökohtana on työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttyminen. Jos työnteon tosiasialliset ehdot ja olosuhteet osoittavat, että työsuhteen tunnusmerkit tosiasiassa täyttyvät, voitaisiin uutta sääntelyä soveltaa sopimuksen nimestä riippumatta myös tällaisissa tapauksissa. Siten esimerkiksi työnsuorittajan ymmärtämättömyyttä hyväksi käyttämällä sovittu, todellisuutta vastaamaton oikeussuhteen muoto (sopimuksen nimike) ei saa ratkaisevaa merkitystä ja oikeussuojaa. 

Ehdotettavassa rikossäännöksessä tarkoitettu palvelussuhteen määritelmä kattaa siten myös esimerkiksi näennäiset toimeksiantosuhteet.Perusteluissa palvelussuhteen määritelmä kytketään lisäksi työrikosluvun vakiintuneisiin lähtökohtiin. Tarkemmat arviointikriteerit perustuvat sen sijaan todetusti työsopimuslakiin ja työlainsäädäntöön, joihin esityksen perusteluissa viitataan. Koska arviointi perustuu jo olemassa olevaan lainsäädäntöön sekä peruslähtökohdiltaan vakiintuneeseen tulkintakäytäntöön, esityksen jatkovalmistelussa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi toistaa sitä tässä yhteydessä nykyistä laajemmin. 

Osassa lausuntoja peräänkuulutettiin sitä, että perusteluihin sisällytettäisiin tarkempaa ja erilaisia esimerkkejä sisältävää pohdintaa siitä, millaisissa tilanteissa saadun edun voidaan katsoa olevan selvässä epäsuhdassa vastikkeeseen nähden. 

Esityksen perusteluissa on todettu, että sille, minkä suuruista epäsuhtaa rangaistavuus edellyttää, ei voida antaa kiinteitä tai kaavamaisia kaikkiin tilanteisiin soveltuvia ohjeita. Kussakin yksittäistapauksessa selvää epäsuhtaa olisi arvioitava erikseen ottaen huomioon tapauksen kaikki olosuhteet. Epäsuhdan arviointiin vaikuttaisivat siten myös hyväksikäytettävän ahdingon taikka muiden vastaavien tunnusmerkistötekijöiden laatu sekä tekijän ja uhrin tekemien suoritusten suuruus. Tämä perustuu kiskontasäännöksen vakiintuneisiin lähtökohtiin, jonka tulkinta- ja soveltamiskäytäntöä voitaisiin soveltuvin osin hyödyntää myös tässä. Kyse on aina viime kädessä lainkäyttäjälle kuuluvasta tapauskohtaisesta harkinnasta. 

Jatkovalmistelussa esityksen perusteluita on kuitenkin tarkennettu käytännön esimerkein siten, että arviointi voisi perustua ennen muuta työnantajaa sitovaan työehtosopimukseen sekä työsopimuslain mukaiseen kohtuulliseen ja tavanomaiseen palkkaan, joka työntekijälle on maksettava tarkemman määräyksen puuttuessa. Perusteluissa on näin ollen annettu kiskontasäännöksen lähtökohtia tässä yhteydessä tarkentavia tulkintakriteerejä, eikä tarkempia kiinteitä – esimerkiksi euromääräisiä – kriteerejä ole tapauskohtaisen harkinnan merkitys huomioiden tarkoituksenmukaista antaa. 

Eräissä lausunnoissa nostettiin esille, että käytännössä työsuhteen osapuolten välillä voidaan sopia joistain työsuhteeseen kiinteästi liittyvistä seikoista, jotka eivät kuitenkaan ole suoraan työsuhteeseen liittyviä suorituksia. Työnantaja voi esimerkiksi järjestää työntekijälle asunnon, josta perii vuokraa. Vuokra saatetaan vähentää palkasta, jolloin kyse ei ole työstä vastikkeena suoritettavasti luontoisedusta. Perusteluissa tulisi ottaa kantaa myös siihen, miten erilaisia työntekijälle annettavia luontoisetuja tulisi arvioida eri tilanteissa. 

Esityksen perusteluihin on tältä osin tehty lausuntopalautteen perusteella muokkauksia ja selvennyksiä. 

Osassa lausunnoissa katsottiin, että ehdotettu rikosäännös tulee sisältämään edelleen paljon termejä, jotka ovat arvostuksenvaraisia tai monitulkintaisia (esimerkiksi muu ahdinko, tietämättömyys, ajattelemattomuus). Lausunnoissa esitetyn mukaisesti soveltamista helpottaisi, jos muun ahdingon edellytyksiä kuvattaisiin tarkemmin. Pelkästään työsuhde ei myöskään automaattisesti aiheuta riippuvaista asemaa rikossäännöksen tarkoittamalla tavalla. Sen vuoksi olisi perusteltua kuvata tarkemmin sitä, milloin työsuhteeseen perustuva riippuvainen asema voi syntyä sellaisissa tilanteissa, joissa työhön ei liity esimerkiksi oleskelulupakytköstä. Perusteluita olisi syytä täsmentää myös siten, että työntekijän ajattelemattomuus liittyisi kiinteämmin sellaisiin käytännössä ilmenneisiin hyväksikäyttötilanteisiin, joissa ajattelemattomuus ei ole vain työntekijän omaa huolimattomuutta, vaan johtuu hyväksikäyttöön johtaneen tilanteen olosuhteista kokonaisuutena. Myös tietämättömyyttä koskevia perusteluja olisi tarpeen täydentää ja kuvata konkreettisemmin. 

Esityksen jatkovalmistelussa perusteluita on muokattu ja tarkennettu tämän suuntaisesti. 

Lausunnoissa huomautettiin myös, että vaikka olemassa oleva työperäistä hyväksikäyttöä koskeva oikeuskäytäntö koskee pääosin ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuneita hyväksikäyttötilanteita, esitetyt säännökset soveltuvat myös muihin kuin ulkomaalaisiin työntekijöihin. Tämän vuoksi perusteluissa tulisi huomioida myös muut ryhmät, kuten ikänsä tai muun seikan vuoksi hyväksikäytön riskissä olevat henkilöt. 

Esityksen perusteluihin on tältä osin tehty lausuntopalautteen perusteella muokkauksia ja selvennyksiä. 

Eräässä lausunnossa esitetään huomiona, onko perusteltua ottaa uuteen säännökseen kiskontasäännöksen mukainen ilmaisu ”...edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua...”. Selkeämpi ja yleiskielen näkökulmasta ymmärrettävämpi muotoilu olisi ”hankkiakseen” (...joka käyttää hyväksi... hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista etua...). 

Esityksen jatkovalmistelussa on katsottu, että voimassa olevaa sääntelyä koskevat tulkintakannanotot ja oikeuskäytäntö ovat monilta osin hyödynnettävissä myös uutta ehdotettua sääntelyä sovellettaessa. Ehdotettu sanamuoto on tältä osin vakiintunut ja siten sen tulkinnan sekä soveltamisen kannalta selkeä. Tämä huomioiden ehdotettua sanamuotoa ei ole perusteltua muuttaa. 

Muutamassa lausunnossa katsottiin, että tekijäasemaan liittyviä perusteluita olisi aiheellista täydentää. Lausuntojen mukaan tunnusmerkistössä tarkoitetun työnantajan edustajan määritteleminen tulee todennäköisesti olemaan tulkinnanvaraista ja näytöllisesti hankalasti arvioitavissa varsinkin silloin, jos kysymyksessä on se, joka toimii työnantajan sijasta. Hyväksikäyttäjinä voivat olla myös henkilöt, jotka eivät ole virallisesti työnantajan edustajia. Olisi perusteltua ottaa kantaa siihen, mikä on käsitteiden ”edustaja” ja esimerkiksi kirjanpitorikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetun ”tosiasiallisesti määräysvaltaa käyttävän” henkilön suhde. Työperäisen hyväksikäytön kohdalla tulisi tehokkaammin ohjata soveltamaan yleisiä oppeja vastuupiirin rakentumiseen. 

Esityksen jatkovalmistelussa perusteluita on selvennetty sen osalta, että vastuuasema voi muodostua henkilön tosiasiallisten tehtävien ja päätäntävaltuuksien perusteella. Edellytyksenä ei toisin sanoen olisi esimerkiksi tietty ammattinimike tai muodollinen päätösvalta. Vastaava lähtökohta soveltuu myös esimerkiksi kirjanpitorikokseen sekä oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytyksiin. Jatkovalmistelussa on katsottu, että perusteluissa on viitattu riittävän selkeästi vastuun kohdentumisen ja tekijätunnusmerkkien yleisiin sääntöihin. 

Mitä tulee mainittuihin näyttövaikeuksiin, on selvää, ettei sellaisilta voida kaikissa tilanteissa kokonaan välttyä. Syyttömyysolettama sekä syyllisyys- ja laillisuusperiaate kuitenkin edellyttävät, että moitittavasta menettelystä tuomitsemiseen on vakuuttava näyttö. Rangaistuksen edellyttämä näyttö arvioidaan kussakin tapauksessa sitä koskevien yleisten oppien ja periaatteiden mukaisesti. Esityksen jatkovalmistelussa on kuitenkin selvennetty säännöskohtaisia perusteluita tavalla, joka korostaa sitä, että kyse on jo nykyisellään varsin kattavasta määritelmästä. 

Eräässä lausunnossa esitetään huoli siitä, että ehdotettu sääntely saattaisi joissain tilanteissa heikentää syrjinnän uhrin oikeuksiin pääsyä. Työryhmämietinnön (s. 88) mukaan työsyrjinnän osalta voitaisiin päätyä tilanteeseen, jossa olisi täytyttävä kaksi tunnusmerkistöä, jotta työsyrjinnän "törkeästä tekomuodosta" voitaisiin rangaista. 

Esityksen perusteluissa on todettu, että samassa tekokokonaisuudessa voisi joissain tapauksissa toteutua sekä kiskonta työelämässä että työsyrjintä. Jatkovalmistelussa on katsottu, että puuttuminen moitittavaan menettelyyn helpottuu ehdotuksen myötä, kun edellytys syrjintäelementin näyttämisestä ei enää olisi ankaramman rangaistusuhan sisältävän rikossäännöksen soveltamisen edellytyksenä. Syrjintäelementit voivat tulla huomioiduksi samassa tekokokonaisuudessa esimerkiksi rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaisena työsyrjintänä tai 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisena rangaistuksen koventamisperusteena. 

6.3  Törkeä kiskonta työelämässä

Eräässä lausunnossa kehotetaan arvioimaan, tulisiko esimerkiksi rikoslain 47 luvun 3 b §:n perusteluita täsmentää siten, että pykälän 3 kohdan ”rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa” voi tarkoittaa henkilön erilaista kohtelua 3 §:ään kirjatuilla (syrjintä)perusteilla. 

Jatkovalmistelussa on arvioitu, että syrjintäperusteet eivät sellaisenaan sovellu pykälässä tarkoitetun hyväksikäytön keinoiksi. Kiskonta työelämässä suojaa lisäksi ennen muuta varallisuutta, siinä missä työsyrjinnän suojelukohde on ensi sijassa yhdenvertaisuus. Syrjintäelementit voivat tulla huomioiduksi samassa tekokokonaisuudessa esimerkiksi rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaisena työsyrjintänä tai 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisena rangaistuksen koventamisperusteena. 

Eräässä lausunnossa nostetaan esiin huomio törkeän tekomuodon 2 kvalifiointiperusteesta. Kyseisen kvalifiointiperuste täyttyy, jos kiskonnassa työelämässä aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa. Vahinko viittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea taloudelliseen vahinkoon. Lausunnossa todetaan, että ehdotettu säännös ei näin ollen sisällä muuta huomattavaa tai erityisen tuntuvaa haittaa, joka menettelystä voi rikoksen uhrille aiheutua esimerkiksi epäasiallisten työaikojen johdosta. Jos ihmiskaupan tunnusmerkistö ei täyty eikä kyse ole erityisen heikkouden tai turvattoman tilan hyväksi käyttämisestä, ei törkeän kiskonnan työelämässä tunnusmerkistö näytä täyttyvän tilanteessa, jossa uhrille aiheutetaan muuta erityisen tuntuvaa haittaa (kärsimystä) kuin taloudellista. Haitan lisääminen toiseen kvalifiointiperusteeseen vähentäisi lausunnossa esitetyn näkemyksen mukaan mahdollisia tulkintaongelmia ja olisi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta perusteltu. 

Jatkovalmistelussa on katsottu, että ehdotettujen rikossäännösten suojelukohde liittyy ennen muuta uhrin taloudellisiin etuihin. Tämä on seurausta jo ehdotettujen säännösten systemaattisista yhteyksistä esimerkiksi (ja ennen muuta) kiskontasäännöksiin. Työperäisen hyväksikäytön tapaukset liittyvät yleisestikin yleensä tavalla tai toisella taloudellisen edun hankkimiseen, kuten esimerkiksi alipalkkaukseen. Rikoslain johdonmukaisuuden kannalta olisi ongelmallista, mikäli olennaisesti taloudellisen edun ja sen epäsuhtaisuuden käsitteille rakentuva tunnusmerkistö sisältäisi tästä eriäviä lähtökohtia muista tätä muistuttavista tunnusmerkistöistä poiketen. 

Arvioinnissa huomioitavien seikkojen laajentaminen myös muiden suojelukohteiden alaan voisi lisäksi synnyttää riskin siitä, että kiskonta työelämässä laajentuisi epätarkoituksenmukaisesti muiden rikostunnusmerkistöjen, kuten ihmiskaupan, alueille. Toisaalta mainitun kaltaisten olosuhteiden huomiointia ei ole kategorisesti suljettu pois esimerkiksi teon kokonaistörkeyden tai moitittavuuden arvioinnissa. 

Muutamassa lausunnossa nostetaan esille, että mietinnön törkeää petosta käsittelevässä osiossa (s. 36) todetaan, että törkeän petoksen kriminalisointia koskevissa esitöissä on erikseen huomautettu (viitaten HE 66/1988 vp, s. 135), että tämä kvalifiointiperuste ei vaadi huomattavan hyödyn toteutumista, vaan ainoastaan sen tavoittelua. Koska tämä voi olla merkittävä seikka arvioidessa esimerkiksi tapauksia, joissa hyväksikäyttö on ollut vakavaa, mutta ei ole ehtinyt ajallisesti kestää kauan, tämä sama huomio tulisi sisällyttää selkeästi myös törkeää kiskontaa työelämässä koskevan sääntelyn esitöihin. 

Esityksen jatkovalmistelussa perusteluita on tarkennettu tältä osin. 

Lausunnoissa todetaan myös, että perusteluissa olisi hyvä ottaa kantaa siihen, voisiko suunnitelmallisuutta osoittaa esimerkiksi se, että oleskelulupa-asiaa käsittelevälle viranomaiselle toimitettavaan työsopimukseen olisi kirjattu lainmukaiset työsuhteen ehdot, mutta ne eivät käytännössä ole toteutuneet taikka se, että työaikakirjanpitoa väärennetään niin, että työajat vaikuttavat lainmukaisilta. 

Esityksen jatkovalmistelussa perusteluita on tarkennettu tämän suuntaisesti. On kuitenkin huomattava, että kuvatut menettelyt voivat täyttää tietyissä tapauksissa myös esimerkiksi väärennyksen tai työaikasuojelurikoksen tunnusmerkistöt. 

Eräässä lausunnossa ehdotetaan, että suunnitelmallisuudeksi katsottaisiin lain esitöissä myös ne tilanteet, joissa työnantaja kohdistaa suureen joukkoon työntekijöitä ”pienimuotoista” ja mahdollisesti lyhytkestoista hyväksikäyttöä, jolloin yksittäisen työntekijän saatavat eivät ole suuria, mutta kaikkien työntekijöiden saatavien yhteismäärä kuitenkin nousee huomattavaksi. 

Jatkovalmistelussa on katsottu, että kyseinen näkökohta liittyy ja ratkaistaan rikosten yksiköintiä koskevien periaatteiden nojalla. 

Muutamassa lausunnossa todetaan, että törkeä kiskonta työelämässä lähestyy kvalifiointiperusteiden osalta ihmiskauppasäännöstä. Erityisesti tämä koskee kvalifiointikriteeriä 3, jonka mukaan teko on törkeä, jos rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa. Lausunnoissa korostetaan tarvetta selkeälle rajanvedolle ihmiskauppasääntelyn ja tätä lievempien hyväksikäyttörikosten välillä. Tässä tarkoituksessa voisi olla aiheellista pohtia, tulisiko törkeää tekomuotoa koskeva säännös kirjoittaa siten, etteivät kvalifiointikriteerit olisi päällekkäisiä ihmiskauppapykälässä yksilöityjen ihmiskaupan keinojen kanssa. 

Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu kvalifiointiperustetta vaihtoehtoehtopunninnan yhteydessä osiossa 5.1. Osiosta ilmenevin perustein ehdotettua pykälämuotoilua ei ole muutettu. Perusteluihin on kuitenkin lisätty tarkentavia ja selventäviä esimerkkejä kvalifiointiperusteen sisällöstä sekä soveltamisharkinnassa huomioitavista tekijöistä. 

6.4  Muut kysymykset

Muutamassa lausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei yksittäisen rikosnimikkeen muuttamisella useinkaan saavuteta asetettuja tavoitteita. Työelämän muutokset, kuten alustatalous, kynnysrahatilanteet tai näennäiset toimeksianto- tai muut yrittäjyyssopimukset sekä työvoiman kasvanut globaali liikkuvuus, kehittävät työelämää jatkuvasti ja haastavat perinteistä käsitystä työntekemisestä. Työperäistä hyväksikäyttöä koskevaa rikoslainsäädäntöä tulisi uudistaa kokonaisvaltaisemmin ja suhteessa muuhun työelämän sääntelykehitykseen. 

Tällaisen laajemman muutoksen tekeminen rikoslakiin ja työlainsäädäntöön olisi tämän esityksen tavoitteita laajempi uudistus, eikä tätä vaihtoehtoa ole sen vuoksi katsottu tarkoituksenmukaiseksi arvioida enempää esityksen jatkovalmistelussa. 

Osassa lausunnoista todetaan, ettei alipalkkauksen kriminalisointia esimerkiksi palkkavarkausrikosnimikkeen muodossa ole ehdotettu. 

Norjan mallin mukaista palkkavarkaussäännöstä on tarkasteltu verrokkivaltioiden lainsäädäntöratkaisujen käsittelyn yhteydessä. Esityksen jatkovalmistelussa ehdotetun perusratkaisun muuttamista ei ole pidetty perusteltuna, mutta alipalkkauksen kriminalisoinnin käsittely on lisätty erilliseksi osaksi vaihtoehtopunnintaa. Perusteluissa todetaan, että vaihtoehtoon liittyisi tiettyjä haasteita rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta, mikäli rangaistavuus kytkeytyisi sellaisenaan esimerkiksi työehtosopimuksen mukaiseen palkkaukseen. Rangaistavan käyttäytymisen sisällön tulisi määräytyä lain nojalla, ja toisaalta kaikilla aloilla ja työpaikoilla ei ole sitovaa työehtosopimusta. Kyseinen vaihtoehto ei myöskään täyttäisi esityksen tavoitetta sen taustalla olevan hallitusohjelman kirjauksen toteuttamisesta. 

Työryhmän mietinnössä on tuotu kuitenkin useassa kohtaa esille, että ehdotettujen rikossäännösten tavoitteena on kattaa – ja että ne kattavat – nimenomaisesti alipalkkaustilanteet. Jatkovalmistelussa esityksen perusteluita on lisäksi tarkennettu käytännön esimerkein siten, että ehdotettavassa rikossäännöksessä tarkoitetun selvän epäsuhdan arviointi voisi perustua ennen muuta työnantajaa sitovaan työehtosopimukseen sekä työsopimuslain mukaiseen kohtuulliseen ja tavanomaiseen palkkaan, joka työntekijälle on maksettava tarkemman määräyksen puuttuessa. 

Useassa lausunnossa katsotaan, että muutoksilla voi olla välillisiä kielteisiä vaikutuksia työperäisen hyväksikäytön uhriksi joutuvien ihmisten oikeuksien toteutumiseen, jos muutokset vaikuttavat ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa kaventavasti. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi oleskeluoikeuteen tai mahdollisuuteen saada tukea Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä. 

Esityksen perusteluissa on nimenomaisesti todettu, että törkeää kiskontaa työelämässä koskeva säännös syrjäytyisi, jos tapaukseen olisi sovellettava ihmiskauppasäännöstä tai sen törkeää tekomuotoa. Nyt esitettävillä muutoksilla ei rajoitettaisi tai muullakaan tavoin muutettaisi ihmiskauppasäännösten soveltamisalaa. Jatkovalmistelussa on kuitenkin muokattu ja tarkennettu perusteluita ihmiskauppasäännösten osalta. Perusteluissa on korostettu ehdotettavien rikossäännösten ja ihmiskauppasäännösten erillisyyttä entistä selkeämmin. Seuraavista kappaleista ilmenevällä tavalla perusteluita on muokattu myös niiltä osin, kun on kyse rikosten uhrien oikeuksista ja tukijärjestelmistä.  

Eräässä lausunnossa katsotaan työryhmämuistion sivulla 70 todettavan harhaanjohtavasti, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä “ottaa asiakkaaksi usein myös ihmiskaupan lähirikosten uhreja, jos heidän olosuhteissaan nähdään viitteitä ihmiskauppaan”. Auttamisjärjestelmän toimintaa säätelevän vastaanottolain hallituksen esityksessä HE 220/2022 (kohta 4.1) todetaan kuitenkin selvästi, että “[a]uttamisjärjestelmään ottaminen osoittaisi jatkossa nykyistä yksiselitteisemmin, että ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen erikoistuneen viranomaisen näkemyksen mukaan kyse on ihmiskaupan uhrista”. Lain esitöissä tulisi selkeästi viitata tähän ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskevaan lainsäädäntöön ja sen esitöihin. 

Esityksen jatkovalmistelussa perusteluita on tarkennettu tämän suuntaisesti. 

Muutamassa lausunnossa huomautetaan, että mietinnön mukaan ”toisaalta ulkomaalaislain 52 d §:ssä säädetään tilapäisen oleskeluluvan myöntämisestä tietyin edellytyksin myös muun työperäisen hyväksikäytön uhreille”. Tältä osin olisi syytä tuoda esiin, että tosiasiallisesti kyseenomainen oleskelulupatyyppi tulee kysymykseen vain sellaisten uhrien kohdalla, jotka ovat työskennelleet oleskelleessaan maassa laittomasti. Käytännössä useimmat työvoiman hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhriksi joutuneet ovat oleskelleet Suomessa laillisesti. 

Esityksen jatkovalmistelussa perusteluita on tarkennettu tältä osin. 

Eräässä lausunnossa pohdittiin mahdollisuutta yhdistää kiskonta ja kiskonta työelämässä -säännökset. Tällöin vältyttäisiin esitutkinnassa siltä, että asiaa pitää tutkia vaihtoehtoisin säännöksin. Esitutkinta on aina tehokkainta silloin, kun ei tarvitse miettiä vaihtoehtoisia rikosnimikkeitä. Yhdistämisellä olisi siten esitutkinnan kannalta positiivisia vaikutuksia, joskin rikoslain järjestelmällisyyden kannalta myös negatiivisia tulkintoja voidaan esittää, koska tällöin työrikoksiin kuuluva tunnusmerkistö voisi olla myös rikoslain 36 luvussa. 

Esityksen jatkovalmistelussa on katsottu, että kyseisenkaltaista vaihtoehtoa on jo riittävästi arvioitu vaihtoehtopunninnasta ilmenevällä tavalla. 

Muutamassa lausunnossa todetaan, että rikosnimikkeestä huolimatta tapausten tutkiminen ja prosessoiminen vaatii resursseja niin poliisilta, syyttäjälaitokselta kuin tuomioistuimilta. Lisäksi tulee varmistaa työsuojelun riittävät resurssit. Myös uhreja auttavien järjestöjen rahoitus matalan kynnyksen palveluiden tarjoajina tulee varmistaa. 

Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu, että ehdotettavat muutokset eivät itsessään lisäisi tapausmääriä tai niiden käsittelyn vaatimia resursseja. Muutokset eivät toisin sanoen lisää tarvetta lisäresursoinnille. 

Muutamassa lausunnossa katsotaan, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia tulisi muuttaa siten, että vähintään törkeän tekomuodon osalta asianomistajille määrättäisiin avustaja ilman erillistä harkintaa. Lausunnoissa huolestuttavaksi nähdään myös se, että kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä poiketen uudet rikosnimikkeet eivät lähtökohtaisesti oikeuta kärsimyskorvaukseen. Kärsimyskorvauksia koskevaa mietinnön osiota tulisi laajentaa ja lisätä esimerkkejä työperäisen hyväksikäytön tilanteista, joissa se tulisi sovellettavaksi. 

Avustajamääräyksiä ja korvauksia koskevat muutokset merkitsisivät tämän esityksen tavoitteita laajempaa uudistusta, eikä tätä vaihtoehtoa ole sen vuoksi arvioitu enempää esityksen jatkovalmistelussa. Esityksen perusteluissa tuodaan kuitenkin nimenomaisesti esille, että avustajamääräys sekä oikeus korvaukseen kärsimyksestä voisivat syntyä olemassa olevien oikeusoppien nojalla myös tapauksissa, joissa on kyse kiskonnasta työelämässä tai törkeästä kiskonnasta työelämässä. Ehdotetuilla muutoksilla ei heikennettäisi tilannetta nykyisestä. Jatkovalmistelussa on katsottu myös, että mainittujen seikkojen arvioinnissa käytettävät kriteerit tulevat muutettavat säännökset huomioiden perusteluista tarkoituksenmukaisella tavalla esille. 

Eräässä lausunnossa huomautetaan, että työryhmämietinnöstä puuttuu täysin viittaukset työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 50 §:ään, jossa säädetään velvollisuudesta varata työsuojeluviranomaiselle tilaisuus tulla kuulluksi esitutkinnassa, syyttäjän velvollisuudesta varata työsuojeluviranomaiselle mahdollisuus lausunnon antamiseen ennen syyteharkinnan päättämistä sekä työsuojeluviranomaisen läsnäolo- ja puheoikeudesta tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä. Tämän lisäksi esitetty lakimuutos edellyttäisi myös uuden RL 47 luvun 3 b §:n lisäämistä lain 50 §:n 1 momentin listaan rikoksista, joista työsuojeluviranomaisella on ilmoitusvelvollisuus poliisille. 

Valmistelussa ei ole ehdotettu työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain muuttamista, sillä lain 50 § kattaa sellaisenaan kaikki rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetyt teot (pl. 6 a §). Ehdotetut rikoslain 47 luvun 3 a ja 3 b §:t kuuluisivat näin ollen puheena olevan pykälän soveltamisalaan jo siksi, että ne sijoittuisivat työrikoslukuun. 

7.1  Rikoslaki

11 lukuSotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan 

11 §.Syrjintä. Syrjintää koskeva rikossäännös sisältää toissijaisuuslausekkeen, jossa mainitaan kiskonnantapainen työsyrjintä. Säännöstä muutettaisiin niin, että siitä poistettaisiin kyseinen maininta, kun laissa ei enää olisi kiskonnantapaista työsyrjintää koskevaa rikossäännöstä. Kyseessä olisi tekninen muutos. Syrjintää koskevan rikossäännöksen nykyiseen soveltamisalaan ei toisin sanoen ehdoteta asiallisia muutoksia. 

47 lukuTyörikoksista 

3 a §.Kiskonta työelämässä. Voimassa olevassa 3 a §:ssä säädetään kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 3 a § sisältäisi uuden rikossäännöksen, joka koskee palvelussuhteen yhteydessä tapahtuvaa kiskontaa. Kiskonnantapainen työsyrjintä korvattaisiin toisin sanoen uudella säännöksellä nimeltään kiskonta työelämässä. 

Kiskontaan työelämässä syyllistyisi työnantaja tai tämän edustaja, joka käyttämällä hyväksi työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä palvelussuhteen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. 

Kiskonta työelämässä olisi erityissäännös suhteessa rikoslain 36 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun kiskontaan. Rangaistavuuden edellytyksenä olisi kiskonnan tapaan, että tekijä käyttää hyväksi olosuhteita, joiden vuoksi asianomistaja ei kykene tasapuolisesti neuvottelemaan oikeustoimen ehdoista. Ehdotettava pykälä kiskonnasta työelämässä sisältäisi tyhjentävän listan niistä olosuhteista, joihin rangaistavuus voisi perustua. Tällaisina ehdotetussa rikostunnusmerkistössä mainitaan taloudellinen tai muu ahdinko, riippuvainen asema, ymmärtämättömyys, ajattelemattomuus ja tietämättömyys. Mainitut olosuhteet vastaisivat rikoslain 36 luvun 6 §:n mukaisen kiskonnan tunnusmerkistöä sillä erotuksella, että ehdotetussa pykälässä mainittaisiin nimenomaisesti asianomistajan tietämättömyyden hyväksikäyttäminen rangaistavuuden perustavana seikkana. Muiden olosuhteiden osalta arvioinnissa voitaisiin hyödyntää samoja näkökohtia kuin yleiskiskontasäännöksen arvioinnissa (HE 66/1988 vp, s. 138–139). Hyväksikäytettävät olosuhteet vastaisivat lisäksi nyt korvattavaksi ehdotetun kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistöä, jolloin arvioinnissa voitaisiin tukeutua myös sen soveltamisessa vakiintuneisiin lähtökohtiin sekä lain esitöihin (HE 103/2014 vp, s. 13). 

Taloudellisesta ahdingosta ja sen hyväksikäyttämisestä voisi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun työntekijällä ei ole mahdollisuutta toimeentuloon ilman vaadittua tai ehdoiltaan sitä vastaavaa muuta työtä. Muu ahdinko voisi olla esimerkiksi sellaista, mikä lähenee vaikutuksiltaan taloudellista ahdinkoa. Tällaista voisi olla muun ohella sosiaalisiin syihin liittyvää ahdinko, kuten kodittomuuden uhka, jonka vuoksi mikä tahansa työ on tarpeen. Muu ahdinko voisi tietyissä tilanteissa liittyä myös esimerkiksi asuntopulan hyväksikäyttämiseen ja ylisuuren vuokran perimiseen, mikäli työntekijällä ei ole tosiasiallista mahdollisuutta saada muuta työnsä suorittamista varten tarvitsemaansa asuntoa esimerkiksi siksi, että työskentely tapahtuu syrjäseudulla. Muun ahdingon hyväksikäyttämistä voisi olla myös muun muassa työntekijän sairaudesta johtuvan lääkkeiden tarpeen hyödyntäminen (HE 103/2014 vp, s. 13). 

Riippuvainen asema voisi olla seurausta esimerkiksi sukulaisuus- tai perhesuhteesta, velkasuhteesta tai suoraan itse työhön, kuten siihen kytköksissä olevaan oleskelulupaan, liittyvästä riippuvaisuudesta (mikäli asiassa ei olisi kyse ihmiskaupasta). Palvelussuhde itsessään ei kuitenkaan automaattisesti merkitsisi työntekijän riippuvaista asemaa tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla. Rangaistavuus edellyttäisi sen sijaan sitä, että käsillä olisi tavanomaisesta palvelussuhteesta tai tilanteesta poikkeavia olosuhteita, joiden myötä työntekijä olisi riippuvainen palvelussuhteesta tai työnantajasta. 

Riippuvainen asema voisi olla myös seurausta uhkauksesta paljastaa työntekijä viranomaiselle esimerkiksi tehdyn rikoksen tai luvattoman maassa oleskelun vuoksi. Lisäksi riippuvainen asema voisi syntyä esimerkiksi matkustusasiakirjojen luovuttamisella toiselle henkilölle. Riippuvainen asema ei edellyttäisi sitä, että työntekijä on riippuvuussuhteessa työnantajaan, vaan riippuvuussuhde voisi olla olemassa myös toiseen henkilöön nähden (HE 103/2014 vp, s. 13). 

Ajattelemattomuudessa olisi kyse siitä, että työntekijä suhtautuu huolettomasti tekemäänsä sitoumukseen, vaikka on sinänsä tietoinen kaikista olennaisista seikoista, jotka vaikuttavat sitoumuksen sisältöön ja sen seurauksiin. Ajattelemattomuus voisi ilmetä esimerkiksi siten, että työntekijä ei tule edes ajatelleeksi työsuhteen tarkempia ehtoja tai työoloja, koska on hyvillään saamastaan työstä ja sen mahdollisesti tuomista toimeentulon kohentumismahdollisuuksista. Myös nuoruuden ajattelemattomuuden hyväksikäyttöä voitaisiin pitää tunnusmerkistössä tarkoitettuna toimintana. Esimerkiksi ensimmäisen työpaikkansa saanut nuori ei välttämättä tule ajatelleeksi työsuhde-ehtojansa ja saattaa olla kokeneita työntekijöitä alttiimpi työperäiselle hyväksikäytölle. 

Ajattelemattomuudessa ei kuitenkaan olisi kysymys ainoastaan työntekijän omasta huolimattomuudesta, vaan arvioinnissa voitaisiin huomioida myös hyväksikäyttöön johtaneen tilanteen olosuhteet kokonaisuutena. Tunnusmerkistötekijänä ajattelemattomuus olisi myös yhteydessä jäljempänä käsiteltäviin ymmärtämättömyyteen ja tietämättömyyteen sekä niiden osatekijöihin. Ajattelemattomuuden hyväksi käyttäminen voisi kuitenkin johtaa tunnusmerkistön soveltumiseen ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. 

Ymmärtämättömyydellä tarkoitetaan rikoslain 36 luvun 6 §:n mukaisen kiskonnan tunnusmerkistössä sitä, että henkilöltä puuttuu pysyvästi tai tilapäisesti kyky arvioida oikeustoimeen liittyvien seikkojen merkitystä. Kyse voi olla yleisestä arviointikyvyn heikkenemisestä, kuten psyykkiseen toimintakykyyn liittyvästä puutteesta, tai tiettyyn erityisalueeseen liittyvästä ymmärtämättömyydestä. Ehdotettavassa rikossäännöksessä ymmärtämättömyys voisi liittyä myös esimerkiksi ulkomaalaisen työntekijän Suomen työlainsäädäntöä koskevaan ymmärtämättömyyteen. Ymmärtämättömyys voisi johtua myös siitä, että henkilö on esimerkiksi vajavaisen kielitaidon, iän tai vammaisuuden vuoksi kykenemätön arvioimaan tekemänsä työsopimuksen sisältöä ja merkitystä (HE 103/2014 vp, s. 13). 

Tietämättömyydellä on yhteys edellä kuvattuun ymmärtämättömyyteen. Esimerkiksi rikoslain 36 luvun 6 §:n mukaisen kiskonnan arvioinnissa tietämättömyys ja sitä muistuttava kokemattomuus on tietyissä tilanteissa voinut perustaa tunnusmerkistössä tarkoitetun ymmärtämättömyyden. Myös nyt korvattavaksi ehdotettavan kiskonnantapaisen työsyrjinnän esitöissä on todettu, että ymmärtämättömyys liittyy ulkomaalaisen työntekijän työsuhteen ehtoihin ja työoloihin sekä Suomen työlainsäädäntöä koskevaan tietämättömyyteen ja kokemattomuuteen. Tietämättömyyden on puolestaan todettu viittaavan suoraan työoloja tai työehtoja koskevaan tietämättömyyteen (HE 103/2014 vp, s. 13). 

Lain esitöissä ja käytännön lainsoveltamisessa käsitteiden välille ei toisin sanoen ole tehty keskeistä ja tarkkarajaista eroa. Tässä tarkoitetulla tietämättömyydellä ei tarkoitetakaan muuttaa tai rajoittaa mainittujen tunnusmerkkien ulottuvuutta. Tarkoituksena on ennen muuta selventää, että kiskonta työelämässä kattaisi soveltamisalaltaan tältä osin yhtäältä sen korvaaman kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja toisaalta yleiskiskonnan. 

Itsenäisenä tunnusmerkistötekijänä tietämättömyys viittaisi toisaalta ymmärtämättömyyttä selkeämmin esimerkiksi palvelussuhteeseen liittyvään kokemattomuuteen sekä konkreettisempiin ja yksityiskohtaisempiin käsityksiin (tai niiden puutteeseen) sen ehdoista. Tietämättömyys voisi olla yhteydessä esimerkiksi työntekijän nuoruuteen tai muunlaiseen kokemattomuuteen työmarkkinoilla. Arvioinnissa merkitystä voitaisiin antaa myös muun muassa sille, onko työsopimusta käännetty työntekijän ymmärtämälle kielelle. Mitä paremmat tosiasialliset mahdollisuudet asianomistajalla olisi olla selvillä työsuhteen ehdoista ja oikeustoimeen liittyvien seikkojen merkityksestä, sitä korkeammalle rangaistavuuden kynnys asettuisi. 

Kyse olisi kuitenkin ennen muuta lain sanamuotoa täsmentävästä ja laillisuusperiaatteen kannalta rangaistavuuden alaa selkeyttävästä muutoksesta sen sijaan, että tietämättömyyden lisäämisellä tavoiteltaisiin asiallisia muutoksia tässä mainittujen tunnusmerkistötekijöiden yleisesti vakiintuneeseen soveltamisalaan. Ehdotettavaa tunnusmerkistöä kokonaisuutena lukien keskeistä on toisin sanoen se, että hyväksikäyttö perustuu tavalla tai toisella puutteelliseen tietämykseen tai ymmärrykseen esimerkiksi suomalaisesta työlainsäädännöstä ja työntekijän oikeuksista. 

Ehdotettavassa rikossäännöksessä käytetyllä palvelussuhteen käsitteellä tarkoitettaisiin niin työsuhdetta kuin virka- tai siihen rinnastettavaa julkisoikeudellisesta palvelussuhdetta. Työrikosluvun vakiintuneen lähtökohdan mukaan palvelussuhteen, työntekijän, työnantajan sekä tämän edustajan käsitteitä käytetään yhtenäisesti riippumatta siitä, onko kyse yksityis- vai julkisoikeudellisesta palvelussuhteesta. Työrikosluvun esitöiden mukaan työsuhde ja virkasuhde on mahdollisimman pitkälle haluttu saattaa keskenään samaan asemaan (HE 94/1993 vp, s. 164, 176). Ehdotettu säännös kiskonnasta työelämässä ei merkitsisi tältä osin asiallisia muutoksia. 

Ehdotettavan rikossäännöksen soveltaminen edellyttäisi siten palvelussuhteen olemassaoloa. Oikeussuhteen luonnetta arvioitaisiin nykyisen sääntelyn mukaisesti työlainsäädännön soveltamisalasäännösten mukaisesti. Arvioinnin lähtökohtana olisivat tällöin työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetut työsuhteen tunnusmerkit (HE 93/1994 vp, s. 176). Arvioinnissa ratkaisevaa olisivat työn tekemisen tosiasialliset ehdot ja olosuhteet. Esimerkiksi sopimuksen nimike (kuten toimeksiantosopimus, konsulttisopimus, kumppanuussopimus tai muu sopimus kevytyrittäjän kanssa) voi osoittaa sopijapuolten tarkoituksen, mutta yksinään sopimuksen nimikkeellä ei ole ratkaisevaa merkitystä oikeussuhteen luonteen määrittäjänä. Jos sopimuksen nimike poikkeaa siitä, miten ja minkälaisissa olosuhteissa työtä on sopimussuhteen aikana tehty, sopimuksen nimikkeestä johdettu oikeussuhteen luonnetta koskeva tarkoitus sivuutetaan arvioinnissa. Siten esimerkiksi työnsuorittajaa erehdyttämällä tai tämän ymmärtämättömyyttä hyväksi käyttämällä sovittu, todellisuutta vastaamaton oikeussuhteen muoto (sopimuksen nimike) ei saa ratkaisevaa merkitystä ja oikeussuojaa (ks. HE 215/2022 vp, s. 28–29; KKO 2008:99). 

Koska ehdotettu rikossäännös soveltuisi ainoastaan palvelussuhteiden yhteydessä tapahtuvaan hyväksikäyttöön, kiskontaan työelämässä voisi syyllistyä ainoastaan työnantaja tai tämän edustaja. Kyseiset tekijätunnusmerkit on määritelty rikoslain 47 luvun 8 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan työnantajalla sitä, joka työsuhteessa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa teettää työtä, sekä sitä, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa. Momentin 2 kohdassa työnantajan edustajalla tarkoitetaan työnantajana olevan oikeushenkilön lakimääräisen tai muun päättävän elimen jäsentä sekä sitä, joka työnantajan sijasta johtaa ja valvoo työtä. 

Ehdotetussa rikossäännöksessä rikoksen tekijäpiiriä olisi toisin sanoen rajoitettu. Kiskonnassa työelämässä olisi kyse niin kutsuttujen erikoisrikosten joukkoon kuuluvasta rikoksesta, jossa tekijänä voisi olla ainoastaan työnantaja tai tämän edustaja. Tähän nähden ulkopuolinen henkilö voitaisiin tuomita rikoslain 5 luvun 7 §:n 2 momentin mukaisesti ainoastaan avunantajana tai yllyttäjänä, vaikka hänen osuutensa vastaisi tekijäkumppanuutta. Tällöin rikoksella tulee kuitenkin olla sellainen tekijä, joka täyttää tekijätunnusmerkkiedellytyksen (HE 44/2002 vp, s. 158). 

Työperäisen hyväksikäytön yhteydessä on mahdollista, että työnantajan edustajasta vallitsee käytännössä epäselvyyttä. Tällöin voitaisiin rikoslain 47 luvun 8 §:n nojalla arvioida sitä, kuka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätös-, johto- tai valvontavaltaa. Esimerkiksi vuokratyössä on mahdollista, että direktiovalta jakautuu eri toimijoiden kesken. Edellytyksenä ei myöskään ole esimerkiksi tietty ammattinimike tai muodollinen päätösvalta. Vastuuasema voi toisin sanoen muodostua henkilön tosiasiallisten tehtävien ja päätäntävaltuuksien perusteella. Vastaava lähtökohta soveltuu myös esimerkiksi kirjanpitorikokseen sekä oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytyksiin (ks. HE 94/1993 vp, s. 177 sekä HE 53/2002 vp). 

Edellä mainittuun liittyen on huomattava, että kiskontarikoksia on mahdollista tehdä hankkimalla taloudellista etua niin itselle kuin toiselle, kuten tekijän lähiomaiselle. On esimerkiksi mahdollista, että asianomistaja tekee sopimuksen tekijän edustaman oikeushenkilön kanssa, joka saa itselleen tunnusmerkistössä tarkoitetun taloudellisen edun. Tällöin konkreettisen tekijätoimen suorittaja on sinänsä mahdollista erottaa taloudellisen hyödyn saajasta, kuten työnantajasta. On huomionarvoista, että myös tällöin tekijän on kuuluttava rikoslain 47 luvun 8 §:n mukaisen määritelmäsäännöksen piiriin. Rangaistavuus siis edellyttäisi tällöinkin sitä, että tekijä tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa tai työnantajan sijasta johtaa tai valvoo työtä. Tärkein vastuuaseman tunnusmerkki on jonkinasteinen esimiesasema, jolla viitataan asemiin toimitusjohtajasta aina alityönjohtajaan (HE 44/2002 vp, s. 165). 

Vastuun kohdentumisesta säädetään tarkemmin rikoslain 47 luvun 7 §:ssä. Pykälän mukaan työrikosluvussa rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomittaisiin se, jonka velvollisuuksien rikkomiseksi teko tai laiminlyönti on katsottava. Ratkaisussa olisi otettava huomioon asianomaisen tehtävien ja toimivaltuuksien laatu, laajuus ja selvyys, hänen ammatillinen pätevyytensä sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn tai jatkumiseen. Vastuun kohdentumisen pääperusteena olisi siis se, että työnantaja tai tämän edustaja on rikostunnusmerkistön mukaisella menettelyllä rikkonut juuri hänelle kuuluvia velvollisuuksia. Nämä puolestaan määräytyisivät eri lähteistä käsin, yleensä kuitenkin työnantajaorganisaation sisäisten järjestelyjen perusteella. Esimiesten velvollisuudet on voitu määritellä esimerkiksi heidän työsopimuksissaan tai niitä täydentävissä toimenkuvauksissa, julkisyhteisöjen ohje- tai johtosäännöissä taikka vakiintuneessa käytännössä. Vastuun kohdentumisperusteiden soveltamisen ei tarvitsisi merkitä sitä, että vain yksi henkilö voitaisiin katsoa rikokseen syypääksi (HE 94/1993 vp, s. 175–176). 

Kiskonta työelämässä olisi rangaistavaa vain silloin kun se kohdistuu työntekijään. Työntekijä on määritelty rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa siten, että kaikki momentin 1 kohdan mukaisiin työnantajiin palvelussuhteessa olevat työnsuorittajat katsottaisiin työntekijöiksi. Kun määritelmässä puhutaan työn tekemisestä palvelussuhteessa, tarkoitetaan työntekijäasemaa yleensä eikä rajoiteta luvun säännösten soveltamista koskemaan vain työn suoritushetkeä (HE 93/1994 vp, s. 177). Tässä tarkoitettu työntekijäasema muodostuisi työstä tehtävän sopimuksen suullisella, kirjallisella tai konkludenttisella solmimisella (eli taloudellisen edun hankkimisen tai edustamisen myötä), vaikkei työtä olisi vielä ryhdytty tekemään. 

Ehdotettavassa rikossäännöksessä tarkoitettu taloudellinen etu olisi hankittava tai edustettava palvelussuhteen yhteydessä. Kiskontapykälää vastaavalla tavalla edun hankkiminen merkitsisi edun lopullista haltuunottamista. Edustamisella taas tarkoitettaisiin jostakin edusta sopimista, vaikkei etu välittömästi erääntyisikään suoritettavaksi (HE 66/1988 vp, s. 139). Taloudellinen etu voisi sisältyä itse työsopimusehtoihin, mutta se voitaisiin saada myös sopimusneuvotteluissa tai muutoin työsopimuksen tekemisen yhteydessä. 

Vaikka hyväksikäyttö ei ajoittuisi työsopimuksen solmimisen yhteyteen eikä taloudellista etua hankittaisi tai edustettaisi nimenomaisesti tässä yhteydessä, kiskonta työelämässä olisi rangaistavaa myös silloin, kun se tehdään muutoin palvelussuhteen yhteydessä. Osapuolet eivät esimerkiksi välttämättä ole työsopimusta tehdessään sopineet palkasta, jolloin hyväksikäyttö ja taloudellisen edun edustaminen voivat ajoittua tätä myöhempään vaiheeseen sekä liittyä muihinkin kuin nimenomaisesti työsopimuksessa mainittuihin ehtoihin. Palvelussuhteissa sovellettavat työehdot voivat sen sijaan määräytyä usean eri normilähteen, kuten työlainsäädännön, työehtosopimusten, työsopimuksen ehtojen sekä työnantajan toimivaltansa mukaan antamien määräysten perusteella. Siten myös esimerkiksi tilanne, jossa työsopimus on solmittu sinänsä asianmukaisin ehdoin, mutta tilanne muodostuu käytännössä sellaiseksi, että sovittuja ehtoja ei noudateta, voisi kuulua rangaistavuuden piiriin. Keskeistä rangaistavuuden alan kannalta olisi siis se, että hyväksikäytön keinoin hankittava tai edustettava taloudellinen etu on yhteydessä palvelussuhteeseen liittyvään oikeustoimikokonaisuuteen. 

Hyväksikäytön keinoin hankitun tai edustetun taloudellisen edun tulisi olla selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Palvelussuhteessa toisiinsa verrattavia vastikkeita ovat tyypillisesti työsuoritus ja rahapalkka. Työsopimuksen tunnusmerkkien mukaan työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työnantajan suorittama työnteon vastike voi muodostua esimerkiksi rahapalkan ja tavaran tai luontoisedun yhdistelmästä. Luontoisetu on jonakin muuna vastikkeena kuin rahana maksettavaa palkkaa tai rahapalkan lisäksi suoritettavaa etua, minkä työntekijä saa palvelussuhteen perusteella. Siten myös luontoisedut voitaisiin huomioida tapauskohtaisessa kokonaisarvioinnissa. Keskeistä on vastikkeiden suorittaminen työntekijälle tämän vastasuoritusta vastaan. 

Palkan vastasuoritus taas on lähtökohtaisesti ja ennen muuta työntekijän tekemä työ. Työnantajan hankkimaan tai edustamaan taloudelliseen etuun voitaisiin kuitenkin lukea myös muita työntekijän suorituksia, kunhan ne ovat yhteydessä palvelussuhteeseen ja niille on mahdollista osoittaa ainakin jonkinlainen taloudellinen arvo. Koska ehdotettu säännös kiskonnasta työelämässä olisi aina jossain määrin päällekkäinen esimerkiksi rikoslain 36 luvun 6 §:ssä tarkoitetun kiskontasäännöksen kanssa, sovellettavan rikossäännöksen valinnassa olisi viime kädessä kyse tapauskohtaisesta tulkinnasta. Kyseisen arvioinnin keskiössä olisi se, voidaanko suoritusten (taloudellisen edun) katsoa olevan yhteydessä palvelussuhteeseen ja sen perusvastikkeisiin (eli työntekoon ja siitä suoritettavaan palkkaan tai muuhun vastikkeeseen). 

Esimerkiksi palvelussuhteen saamiseksi maksettavalla niin kutsutulla kynnysrahalla voisi olla yhteys palvelusuhteeseen, mikäli se voidaan katsoa palkkaa (työpaikkaa) vastaan suoritetuksi vastikkeeksi. Kiskontaa työelämässä koskeva säännös voisi siten soveltua kynnysrahan (tai muunlaisten velkojen) perimistapaukseen, ellei asiassa olisi kyse ihmiskaupasta. Palvelussuhteen yhteydessä hankittu taloudellinen etu voisi tällöin koostua esimerkiksi palkkaa vastaan tehdyn työn ja palkkaa (työpaikkaa) vastaan maksetun kynnysrahan yhdistelmästä. 

Vastikkeiden arviointiin vaikuttaisi vastaavasti myös esimerkiksi se, mikäli kynnysrahaa tai muita maksuja perittäisiin suoraan palkasta tehtävin vähennyksin. Esimerkiksi vuokran tai velkojen vähentäminen työntekijän palkasta voitaisiin huomioida kokonaisarvioinnissa. Edellä todetusti arvioinnin keskiössä olisi se, voidaanko suoritusten (taloudellisen edun) katsoa olevan yhteydessä palvelussuhteeseen ja siihen liittyviin vastikkeisiin. Keskeistä rangaistavuuden alan kannalta olisi siis se, että hyväksikäytön keinoin hankittava tai edustettava taloudellinen etu on yhteydessä palvelussuhteeseen liittyvään oikeustoimikokonaisuuteen. Vastikkeiden arvioinnissa ratkaisevaa olisi toisin sanoen oikeustoimen tai oikeustoimikokonaisuuden tosiasiallinen sisältö ja luonne eikä ulkonainen muoto. 

Myös esimerkiksi erilaiset ylityöt ja sunnuntaityöskentely voitaisiin huomioida epäsuhdan arvioinnissa siten, että niitä vastaan tulisi suorittaa tavanomaiseen työhön verrattuna korotettua vastiketta siten kuin laissa tai sovellettavassa työehtosopimuksessa määrätään. Tällöin hyväksikäyttöön perustuva ylityölisien maksamatta jättäminen voisi muodostaa epäsuhdan vastikkeiden välille. 

Kokonaan palvelussuhteeseen liittymättömät vastikkeet jäisivät sen sijaan soveltamisalan ulkopuolelle. Esimerkiksi osapuolten välisestä työnantaja-työntekijä-suhteesta ei vielä sellaisenaan seuraisi se, että kyse olisi kiskonnasta työelämässä silloin, kun työnantaja ja työntekijä tekevät vaihdantaa palvelussuhteeseen liittymättömässä yhteydessä. 

Vastikkeiden välisen epäsuhdan selvyyttä arvioitaisiin rikoslain 36 luvun 6 §:ssä tarkoitettua kiskontaa vastaavalla tavalla. Yksittäisessä tapauksessa tulisi arvioitavaksi, onko suorituksen ja vastasuorituksen välillä selvä epäsuhde osapuolten olosuhteet huomioon ottaen (HE 66/1988 vp, s. 139). 

Sille, minkä suuruista epäsuhtaa rangaistavuus edellyttää, ei voida antaa kiinteitä tai kaavamaisia kaikkiin tilanteisiin soveltuvia ohjeita. Työelämän konteksti ja alipalkkauksen yleisyys työperäisen hyväksikäytön toimintatapana johtaa vertaamaan selvän epäsuhdan määritelmää esimerkiksi työnantajaa yleissitovuuden tai normaalisitovuuden kautta sitovan työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Epäsuhdan arviointi ei kuitenkaan kokonaisuudessaan tyhjene tähän. On esimerkiksi aloja ja työpaikkoja, joilla ei sovelleta mitään työehtosopimusta. Tällöin arvioinnissa voitaisiin huomioida esimerkiksi työsopimuslain 2 luvun 10 §:ssä tarkoitettu tavanomainen ja kohtuullinen palkka, joka työntekijälle on maksettava tarkemman määräyksen puuttuessa. Vertailukohtaa olisi tällaisessa tapauksessa ensi sijassa etsittävä samalla alalla samanlaista työtä tekeville työmarkkinoilla tyypillisesti maksettavasta ja kohtuullisena pidetystä palkasta. 

Kussakin yksittäistapauksessa selvää epäsuhtaa olisi lisäksi arvioitava erikseen ottaen huomioon tapauksen kaikki olosuhteet. Epäsuhdan arviointiin vaikuttaisivat siten myös hyväksikäytettävän ahdingon taikka muiden vastaavien tunnusmerkistötekijöiden laatu sekä tekijän ja uhrin tekemien suoritusten suuruus. Esimerkiksi hyväksikäytön vakavuus voisi toisin sanoen kompensoida tietyssä määrin sitä, ettei taloudellinen etu muodostu euromäärällisesti suureksi. Toisaalta vakavan hyväksikäytön tunnusmerkit viittaavat usein siihen, että kyse on vakavammasta rikoksesta, kuten törkeästä kiskonnasta työelämässä tai ihmiskaupasta. Tunnusmerkistön täyttymistä tulisi toisin sanoen arvioida eri tunnusmerkistötekijöiden muodostama kokonaisuus huomioiden. 

Arvioitaessa taloudellisen edun ja vastikkeen välistä suhdetta olisi kiinnitettävä huomiota yhtäältä suoritusten markkina-arvoon. Ratkaisevaa olisi suoritusten taloudellinen arvo tekohetkellä eli käytännössä oikeustoimen tekohetkellä. Koska kyse olisi kuitenkin edellä todetun mukaisesti tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista, painoarvoa voitaisiin antaa tapauksen erityispiirteistä riippuen myös esimerkiksi asianomistajan taloudellisille tai muille henkilökohtaisille olosuhteille. Suoritusten välistä suhdetta olisi toisin sanoen arvioitava osapuolten olosuhteet huomioon ottaen (HE 66/1988 vp, s. 135, 139–140). 

Tässä tarkoitettu teko voisi joissakin tapauksissa täyttää myös jonkin muun rikostunnusmerkistön kuin työelämässä tapahtuvan kiskonnan. Kunkin yksittäisen tilanteen mukaan samaan tekoon voisi periaatteessa soveltua myös esimerkiksi kiskonnan, petoksen tai työsyrjinnän tunnusmerkistö. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan yleisiä rikosten yhtymistä ja yksiköintiä koskevia lähtökohtia ja periaatteita. Kiskonta työelämässä eroaisi petos- ja työsyrjintärikoksista tunnusmerkkiensä ja toisaalta kriminalisoinneilla suojeltavien oikeushyvien osalta. Samassa tekokokonaisuudessa voisi joissain tapauksissa toteutua sekä kiskonta työelämässä että petos tai työsyrjintä. 

Kiskontaa työelämässä koskevalla säännöksellä ei rajoitettaisi rikoslain 25 luvun 3 §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan soveltamisalaa. Säännösten tunnusmerkkien välillä on päällekkäisyyttä, koska myös ihmiskauppasäännöksen keinoihin kuuluu muun muassa toisen riippuvaisen aseman hyväksikäyttäminen. Säännökset koskevat kuitenkin eri tekoja. Kiskontaa työelämässä koskeva säännös olisi työrikos, joka soveltuisi ennen kaikkea palkanmaksua ja työaikojen noudattamista koskevissa tapauksissa, joissa ei ole läsnä muita ihmiskaupan tunnusmerkkejä (kuten eri tekotavat ja teon tarkoitus). Tältä osin säännös vastaisi sitä, mitä kiskonnantapaisen työsyrjinnän soveltamisesta on esitöissä todettu (HE 103/2014 vp). Vakavimmissa työperäisen hyväksikäytön tapauksissa tulee arvioitavaksi myös, onko tapaukseen sovellettava törkeää kiskontaa työelämässä koskevaa säännöstä. Arvioinnissa keskeistä olisi se, täyttääkö teko jonkin törkeää kiskontaa työelämässä koskevan säännöksen kvalifiointiperusteista. 

Kiskontaa työelämässä koskeva säännös on tunnusmerkeiltään lähes päällekkäinen rikoslain 36 luvun 6 §:ssä kriminalisoidun kiskonnan kanssa. Mikäli kumpikin tunnusmerkistö täyttyisi samassa tapauksessa, kiskonta työelämässä syrjäyttäisi erityissäännöksenä kiskonnan. Mikäli kyse ei olisi palvelussuhteen tunnusmerkit täyttävästä oikeussuhteesta vaan esimerkiksi yrittäjien välisestä vaihdannasta, hyväksikäytön rangaistavuutta voitaisiin arvioida rikoslain 36 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna kiskontana. 

Kiskonnasta työelämässä tuomittaisiin sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 

3 b §.Törkeä kiskonta työelämässä. Kiskontaa työelämässä koskevat ankaroittamisperusteet (kvalifiointiperusteet) liittyisivät teolla tavoiteltuun hyötyyn, sillä aiheutettuun vahinkoon, tekotavan erityiseen paheksuttavuuteen ja rikoksen erityiseen suunnitelmallisuuteen. Jotta kiskonta työelämässä olisi törkeä, tulisi käsillä olla vähintään yksi pykälässä mainituista ankaroittamisperusteista. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. 

Törkeä kiskonta työelämässä olisi erityissäännös suhteessa rikoslain 36 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun törkeään kiskontaan. Ehdotetut ankaroittamisperusteet vastaisivat asiallisesti törkeän kiskonnan ankaroittamisperusteita. Koska kiskonta työelämässä rakentuisi pitkälti kiskonnan tunnusmerkistön pohjalta ollen näin kiskonnan eräänlainen erityistilanne, ankaroittamisperusteiden muotoilussa ja soveltamisessa on perusteltua pyrkiä soveltuvin osin johdonmukaisuuteen. Yhteneväisten tunnusmerkkien tulkinnan tulisi yleisestikin olla säännösten välillä pitkälti samansisältöistä (HE 66/1988 vp, s. 140, 165; KKO 2015:52). 

Ensimmäisenä ankaroittamisperusteena olisi se, että teolla tavoitellaan huomattavaa hyötyä. Ankaroittamisperuste olisi samansisältöinen kuin törkeää kiskontaa ja törkeää petosta koskevissa säännöksissä. Hyödyn huomattavuutta arvioitaisiin tässäkin objektiivisesta näkökulmasta. Riittävää olisi se, että huomattavaa hyötyä on tavoiteltu. Perusteen täyttyminen ei toisin sanoen edellyttäisi tosiasiallista hyödyn saamista (HE 66/1988 vp, s. 135, 140). 

Pykälän 2 kohdan ankaroittamisperusteena olisi se, että kiskonnassa työelämässä aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa. Vahingon huomattavaa suuruutta olisi tässäkin arvioitava objektiivisesti. Huomattavan vahingon määrä on perusteltua asettaa lähtökohtaisesti samalle tasolle kuin kohdassa 1 tarkoitettu huomattavan taloudellisen hyödyn määrä. Vahingon erityinen tuntuvuus taas tulisi arvioitavaksi suhteessa uhrin omiin varallisuusoloihin (HE 66/1988 vp, s. 135, 140). Erityisen tuntuvuuden arviointi saa siten subjektiivisia piirteitä, sillä asianomistajan henkilökohtainen taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, voidaanko vahinkoa pitää erityisen tuntuvana. 

Pykälän 3 kohtana olisi se, että rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa. Kyse on rikoksen tekotavan erityisestä paheksuttavuudesta. Häikäilemättömyys saattaisi ilmetä ehdotetussa 3 a §:ssä tarkoitetun hyväksi käyttämisen poikkeuksellisen räikeinä tapauksina. Myös tekijän häikäilemättömällä suhtautumisella rikoksen uhriin olisi merkitystä rikoksen törkeyttä punnittaessa. Häikäilemättömästä heikkouden tai turvattoman tilan hyväksi käyttämisestä olisi kysymys esimerkiksi silloin, kun rikoksentekijä laskelmoivasti ja keinoista piittaamatta hyväksikäyttää uhria tavalla, jota vastaan hän tietää uhrin olevan erityisen puolustuskyvytön. Esimerkkeinä tässä kohdassa tarkoitetuista rikoksen uhreista voidaan mainita kielitaidottomat, alaikäiset ja vammaiset, jos he henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai turvattoman asemansa vuoksi ovat joutuneet häikäilemättömän kiskonnan kohteeksi. Huomattavaa on, ettei erityisen heikkouden tai turvattoman tilan tarvitsisi välttämättä koskea uhria eli palvelussuhteen vastapuolta itseään. Rikoksentekijä voisi toisin sanoen käyttää hyväkseen myös vastapuolelleen läheisen henkilön erityisiä olosuhteita (ks. HE 66/1988 vp, s. 100–101, 140). 

Toisen erityisen heikkouden tai muun turvattoman tilan häikäilemätön hyväksikäyttäminen lähenee asiallisesti rikoslain 25 luvun 3 §:ssä säädetyn ihmiskaupan tunnusmerkkejä. Tältä osin törkeää kiskontaa työelämässä koskevan säännöksen ja ihmiskauppasäännöksen välinen rajanveto edellyttäisi tapauksen olosuhteiden kokonaisvaltaista arviointia. Kiskontarikokset ovat ennen muuta taloudellisia, toisen varallisuuden ja omaisuuden suojaan kohdistuvia rikoksia. Jos esimerkiksi alipalkan maksaminen olisi mahdollista toisen erityistä heikkoutta tai turvatonta tilaa hyödyntämällä, mutta hyväksikäyttö ei ulottuisi palkanmaksun tai työaikojen noudattamista laajemmalle, tapausta arvioitaisiin lähtökohtaisesti törkeänä kiskontana työelämässä. Sen sijaan viitteet ihmiskaupan tekotapojen (esim. toisen ottaminen määräysvaltaan) ja tarkoituksen (kuten pakkotyöhön saattaminen) ilmenemisestä johtaisivat arvioimaan, tuleeko tapaukseen soveltaa ankarammin rangaistavaa ihmiskauppasäännöstä. 

Pykälän 4 kohdan ankaroittamisperusteena olisi se, että rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Erityinen suunnitelmallisuus kattaisi muun muassa tapaukset, joissa on kyse kiskonnan ammattimaisesta tai tavanomaisesta harjoittamisesta. Myös menettelyn pitkää kestoa voitaisiin arvioida erityisen suunnitelmallisuuden näkökulmasta. Suunnitelmallisuus olisi kuitenkin myös edellä mainittua laajempi peruste, koska sellaista voi ilmetä myös ainutkertaisen kiskontatapauksen yhteydessä. Erityinen suunnitelmallisuus voisi ilmetä esimerkiksi rikoksen huolellisena valmisteluna ja sen ilmitulon välttämiseen tähtäävänä järjestelynä (HE 66/1988 vp, s. 140). 

Tällaista voisi osoittaa tietyissä tapauksissa esimerkiksi se, että viranomaiselle toimitettuun työsopimukseen olisi kirjattu lain tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaiset työsuhteen ehdot, mutta ne eivät tosiasiallisesti toteudu. On kuitenkin huomattava, että samassa yhteydessä voivat täyttyä myös esimerkiksi rikoslain 33 luvussa tarkoitetut väärennysrikokset tai 47 luvun 2 §:n mukainen työaikasuojelurikos. Tapauskohtaisessa harkinnassa on siten sovellettava yleisiä rikosten yhtymistä ja yksiköintiä koskevia lähtökohtia ja periaatteita. 

Jotta kiskonta työelämässä olisi törkeä, tulisi käsillä olla vähintään yksi pykälässä mainituista ankaroittamisperusteista. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Teon pitämistä kokonaisuutena arvostellen törkeänä puoltaisi esimerkiksi se, että tekoon soveltuu yhtäaikaisesti useampi kuin yksi ankaroittamisperuste. 

Törkeää kiskontaa työelämässä koskeva säännös on tunnusmerkeiltään lähes päällekkäinen rikoslain 36 luvun 7 §:ssä kriminalisoidun törkeän kiskonnan kanssa. Samoin kuin kiskonnasta työelämässä on edellä todettu, mikäli kumpikin tunnusmerkistö täyttyisi samassa tapauksessa, törkeä kiskonta työelämässä syrjäyttäisi erityissäännöksenä törkeän kiskonnan. Mikäli kyse ei olisi palvelussuhteen tunnusmerkit täyttävästä oikeussuhteesta vaan esimerkiksi yrittäjien välisestä vaihdannasta, hyväksikäytön rangaistavuutta voitaisiin arvioida rikoslain 36 luvun 7 §:ssä tarkoitettuna törkeänä kiskontana. 

Törkeää kiskontaa työelämässä koskeva säännös syrjäytyisi, jos tapaukseen olisi sovellettava rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaista ihmiskauppasäännöstä tai sen törkeää tekomuotoa (RL 25:3a). Rajanvetoa säännösten välillä arvioitaisiin yleisten sitä koskevien oppien mukaisesti samoin kuin tähän asti on tehty arvioitaessa rikoslain 36 luvun 7 §:n mukaisen törkeän kiskonnan ja ihmiskaupan välistä rajanvetoa. Nyt esitettävillä muutoksilla ei rajoitettaisi tai muullakaan tavoin muutettaisi ihmiskauppasäännösten soveltamisalaa. 

Törkeästä kiskonnasta työelämässä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. 

9 §.Oikeushenkilön rangaistusvastuu. Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin viittaus kiskonnantapaiseen työsyrjintään, kun laissa ei enää olisi kyseistä rikossäännöstä. Lisäksi pykälää ehdotetaan täydennettäväksi niin, että siinä mainittaisiin työturvallisuusrikoksen ohella myös kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä rikoksina, joihin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Tarkemmin oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään rikoslain 9 luvussa, jossa säädetään esimerkiksi rangaistusvastuun edellytyksistä (2 §), rikoksentekijän ja oikeushenkilön välisestä suhteesta (3 §) sekä yhteisösakon määrästä ja sen mittaamisperusteista (5 ja 6 §). 

7.2  Laki liiketoimintakiellosta

3 §.Liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset. Pykälän 3 momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että muutettavassa 5 kohdassa mainittaisiin rikoslain 47 luvun 3 a ja 3 b §:ssä rangaistavaksi säädetyt rikokset eli kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä. Tämän muutoksen jälkeen liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä liiketoimintakiellosta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu henkilö, jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt mainittuihin rikoksiin. Voimassa olevan rikoslain 47 luvun 3 a §:n muuttamisen myötä kiskonnantapainen työsyrjintä poistuisi liiketoimintakiellon määräämisen mahdollistavista edellytyksistä. 

Liiketoimintakieltoon määräämisen edellytykset tulisivat tyhjentävästi ehdotettavasta säännöksestä. Pykälän 1 ja 2 momentissa mainittuihin seikkoihin ei siis tarvitsisi kiinnittää huomiota. Sen sijaan useat muut liiketoimintakiellosta annetun lain säännökset tulisivat sovellettaviksi myös näissä tapauksissa. Tämä koskee esimerkiksi liiketoimintakiellon henkilöpiiriä (2 §), liiketoimintakiellon sisältöä (4 §), liiketoimintakiellon kestoa (5 §), liiketoimintakiellon määräämistä (6 §) ja vireillepanoaikaa (8 §). 

Syyllistyminen muutetussa 5 kohdassa mainittuihin kiskontaan työelämässä tai törkeään kiskontaan työelämässä tai osallisuuteen niihin tarkoittaisi sitä, että henkilö on jo tuomittu tai tullaan liiketoimintakiellon määräämisen yhteydessä tuomitsemaan mainituista rikoksista. Jos liiketoimintakieltoa koskevaa asiaa poikkeuksellisesti käsitellään rikosasiasta erillisenä, kiellon määräämisen edellytyksenä ei olisi se, että rikosasiassa annettu tuomio on tullut lainvoimaiseksi tai pantavissa täytäntöön lainvoimaisen tuomion tavoin. Henkilön ollessa vasta epäiltynä tai syytteessä liiketoimintakielto voitaisiin määrätä väliaikaisena 11 §:n 1 momentin nojalla. Osallisuudesta säädetään rikoslain 5 luvussa. Kaikki osallisuuden muodot kuuluisivat pykälän soveltamisalaan. 

7.3  Pakkokeinolaki

10 lukuSalaiset pakkokeinot 

3 §.Telekuuntelu ja sen edellytykset. Pykälän 2 momentin 13 kohdan mukaan esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä törkeästä petoksesta tai törkeästä kiskonnasta. Säännöstä muutettaisiin siten, että siinä viitattaisiin mainittujen rikosten lisäksi tässä esityksessä ehdotettuun uuteen rikossäännökseen nimeltään törkeä kiskonta työelämässä (RL 47:3b). Viittaavan säännöksen eli 2 momentin 13 kohdan soveltamisala laajenisi toisin sanoen kattamaan törkeän petoksen ja törkeän kiskonnan lisäksi myös törkeän kiskonnan työelämässä. Ilman kyseistä lisäystä rikosperustelistaan telekuuntelu jäisi pois rikoksen selvittämisen keinovalikoimasta sellaisissa tilanteissa, joissa se on nykyisin käytettävissä säännöksen mukaisesti törkeän kiskonnan selvittämistä varten. 

Esitutkintaviranomaiselle voitaisiin ehdotuksen johdosta antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä kyseisestä rikoksesta. Edellytyksenä olisi pakkokeinolain 10 luvun 2 §:n mukaisesti, että telekuuntelun käytöllä voidaan olettaa saatavan rikoksen selvittämiseksi tarvittavia tietoja. Lisäksi telekuuntelua saataisiin käyttää vain, jos sillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys kyseisen rikoksen selvittämiselle. Telekuuntelua käytettäessä olisi myös aina huomioitava erityisesti pakkokeinolain 1 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitetut suhteellisuus- ja vähimmän haitan periaatteet. Suhteellisuusperiaatteesta seuraa, että arvioitaessa pakkokeinon käyttöedellytyksiä on otettava huomioon se, mitä vakavuustasoa rikos konkreettisessa muodossa edustaa. Pakkokeinolain 10 luvun 5 §:n mukaan telekuuntelusta päättää tuomioistuin. 

Ehdotettu muutos tekisi törkeästä kiskonnasta työelämässä luvun 4 §:n 1 momentin nojalla myös telekuuntelun sijasta tapahtuvan tietojen hankkimisen perusterikoksen ja 27 §:n 2 momentin nojalla myös peitetoiminnan perusterikoksen. 

7.4  Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

80 §.Pakolliset poissulkemisperusteet. Pykälässä säädetään tarjouskilpailun ulkopuolelle sulkemisen edellytyksistä. Pykälän 2 momentissa viitataan muun muassa kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Säännöstä muutettaisiin kyseisen viittauksen osalta, kun laissa ei enää olisi kiskonnantapaista työsyrjintää koskevaa rikossäännöstä. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän asemesta säännöksessä viitattaisiin tässä esityksessä ehdotettuihin uusiin rikossäännöksiin kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä. Viittaavan säännöksen eli 2 momentin soveltamisala laajenisi toisin sanoen kattamaan kiskonnan työelämässä ja törkeän kiskonnan työelämässä. 

Mainittu muutos olisi kuitenkin ensisijaisesti teknisluonteinen. Korvattavalla kiskonnantapaisella työsyrjinnällä on osin yhteneväinen soveltamisala uusiin lisättäviin rikosnimikkeisiin nähden, minkä ohella 2 momentissa mainitaan jo nykyisellään kattavasti rikoslain 47 luvun mukaisia työrikoksia. Poissulkemisperusteiden yhtenä tavoitteena on muun muassa varmistaa, että talouden toimijat noudattavat hankintasopimuksia toteuttaessaan sovellettavia sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu esimerkiksi kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa (HE 108/2016 vp, s. 181). 

7.5  Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

84 §.Pakolliset poissulkemisperusteet. Pykälässä säädetään tarjouskilpailun ulkopuolelle sulkemisen edellytyksistä. Pykälän 2 momentissa viitataan muun muassa kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Säännöstä muutettaisiin siten, että se ei enää viittaisi korvattavaksi ehdotettavaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään, kun laissa ei enää olisi kiskonnantapaista työsyrjintää koskevaa rikossäännöstä. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän asemesta säännöksessä viitattaisiin tässä esityksessä ehdotettuihin uusiin rikossäännöksiin kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä. Viittaavan säännöksen eli 2 momentin soveltamisala laajenisi toisin sanoen kattamaan kiskonnan työelämässä ja törkeän kiskonnan työelämässä. 

Mainittu muutos olisi kuitenkin ensisijaisesti teknisluonteinen. Korvattavalla kiskonnantapaisella työsyrjinnällä on osin yhteneväinen soveltamisala uusiin lisättäviin rikosnimikkeisiin nähden, minkä ohella 2 momentissa mainitaan jo nykyisellään kattavasti rikoslain 47 luvun mukaisia työrikoksia. Poissulkemisperusteiden yhtenä tavoitteena on muun muassa varmistaa, että talouden toimijat noudattavat hankintasopimuksia toteuttaessaan sovellettavia sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu esimerkiksi kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa (HE 108/2016 vp, s. 181, 272). 

7.6  Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista

47 §.Eräisiin rikoksiin syyllistyneiden ehdokkaiden ja tarjoajien sulkeminen tarjouskilpailusta. Pykälässä säädetään tarjouskilpailun ulkopuolelle sulkemisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin 6 kohdassa viitataan kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Säännöstä muutettaisiin siten, että se ei enää viittaisi korvattavaksi ehdotettavaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään, kun laissa ei enää olisi kiskonnantapaista työsyrjintää koskevaa rikossäännöstä. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän asemesta säännöksessä viitattaisiin tässä esityksessä ehdotettuihin uusiin rikossäännöksiin kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä. Viittaavan säännöksen eli 1 momentin 6 kohdan soveltamisala laajenisi toisin sanoen kattamaan kiskonnan työelämässä ja törkeän kiskonnan työelämässä. 

Mainittu muutos olisi kuitenkin ensisijaisesti teknisluonteinen. Poissulkemisperusteiden säätämisen yhteydessä on katsottu, että kiskonnantapaisesta työsyrjintärikoksesta annettu vankeustuomio on osoitus siitä, että työnantaja on tietoisesti käyttänyt hyväkseen esimerkiksi ulkomaalaistaustaisen, kielitaidottoman työntekijän hädänalaista asemaa ja soveltanut häneen muista työntekijöistä poiketen huomattavasti heikompia työehtoja, mitä laki ja työehtosopimukset edellyttävät (HE 76/2011 vp, s. 92). Korvattavalla kiskonnantapaisella työsyrjinnällä on osin yhteneväinen soveltamisala uusiin lisättäviin rikosnimikkeisiin nähden, minkä ohella uusien rikossäännösten voidaan katsoa täyttävän edellä kuvatun poissulkemisperusteen taustalla olevat perusteet. 

7.7  Rikosrekisterilaki

6 b §. Pykälässä säädetään rikosrekisteritietojen luovuttamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien poissulkemisedellytysten selvittämiseksi ja tätä tarkoitusta varten annettavaan rikosrekisteriotteeseen merkittävistä rikosnimikkeistä. Pykälän 2 momentin 8 kohdan mukaan otteeseen merkitään tiedot lainvoimaisesta päätöksestä, jolla henkilö on tuomittu rikoslain 47 luvun 1 §:n nojalla työturvallisuusrikoksesta, 47 luvun 2 §:n nojalla työaikasuojelurikoksesta, 47 luvun 3 §:n nojalla työsyrjinnästä, 47 luvun 3 a §:n nojalla kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, 47 luvun 5 §:n nojalla työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta tai 47 luvun 6 a §:n nojalla luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä. 

Säännöstä muutettaisiin ensinnäkin siten, että siitä poistettaisiin viittaus korvattavaksi ehdotettuun kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Toiseksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 2 momentin 8 kohdassa mainittaisiin tässä esityksessä ehdotetut uudet rikokset eli kiskonta työelämässä (RL 47:3a) ja törkeä kiskonta työelämässä (RL 47:3b). Muutokset olisivat teknisluonteisia ja 6 b §:n 1 momentissa mainittuihin hankintalakeihin tehtävien muutoksien edellyttämiä. Korvattavalla kiskonnantapaisella työsyrjinnällä on lisäksi osin yhteneväinen soveltamisala uusiin lisättäviin rikosnimikkeisiin nähden, minkä ohella 2 momentin 8 kohta kattaa jo nykyisellään kattavasti rikoslain 47 luvun mukaisia työrikoksia. 

7.8  Palkkaturvalaki

5 a §.Vakava työperäinen hyväksikäyttö. Pykälässä säädetään eräistä palkkaturvan maksamiseen liittyvistä erityistilanteista. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lain 5 §:ssä säädetty määräaika ei estä palkkaturvan maksamista muun muassa silloin, jos työnantaja tai tämän edustaja on syyllistynyt rikoslain 36 luvun 6 tai 7 §:ssä taikka 47 luvun 3 tai 3 a §:ssä säädettyyn rikokseen työntekijään nähden ja palkkaturvana haetaan rikostuomiolla maksettavaksi tuomittuja työsuhteesta johtuvia saatavia tai niihin perustuvaa rikosvahingonkorvausta. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa mainittu rikoslain 47 luvun 3 a § viittaa nykyisellään kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Pykälään ehdotettaisiin lisättäväksi uusi viittaus rikoslain 47 luvun 3 b §:ään, jossa säädettäisiin törkeästä kiskonnasta työelämässä. Lisäyksen myötä palkkaturvalain 5 a §:n 1 momentin 1 kohdassa viitattaisiin toisin sanoen kiskonnantapaisen työsyrjinnän asemesta uusiin rikossäännöksiin eli kiskontaan työelämässä (RL 47:3a) ja törkeään kiskontaan työelämässä (RL 47:3b). Viittaavan säännöksen eli 1 momentin 1 kohdan soveltamisala laajenisi toisin sanoen kattamaan kiskonnan työelämässä ja törkeän kiskonnan työelämässä. 

Mainittu muutos olisi kuitenkin ensisijaisesti teknisluonteinen. Korvattavalla kiskonnantapaisella työsyrjinnällä sekä rikoslain 36 luvun mukaisilla kiskontarikoksilla on jo nykyisellään pitkälti yhteneväinen soveltamisala uusiin lisättäviin rikosnimikkeisiin nähden. Kun huomioidaan lisäksi se, että 5 a §:n tarkoituksena on turvata vakavan työperäisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen työntekijän asemaa ja parantaa hänen mahdollisuuttaan saada työsuhdesaatavansa palkkaturvana (HE 173/2022 vp, s. 19), on johdonmukaista ja tarkoituksenmukaista lisätä kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä 1 momentin 1 kohdan soveltamisedellytysten joukkoon. Ilman kyseistä lisäystä kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä eivät mahdollistaisi palkkaturvan maksamista sellaisissa tilanteissa, joissa se on nykyisin käytettävissä säännöksen mukaisesti kiskonnan ja törkeän kiskonnan tapauksissa. 

7.9  Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä

58 §.Työkokeiluun osallistuvan oikeusasema sekä vastuu työturvallisuudesta ja tietosuojasta. Pykälän 4 momentissa säädetään muun muassa, että rangaistus syrjinnästä, työsyrjinnästä, kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, työturvallisuusrikoksesta, henkilörekisteririkoksesta, tietomurrosta, salakatselusta, salakuuntelusta, viestintäsalaisuuden loukkauksesta, salassapitorikoksesta ja virkarikoksista säädetään rikoslaissa. Säännöksestä poistettaisiin viittaus kiskonnantapaiseen työsyrjintään, kun laissa ei enää olisi kyseistä rikossäännöstä. Mainittu muutos olisi teknisluonteinen. Kun pykälässä tarkoitetussa työkokeilussa ei ole mahdollista suorittaa palkkavastiketta, kiskontaa työelämässä ei ehdoteta lisättäväksi informatiivisten viittauksien listaan. 

7.10  Yhdenvertaisuuslaki

3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 2 momentin mukaan rangaistus syrjinnästä, työsyrjinnästä ja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan säädetään rikoslaissa. Säännöksestä poistettaisiin viittaus korvattavaksi ehdotettavaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään, kun laissa ei enää olisi kiskonnantapaista työsyrjintää koskevaa rikossäännöstä. Muutos olisi teknisluonteinen. 

9.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 2/2026 vp). Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi samoja lainkohtia kuin tällä esityksellä. Tällaisia ovat julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 80 §:n 2 momentti, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 84 §:n 2 momentti sekä rikosrekisterilain 6 b §:n 2 momentin 8 kohta. Tämän esityksen eduskuntakäsittelyssä on otettava huomioon mainitut aikaisemmin tehdyt muutokset niiden tultua voimaan. 

9.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esityksellä ei ole vaikutuksia valtion talousarvioon.