Merkittiin, että alla mainitut asiantuntijat on kuultu keskiviikkona 14.10.2020 klo 11.15 pidetyssä epävirallisessa etäkokouksessa.

Asiantuntijakuuleminen keskeytettiin kokousajan päättyessä ja kuulemista on tarkoitus jatkaa viikon 44 istuntotauon jälkeen.

Merkittiin, että alla mainitut asiantuntijat on kuultu tiistaina 20.10.2020 klo 12.15 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa.

Merkittiin, että alla mainitut asiantuntijat on kuultu tiistaina 3.11.2020 klo 12.15 pidetyssä epävirallisessa etäkuulemisessa.

Valiokunta lopetti asiantuntijakuulemisen.

Valiokunta aloitti valmistavan keskustelun.

Valiokunnan lausunto valmistui.

Sihteeri esitteli lausuntoluonnoksen.

Lausuntoon jätettiin eriävä mielipide: ed. Purra, Halla-aho ja Peltokangas, eriävä mielipide 1, liite D17.

Lausuntoon jätettiin eriävä mielipide: ed. Talvitie, Zyskowicz ja Ikonen, eriävä mielipide 2, liite E17

Merkittiin valiokunnalle jaetuksi: sihteerin täydennyksiä lausuntoluonnokseen 12.11.2020.

Valiokunta kävi valmistavan keskustelun loppuun.

Valiokunta kävi yleiskeskustelun.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä valiokunta hyväksyi lausuntoluonnoksen muutettuna.

Kappaleen 2 lopusta poistettiin toiseksi viimeinen virke: "Valiokunta ei näe estettä sen suhteen, etteikö tällainen yhteistyö voisi onnistua myös nykyään. " Lisäksi saman kappaleen loppuun lisättiin virke: "Sitä on syytä jatkaa säännöllisesti".

Kappaleen 6 viidennen virkkeen alku hyväksyttiin näin kuuluvana: "Omakustannusperiaatteen toteuttamisesta johtuvien vuokrankorotusten kompensoimiseksi Senaatti -kiinteistöille maksettaviin vuokriin ...".

Varapj. Talvitie ja ed. Peltokangas esittelivät kumpikin ehdotuksensa poliisitoimea ja Rajavartiolaitosta käsitteleväksi osuudeksi.

Ed. Peltokangas ehdotti varapj. Talvitien kannattamana, että lausuntoluonnoksen poliisitoimea koskevassa kokonaisuudessa todetaan seuraavaa:.

”Talousarvioesitys sisältää sinänsä merkittäviä lisäyksiä poliisin toimintamenomomentille. Poliisitoimen haasteena on kuitenkin pysyväisluonteisten menojen kattaminen määräaikaisilla määrärahalisäyksillä. Saadut lisäykset helpottavat taloudellista tilannetta väliaikaisesti, mutta eivät ratkaise rahoituksen riittämättömyydestä aiheutuvia haasteita pidemmällä aikavälillä. Sen sijaan, että erilaisia ongelmia ratkotaan kohdennetulla lisärahoituksella, tulisikin poliisin toimintaa rahoittaa suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Tällöin vältettäisiin nykyisenkaltaiset tilanteet, joissa riittämätöntä henkilöstömäärää siirrellään yksiköstä toiseen sen mukaan, mihin rahoitusta on kulloinkin kohdennettu. Siirrettävät henkilöt ovat aina pois jostain toisesta resurssista.

Suomessa poliisimiesten määrä on sekä pohjoismaisessa että eurooppalaisessa vertailussa muita maita selvästi pienempi. Vuoden 2020 arvioitu toteuma on 7 380 poliisimiestä. Hallintovaliokunta on aiemmin asettanut poliisimiesten määrän minimitavoitteeksi 7 850 vuonna 2025. Tästä tavoitteesta ollaan kaukana varsinkin, kun otetaan huomioon, että kehyskauden edetessä poliisin kokonaisrahoitus laskee, jolloin poliisimiesten määrän pitäminen ennallaan tulee olemaan erittäin haastavaa ilman, että muista poliisitoimen menoista tingittäisiin merkittävästi.

Resurssien puute vähentää poliisin suorituskykyä kentällä ja vaikeuttaa erityisesti piilorikollisuuden paljastamista. Samalla myös päivittäisrikosten selvittämisprosentti laskee, tutkinta- ja toimintavalmiusajat kasvavat ja katuturvallisuusindeksi heikkenee. Poliisimiesten vähentyminen näkyy erityisesti HARVA-alueella, jossa poliisipartioiden määrä on vähentynyt huomattavasti 2010-luvulla.

Esimerkiksi Ruotsissa on huomattavasti enemmän poliiseja kuin Suomessa. Tästä huolimatta Ruotsin poliisi on ongelmissa esimerkiksi lähiöväkivallan, tuhotöiden ja terrorismin uhan alla”.

Ehdotuksesta äänestettiin lausuntoluonnosta vastaan. Äänin 10-6 lausuntoluonnos hyväksyttiin.

Varapj. Talvitie ehdotti ed. Peltokankaan kannattamana, että poliisitoimea koskevaan kokonaisuuteen lisätään myös siitä, että kansallisen turvallisuuden varmistaminen ja poliisin tehtävistä selviytyminen Suomen muuttuneessa toimintaympäristössä ja heikentyneessä turvallisuustilanteessa vaatii tuntuvia taloudellisia lisäpanostuksia poliisin toimintamenoihin. Tavoite 7 850 poliisin kokonaismäärästä ei ole riittävä. Poliisien määrä on nostettava selvästi yli 8 000 henkilötyövuoteen. Tämä edellyttää rahoituksen ohjaamista poliisin henkilöstömenojen lisäksi poliisikoulutuksen lisäämiseen.

Ehdotuksesta äänestettiin lausuntoluonnosta vastaan. Äänin 10-6 lausuntoluonnos hyväksyttiin.

Kappaleen 8 loppuun lisättiin seuraavat virkkeet: "Koska kysymys on vuoden 2021 talousarvioesityksestä valiokunta kiinnittää tässä lausunnossaan huomiota lähinnä yleisluonteisesti julkisen talouden suunnitelmaan eli valtion talouden kehyksiin. Kehysten osalta valiokunta lausuu varsinaisesti vuoden 2021 kevätistuntokaudella annettavan julkisen talouden suunnitelmaa koskevassa lausunnossaan. Joka tapauksessa valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että kehysmenettelyssä on nykyisen menettelyn sijaan välttämätöntä osoittaa jokaiselle kehyskauden vuodelle riittävä rahoitus eri menokohteisiin – mukaan lukien toimitilamenot ja ICT -kustannukset sekä kustannustason nousu – viranomaisten lakisääteisten tehtävien asianmukaisen hoitamisen turvaamiseksi. Pitkäjänteisen, suunnitelmallisen ja vaikuttavan viranomaistoiminnan edellytyksiin kuuluu myös toiminnan turvaava pitkäjänteinen rahoitus, jonka turvaaminen on valiokunnan käsityksen mukaan myös yhteiskunnan kannalta kokonaistaloudellisin toimintatapa".

Kappaleen 30 viimeinen virke hyväksyttiin näin kuuluvana: "Myönteistä on, että poliisille esitetään vuodelle 2021 2,5 miljoonaa kompensaationa omakustannusperiaatteen toteuttamisesta Senaatti-kiinteistöille maksettavista johtuvista vuokrankorotuksista, kun aiemmin vuokramenojen kasvua ei ole yleensä budjetoitu".

Kappaleen 40 alku hyväksyttiin näin kuuluvana: "Poliisille on myönnetty vuoden 2020 IV lisätalousarviossa 0,8 miljoonaa euroa hybridiautojen latauspisteiden rakentamiseen poliisiasemille sekä valtakunnallisille poliisiyksiköille. Tämän määrärahan avulla on aloitettu suunnitelmallinen latausasemaverkon kehittäminen, Poliisi on osana...".

Rajavartiolaitosta käsittelevän jakson kohdalla varapj. Talvitie ehdotti ed. Peltokankaan kannattamana, että lausuntoluonnokseen lisätään siitä, että Rajavartiolaitoksen haasteet ovat samansuuntaisia kuin poliisilla. Talousarvioon sisältyvät määrärahalisäykset kohentavat tilapäisesti Rajavartiolaitoksen taloustilannetta, ja aikaisemmin syntynyttä hankintavajetta ajoneuvojen, voimankäyttö‐ ja suojavälineiden sekä teknisen valvonnan osalta pystytään pienentämään. Kehyskauden edetessä toimintamenojen rahoitustilanne kuitenkin heikkenee, eikä rahoitustason tilapäinen nostaminen poista tulevien vuosien rahoitushaasteita. Rajavartiolaitoksen toiminnan turvaaminen EU:n ulkorajoilla sekä Suomen merialueilla on kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Rajavalvonnan toimivuus ei saa olla riippuvainen Suomen rajanaapureiden viranomaisten toiminnasta.

Ehdotuksesta äänestettiin lausuntoluonnosta vastaan. Äänin 10-6 lausuntoluonnos hyväksyttiin.

Kappaleen 51 toiseen virkkeeseen lisättiin "10 miljoonaa".

Maahanmuuttoa käsittelevän osion kohdalla ed. Halla-aho ehdotti ed. Peltokankaan kannattamana lausuttavaksi:.

”Valiokunta pitää maahanmuuttoa merkittävimpänä yksittäisenä kuormitusta aiheuttavana tekijänä kaikilla valiokunnan toimialaan kuuluvilla sektoreilla. Maahanmuuttoviraston tehtävät ovat viime vuosina lisääntyneet, eivätkä viraston resurssit riitä edes lakisääteisten käsittelyaikavelvoitteiden asianmukaiseen toteuttamiseen. Maahanmuuttoviraston käsittelyruuhka heijastuu väistämättä myös hallintotuomioistuinten toimintaan, sillä ulkomaalaisasioissa muutosta kielteisiin päätöksiin haetaan lähes aina. Hallintotuomioistuinten julkisten toimintakertomusten perusteella voidaan todeta, että esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeudessa ulkomaalaisasioiden osuus kaikista päätöksistä oli 56 prosenttia vuonna 2017. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen vuonna 2017 ja 2018 saapuneista asioista noin 60 prosenttia oli ulkomaalaisasioita. Ulkomaalaisasioiden suuri määrä syö resursseja ja ruuhkauttaa tuomioistuinten toimintaa, mikä johtaa käsittelyaikojen pitenemiseen ja siten oikeusturvan toteutumisen vaarantumiseen kaikissa asiaryhmissä. Ulkomaalaisasioiden käsittelyyn hallintotuomioistuimissa onkin viime vuosina jouduttu myöntämään erityisiä lisämäärärahoja.

Maahanmuutto vaikuttaa haitallisesti myös kaikilla sisäisen turvallisuuden sektoreilla. Maahanmuuttajat kuormittavat merkittävässä määrin esimerkiksi poliisia ja oikeuslaitoksen eri toimijoita. Ulkomaalaisten yliedustus rikostilastoissa korostuu etenkin seksuaalirikoksissa. Vuonna 2018 ilmoitetuista seksuaalirikoksista 25 prosenttia eli joka neljäs rikos oli ulkomaalaisen tekemä. Helsingissä tapahtuneista ilmoitetuista raiskauksista peräti 54 prosenttia oli ulkomaalaisten tekemiä. Lähes puolet turvapaikanhakijoiden tekemistä seksuaalirikoksista kohdistuu alaikäisiin. Ulkomaalaisten vankien määrä on kasvanut kymmenen vuoden aikana peräti 75 prosenttia, ja heitä on kaikista vangeista nyt jo noin joka kuudes. Jengimaailmassa ja rikollisverkostoissa toimii aiempaa enemmän ulkomaalaistaustaisia henkilöitä ja rikollisryhmiä. Myös terrorismirikollisuus on saapunut Suomeen. Laiton maahantulo ja sen järjestäminen aiheuttavat ylimääräistä työtä Rajavartiolaitokselle.

Pelkästään resursseja eri toimialoille lisäämällä ei onnistuta korjaamaan maahanmuuton aiheuttamia ongelmia. Maahanmuuton haitoilta suojautuminen vaatii sen sijaan ennen kaikkea lainsäädännöllisiä muutoksia. Valiokunta korostaa, että lainsäädännölliset muutokset maahanmuuttopolitiikkaan ovat välttämättömiä, mikäli valiokunnan toimialaan kuuluvien sisäisen turvallisuuden sektoreiden haasteisiin halutaan vastata.

Valiokunta katsoo, että turvapaikanhakijoiden ja muiden ulkomaalaisten pääsyä pysyvän oleskeluluvan piiriin tulee rajoittaa selvästi ja perheenyhdistämisen ehtoja kiristää. Lisäksi kansainvälisen suojelun tulee aina olla väliaikaista. Kun olosuhteet lähtömaassa paranevat riittävästi, turvapaikan täytyy olla peruutettavissa, ja muuttoliikkeen on suuntauduttava Suomesta takaisinpäin. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tulee viipymättä ottaa säilöön heidän maasta poistamisen toteutumisen varmistamiseksi, eivätkä vakavaan rikokseen syyllistyneet ulkomaa laiset koskaan saa päästä Suomen kansalaisuuden piiriin. Kansallinen pakolaiskiintiö on lakkautettava ja turvapaikanhakijoiden sisäiset siirrot lopetettava.

Edellä kuvatut tarpeelliset maahanmuuttopolitiikan kiristykset vaikuttavat nopeasti muun muassa vastaanottokuluja vähentävästi. Suomesta tuleekin tehdä nopealla aikataululla epähoukutteleva maa sellaiselle maahanmuutolle, joka heikentää huoltosuhdetta ja rasittaa kansantaloutta. Suomessa maksettava vastikkeeton raha ja suomalaisen sosiaaliturvan helppo saatavuus on yksi merkittävä houkutustekijä turvapaikanhakijoille. Mahdollisuudet maahanmuuttajien sosiaaliturvajärjestelmän muuttamiseksi siten, että myönteisen oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat eivät enää kuuluisi asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin tulisi siksi selvittää nopealla aikataululla. Myös mahdollisuus maassa oleskelun pitkittämiseen toistuvia uusintahakemuksia tekemällä ja valitusmahdollisuuksia hyödyntämällä on lainsäädäntöömme sisältyvä houkutustekijä, johon tulee puuttua.

Kaikki turvapaikka-, oleskelulupa-, perheenyhdistämis-, vastaanotto- ja etuusjärjestelmään liittyvät houkutustekijät on poistettava nopealla aikataululla. Tämä vähentää Maahanmuuttoviraston ja hallintotuomioistuinten kuormitusta. Houkutustekijöiden poistaminen on myös ainoa keino maahanmuuton aiheuttaman turvallisuusongelman korjaamiseksi.

Turvapaikkaperusteisen ja muun pääasiassa kehitysmaista saapuvan maahanmuuton kustannukset yhteiskunnalle lasketaan miljardeissa. Maahanmuuton suurimmat kustannukset eivät kuitenkaan kohdistu sisäministeriön hallinnonalalle. Suurimmat kustannukset syntyvät sosiaaliturvan käyttämisestä kohdistuen siten sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Maahanmuuttajat ovat huomattavan yliedustettuina esimerkiksi asumistuen ja toimeentulotuen saajien joukossa. Yksi humanitaarinen maahanmuuttaja maksaakin veronmaksajille keskimäärin 20 000 euroa vuodessa. Tietyistä ongelmallisista lähtömaista saapuvien maahanmuuttajien elinkaarikustannukset Suomen julkiselle taloudelle ovat keskimäärin 690 000 - 1 300 000 euroa henkilöltä. Edes työperäinen maahanmuutto ei ole julkisen talouden kannalta läheskään aina hyödyllistä. Nettotulonsiirrot verrattuna kantaväestöön ovat noin 5 000 euroa enemmän yhdeltä työperäiseltä maahanmuuttajalta vuodessa.

Mainitut kustannukset ovat luonteeltaan pysyviä, ja maahanmuutosta Suomen julkiselle taloudelle aiheutuvia kustannuksia voidaan siksi vähentää ainoastaan maahanmuuttolainsäädäntöön tehtävillä muutoksilla. Rahallisia resursseja tulisikin vapauttaa siihen, että Suomesta ja suomalaisista pidetään huolta. Erityisesti kriisitilanteissa on entistä tärkeämpää, että kaikki tehtävät toimenpiteet hyödyttävät Suomea ja suomalaisia. Siksi viimeistään tässä vaiheessa kaikista haitallisista turvapaikka- ja maahanmuuttopoliittisista hankkeista tulisi voida luopua. Tällainen hanke on esimerkiksi pakolaiskiintiön nostaminen 1050 henkilöön ja turvapaikanhakijoiden oikeusturvan vahvistaminen mahdollistamalla avustajan käyttö turvapaikkapuhuttelussa ja ottamalla käyttöön yleiset hallinto-oikeudelliset valitusajat. Kysymys on julkisten varojen käytön priorisoinnista.

Yksi hallitusohjelmaan kirjattu haitallinen hanke on maahan jäämisen mahdollisuuksien lisääminen laittomasti maassa oleskeleville. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt voisivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella. Jos laittomasti maassa oleskeleville järjestetään mahdollisuuksia jäädä maahan, putoaa Suomen turvapaikkajärjestelmältä kuitenkin pohja. Valiokunta katsoo, että lakimuutos tulee toteutuessaan houkuttelemaan Suomeen entistä enemmän ihmisiä, jotka heikentävät maamme huoltosuhdetta ja rasittavat taloutta. Hallitusohjelman kirjausta ei siksi missään nimessä tule toteuttaa.

Valiokunta muistuttaa tässä yhteydessä vielä, että kansainvälistä suojelua hakeneiden työnteko-oikeutta laajennettiin, ja Suomessa jo olevan ulkomaisen työvoiman mahdollisuuksia siirtyä huoltovarmuuden ja työmarkkinoiden toimivuuden kannalta kriittisiin tehtäviin helpotettiin keväällä useilla lakimuutoksilla. Muutoksia perusteltiin vetoamalla työvoimapulaan ja huoltovarmuuden turvaamiseen koronakriisin keskellä. Todellisuudessa lakimuutoksilla ei kuitenkaan ollut mitään todellista työvoiman tarjontaa lisäävää vaikutusta. Kysymys oli puhtaasti ideologisten hankkeiden läpiviemisestä koronakriisin varjolla, mitä valiokunta paheksuu.

Valiokunta katsoo tässä yhteydessä aiheelliseksi kiinnittää huomiota myös maahanmuuton vaikutuksiin kuntatalouteen. Maahanmuuttajat käyttävät julkisia palveluita keskimäärin huomattavasti enemmän kuin maksavat veroja, mikä vaikuttaa myös kuntien palvelujärjestelmän toimivuuteen ja resursseihin esimerkiksi asumisen, varhaiskasvatuksen ja koulutuspalveluiden, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hallinnollisten tehtävien osalta. Tarpeelliset turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kiristykset vähentäisivätkin nopeasti myös kuntatalouden menoja”.

Ehdotuksesta äänestettiin lausuntoluonnosta vastaan. Äänin 13-3 lausuntoluonnos hyväksyttiin.

Vpj. Talvitie ehdotti ed. Peltokankaan kannattamana, että lausuntoluonnoksen kuntatalouskokonaisuuteen sisältyvään jaksoon ”Kuntatalouden kehitys” kirjattaisiin kuntatalouden heikko tila vielä vahvemmin ja että osasta uusista hankkeista tulisi vallitsevassa kriisitilanteessa luopua, esimerkkinä oppivelvollisuuden pidentäminen. Lisäksi lausunnossa tulisi todeta, ettei yhteisövero sovellu varhaiskasvatuksen maksujen alentamisen kompensointiin, koska se ei kohdennu maksutuloja menettäviin kuntiin oikeudenmukaisesti, ja että maksujen alentaminen tulee kompensoida peruspalvelujen valtionosuudessa.

Ehdotuksesta äänestettiin lausuntoluonnosta vastaan. Äänin 10-6 lausunto hyväksyttiin.

Kappaleen 93 loppuun lisättiin uusi virke: "Hallituksen esitys HE 173/2020 vp on hallintovaliokunnassa käsiteltävänä lausunnon antamista varten, ja valiokunta tarkastelee siinä yhteydessä erityisesti kuntatalouteen liittyviä kysymyksiä".

Asian käsittely valiokunnassa on päättynyt.