Nykyinen asunto-osakeyhtiölain sääntely vastikkeiden jakoperusteen muuttamisesta edellyttää kaikkien osakkaiden yksimielistä suostumusta. Tämä vaatimus ei enää vastaa taloyhtiöiden tämän päivän haasteisiin, erityisesti kaupunkikeskustojen liiketilojen osalta. 

Monissa taloyhtiöissä liiketilojen vastikekertoimet ovat 1,5—4-kertaisia asuinhuoneistoihin verrattuna. Tilanne aiheuttaa ongelmakierteen. Liiketilan omistaja maksaa kohtuuttoman suuren osuuden yhtiön menoista, usein enemmän kuin tilasta on realistisesti mahdollista saada vuokratuloja. Tyhjät liiketilat johtavat vastikerästeihin, jotka voivat kasvaa kymmeniin tuhansiin euroihin ja pahimmillaan ajaa osakkaan ulosottoon. Kun vastikkeita ei saada perittyä, kustannukset siirtyvät muiden osakkaiden maksettavaksi ja koko taloyhtiö voi ajautua talouskriisiin. 

Nykyinen laki käytännössä lukitsee tämän tilanteen: yhden osakkaan veto-oikeus estää vastikkeiden kohtuullistamisen, vaikka selvä enemmistö muutosta kannattaisi. Liiketiloihin liittyvät talousongelmat eivät ole vain taloyhtiöiden sisäinen kysymys, vaan liittyvät laajemmin kaupunkikeskustojen elinvoimaan, työpaikkoihin ja palvelujen saavutettavuuteen. Kun liiketilat pysyvät tyhjillään liian korkeiden vastikkeiden vuoksi, palvelut siirtyvät kauppakeskuksiin ja verkkokauppaan ja monien kaupunkien keskustat kuihtuvat.  

Kokemukset niistä taloyhtiöistä, joissa vastikekertoimia on pystytty laskemaan, osoittavat muutoksen myönteiset vaikutukset: liiketilat saadaan vuokrattua, vastikerästit pienenevät ja koko yhtiön talous vakautuu. Myös asuinhuoneistojen arvo ja myytävyys paranevat, kun kivijalka ei ole tyhjänä tai velkaisena. 

Jotta taloyhtiöt voisivat joustavammin sopeutua markkinatilanteeseen ja turvata elinvoimaiset keskusta-alueet, on perusteltua päivittää asunto-osakeyhtiölakia siten, että vastikkeiden jakoperusteen muuttamisesta voidaan päättää 2/3 määräenemmistöllä yhtiökokouksen annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista, niin ettei yksimielisyyttä tulisi enää vaatia.