Sairausvakuutuslain mukaisissa kelakyydityksissä on ongelmia, joista myös sosiaali- ja terveysministeriö on tietoinen. Ongelmat liittyvät erityisesti taksinkäytön korvauksiin ja varaamiseen liittyviin haasteisiin.  

Toisin kuin kritiikissä monesti on väitetty, edellisen vaalikauden niin kutsutussa taksiuudistuksessa ei ole pykäliä, jotka määrittäisivät, millä tavalla Kelan pitäisi kilpailuttaa kyytinsä. Sairausvakuutuslaissa ei siis ole tarkempia säännöksiä kilpailutusten toteuttamisesta. 

Sairausvakuutuslain mukaan Kela vastaa sairausvakuutuksen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä sekä seuraa ja valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen asetusten ja määräysten noudattamista ja toteuttamista. 

Sairasvakuutuslain nojalla Kela voi siis vapaasti kilpailuttaa matkojenyhdistelypalvelujen tuottajat sekä tilausliikennettä suorittavat liikenteenharjoittajat.  

Kelan asema julkisoikeudellisena yhteisönä ja sen valtuutettujen rooli ohjaavana tahona on lähtökohtaisesti käytetty perustelu sille, ettei tiedossa olevia haasteita ja ongelmia voida korjata. 

Kela-taksien kanssa koettavat ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, että niihin tulisi olla tahto ja keinot puuttua. Monimutkainen järjestelmä on erityisen haasteellinen vanhuksille ja ihmisille, joita sairaus kuormittaa merkittävästi.  

Kela-keskusten toiminnassa on puutteita, kyytejä joudutaan odottamaan pitkään ja varsinkin paluukyytien järjestelyissä on hankaluuksia.  

Ongelma ei rajoitu vain potilaisiin. Jo alun perin Kela-keskusten alaisuuteen haettuja taksiyrittäjiä karsiutui epäedullisten ehtojen takia. Taksiyrittäjä ei voi kieltäytyä kyydeistä ilman sopimussakkoa ja joutuu esimerkiksi ajamaan paluumatkoja tyhjällä autolla.  

Tämä asettaa erityisesti keskuskaupunkien ulkopuolella toimivat taksiyrittäjät epäedullisempaan asemaan heikentäen siten taksien saatavuutta kokonaisuudessaan.