Yleistä
(1) Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi toimeentulotuesta annettua lakia (1412/1997), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettua lakia (703/2023) ja kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia (189/2001). Esitys perustuu pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukseen toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta.
(2) Esityksen tavoitteena on vahvistaa henkilön itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista toimeentulotukiriippuvuutta sekä selkeyttää toimeentulotuen roolia viimesijaisena harkintaa vaativana tukena. Toimeentulotuen hakijan on pyrittävä turvaamaan toimeentulonsa ensisijaisesti muilla keinoin, kuten ansiotyöllä tai toimeentulotukeen nähden ensisijaisilla etuuksilla. Tavoitteena on, että työikäiset ja työkykyiset työttömät henkilöt ovat aina ilmoittautuneet työttömiksi kokoaikatyön hakijoiksi työvoimaviranomaisessa ja että heidän työttömyysturvaoikeutensa on tutkittu joko Kansaneläkelaitoksessa tai työttömyyskassassa. Työttömän henkilön ilmoittautuminen kokoaikatyön hakijaksi työvoimaviranomaiseen varmistaa, että henkilö samalla siirtyy työllistymistä edistävien palvelujen piiriin.
(3) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita ja korostaa erityisesti tavoitetta ohjata ihmiset heidän palvelutarvettaan vastaavien palveluiden ja ensisijaisten etuuksien piiriin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausuu esityksestä oman toimialansa osalta.
Työnhakijoiden määrän kasvu
(4) Esityksessä arvioidaan, että ehdotetut muutokset lisäävät työttömien työnhakijoiden määrää keskimäärin kuukaudessa noin 16 000 henkilöllä, ja vuositasolla uusien työnhakijoiden määrän arvioidaan olevan noin 44 000 henkilöä. Esityksessä tämän on laskennallisesti arvioitu lisäävän työvoimaviranomaisten työmäärää uusien työnhakijoiden asiakaspalveluprosessin toimeenpanoon edellytettävän työpanoksen verran, mistä arvioidaan aiheutuvan työvoimaviranomaisille yhteensä noin seitsemän miljoonan euron kustannus.
(5) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin se hallituksen esityksestäkin ilmi käyvä seikka, että uudistuksen myötä työvoimaviranomaisten asiakkaiksi siirtyvät henkilöt ovat suureksi osaksi tulottomia tai osa-aikaisesti työskenteleviä henkilöitä, joiden jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella pitäisi ohjautua työvoimaviranomaisen asiakkuuteen ja joiden osalta Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on jo nyt ohjata henkilöt oikealle etuudelle. Pieni osa tästä henkilöryhmästä on alle kouluikäistä lasta kotona ilman ensisijaista etuutta hoitavia vanhempia ja päätoimisesti ilman opintoetuutta opiskelevia. Esityksen myötä kotona lasta ilman etuutta hoitavien siirtyminen työvoimaviranomaisen asiakkaaksi aikaistuu.
(6) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että esityksen vuoksi ei synny varsinaista uutta asiakasryhmää työvoimaviranomaisiin, vaan työnhakijamäärien kasvu selittyy pitkälti sillä, että henkilöt ohjautuvat nykyistä tehokkaammin ensisijaisiin palveluihin ja hakemaan ensisijaista etuutta. Valiokunta pitää kuitenkin perusteltuna seurata ehdotetun muutoksen vaikutuksia työvoimaviranomaisten asiakasmääriin.
Työvoimapalvelut, työttömyysturvaseuraamukset ja perusosan alentaminen
(7) Esityksen keskeinen ehdotus on, että toimeentulotuen hakijalle säädetään aiempaa vahvemmin velvoite hakea ensisijaiset etuudet. Työttömän, työkykyisen henkilön kohdalla nämä etuudet ovat tyypillisesti työttömyysetuus ja yleinen asumistuki.
(8) Esityksen mukaan työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että toimeentulotuen hakijan pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi työvoimaviranomaisessa. Velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi kohdistetaan kokoaikatyön hakemiseen. Tämä tarkoittaa, että kokoaikatyön hakeminen on perusosan alentamisen uhalla velvoittavaa myös silloin, kun työkykyinen työllinen ei työskentele täysipäiväisesti, yritystoiminta ei ole kannattavaa tai opintoihin ei ole mahdollista saada opintotukea.
(9) Jos hakija ei määräajassa toimi kehotuksen mukaan, Kansaneläkelaitos huomioi seuraavien kuukausien toimeentulotuen tukioikeutta koskevissa laskelmissa perusosan hänen osaltaan 50 prosentilla alennettuna, kunnes hakija on hakenut vaaditut ensisijaiset etuudet. Lisäksi työttömyysturvaetuuden maksun keskeyttäminen työttömyysturvalaissa säädettyjen sanktioiden vuoksi aiheuttaa lähtökohtaisesti toimeentulotuessa perusosan alentamisen 20 tai 40 prosentilla enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kaikissa perusosan alentamisen tilanteissa alentaminen voidaan kuitenkin tehdä vain, jos se ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana.
(10) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työttömyysetuus on työttömälle ja työkykyiselle henkilölle tarkoitettu vastikkeellinen etuus, jota saadakseen henkilön on oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Työttömyysturvaseuraamusten tarkoitus on toteuttaa tätä lähtökohtaa ja ehdotettujen toimeentulotuen perusosan alentamista koskevien säännösten tarkoitus on, ettei työttömyysturvaseuraamuksia korvata täysimääräisesti toimeentulotuesta. Työttömyysturvaseuraamuksia ehdotetaan muutettavaksi eduskunnan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä HE 108/2025 vp.
(11) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaa perusosan alentamisen edellyttävän tapauskohtaista harkintaa, jossa on turvattava ihmisarvoisen elämän edellyttämä välttämätön toimeentulo. Valiokunta myös korostaa asiakkaiden neuvonnan ja ohjeistuksen merkitystä, jotta tahattomat velvoitteiden laiminlyönnit voidaan välttää.
Hyvinvointialueiden merkitys työllisyyden hoidossa
(12) Esityksen mukaan tietoa toimeentulotuen saajien työkykyyn vaikuttavien terveysongelmien määrästä ei ole, mutta tutkimustiedon perusteella toimeentulotuen saajien terveysongelmat ovat yleisiä. Esityksessä todetaan, että toimeentulotukeen ovatkin turvautuneet erityisesti ne henkilöt, joilla on ollut jo valmiiksi ongelmia terveyden kanssa.
(13) Esitys lähtee siitä, että Kansaneläkelaitos ei ratkaise perustoimeentulotukea käsitellessään sitä, mikä merkitys hoitavan lääkärin lausunnolla on henkilön tosiasiallisen työkyvyn kannalta, vaan asia on arvioitava ensisijaisiin etuuksiin kuuluvien työkyvyttömyysetuuksien ratkaisuprosesseissa. Jos henkilö ei ole oikeutettu työkyvyttömyysetuuksiin, hänen ensisijainen etuutensa Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä on työttömyysetuus, jonka saaminen edellyttää kokoaikatyötä hakevaksi työnhakijaksi ilmoittautumista. Työvoimaviranomaisen velvoitteisiin kuuluu huomioida henkilön työkyky palveluprosessissa, selvittää työhakuun ja työllistymisen edellytyksiin vaikuttava työ- ja toimintakyky ja ohjata työnhakija tarvittaessa työkyvyn tutkimuksiin ja arviointeihin sekä muihin asiantuntija-arvioihin.
(14) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että ehdotettujen lainsäädäntömuutosten seurauksena työnhakijaksi ilmoittautuu aiempaa enemmän henkilöitä, joilla on merkittäviä työ- ja toimintakyvyn puutteita. Nämä henkilöt tarvitsevat ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalveluita, joiden järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki.
(15) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut toistuvasti esiin huoli työttömien henkilöiden pääsystä tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Valiokunta on valtion talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, että monien pitkäaikaistyöttömien tosiasialliset työllistymisen esteet liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Esteet voivat olla esimerkiksi elämänhallintaan, päihteiden käyttöön tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Näiden asiakasryhmien ongelmia ei yleensä pystytä ratkaisemaan työllisyyspalveluissa, vaan ensisijaisesti hyvinvointialueiden vastuulle kuuluvissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Valiokunta korostaa eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä. Työllistymisen edistämiseksi tarvitaan vahvoja monialaisia palveluja. Valiokunta pitää tärkeänä, että asiakkaiden palveluiden saatavuuden turvaamiseksi tarkastellaan mahdollisuutta asettaa hyvinvointialueille työllistymisen edistämiseen liittyviä kannusteita. (TyVL 8/2025 vp, s. 4-5).
(16) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että tässä esityksessä ehdotetut lainsäädännön muutokset korostavat tarvetta tarkastella hyvinvointialueiden kannusteita. Tilanne, jossa kunnilla on vastuu etuuksien rahoituksesta ja työllisyyden edistämisestä, mutta asiakkaat eivät saa ensisijaisen palvelutarpeensa mukaisia sosiaali- ja terveyspalveluita hyvinvointialueilta, ei ole kestävä.