Vaarallisten jätteiden kansainvälisten siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus on laajin ja merkittävin jätteitä koskeva kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on erityisesti estää vaarallisten jätteiden dumppaus kehitysmaihin, joissa ei ole kapasiteettia niiden asianmukaiseen käsittelyyn. Baselin sopimus edellyttää jätteiden siirtoon maasta toiseen pääsääntöisesti jätteensiirtolupaa. Poikkeuksena tästä on vaarattomien, ns. vihreiden jätteiden siirto OECD:n sisällä hyödyntämistä varten. Jätteen viejän velvollisuus on selvittää, tarvitaanko jätteen maastavientiin jätesiirtoviranomaisten myöntämät luvat.
Komission päätösehdotuksen mukaan EU hyväksyy Norjan Baselin sopimukseen tekemät muutosehdotukset, joilla tiukennetaan sekalaisen muovijätteen vientiä OECD-maiden ulkopuolelle. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että muutokset ovat kannatettavia ja ne tulee hyväksyä. Muutoksilla ehkäistään muovijätteen vientiä maihin, joissa ei ole riittävää infrastruktuuria sen asianmukaista käsittelyä varten. Tavoitteena on parantaa muovijätteen viennin valvontaa, tukea ympäristön kannalta kestävää muovijätteen käsittelyä ja vähentää riskejä siitä, että muovijätettä joutuu ympäristöön. Tämä on tärkeää valtamerten ja muun ympäristön roskaantumisongelman vähentämiseksi. Suomessa on julkaistu lokakuussa 2018 maailman ensimmäinen muovitiekartta, johon on koottu joukko keskeisiä toimia muovien aiheuttamien haasteiden ratkaisemiseksi. Yksi näistä on tavoite nostaa muovihaaste näkyvästi esille kansainvälisellä asialistalla. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee tukea voimakkaasti toimia muovijätteen epäasiallisen käsittelyn ja viennin ehkäisemiseksi ja valtamerten roskaantumisongelmaan puuttumiseksi.
Myös EU:n muovistrategiassa korostetaan kansainvälisen toiminnan merkitystä pyrittäessä puuttumaan valtamerten roskaantumisen suurimpiin lähteisiin eli riittämättömään jätehuoltoinfrastruktuuriin kehitysmaissa ja nousevan talouden maissa. Muovistrategiassa painotetaan erityisesti tarvetta tukea Baselin yleissopimuksen mukaisia toimia ja varmistaa, että kaikki EU:n ulkopuolelle vietävä muovi kierrätetään ja jalostetaan samankaltaisin edellytyksin kuin EU:ssa. EU vie merkittävän osan muovijätteestä kolmansiin maihin (3 miljoonaa tonnia vuonna 2016). Valvontaa asianmukaisesta käsittelystä kohdemaassa on tarvetta vahvistaa.
Aikaisemmin muovijätettä vietiin Euroopasta erityisesti Kiinaan. Kiina on vuoden 2018 alusta alkaen asettanut tuontirajoituksia sekalaiselle muovijätteelle, jonka seurauksena jätettä viedään nyt muihin vähemmän kehittyneisiin Kaakkois-Aasian maihin. Valtameriin joutuvasta roskasta suurin osa on peräisin Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Thaimaasta. Kansainvälisten sopimusten avulla tulisi estää jätteiden dumppaus vähemmän kehittyneisiin maihin ja pyrkiä siihen, että jätteet käsitellään lähellä syntypaikkaansa.
Vaarattomalla muovijätteellä voidaan käydä kauppaa maiden välillä samojen yleissopimuksen edellytysten mukaisesti kuin tällä hetkellä, kun taas muovijäte, joka edellyttää erityistä harkintaa, sekä vaarallinen muovijäte, joka sisältyy liitteen II ja VIII uusiin kohtiin, kuuluvat yleissopimuksen valvontajärjestelmän piiriin. Valiokunta toteaa, että ongelmaton muovijätteen vienti esimerkiksi Pohjoismaiden välillä säilyy sujuvana, koska mahdollisesti tarvittava lupa voi olla voimassa jopa 3 vuotta kerrallaan.
Suomesta on viety polttokapasiteettipulan tai muun käsittelykapasiteettipulan takia jonkin verran yhdyskuntajätettä ja rakennusjätettä lähinnä Viroon ja Ruotsiin, jolloin muovia on voinut päätyä vientiin näiden jakeiden seassa. Suomesta ei viedä muovijätettä juuri lainkaan muualle käsiteltäväksi. Hyvin pieniä määriä puhtaita PVC-putkia on toimitettu käsiteltäväksi muihin Euroopan maihin (Ruotsi ja Latvia), koska niiden käsittelyyn ei ole tällä hetkellä Suomessa soveltuvia menetelmiä tarjolla ja niiden energiahyödyntämiseen liittyy haasteita niiden kemiallisten ominaisuuksien takia.