Yleistä
Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 13.3.2024 asetuksen (EU) 2024/900 poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta (jäljempänä poliittisen mainonnan asetus tai asetus). Asetuksen tarkoituksena on parantaa poliittisen mainonnan avoimuutta ja luoda poliittisen verkkomainonnan kohdentamiselle säännöt, jotta unionin kansalaiset tunnistavat paremmin poliittiset mainokset, saavat helposti tiedon niiden taustalla olevista toimijoista sekä tietävät, milloin ja millä ehdoin heihin kohdistetaan poliittista verkkomainontaa. Lisäksi asetus pyrkii estämään haitallista hybridivaikuttamista muun muassa vaaleissa.
Asetus sisältää poliittisen mainonnan rahoittajille ja palveluntarjoajille erilaisia avoimuus- ja huolellisuusvelvoitteita, kuten tiedonantamis- ja säilytysvelvoitteita sekä mainosten merkitsemis- ja taustainformaation tarjoamisvelvoitteita. Suurin osa velvoitteista kohdistuu palveluntarjoajiin, etenkin poliittisen mainonnan julkaisijoihin.
Asetus on EU:n jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta. Hallituksen esityksessä on kyse asetuksen toimeenpanon edellyttämästä täydentävästä sääntelystä, jossa on pääosin kyse kansallisen viranomaisvalvonnan järjestämisestä.
Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Toimivaltaiset viranomaiset
Esityksessä ehdotetaan, että asetuksen pääasiallinen valvontaviranomainen on valtiontalouden tarkastusvirasto (tarkastusvirasto). Asetuksen valvontaa varten tarkastusvirastolle ehdotetaan tarvittavat toimivaltuudet, kuten tiedonsaantioikeus sekä oikeus tehdä tarkastuksia, asettaa päätöksensä tehosteeksi uhkasakko ja määrätä seuraamusmaksuja erikseen säädetyissä asetuksen rikkomistilanteissa. Lisäksi asetuksesta seuraa valvontatehtäviä tietosuojavaltuutetulle ja koordinointitehtäviä Liikenne- ja viestintävirastolle.
Poliittisen mainonnan asetuksesta johtuvista syistä asetuksen valvontaa ei ole mahdollista kohdentaa yhdelle kansalliselle viranomaiselle (ks. HE, s. 61). Asetuksen valvontatehtävät on kuitenkin pyritty järjestämään ja jakamaan viranomaisten kesken mahdollisimman selkeästi ja toimivasti. Valvontaa koskevassa sääntelyssä on otettu huomioon myös se, että poliittisen mainonnan asetusta on tarkoitus soveltaa rinnakkain niin kutsutun digipalveluasetuksen (EU) 2022/2065 kanssa.
Tarkastusviraston toimivaltaan kuuluu huolehtia asetuksen noudattamisen valvonnasta ja asetukseen liittyvästä tiedonkulusta myös Ahvenanmaalla pidettävien vaalien yhteydessä. Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että tarkastusviraston on syytä tehdä lain soveltamiseen liittyen yhteistyötä maakunnan hallituksen ja maakunnan tarkastusviraston kanssa ja huolehtia myös riittävästä tiedottamisesta Ahvenanmaalla (ks. PeVL 30/2025 vp).
Asetukseen liittyvät viranomaistehtävät ovat uusia, ja ne perustuvat asetuksen ja hallituksen esityksen sisältämään uuteen, paikoin verraten monimutkaisen kokonaisuuden muodostavaan sääntelyyn. Asetuksen toimeenpano edellyttää siten viranomaisten riittävistä resursseista ja osaamisesta huolehtimista. Lakivaliokunta korostaa etenkin tarkastusviraston ohjaus- ja neuvontapalvelujen ja niiden riittävän resurssoinnin turvaamista. Uuden sääntelyn vaikutuksia ja toimivuutta tulee jatkossa seurata sekä kansallisesti että EU:n tasolla.
Viranomaisten tutkintamenettely ja valvontatoimenpiteet
Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 5 §:ssä säädetään tarkastusviraston toimivallasta tehdä lain noudattamisen valvontaan liittyviä tarkastuksia. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota säännösehdotuksen perusteluihin (ks. HE s. 86), joista ilmenee, että vaikka tarkastusoikeus ei koske lähdesuojanalaista aineistoa, kuten hallituksen esityksessä esitetään, tulisi tarkastusvaltuuksien käytössä kuitenkin aina huomioida myös sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (sananvapauslaki) 16 §:ssä turvattu lähdesuoja (ks. PeVL 30/2025 vp). Perustuslakivaliokunnan mukaan lähdesuojan huomioon ottaminen nyt ehdotettavaa lainsäädäntöä sovellettaessa ei voi nojautua pelkkiin perustelumainintoihin. Perustuslakivaliokunta katsoo, että jos sananvapauslain 16 §:ssä turvatun lähdesuojan turvaamisesta tätä lakia sovellettaessa jää epäselvyyttä, tulisi sääntelyä täsmentää.
Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan lakiehdotuksen 5 §:ään sisältyvän tarkastustoimivaltaa koskevan sääntelyn suhde lähdesuojan turvaamiseen jää avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi ja pykäläehdotuksesta voi saada sen käsityksen, että tarkastustoimivalta voi koskea myös lähdesuojan suojaamia tietoja, vaikka tämä ei ole esityksen tarkoitus. Sama koskee 1. lakiehdotuksen 3 §:ssä säädettyä tarkastusviraston tiedonsaantioikeutta. Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin esitetyin tavoin lähdesuojan huomioimista sekä 1. lakiehdotuksen 3 että 5 §:ssä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan 1. lakiehdotuksen 5 §:n sääntely on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä kotirauhan piiriin ulottuvalle sääntelylle asetettujen edellytysten mukainen ja pykäläehdotuksen 4 momentissa kotirauhan piiriin ulottuva tarkastustoimivaltuus on asianmukaisesti kytketty välttämättömyyttä koskevaan vaatimukseen. Perustuslakivaliokunnan mukaan esityksen valossa ei kuitenkaan ole täysin selvää, edellyttääkö poliittisen mainonnan asetus tarkastustoimivaltuuden ulottamista kotirauhan suojaamaan tilaan. Jos asetuksesta ei seuraa velvoitetta ulottaa tarkastusoikeus myös kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin, tarkastusoikeus olisi perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyn oikeasuhtaisuuden vuoksi syytä rajata siten, että se ei kohdistu kotirauhan suojan piiriin kuuluviin tiloihin.
Lakivaliokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan poliittisen mainonnan asetuksesta seuraa velvoite ulottaa tarkastusoikeus myös kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin, joita käytetään elinkeinotoimintaan. Tältä osin asiassa ei ole kansallista liikkumavaraa. Kansallisen liikkumavaran puitteissa tarkastusoikeuden käytölle voidaan kuitenkin asettaa korkeampi kynnys osana asetuksen vaatimia menettelytakeita siten kuin esityksessä on ehdotettu. Tilanne on vastaava digipalveluasetuksessa, minkä vuoksi nyt ehdotettu sääntelyratkaisu vastaa digipalveluasetuksen kansallista täytäntöönpanoa (verkon välityspalvelujen valvonnasta annetun lain, 18/2024, 6 §).
Seuraamukset
Poliittisen mainonnan asetuksen 25 artiklan 1 kohta edellyttää jäsenvaltioiden säätävän asetuksen 5—17 artiklan sekä 20 ja 21 artiklan rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista, jotka voivat olla rangaistusluonteisia tai tarvittaessa muunlaisia. Määrättävien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Asetus määrittää seuraamuslajit, mutta seuraamuslajien valintaan ja siihen, miten ne kohdistuvat eri rikkomuksiin, sisältyy kansallista liikkumavaraa. Seuraamuksia koskevissa säännöissä on kuitenkin otettava huomioon lehdistönvapautta ja sananvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevat säännöt sekä toimittajan ammattia koskevat säännöt.
Asetuksen 25 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on seuraamuksen tyypistä ja tasosta päätettäessä otettava kussakin yksittäistapauksessa asianmukaisesti huomioon useita seikkoja, kuten rikkomisen luonne, vakavuus, toistuvuus ja kesto sekä rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus. Lisäksi tulee ottaa huomioon mahdollisen vahingon lieventämiseksi toteutetut toimet sekä mahdolliset vastaavat aiemmat rikkomiset samoin kuin tapauksen olosuhteisiin sovellettavat mahdolliset muut raskauttavat tai lieventävät tekijät. Myös toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdyn yhteistyön aste sekä tarvittaessa seuraamusten kohteena olevan tahon koko ja taloudelliset valmiudet otetaan huomioon.
Asetuksessa määriteltyjä seuraamussääntelyn perusteita täydennetään hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 3 lukuun sisältyvillä hallinnollisia seuraamuksia koskevilla säännöksillä. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotetussa seuraamussääntelyssä on otettu asianmukaisesti huomioon asetuksen sisältämä sääntely sekä asetuksen mahdollistama kansallinen liikkumavara. Myös poliittisen mainonnan asetuksen läheinen suhde digipalveluasetukseen ja sen kansalliseen toimeenpanoon on huomioitu, sillä ehdotettu seuraamussääntely on pitkälti yhteneväistä verkon välityspalvelujen valvonnasta annetun lain kanssa. Tätä voidaan pitää perusteltuna ottaen huomioon poliittisen mainonnan asetuksen ja sitä koskevan kansallisen täytäntöönpanosääntelyn läheinen suhde digipalveluasetukseen ja sen kansalliseen täytäntöönpanosääntelyyn (ks. HE mm. s. 51).
Seuraamusjärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi esityksessä pidetään välttämättömänä, että tiettyjen asetuksen velvoitteiden rikkomisen seuraamukseksi säädetään rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamusmaksu (1. lakiehdotuksen 13 §). Seuraamusmaksu esitetään säädettäväksi vain sellaisista poliittisen mainonnan palveluntarjoajiin kohdistuvien velvoitteiden rikkomisesta, joissa velvoite on säädetty riittävän tarkasti, velvoite ei sisällä laadullisia tai avoimia kriteerejä, seuraamusmaksua voidaan pitää oikeasuhtaisena rikkomukseen nähden, eikä muiden hallinnollisten seuraamusten, kuten uhkasakon, käyttöä voida pitää riittävän tehokkaana ja tarkoituksenmukaisena (ks. HE, s. 52). Asetuksen määrittämä seuraamusmaksun enimmäismäärä (kuusi prosenttia) ehdotetaan asetuksen mahdollistamin tavoin kytkettäväksi palveluntarjoajan liikevaihtoon.
Lakivaliokunta toteaa, että seuraamusmaksulla sanktioidun käyttäytymisen ala määrittyy asetuksen paikoin monimutkaisen sääntelyn perusteella. Tämän valossa ja ottaen huomioon, että ehdotettu sääntely mahdollistaa varsin ankarienkin seuraamusmaksujen määräämisen, lakivaliokunta korostaa seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuutta ja viimesijaisuutta sekä valvontaviranomaisen neuvonnan ja ohjauksen ensisijaisuutta.
Seuraamussääntelyn vaikutuksia ja toimivuutta tulee seurata tarkoin. Seuraamusjärjestelmästä ei tule muodostua sellaista pelotevaikutusta, joka muodostuisi ongelmalliseksi poliittisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta (ks. PeVL 57/2022 vp).
Taloudelliset vaikutukset, yhteys muihin hallituksen esityksiin sekä voimaantulo
Ehdotetusta sääntelystä seuraa lisämäärärahatarpeita valtiontalouden tarkastusvirastolle. Esityksen mukaan esitys liittyy valtion vuoden 2025 toisen lisätalousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Esityksen mukaan lait on tarkoitettu tulemaan pääsääntöisesti voimaan 10.10.2025, jolloin asetuksen soveltaminen alkaa.
Hallituksen esitystä ei ole ollut mahdollista käsitellä eduskunnassa siten, että ehdotetut lait olisivat voineet tulla voimaan edellä mainitussa aikataulussa, minkä vuoksi voimaantulo siirtyy vuoden 2026 vaihteeseen. Edellä mainitun vuoksi hallituksen esitys on irrotettu vuoden 2025 toisen lisätalousarvioesityksen käsittelystä. Tarkastusviraston lisämäärärahat, jotka esityksen täytäntöönpano vaatii vuoden 2026 alusta lähtien, sisältyvät valtion vuoden 2026 talousarvioesitykseen (HE 99/2025 vp). Ensi vuoden talousarvioesityksessä vahvistetaan myös tietosuojavaltuutetun resursseja, mikä on myönteistä asetuksen valvonnan täytäntöönpanonkin kannalta. Hallituksen esitys liittyy siten valtion vuoden 2026 talousarvioesitykseen ja tulee käsitellä sen yhteydessä.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 1 §:n 2 momenttia (7. lakiehdotus). Eduskunnassa on käsitelty ja parhaillaan käsiteltävänä useita muita hallituksen esityksiä, joissa myös ehdotetaan muutettavaksi kyseistä lainkohtaa (HE 90/2024 vp, HE 5/2025 vp, HE 16/2025 vp, HE 26/2025 vp, HE 46/2025 vp, HE 74/2025 vp, HE 77/2025 vp, HE 128/2025 vp ja HE 134/2025 vp). Muutosehdotukset ja niiden voimaantulo on tarpeen sovittaa yhteen.