Sähköinen panttikirja on ollut 1.11.2013 lähtien kirjallisen panttikirjan kanssa vaihtoehtoinen menettelytapa perustaa panttioikeus kiinteistöön. Kun kyseistä muutosta lainsäädäntöön valmisteltiin, arvioitiin, että viiden vuoden kuluessa lainsäädännön voimaantulosta noin puolet paperimuotoisista panttikirjoista vaihdettaisiin sähköisiksi ja kymmenen vuoden kuluttua sähköisessä muodossa olisi noin 80 prosenttia panttikirjoista.
Sähköisiin panttikirjoihin siirtyminen on kuitenkin ollut arvioitua hitaampaa. Vuonna 2015 sähköisiä panttikirjoja oli noin 43 000 kappaletta, kun kirjallisia panttikirjoja oli yli 3,4 miljoonaa kappaletta (HE s. 3). Siksi niiden käyttöönottoa pyritään nyt edistämään hallituksen esitykseen sisältyvillä lainsäädäntötoimilla. Esityksen mukaan uusista kiinnityksistä annettaisiin vain sähköisiä panttikirjoja. Lisäksi ehdotetaan, että vanhoja kirjallisia panttikirjoja ei enää vuodesta 2020 alkaen voisi käyttää uuden panttioikeuden perustamiseen. Myös vanhojen kirjallisten panttikirjojen massamuuntamista sähköisiksi pyritään helpottamaan.
Lakivaliokunta suhtautuu hallituksen esittämiin lainsäädäntötoimiin myönteisesti, sillä sähköisten panttikirjojen edistäminen on hallituksen yleisen digitalisointitavoitteen mukaista. Sähköisiin panttikirjoihin siirtymisestä on hyötyjä niin kansalaisille ja yrityksille kuin luotonantajille ja kirjaamisviranomaisena toimivalle Maanmittauslaitokselle. Sähköisten panttikirjojen käyttö muun muassa helpottaa vakuuksien siirtoa ja hallintaa sekä alentaa vakuushallinnan kustannuksia. Myös paperisten panttikirjojen katoamiseen ja vahingoittumiseen liittyvät riskit poistuvat. Ottaen huomioon, että jatkossa käytettävissä on vain sähköisiä panttikirjoja, valiokunta painottaa järjestelmän tietoturvallisuuden ja luotettavuuden merkitystä.
Esitys mahdollistaa luottolaitosten hallussa panttina jo olevien kirjallisten panttikirjojen massamuuntamisen sähköisiksi panttikirjoiksi. Kirjallisten panttikirjojen suuri määrä huomioon ottaen tästä voi aiheutua kertaluonteisia merkittäviä kustannuksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaiset kulut jäävät luottolaitosten vastuulle. Massamuuntamisen edistämiseksi onkin tärkeää, että tällainen muunto voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Esitykseen sisältyvät ehdotukset, joilla pyritään helpottamaan massamuuntamiseen liittyvää työtä (18 luvun 7 a §:n 2 mom.), ovat siksi kannatettavia.
Se, että vanhoja kirjallisia panttikirjoja ei enää vuodesta 2020 alkaen voi käyttää uuden panttioikeuden perustamiseen, merkitsee sitä, että uutta luottoa hakevan asiakkaan tulee hakea vanhojen kirjallisten panttikirjojen muuntamista sähköiseen muotoon tai hakea uuden kiinnityksen vahvistamista sähköisellä panttikirjalla. Kirjallisen panttikirjan sähköiseksi muuntamisesta aiheutuvat viranomaiskustannukset peritään esityksen mukaan valtion maksuperustelain mukaisesti hakijalta eli kirjallisen panttikirjan haltijalta. Kirjallisen panttikirjan muuttamisesta sähköiseksi panttikirjaksi peritään nykyisin 17 euroa kiinnitystä kohden ja uuden kiinnityksen vahvistamisesta sähköisellä panttikirjalla 33 euroa. Tällaista asiakkaalle syntyvää kertaluonteista kustannusta voidaan pitää vähäisenä, kun sitä verrataan luotonottajalle syntyviin muihin luottokustannuksiin. Valiokunta ei siten pidä kohtuuttomana, että tällainen kertaluonteinen kustannus tulee asiakkaan vastattavaksi. Edellä esitetyn perusteella valiokunta tukee hallituksen esityksen mukaista ratkaisua.
Valiokunta pitää tärkeänä, että kiinteistön omistajat voivat vuoden 2019 lopussa päättyvän siirtymäkauden jälkeen käyttää omaisuuttaan vakuutena tarvittaessa ripeästikin ja käsittelyajoista riippumatta. Tätä turvaa muun muassa se, että sähköisen panttikirjan luovutuksen pantinsaajalle katsotaan tapahtuvan jo saajan kirjaamista koskevan hakemuksen tullessa vireille (maakaaren 17 luvun 2 §:n 2 mom.).