Yleistä
Hallituksen esityksellä on kaksi päätavoitetta. Maatalousyrittäjien lomituspalvelulakiin ja turkistuottajien lomituspalveluista annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi sellaiset muutokset, joilla järjestelmät saadaan sopusointuun Euroopan komission antamien maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevien suuntaviivojen 2014—2020 kanssa. Siltä osin kuin on kyse lomituksen järjestämismallin saattamisesta yhteensopivaksi EU:n valtiontuen suuntaaviivojen kanssa, muutokset on tarkoitus valmistella myöhemmin lomituksen kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Esityksellä toteutetaan lisäksi pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman tavoitteita. Hallitusohjelmassa on edellytetty, että lomituspalvelujen kustannuksista säästetään 20 miljoonaa euroa vuonna 2016. Hallitusohjelman on kirjattu myös, että maatalousyrittäjien omavastuun osuutta lisätään ja lomituksen hallintoa tehostetaan.
Valiokunta pitää myönteisenä, että esityksessä ehdotetut säästötoimenpiteet ovat lausunnolla ollutta hallituksen esitysluonnosta maltillisimpia, koska hyvin toimivat lomituspalvelut ovat tärkeitä maatalousyrittäjien ja turkistuottajien työhyvinvoinnin, työssä jaksamisen ja työurien pidentämisen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta. Säästöt ehdotetaan toteutettaviksi niin, että niistä palvelujen käyttäjille aiheutuva haitta olisi mahdollisimman vähäinen ottaen kuitenkin huomioon päätavoitteiden toteuttamista koskevat vaatimukset.
Maatalousyrittäjän vuosiloman aikainen lomitus säilyy maksuttomana ja sitä saa jatkossakin 26 päivää kalenterivuodessa. Nykyiseen tapaan maatalousyrittäjä tai turkistuottaja voi valita lomituspalvelut paikallisyksikön järjestämänä palveluna tai hänelle korvataan hänen itse järjestämästään lomituksesta aiheutuneet kustannukset.
Lomituspalvelu- ja sijaisapuoikeuden rajaaminen
Säästöjen aikaansaamiseksi lomituspalveluihin oikeutettujen maatalousyrittäjien joukkoa rajataan, lomituksen saamisen edellytyksiä ja sijaisapuoikeutta rajoitetaan sekä yrittäjän omavastuuta sijausavun kustannuksista lisätään. Lomituspalvelut kohdennetaan vain kotieläintuotantoa harjoittaville maatalousyrittäjille. Kasvinviljelijöillä ei jatkossa enää ole oikeutta lomituspalveluihin eikä sijaisapuun.
Lomituspalvelujen saannin edellytyksenä olevaa kotieläinyksikköjen vähimmäismäärää ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä neljästä kotieläinyksiköstä kuuteen kotieläinyksikköön. Suuremman kotieläinmäärän vaatiminen tarkoittaa, että pienemmät kotieläintilat jäävät kokonaan lomituspalvelujen ulkopuolelle.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa lausunnossaan, että sairauden kohdatessa sijaisapu voi olla kasvinviljelijälle erittäin tärkeä yrittäjän terveyden ja tilan toiminnan turvaamisen kannalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että vastaava tilanne voi syntyä myös niillä kotieläintiloilla, jotka nyt rajataan lomituspalveluiden ulkopuolelle. Valiokunta pitää tarpeellisena, että rajausten vaikutuksia maatalousyrittäjien hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen seurataan ja mahdollisiin epäkohtiin palataan kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Säästöjen kohdentuminen
Hallitusohjelman mukainen 20 milj. euron sopeutus toteutetaan siten, että maatalousyrittäjien lomituspalvelujen kustannuksiin myönnettävään valtionkorvaukseen kohdistuu 19 milj. euron säästöt ja valtion korvaukseen maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelujen hallintomenoihin 1 milj. euron säästöt. Lomituspalvelujen kustannussäästöjen arvioidaan toteutuvan maatalouden rakennekehityksen ja siitä aiheutuvan lomituspäivien vähenemisen kautta (15 milj. €) sekä nyt ehdotettujen lomituspalvelulain sekä turkistuottajien lomituksesta annetun lain muuttamisesta (4 milj. €).
Pääosan säästöistä arvioidaan syntyvän lomituspalveluita käyttävien maatalousyrittäjien määrän vähentymisestä. Maatalousyrittäjien määrän arvioidaan vähenevän kotieläintuotannon rakennekehityksen johdosta merkittävästi. Kuluvana vuonna palvelujen piirissä on noin 20 000 yrittäjää. Laskelman mukaan palveluja käyttävien määrä vähenee 10 prosentilla vuonna 2016 ja sen jälkeen 5 prosentilla vuosittain. Vuonna 2019 palvelujen käyttäjiä arvioidaan olevan jo 5 000 nykyistä vähemmän. Valiokunta toteaa, että rakennemuutoksen etenemistä sekä siitä koituvien säästöjen toteutumista esityksessä arvioidulla tavalla on syytä tarkasti seurata.
Ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus keventää paikallishallinnon työtaakkaa muun muassa poistamalla palvelusuunnitelmien tekemisen velvoittavuus. Hallinnollisen työn keventäminen on välttämätöntä hallintoon kohdistuvien säästöjen toteuttamiseksi.
Esityksen mukaan lainmuutokset ja rakennekehitys aiheuttaisivat yhteensä noin 33 henkilötyövuoden vuosittaiset säästön paikallishallinnolle. Yhden henkilötyövuoden säästön arvioidaan olevan 40 000 euroa vuodessa, jolloin muutokset vähentäisivät kustannuksia laskennallisesti noin 1,3 miljoonaa euroa. Hallintohenkilöstön sopeuttamisen arvioidaan toteutuvan viiveellä, koska lainmuutoksista aiheutuu aluksi lisätehtäviä. Valiokunta huomauttaa, että arvioitua säästöä ei tältä osin välttämättä saavuteta kokonaisuudessaan vuonna 2016.
Rakennekehityksen ja nyt ehdotettujen lainmuutosten kautta syntyvät säästöt merkitsevät sitä, että maatalouslomittajien tarve lomituspalvelujen tuottamiseen vähenee noin 500 henkilötyövuodella.
Lomituspalvelun hakeminen
Jatkossa paikallisyksikön järjestämää lomitusta on haettava kirjallisesti. Vuosilomahakemuksessa on myös ilmoitettava aiotut vuosiloman ajankohdat. Maksullista lomittaja-apua haetaan yhtä aikaa vuosilomahakemuksen yhteydessä.
Lähtökohtaisesti lomituksen järjestäminen on sitä taloudellisempaa, mitä aiemmin lomitusajankohdat ovat järjestäjän tiedossa. Tämä on tärkeää suunniteltaessa paikallisyksikön palveluksessa olevaa lomittajatyövoimamäärää kokonaisuutena samoin kuin myös suunniteltaessa lomittajien työvuorolistoja ja vuosiloma-aikoja. Jotta paikallisyksikkö pystyisi työllistämään lomittajansa tasaisesti, maatalousyrittäjien pitäisi käyttää vuosilomaa tasaisesti pitkin kalenterivuotta. Tämän johdosta esityksessä ehdotetaan, että jo vuosilomahakemuksessa olisi ilmoitettava aiotut vuosiloman ajankohdat kunkin maatalousyrittäjän osalta. Itsejärjestettyä lomitusta ilmoitusvelvollisuus ei koske.
Valiokunta pitää tavoitetta vuosilomien ilmoittamisesta paikallisyksikölle mahdollisimman varhain kustannusten säästön kannalta perusteltuna. Valiokunta katsoo kuitenkin, että käytännön tilanteissa voi olla kohtuutonta, jos loma-aikoja ei voisi myöhemmin muuttaa. Valiokunta katsoo, että on perusteltua säilyttää laissa säännös, joka mahdollistaa hakemuksen täydentämisen tai muuttamisen vielä hakuajan päätyttyä ja ehdottaa jäljempänä lomituspalvelulain 18 §:n muuttamista.
Vuosilomapäivien etukäteen ilmoittamisen on arvioitu tuovan lomituksen kustannuksiin 100 000 euron vuosittaiset säästöt. Korvaavan säästön aikaansaamiseksi valiokunta ehdottaa tuetun maksullisen lomittaja-avun hintaa korotettavaksi 28 §:ssä esityksen 13,50 eurosta 13,75 euroon tunnilta.
Sijaisavun hakeminen
Esityksen mukaan sijaisapua koskeva hakemus on tarkoitettu tehtäväksi kirjallisesti ennen jokaisen sijaisavun alkamista. Tarkoitus on, että kirjallista hakemusta voidaan osittain täydentää suullisesti. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun samalla perusteella myönnettyä sijaisapua on tarpeen jatkaa. . Mikäli maatalousyrittäjä on itse estynyt hakemuksen tekemisestä esimerkiksi äkillisessä sairaustapauksessa, sen voi tehdä hänen puolestaan hänen valtuuttamansa muu taho.
Vaatimus kirjallisesta hakemuksesta perustuu EU:n valtiontuen suuntaviivoihin. Jos hakemusta ei kirjallisesti tehdä, suuntaviivojen 70 kohdan mukaan tällaista tukea ei voida katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi. Tähän vaatimukseen Suomi ei ole hakenut komissiolta joustoa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin, että säännöstä sovellettaessa kirjallisena hakemuksena voidaan pitää paperisen lomakkeen lisäksi myös tekstiviestiä, sähköpostia tai muuta vastaavaa, todennettavassa ja tallennettavassa muodossa olevaa hakemusta. Vastaava järjestelmä on käytössä poronhoitajien sijaisavun hakemisessa ja järjestelmä on koettu hyvin toimivaksi.
Lomittajien saatavuus
Valiokunta on usein kiinnittänyt huomiota tarpeeseen kehittää lomittajien työsuhteen ehtoja ja työskentelyolosuhteita niin, että alan houkuttelevuus ja lomittajien saatavuus voitaisiin turvata (
StVM 7/2007 vp,
StVM 45/2009 vp ja
StVM 25/2010 vp). Erityisesti lomittajan työn osa-aikaisuutta tulisi pystyä vähentämään. Tilakokoon merkittävä kasvu ei ole vaikuttanut lomittajien työpäivän pituuteen ja työn osa-aikaisuuden vähentymiseen. Tällä hetkellä jo yli puolet lomittajista on osa-aikaisia ja uudistus voi vielä entisestään lisätä osa-aikaisuutta.
Osa-aikainen työ ei houkuttele alalle, koska käytännössä osa-aikainen lomittaja on sidoksissa työhön kokopäiväisesti. Työpäivä on pääsääntöisesti kahdessa eri jaksossa ja matkat työhön voivat olla pitkiä. Osa-aikaisen työn tuntimäärällä lomittajan ansiotaso jää erittäin alhaiseksi. Nämä tekijät vaikeuttavat ammattitaitoisen henkilöstön rekrytoimista alalle ja lisäävät myös lomitusalalla jo toimivien hakeutumista pois alalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan vaatimukseen, että lomitusjärjestelmää uudistettaessa tulee selvittää mahdollisuudet siirtyä maatalouslomituksessa kokoaikaisiin työsuhteisiin.
Valiokunta painottaa lisäksi, että tilojen koneellistuminen ja automatisointi edellyttäisivät nykyistä enemmän myös panostamista lomittajien ammattitaidon ja osaamisen vahvistamiseen työnohjauksella ja täydennyskoulutuksella.
Lomittajien työturvallisuus
Valiokuntakäsittelyssä on tuotu esiin, että lomittajien työsuojelussa on merkittäviä puutteita. Lomittajan ammatti kuuluu työturvallisuuden kannalta vaarallisimpien ammattien joukkoon. Kuitenkaan lomittajia eivät koske samat työsuojelulainsäädännön säännökset kuin työntekijöitä yleensä. On selvää, että lomittajien työskentelyolosuhteiden tulisi olla työsuojeluvaatimusten edellyttämällä tavalla turvalliset, jotta työtapaturmia ja ammattitauteja voitaisiin välttää.
Maatalouslomituksen järjestämisestä vastuussa olevat paikallisyksiköt ovat vastuussa heidän palveluksessaan olevien lomittajien työsuojelusta. Vastuutahoilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia vaikuttaa lomittajien työskentelyolosuhteiden turvallisuuteen. Käytännössä työturvallisuudesta tulisi huolehtia tilalla, mutta paikallisyksiköllä ei ole oikeutta tarkastaa työturvallisuutta tilakäynnein. Valiokunta pitää tärkeänä, että työsuojelun valvontaan liittyvät toimivaltakysymykset pikaisesti selvitetään ja lomittajien työturvallisuutta ja sen valvomista koskevat säännökset saatetaan työsuojelulainsäädännön edellyttämälle tasolle. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).
Muita huomioita
Esityksen valiokuntakäsittelyssä on tullut esiin lomituspalveluihin liittyviä uudistustarpeita, joihin myös maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota. Esityksen mukaan itsejärjestetyssä lomituksessa lomittajana ei voi toimia perheenjäsen, edes silloin, jos hänet on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Paikallisyksikön järjestämässä lomituksessa ei ole kuitenkaan vastaavaa rajoitusta eli paikallisyksikkö voi lähettää heidän palkkalistoillaan olevan lomittajan perheenjäsenen tilalle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että perheenjäsentä koskeva rajoitus tulee suoraan EU:n valtiontuen suuntaviivojen vaatimuksista eikä tästä syystä esitä rajoituksen poistamista.
Esitykseen sisältyy säännösehdotus, jonka mukaan maatalousyrittäjältä peritään paikallisyksikön järjestämästä varallaolosta maksua 5 euroa tunnilta. Varallaolosta ei ole säännöksiä nykyisessä laissa. Varallaoloa on kuitenkin käytännössä järjestetty, mutta käytännöt ovat vaihdelleet. Varallaoloa on saatettu antaa vuosilomaan kuuluvana ilman maksua ja sijaisapuun kuuluvana sijaisapumaksua vastaan. Toisinaan varallaolosta on peritty tuetun tai täysin maksullisen lomittaja-avun maksua vastaava maksu. Käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi ja maatalousyrittäjien yhdenmukaisen kohtelun turvaamiseksi lomituspalvelulakiin on katsottu tarpeelliseksi lisätä säännökset automaation valvontaan annettavasta varallaolosta ja siitä perittävästä maksusta.
Esityksen perustelujen mukaan ehdotettu maksu vastaa suunnilleen sitä lisäkustannusta, joka paikallisyksikölle aiheutuu lomittajalle maksettavasta varallaolokorvauksesta. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että maksu kohtelee eri tavoin maatalousyrittäjiä, koska ne, joilla on varallaoloa edellyttävää tuotantoa, joutuvat maksamaan vuosilomansa aikaisesta lomituksesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta viitta esityksen taustalla oleviin perusteluihin ja toteaa, että varallaolon maksullisuuden muuttaminen lisäisi lomituksen kustannuksia eikä muutos toteuttaisi esityksen säästötavoitteita. Valiokunta pitää tarpeellisena, että varallaolon maksullisuuden vaikutuksia lomituksen käyttöön ja käytänteisiin seurataan ja asiaa tarkastellaan lomituksen kokonaisuudistuksen yhteydessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).
Maa- ja metsätalousvaliokunta on tuonut lausunnossaan esiin myös tarpeen nostaa tuetun maksullisen lomituksen tuntimäärää nykyisestä 120 tunnista 200 tuntiin vuodessa. Valiokunta viittaa siihen, että tuntimäärän noston kustannuksissa on otettava huomioon, että nykyiselläänkin maatalousyrittäjistä ainoastaan osa käyttää lain mahdollistaman tuetun maksullisen lomituksen tuntimäärän kokonaan (keskimääräinen käyttö 61 tuntia/vuosi/käyttäjä) ja että maatalousyrittäjien määrä vielä merkittävästi vähenee. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että tuetun maksullisen lomituksen enimmäistuntimäärän riittävyyttä ja rajauksen vaikutuksia maatalousyrittäjien jaksamiseen on tarpeen seurata ja tuntimäärän muutostarpeita tarkastella kokonaisuudistuksen yhteydessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).
