Ehdotetun sääntelyn tausta.
Hallituksen esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön kriisinratkaisudirektiiviin (2014/59/EU) tehdyt muutokset velkojien maksunsaantijärjestyksen osalta. Samassa yhteydessä selvennetään luottolaitosten ja eräiden sijoituspalveluyritysten oikeutta sopia takasijaisten rahoitusvälineiden etuoikeudesta Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla.
Sääntelyn tavoitteena on vahvistaa yksityisen sektorin kykyä kattaa tappioita mahdollisten pankkikriisien yhteydessä ja vähentää pankkikriiseistä rahoitusvakaudelle ja julkiselle taloudelle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia.
Kysymys on viime kädessä sijoittajanvastuusta, sen toteuttamismekanismista ja velkojien maksunsaantijärjestyksestä laitoksen kriisinratkaisussa ja maksukyvyttömyystilanteessa.
Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen mukaisen sääntelyn hyväksymistä muutettuna, yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selvitetyllä tavalla.
Sijoittajanvastuu.
Kriisinratkaisudirektiivin mukaan omistajan- ja sijoittajanvastuu tulee toteuttaa ja rahoitusvälineitä muuntaa ja niiden arvoa alentaa siten, että ensimmäisenä riskiä puskuroi ydinpääoma (CET1), seuraavaksi ensisijainen lisäpääoma (AT1), sitten toissijainen pääoma (T2) ja näiden jälkeen muut sopimuksen perusteella huonomman etuoikeuden rahoitusvälineet ja edelleen tavallinen vakuudeton alentamiskelpoinen velka kansallisen maksunsaantijärjestyksen mukaisessa järjestyksessä. Tässä menettelyssä huomioidaan lisäksi direktiiviin perustuva eräiden talletusten etusija.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille uusi velkaluokka, joka asettuu maksunsaantijärjestyksessä huonommalle etuoikeudelle kuin muu tavallisen vakuudettoman velan luokka, mutta paremmalle kuin velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 6 §:ssä tarkoitetut velat. Tällaisen velkasitoumuksen on täytettävä kolme direktiivissä säädettyä vaatimusta: se ei saa olla eikä sen tule sisältää johdannaisia, sen alkuperäisen juoksuajan tulee olla vähintään vuosi ja sitä koskevan sopimuksen ehdoissa tulee todeta, että kyseinen rahoitusväline kuuluu laitoksen maksunsaantijärjestyksessä juuri tähän luokkaan.
Maksukyvyttömyysmenettelyssä velalle suoritettaisiin maksu vasta muun tavallisen vakuudettoman velan jälkeen, mutta ennen takasijaista velkaa.
Kriisinratkaisumenettelyssä velan arvo alennettaisiin ennen muuta tavallista vakuudetonta velkaa, mutta takasijaisen velan jälkeen.
Kysymys on siis huonomman etuoikeuden omaavista, tavallisten vakuudettomien velkojen luokasta. Tämä tarkoittaa, että velkojat, joilla on yhtäläinen oikeus saada maksu saatavalleen saataviensa suuruuden mukaisessa suhteessa, jaettaisiin siis näiden laitosten osalta kahteen eri etuoikeusluokkaan.
Vaikutukset toimialalle.
Talousvaliokunta arvioi, että uuden velkaluokan luominen ei lähtökohtaisesti aiheuta laitoksille kustannuksia. Ne voivat edelleen laskea liikkeeseen paitsi uuteen luokkaan kuuluvaa velkaa myös uuteen luokkaan kuulumatonta tavallista vakuudetonta velkaa sekä muita rahoitusvälineitä. Markkinat määrittävät aikanaan uuden velkaluokan hinnoittelun. Todennäköistä on, että hinnoittelu tulee sijoittumaan tavallisen vakuudettoman velan ja sopimuksen perusteella huonomman etuoikeuden velan väliin.
Talousvaliokunta katsoo, että uudenlaisen velkainstrumentin luominen on hyvä lisäys olemassa olevien instrumenttien valikoimaan: se lisää laitosten kriisinratkaisuun käytettäviä varainhankintavälineitä ja laitosten kriisinratkaisuun käytettäviä velkaeriä ja siten osaltaan vahvistaa kriisinratkaisumekanismia sekä monimuotoistaa niiden varainhankinnan rakennetta. Uuden instrumentin voidaan myös arvioida lisäävän luottoriskiltään erilaisia sijoitusvaihtoehtoja.