HALLINTOVALIOKUNNAN LAUSUNTO 30/2004 vp

HaVL 30/2004 vp - U 47/2004 vp U 61/2004 vp E 103/2004 vp E 106/2004 vp E 115/2004 vp

Tarkistettu versio 2.1

Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (rakennerahastojen yleisasetus)

Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EAKR-asetus)

Valtioneuvoston selvitys ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahaston säännöksistä

Valtioneuvoston selvitys ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EAKR-asetus)

Valtioneuvoston selvitys ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (koheesiorahastoasetus)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunnan puhemies on 15 päivänä lokakuuta 2004 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (rakennerahastojen yleisasetus) (U 47/2004 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että hallintovaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.

Eduskunnan puhemies on 19 päivänä marraskuuta 2004 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EAKR-asetus) (U 61/2004 vp) hallintovaliokunnalle lausuntoa varten.

Suuri valiokunta on 15.10.2004 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahaston säännöksistä (E 103/2004 vp) hallintovaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Suuri valiokunta on 15.10.2004 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EAKR-asetus) (E 106/2004 vp) hallintovaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Suuri valiokunta on 27.10.2004 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (koheesiorahastoasetus) (E 115/2004 vp) hallintovaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

budjettineuvos Rauno Lämsä, budjettisihteeri Juha Majanen ja neuvotteleva virkamies Kirsti Vallinheimo, valtiovarainministeriö

aluekehitysjohtaja Mårten Johansson, sisäasiainministeriö

rakennerahastopäällikkö Merja Niemi, opetusministeriö

ylitarkastaja Antti Linna, maa- ja metsätalousministeriö

neuvotteleva virkamies Auli Korhonen, kauppa- ja teollisuusministeriö

ylitarkastaja Tiina Pesonen, työministeriö

aluesuunnittelupäällikkö Kari Pakarinen, Suomen Kuntaliitto

johtaja Pentti Mäkinen, Keskuskauppakamari

johtaja Olli-Pekka Väänänen, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

elinkeinopoliittinen sihteeri Outi Ervasti, AKAVA ry

järjestösihteeri Tom Holmroos, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry

asiantuntija Mikko Räsänen, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • Suomen Ammattiliittojen Keskusliitto SAK ry
  • Suomen Yrittäjät ry.

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄT JA SELVITYKSET

Ehdotusten pääasiallinen sisältö

U 47/2004 vp

Yleisasetusehdotus sisältää yleiset säännöt, jotka koskevat Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja koheesiorahaston tukea.

Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hallinnoinnissa ja rahoituksessa on tiettyjä keskeisiä periaatteita, jotka esitetään säilytettäväksi. Näitä ovat keskittäminen, ohjelmaperusteisuus, kumppanuus, täydentävyys ja tehokkuus. Kumppanuutta korostetaan ohjelmatyön eri vaiheissa: kansallisen strategian ja toimenpideohjelmien valmistelussa, seurannassa ja arvioinnissa. Suhteellisuusperiaatetta korostetaan entistä enemmän muun muassa valvonnan osalta, mikä tarkoittaa, että mitä pienempi rahoitusosuus, sitä kevyemmät hallintotoimet. Alue- ja rakennepolitiikan tulee täydentää muita yhteisötasoisia politiikkoja, strategioita ja suuntaviivoja.

Ehdotuksen mukaan yhteisön alue- ja rakennepolitiikkaa toteutetaan rakennerahastokaudella 2007—2013 kolmella eri tavoitteella, jotka ovat lähentyminen eli konvergenssi, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys sekä eurooppalainen alueellinen yhteistyö. Nykyisten yhteisöaloiteohjelmien toiminta esitetään sisällytettäväksi edellä mainittuihin tavoitteisiin.

Konvergenssitavoite tukee unionin heikoimmin kehittyneiden jäsenmaiden ja alueiden talouskasvua ja työllisyyttä ja sitä kautta alueellisten kehityserojen vähentämistä. Se vastaa nykyistä tavoitetta 1, ja sitä rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja koheesiorahasto. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite keskittyy rakennemuutostarpeiden ennakointiin ja rakenteiden kehittämiseen konvergenssitavoitteen ulkopuolisilla alueilla. Tavoitteessa toteutetaan alueellisia kilpailukykyohjelmia, jotka rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta, ja työllisyysohjelmia, jotka rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite korvaa nykyiset tavoitteet 2 ja 3. Eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoite on uusi, mutta sen perustana on nykyinen Interreg-yhteisöaloite. Sitä rahoittaa EAKR, ja sillä edistetään yhteisön alueiden tasapainoista integraatiota..

Alue- ja rakennepolitiikkaa rahoittavien rahastojen lukumäärä vähenee nykyisestä kuudesta rahastosta kolmeen. Ne ovat Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja koheesiorahasto.

Asetusehdotuksessa esitetään, että rakennerahastojen kokonaisrahoituskehys vuosille 2007—2013 on 336,1 miljardia euroa. Keskittämisperiaatteen mukaisesti köyhimmille maille ja alueille kohdennettaisiin konvergenssitavoitteen kautta varoista lähes 80 %, mitä voidaan verrata nykyiseen 70 %:iin.

Koheesiopolitiikalle laaditaan eurooppalainen kokonaisstrategia, joka käsitellään Euroopan unionin neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Käytännön ohjelmatyötä tehdään jäsenmaan kansallisen strategian toteuttamiseksi laadittujen toimenpideohjelmien mukaisesti. Kutakin toimenpideohjelmaa voidaan rahoittaa vain yhdestä rahastosta.

Toimenpideohjelmien hallinnosta, seurannasta ja valvonnasta vastaavat hallintoviranomainen, varmentava viranomainen ja tarkastusviranomainen. Hallintoviranomaisen tehtävät säilyvät pääasiassa nykyjärjestelmän mukaisina. Varmentava viranomainen korvaa nykyisen maksuviranomaisen. Erityinen tarkastusviranomainen on uusi. Jokaiselle toimenpideohjelmalle nimetään nykykäytännön mukaisesti seurantakomitea. Ohjelmien rahoitushallintoa ehdotetaan yksinkertaistettavaksi siirtymällä toimenpidekohtaisesta hallinnoinnista toimintalinjakohtaiseen hallinnointiin. Tukikelpoisuussäädökset pohjautuvat pääasiassa kansallisiin säännöksiin subsidiariteettiperiaatteen mukaan.

Ohjelmien tehokkuutta, vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta pyritään parantamaan. EU:n toimielimet osallistuvat vuosittain politiikan tavoitteita ja tuloksia koskevaan keskusteluun. Ohjelmien nykyistä arviointijärjestelmää esitetään jatkettavaksi. Kuten nykyiselläkin kaudella, komission esitys sisältää suoritusvarausmenettelyn. Lisäksi esitetään kansallista rahoitusvarausta odottamattomiin toimialakohtaisiin tai paikallisiin sosioekonomisiin kriiseihin varautumista varten.

E 103/2004 vp

Euroopan sosiaalirahaston osalta asetusehdotus sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä Euroopan sosiaalirahaston keskeisistä painopisteistä ja tuettavan toiminnan periaatteista. EY:n perustamissopimuksen 146 artiklan mukaan Euroopan sosiaalirahasto on perustettu työntekijöiden työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi sisämarkkinoilla ja siten osaltaan elintason nostamiseksi. Euroopan sosiaalirahastoa koskevan asetusehdotuksen mukaan ESR:n tavoitteena on vahvistaa taloudellista ja sosiaalista koheesiota tukemalla jäsenmaiden pyrkimyksiä täystyöllisyyden saavuttamiseksi, työn laadun ja tuottavuuden parantamiseksi ja sosiaalisen osallistuvuuden lisäämiseksi sekä alueellisten työllisyyserojen vähentämiseksi.

U 61/2004 vp ja E 106/2004 vp

Asetusehdotus Euroopan aluekehitysrahastosta määrittelee rahaston tehtävät ja tuettavan toiminnan laajuuden konvergenssi-, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys- sekä eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteissa. Se sisältää määräykset kaupunki- ja maaseutualueiden, kalastuksesta riippuvaisten alueiden, merentakaisten alueiden ja luonnonhaitoista kärsivien alueiden huomioon ottamisesta. Se sisältää myös säännökset eurooppalainen alueellinen yhteistyötavoitteen toimeenpanosta.

E 115/2004 vp

Koheesiorahastoasetusehdotuksessa yksilöidään koheesiorahaston tehtävä suhteessa yleisasetukseen ja perustamissopimuksessa rahastolle annettuun tavoitteeseen. Asetusehdotus määrittelee rahaston tehtävät ja konvergenssitavoitetta tukevan toiminnan soveltamista koskevat säännökset, tuen ehdollisuus ja tuettavat toiminta-alat mukaan luettuina.

Valtioneuvoston kannat

U 47/2004 vp
Yleiset kannanotot (kannanotot 1—8 vastaavat hallituksen rahoituskehyskirjelmän kannanoton kohtia 31—38)

  1. Alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämisen tulee olla keskeinen unionin toiminnan perusta. Sen toteuttamiseksi tarvitaan tehokkaampaa rakenne- ja työllisyyspolitiikkaa. Suomi katsoo, että alueellisen koheesion, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämisen tulee olla uusien rahoituskehysten 2007—2013 sisällön ja resursoinnin kulmakivi.

  2. Alue- ja rakennepolitiikassa tulee pyrkiä tasapainoiseen, innovoivaan rahoitusratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia jäsenmaita. Rakennepolitiikan uudistus tuleekin kytkeä Lissabonin ja Göteborgin strategioiden toimeenpanoon. Työllisyys- ja osaamistavoitteiden rahoituksen tulee säilyä suhteellisesti vähintään nykytasolla. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan komission esitysten pohjalta alue- ja rakennepoliittisia resursseja suunnilleen 0,40 % EU:n bruttokansantulosta. Suomi pitää myönteisenä komission ehdotukseen sisältyvää vahvaa ympäristöpainotusta sekä konvergenssi- että alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa.

  3. Suomi pitää kynnyskysymyksenä sitä, että sen pohjoiset ja itäiset erittäin harvaan asutut alueet saadaan korkeimman aluetuen piiriin myös jatkossa.

    Itä- ja Pohjois-Suomea koskevan ratkaisun arvioinnissa merkityksellisintä on tuen mahdollisimman korkea taso ja pysyvyys sekä yritystukien ja maaseudun kehittämistukien tason säilyminen nykyisessä laajuudessaan. Paras menettelytapa tämän tavoitteen toteuttamiseksi on näiden erittäin harvaan asuttujen alueiden sisällyttäminen rakennerahastojen yleisasetuksen artiklan 5 (konvergenssitavoite) omaksi alakohdaksi. Suomi näkee, että näin voidaan taata sellaiset resurssit ja keinovalikoima, joka vastaa niiden rakenneongelmien vakavuuteen.

    Unionin hallitusten ja jäsenvaltioiden edustajat antoivat kesäkuussa 2004 poliittisen hyväksynnän pohjoisten erittäin harvaan asuttujen alueiden erityiskohtelun säilymiselle. Tämä erityiskohtelu, joka perustuu Suomen liittymissopimukseen, on sisällytetty uuden perustuslaillisen sopimuksen artiklaan III-220 ja liittymissopimuksia koskevan pöytäkirjan numero 8 artiklaan 63.

  4. Suomen näkemyksen mukaan komission ehdottama rakennerahastojen määrän vähentäminen kolmeen on hallintoa ja eri menettelyjä yksinkertaistava sekä alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanoa tehostava toimi ja näin ollen kannatettavissa.

  5. Suomi hyväksyy lähtökohtaisesti komission esittämät kolme tavoitetta.

  6. Euroopan investointipankin ja investointirahaston rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämistä koheesiopolitiikassa tulee lisätä komission esityksen mukaisesti.

  7. Suomi puoltaa 4 %:n jäsenmaakohtaista BKT-kattoa.

  8. Yksinkertaistaminen, tehostaminen ja varojen vaikuttavan käytön varmistaminen on selkeästi asetettu Suomen tavoitteeksi rakennerahastojen ohjelmatyössä ja hallinnoinnissa. Komission ehdotukset ovat tältä osin oikeansuuntaisia, mutta eivät riittäviä. Rahoituksen vaikuttavuutta on nykyistä selkeämmin pystyttävä seuraamaan sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa. Suomi katsoo, että valvontaa koskevien ehdotusten päälinjat ovat periaatetasolla oikeansuuntaisia ja hyväksyttäviä. Esitysten ja niiden vaikutusten arviointia tulee jatkaa ja siinä yhteydessä täsmentää Suomen kantoja.

Yksityiskohtaiset kannanotot

Valtioneuvoston yksityiskohtaiset kannanotot ilmenevät valtioneuvoston kirjelmästä kohdasta 6.2.

E 103/2004 vp

  1. Suomi tunnustaa Euroopan sosiaalirahaston keskeisen roolin Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toteuttamisessa. Suomi pitää tärkeänä, että ESR tukee kansallisia politiikkoja täystyöllisyyden edistämiseksi, työelämän laadun ja tuottavuuden parantamiseksi, sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi sekä alueellisten työllisyyserojen vähentämiseksi.

  2. Suomi näkee, että komission asetusehdotus tukee hyvin Lissabonin strategiassa asetettuja kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä edistäviä tavoitteita. Suomi pitää tärkeänä, että asetusehdotus korostaa erityisen vahvasti yhteyttä ESR:n ja Euroopan työllisyysstrategian välillä sekä mahdollistaa työllisyysstrategian suuntaviivojen ja suositusten paremman tukemisen ESR-toimin. Samalla asetusehdotus korostaa vahvaa yhteyttä ESR-toimien ja yhteisötason sosiaalisen osallisuuden, koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tavoitteiden välillä.

  3. Suomi tukee pääpiirteissään komission ehdotusta Euroopan sosiaalirahastoasetukseksi.

  4. Suomen kannalta on tärkeää, että asetusehdotuksessa konvergenssitavoitteen sisältöinen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden kehittämisen rahoitus ESR:llä olisi mahdollista uuden konvergenssitavoitteen lisäksi myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa. Myös teknologian hyödyntämisen rahoitus on tärkeää. Näin turvattaisiin kehittämistoimien jatkuvuus ja mahdollisuus samanlaisten toimien toteuttamiseen koko Suomen alueella myös uudella ohjelmakaudella.

  5. Suomen aktiivisen työperusteisen maahanmuuttopolitiikan tarpeet tulee ottaa huomioon ESR:n valtioiden ja alueiden välisissä toimissa ja rahoittaa toimia työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi, siirtyvän työvoiman osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseksi ja yhteiskuntaan sopeutumiseksi. Lisäksi rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita tulee voida rahoittaa EAKR:n eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteen kautta.

  6. Suomi pitää tärkeänä, että nykyisen EQUAL-yhteisöaloitteen kaltainen valtioiden ja alueiden väliseen yhteistyöhön perustuva, innovatiivisuutta ja sosiaalista osallisuutta edistävä toimintamalli jatkuu tulevallakin kaudella. Innovatiivisten toimien rahoitus tavoiteohjelmien sisällä on yksinkertaistava ja kannatettava uudistus. Innovatiivisuus sinänsä tulee nähdä jatkossakin Euroopan sosiaalirahaston toimintaa ohjaavana periaatteena.

  7. Suomi kannattaa järjestelmän yksinkertaistamiseksi tehtyä esitystä, jonka mukaan rahastot voivat rajoitetusti rahoittaa toistensa toimenpidevalikoimaan kuuluvia hankkeita. Esitetty 5 %:n joustomahdollisuus vaikuttaa kuitenkin riittämättömältä. Joustomahdollisuus ei kuitenkaan saa johtaa hankkeiden toimenpidevalikoiman heikkenemiseen eikä myöskään eri rahastoista rahoitettavien toimien päällekkäisyyteen. Suomi pitää hyvänä mallia, jonka mukaan kutakin ohjelmaa rahoittaa yksi rakennerahasto. Tämä mahdollistaa ESR:n erityispiirteiden paremman huomioimisen ja edesauttaa ohjelmien yksinkertaisempaa hallinnointia.

  8. Joustavuuden lisäksi on tärkeää, että eri rahastoista rahoitettavien toimien yhteisvaikutukset otetaan huomioon strategisella kansallisella ja alueellisella tasolla.

U 61/2004 vp ja E 106/2004 vp
Yleiset kannanotot Euroopan aluekehitysrahastoa koskevaan asetusehdotukseen

  1. Globaalitalouden murroksessa toimivassa laajentuneessa Euroopan unionissa Suomi korostaa aluekehitysrahaston perustehtävää vähentää alueiden kehittyneisyyseroja vahvistamalla heikompien alueiden kilpailu- ja innovaatiokykyä sekä ympäristön kannalta kestävää kasvua. Edistämällä yritystoimintaa ja investoimalla osaamiseen luodaan uusia ja kestäviä työpaikkoja. Työllisyyden turvaaminen rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla on Suomen kannalta keskeinen kysymys.

  2. Suomi katsoo, että EAKR-asetusehdotuksen painopisteiden on tuettava Lissabonin ja Göteborgin strategioiden tavoitteita. Suomi pitää Euroopan aluekehitysrahaston asetusehdotusta hyvänä lähtökohtana EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistukselle EAKR:n tehtäväalueen osalta.

  3. Suomi pitää tärkeänä, että luonnonhaitoista kärsivien alueiden erityiskohtelu koskee myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitetta ja että se kattaa pk-yritysten kasvua ja kilpailukykyä edistävät tuotannolliset investoinnit.

  4. Suomi pitää tärkeänä, että myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa voidaan jatkossakin kehittää monipuolisesti osaamis- ja innovaatiorakenteita.

  5. Suomi kannattaa EAKR:n nykyistä laajempaa käyttöä lainamuotoisiin takaus- ja pääomasijoitusinstrumentteihin pk-yritystoiminnan kilpailukyvyn ja yrittäjyyden edistämiseksi.

  6. Suomi pitää hyvänä kaupunkiulottuvuuden sisällyttämistä konvergenssi- sekä kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteiden toimenpideohjelmiin. Kaupunkipoliittisten toimenpiteiden tulee sisältää sosiaalisen integraation vahvistamisen lisäksi myös kaupunkiseutujen kilpailukykyä tukevia toimenpiteitä.

  7. On tärkeää, että konvergenssitavoitteen sekä alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen toimia voidaan kohdistaa myös maaseudun infrastruktuurin, yrittäjyyden ja osaamisen kehittämiseen täydentäen maaseuturahaston ja kalatalousrahaston toimenpiteitä.

  8. Suomi kannattaa mahdollisuutta rahoittaa rajoitetusti ESR:n toimenpidevalikoimaan kuuluvia hankkeita EAKR-varoin. Esitetty 5 %:n joustomahdollisuus vaikuttaa kuitenkin riittämättömältä.

  9. Suomi pitää tärkeänä, että asetus mahdollistaa Suomen tarpeita vastaavien ympäristöhankkeiden toteuttamisen kaikilla alueilla riippumatta siitä, mihin tavoitteeseen ne tulevat kuulumaan. Asetuksen tulisi mahdollistaa ehdotettua monipuolisemman keinovalikoiman käyttö Natura 2000 -verkoston osalta. Toimenpiteiden tulee olla mahdollisia sekä konvergenssitavoitteessa että alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa, jotta voidaan vahvistaa alueiden kestävää kehitystä ja maaseudun talouden monipuolistumista.

Kannanotot eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen
  • 10. Valtioiden välisessä ja alueiden välisessä yhteistyössä Suomi kannattaa toiminnan vahvempaa kytkentää unionin yhteisiin tavoitteisiin. Valtioiden välisessä yhteistyössä on kuitenkin tärkeää säilyttää riittävä joustavuus yhteistyöalueiden omien päämäärien huomioon ottamiseksi. Lisäksi Suomi pitää tärkeänä, että voidaan rahoittaa myös kaupunkien, maaseudun ja rannikkoalueiden kehittämiseen, hallinnon kehittämiseen sekä kansalaisten ja instituutioiden väliseen yhteistyöhön liittyviä toimia.
  • 11. Suomi kannattaa komission esitystä lisätä mahdollisuuksia käyttää rahoitusta alueellisesti nykyistä joustavammin. Suomen kannalta tärkeää on, että rajat ylittävässä ja valtioiden välisessä yhteistyössä EAKR-rahoituksesta voi enintään 10 % kohdistua unionin ulkopuolelle. Tämä parantaa muun muassa valtioiden välisen yhteistyön edellytyksiä Itämeren alueella.
  • 12. Suomi pitää tärkeänä, että EAKR-varoin voidaan rahoittaa rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita, jotka liittyvät työmarkkinoiden toimivuuteen ja maahanmuuttajien osaamiseen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen integroitumiseen. Eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteen lisäksi työperusteisen maahanmuuttopolitiikan hankkeita tulee voida rahoittaa ESR-asetuksen mukaisissa valtioiden ja alueiden välisissä toimissa.
  • 13. Suomi pitää tärkeänä, että asetusehdotukseen on otettu tarkempia yhteisiä säännöksiä ohjelmien hallinnosta, seurannasta ja valvonnasta. Ottaen huomioon erot raja-alueyhteistyön toimintaympäristöissä ja edellytyksissä säännöksissä on tärkeä varmistaa riittävä joustavuus.
  • 14. Suomi katsoo, että eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteessa on tarpeen laatia yhteisötason tukikelpoisuussäännöt.
E 115/2004 vp

  1. Suomi tukee komission esittämää uutta lähestymistapaa, jonka pyrkimyksenä on lisätä rakennetoimien hallintokäytäntöjen yhdenmukaisuutta sekä vahvistaa strategista otetta ja ohjelmointia koheesiorahastohankkeissa.

  2. Rahaston tuen ei tule ylittää nykyisin sovellettavia EU-osarahoituksen enimmäistukitasoja.

  3. Suomi tukee yhteiseurooppalaisten painotusten vahvistamista koheeriorahastohankkeissa sekä asetusehdotuksessa mainittuja painopisteitä.

  4. Suomi kannattaa tuen makrotaloudellisten edellytysten kontrollointia neuvostossa.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusta koskevista esityksistä ja niiden suhteesta toisiinsa hallintovaliokunta toteaa aluksi seuraavaa. Alue- ja rakennepolitiikan kannalta olennaisin on EU:n rahoitusnäkymät vuosille 2007—2013, jotka sisältävät ehdotukset rakennerahastojen määrärahoista. Valiokunta viittaa tältä osin antamaansa lausuntoon HaVL 29/2004 vp —U 56/2004 vp. Politiikan sisältö, rahoituksen allokointiperiaatteet ja hallinnointimenettelyt sisältyvät yleisasetukseen. Siitä, mihin toimenpiteisiin varoja voidaan käyttää, säädetään rahastokohtaisissa asetuksissa. Kokonaisuuteen liittyy lisäksi ehdotus asetukseksi rajat ylittävän yhteistyön eurooppalaiseksi yhtymäksi, miltä osin valiokunta lausuu erikseen. Ehdotus rakennerahastojen täytäntöönpanoa koskevaksi asetukseksi annetaan myöhemmin syksyllä.

Esitysten taustalla ovat komission kolmas koheesioraportti ja rahoituskehystiedonanto, joista valiokunta on antanut lausuntonsa HaVL 3/2004 vp — E 13/2004 vp ja HaVL 4/2004 vp — E 4/2004 vp. Kokonaisuuteen kytkeytyy myös komission esitys alueellisten valtiontukien suuntaviivoiksi, jolta osin valiokunta viittaa lausuntoonsa HaVL 21/2004 vp — E 58/2004 vp.

Yleisasetus

EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistuksen lähtökohdat

Kokonaisuutena ottaen valiokunta näkee myönteisenä sen, että EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistamisessa on otettu aikaisempaa strategisempi ote. Uudistuksen lähtökohtana on, että uudistetulla alue- ja rakennepolitiikalla pystytään vastaamaan unionin keskeisimpiin haasteisiin — EU:n laajentumisen onnistuneeseen toteuttamiseen sekä kestävän talouskasvun ja työllisyyden tukemiseen. On tärkeää, että löydetään tasapainoinen kokonaisuus, joka kytkeytyy Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen asettamien strategioiden toimeenpanoon.

Konvergenssitavoitetta sekä alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitetta koskevia näkökohtia

Komission esityksen mukaan rakennerahastotoimintaa toteutetaan tulevalla kaudella kolmen tavoitteen alla, jotka ovat konvergenssi, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys sekä eurooppalainen alueellinen yhteistyö.

EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistuksessa Suomen kannalta olennaista on se, miten harvaan asutut alueet otetaan uudistuksessa huomioon. Komission kriteerien perusteella koko Suomi kuuluisi alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen. Pohjois-Suomelle esitetään korotettua tukea harvan asutuksen perusteella. Itä-Suomi kokonaisena NUTS II- ja tavoite 1 -alueena saisi siirtymäajan erityistukea.

Valiokunta viittaa rahoitusnäkymistä antamaansa lausuntoon HaVL 29/2004 vp. Valiokunta painottaa, että Suomen kynnyskysymyksenä tulee edelleen olla valtioneuvoston kannan mukaisesti Suomen pohjoisten ja itäisten erittäin harvaan asuttujen alueiden pysyttäminen korkeimman aluetuen piirissä. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että Itä- ja Pohjois-Suomea koskevan ratkaisun kannalta merkityksellisintä on tuen mahdollisimman korkea taso ja pysyvyys sekä yritystukien ja maaseudun kehittämistukien tason säilyminen nykyisessä laajuudessaan. Paras menettelytapa valiokunnankin mielestä on näiden erittäin harvaan asuttujen alueiden kirjaaminen yleisasetuksen konvergenssitavoitetta koskevaan artiklaan omaksi alakohdakseen.

Harvan asutuksen kriteereihin liittyen valiokunta viittaa koheesioraportista antamaansa lausuntoon, jossa se kiinnitti huomiota siihen, että vesistöisyys lisää yhdyskuntarakenteen ylläpidolle ja elinkeinotoiminnalle aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta pitää edelleenkin perustellumpana laskea asukastiheys kokonaispinta-alan mukaan kuin maapinta-alan mukaan. Asiaa tulee pitää jatkossa edelleen esillä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite mahdollistaa toimenpiteiden ja rahoituksen kohdentamisen alueellisesti ja temaattisesti nykyistä joustavammin. Tavoitteessa keskeisiä painotuksia ovat muun muassa tietoyhteiskunta, ympäristö ja yrittäjyys. Alueellisten innovaatiojärjestelmien ja osaamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisessa voidaan hyödyntää osaamis- ja aluekeskusohjelmien kokemuksia ja toimintamalleja. Tavoitteessa painottuvat myös muun muassa työ- ja elinkeinoelämän muutoksiin sopeutumista edistävät toimet, osaaminen, ikääntyminen ja rakennetyöttömyys. Myönteistä on myös se, että kaupunkiseutujen kehittäminen liittyy entistä kiinteämmin osaksi kokonaiskehittämistä. Valiokunta toteaa, että sosiaalisen integraation vahvistamisen ohella tarvitaan myös kaupunkiseutujen kilpailukykyä tukevia toimenpiteitä.

Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteessa tukitaso on matalampi ja toimenpiteet ovat suppeampia kuin konvergenssitavoitteessa. Jos koko Suomi määritellään alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen alle, on kysymys toimenpidevalikoimasta entistäkin tärkeämpi. Valiokunta tarkastelee toimenpidevalikoimia tarkemmin jäljempänä käsitellessään rahastokohtaisia asetuksia. Tässä yhteydessä valiokunta toteaa, että rakennerahasto-ohjelmissa alueellinen investointituki on ollut vaikuttavuudeltaan ja tuloksellisuudeltaan alueellisen kilpailukyvyn kannalta keskeinen toimenpide, ja valiokunta katsoo aluetuen suuntaviivoista antamansa lausunnon mukaisesti, että rakennerahastojen osarahoitusta tulee voida käyttää investointien rahoittamiseen myös jatkossa niin konvergenssitavoitteen kuin alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen alla. Rakennerahastojen osarahoitusta (ml. maaseuturahasto) tulee voida jatkossa käyttää alueellisten investointitukien vastinrahoituksena koko nykyisellä tavoite 1 -alueella ja saaristoalueilla (pl. Maarianhamina).

Eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoite

Eurooppalaisen alueellisen yhteistyön tavoite kohdistuu rajat ylittävään ja valtioiden väliseen yhteistyöhön sekä yhteistyöverkostoihin ja kokemusten vaihtoon. Yleisasetusehdotus mahdollistaa sisärajayhteistyön ja valtioiden välisen yhteistyön jopa laajempien aluerajausten puitteissa. Valiokunta pitää myönteisenä merirajakriteerin sisältymistä ehdotukseen. Jatkossa on tarpeen vielä tarkastella komission ehdotusten vaikutuksia esimerkiksi ohjelma per raja -periaatteen osalta, jolla saattaa olla vaikutuksia Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla toteutettavaan yhteistyöhön.

Suomella on myönteisiä kokemuksia Interreg III -yhteisöaloitteesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että rajat ylittävän yhteistyön roolia vahvistetaan tulevalla kaudella. Valiokunta katsoo, että myös alueiden välistä yhteistyötä tarvitaan laajentuneessa unionissa ja sitä tulee voida jatkaa ja kehittää myös tulevalla kaudella. Valiokunta katsoo, että eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteen eri painopisteiden välillä tulee olla riittävä jousto, joka mahdollistaa tehokkaan, alueiden omista lähtökohdista lähtevän yhteistyön.

Ulkorajayhteistyön osalta valiokunta viittaa rahoitusnäkymistä antamaansa lausuntoon. Tässä yhteydessä valiokunta toistaa pitävänsä alueellisen yhteistyön näkökulmasta parhaimpana lähtökohtana ulkorajayhteistyöhön tarkoitettua omaa rahoitusinstrumenttia, joka perustuisi Interreg-yhteisöaloitteen menettelytapoihin. Keskeistä on saada aikaan nykyistä yksinkertaisempi ja toimivampi hallintomekanismi raja-alueyhteistyölle ulkorajoilla.

Strateginen lähestymistapa

Strateginen ote näkyy yhteisön tavoiteasetannan lisäksi ohjelmoinnin tasolla. Alue- ja rakennepolitiikalle laaditaan yhteisötason strategia, jonka neuvosto hyväksyy. Jäsenvaltiot laativat tämän puitteissa kansalliset strategiat, joihin kansallisten toimenpideohjelmien tulee perustua. Strategiseen suunnitteluun liittyy vahvasti seuranta. Uutta on neuvoston kytkeminen tähän mukaan. Jäsenvaltio raportoi vuosittain komissiolle niin kansallisen strategian edistymisestä kuin toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta. Valiokunta katsoo, että strategisen suunnittelun voidaan arvioida edistävän tavoitteiden saavuttamista. Samanaikaisesti on kuitenkin huolehdittava, että menettelyt eivät johda järjestelmän monimutkaistumiseen ja vie tehoa itse toiminnalta. Strategisella suunnittelulla tulee aikaansaada todellista lisäarvoa. Valiokunta tähdentää, että rakennerahastotoiminnassa yhteisön tavoitteiden ja strategioiden tulee — luodessaan yleisen viitekehyksen rahoitettaville toimenpiteille — mahdollistaa riittävä liikkumavara kansallisille ja alueellisille lähtökohdille ja tarpeille subsidiariteettiperiaatteen toteutusta tukien. Kansallisesti laadittavaa strategiaa tulee arvioida suhteessa valtakunnallisiin alueiden kehittämisen tavoitteisiin.

Rakennerahastotoiminnan hallinnointi ja valvonta

Valiokunta pitää myönteisenä kehityksenä rakennerahastotoiminnan ja siihen liittyvän hallinnoinnin yksinkertaistamiseen tähtääviä esityksiä. Näitä ovat muun muassa tavoitteiden määrän rajaaminen kolmeen ja nykyisten yhteisöaloitteiden sisällyttäminen tavoiteohjelmiin, rakennerahastojen määrän väheneminen kolmeen ja rahasto per ohjelma -periaate sekä toimenpideohjelmien laatiminen toimintalinjatasolla. Toisaalta rahoitettavien toimien kokonaiskoordinointi asettaa haasteita, koska eri rahastojen alaiset toimenpiteet rahoitetaan eri toimenpideohjelmista. Valiokunta toteaa, että taloushallintoa koskevat säännökset, ml. budjettisitoumuksiin ja maksatuksiin liittyvät menettelyt, näyttävät säilyvän pääasiassa nykykäytännön mukaisina.

Yleisasetus korostaa moitteetonta varainhoitoa ja hallinto- ja valvontajärjestelmän toimivuutta. Tämä näkyy osaltaan siinä, että hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnan arviointia varten jäsenvaltion tulee nimetä erityinen toimielin. Lisäksi komissio ehdottaa uutta tarkastusviranomaista, jolle keskitettäisiin vastuu rakennerahastovarojen tarkastuksesta, joka nykyisin kuuluu rakennerahastovaroja käyttävissä ministeriöissä tarkastusta suorittavien henkilöiden ja yksiköiden tehtäviin. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida näiden ehdotusten vaikutuksia käytännössä. Sinänsä pyrkimys hallinto- ja valvontajärjestelmien toimivuuden parantamiseen on kannatettavaa.

Valiokunta tukee sitä Suomen lähtökohtaa, että pienille ohjelmille tulee voida luoda suuria ohjelmia yksinkertaisempi hallintomalli ja helpommat ratkaisut. Valiokunnan mielestä on tarkoituksenmukaista, että yhteisön osallistuminen hallintoon, arviointiin ja tarkastustoimintaan suhteutetaan yhteisön tuen määrään siten kuin valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee. Valvontavastuun siirto jäsenmaille ei kuitenkaan saa heikentää sen valvontaa, että tukea ei esimerkiksi käytetä jäsenmaiden kilpailua vääristävästi tai poljeta työehtoja.

Yleisasetuksen yhtenä tavoitteena on kumppanuuden vahvistaminen jäsenvaltioissa. Kumppanuus tulee ottaa huomioon ohjelmatyön eri vaiheissa: kansallisen strategian ja toimenpideohjelmien valmistelussa, seurannassa ja arvioinnissa. Valiokunta katsoo, että esimerkiksi kokemukset maakunnan yhteistyöryhmistä ja seurantakomiteoista antavat hyvät valmiudet kumppanuuden vahvistamiseen ja yhteistyön kehittämiseen tulevalla kaudella.

Valiokunnan näkemyksen mukaan rakennerahastotoimintaa koskevat esitykset antavat kohtalaiset mahdollisuudet ohjelmien hallinnoinnin yksinkertaistamiseen ja ohjelmien toteuttamisen tehostamiseen. Viime kädessä tämä on pitkälti myös kansallinen kysymys. Suomessa on saatu kokemuksia rakennerahastotyöstä kahden kauden ajalta. Valiokunta on tarkastellut näitä kysymyksiä aluepoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 14/2004 vp —VNS 3/2004 vp) ja viittaa siinä yhteydessä lausuttuun. Alue- ja rakennepolitiikan toimintajärjestelmien on oltava entistä toimivampia ja tehokkaampia, jotta alue- ja rakennepolitiikalla voidaan saavuttaa entistä enemmän tuloksia.

Ohjelmien vaikuttavuuteen ja tuloksellisuuteen liittyviä näkökohtia

Rakennerahasto-ohjelmien vaikuttavuuden seuranta, arviointi ja kehittäminen ovat keskeisiä kysymyksiä alue- ja rakennepolitiikan uudistamisessa. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että ohjelmien vaikuttavuuden seuraamista pyritään tehostamaan sekä yhteisötasolla että jäsenvaltioissa. Paneutuminen vaikuttavuuden arviointiin on tärkeää, sillä tehtävä on haastava. Käytännössä voi olla vaikea todentaa esimerkiksi sitä, mikä osa alueella tapahtuneesta kehityksestä on ohjelman vaikutusta ja mikä muun yleisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen seurausta.

Komissio esittää 3 %:n EU-tason suoritusvarausta jäsenmaille palkintona edistymisestä alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa. Ehdotus poikkeaa jossain määrin nykyisestä ohjelmareservimenettelystä. Valiokunnan mielestä tuloksellisuuden palkitseminen on periaatteessa kannatettavaa, mutta se edellyttää joustavuutta ja sitä, että kriteerit perustuvat ohjelmatyön tuloksiin. Komission esittämää mallia onkin tässä suhteessa tarpeen vielä kehittää.

Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin komission ehdotusta kansallisesta rahoitusvarauksesta periaatteessa hyvänä esityksenä. Valiokunta kuitenkin korostaa, että toteutustavan tulee olla joustava, jotta se tosiasiallisesti mahdollistaa reagoimisen äkillisiin paikallisiin ja toimialakohtaisiin kriiseihin.

Rahastokohtaiset asetukset

Yleistä

Alue- ja rakennepolitiikkaa rahoittavien rahastojen lukumäärä vähenee nykyisestä kuudesta rahastosta kolmeen rahastoon, Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja koheesiorahastoon. Näitä koskevissa asetusehdotuksissa määritellään kunkin rahaston tehtävät, tuettavat toiminnan muodot ja hyväksyttävät kustannukset.

Valiokunta toteaa, että EAKR:llä ja ESR:llä on kummallakin tärkeä rooli rakennerahastotehtävien toteuttajana. ESR osallistuu toimien rahoittamiseen konvergenssitavoitteessa ja alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa. EAKR osallistuu kaikkien kolmen tavoitteen toteuttamiseen.

Valiokunta pitää kannatettavana, että EAKR ja ESR voivat tiettyyn rajaan asti rahoittaa toistensa toimenpidevalikoimaan kuuluvia hankkeita. Valiokunnan näkemyksen mukaan jouston tulee kuitenkin olla esitettyä (5 prosenttia) suurempi, jotta voidaan paremmin ottaa huomioon alueellisia tarpeita ja hallita tilanteita, joissa toimenpidevalikoima jää liian kapea-alaiseksi. Lisäksi suurempi jousto tehostaa varojen mahdollisimman täysimääräistä käyttöä.

On myös tärkeää, että rakennerahastojen varoja voidaan kohdistaa myös maaseudun infrastruktuurin ja osaamisen kehittämiseen. Valiokunta pitää myönteisenä, että maaseudun infrastruktuuria, palveluita ja pk-yrityksiä voidaan kehittää myös EAKR- ja ESR-toimilla, siltä osin kuin toimenpiteet täydentävät maaseuturahaston toimenpiteitä.

Valiokunta painottaa säädösten yhteentoimivuutta ja rahastojen mahdollisimman pitkälle yhtenäisiä menettelyjä, jotta kansallisesti kyetään sovittamaan ohjelmia ja hankkeita joustavasti yhteen. Tämä on tärkeää muun ohella myös EAKR:n ja ESR:n välille esitetyn joustoelementin kannalta.

Komissiota avustaa rahastojen koordinointikomitea. Koheesiorahaston osalta komitologiamenettely on uutta. Komission esityksen mukaan koordinointikomitean toimialassa ei mainita ESR:ää. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin toimeenpanosäännösten tulkintojen yhteensovittamiseksi tarpeellisena, että komitean kokoonpanoa täydennetään jäsenvaltioiden Euroopan sosiaalirahaston edustajilla.

EAKR-asetus

Edellä sanotun lisäksi valiokunta toteaa EAKR-toimista seuraavaa.

Konvergenssitavoitteen mukaiset EAKR-toimet vastaavat pitkälti nykyisen EAKR-asetuksen mukaisia toiminnan aloja. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite keskittyy innovaatio- ja osaamispohjaiseen talouteen, ympäristöön ja riskien ehkäisyyn sekä liikenneverkostojen ja tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen saavutettavuuteen. Uudella kaudella kummassakin tavoitteessa nousee vahvasti esille alueellisen teknologisen tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittäminen ja yrittäjyyden edistäminen.

Valiokunnan näkemyksen mukaan nämä painotukset sopivat varsin hyvin Suomen kehityshaasteisiin. Myönteisenä voidaan pitää myös sitä, että EAKR-asetuksessa on avattu mahdollisuus osarahoittaa joitakin tuotannollisia investointeja harvaan asutuilla alueilla. Selvityksen mukaan asiaa koskevaa säännöstä on kuitenkin edelleen tarvetta täsmentää suorien investointitukien käyttömahdollisuuksien osalta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että EAKR:n varoilla voidaan edistää myös tulevalla kaudella uusien työpaikkojen ja yritysten luomista ja olemassa olevien säilyttämistä. Työllisyyden turvaaminen rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla on Suomen kannalta keskeinen kysymys. Alueellisen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että voidaan jatkossakin kehittää monipuolisesti osaamis- ja innovaatiorakenteita myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen alla. Valiokunta toteaa myönteisenä myös EAKR:n nykyistä laajemman käyttömahdollisuuden lainamuotoisiin takaus- ja pääomasijoitusinstrumentteihin pk-yritystoiminnan kilpailukyvyn ja yrittäjyyden edistämiseksi.

Hallintovaliokunta katsoo ympäristövaliokunnan lausuntoon Natura 2000 -verkoston rahoittamisesta (YmVL 31/2004 vp) viitaten, että rakennerahastovarojen käyttöä ei tule ulottaa Natura 2000 -verkoston rahoitukseen.

EAKR-asetus sisältää myös säännökset eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimeenpanosta. Tämän tavoitteen osalta valiokunta viittaa edellä yleisasetuksen ja rahoitusnäkymien yhteydessä toteamaansa.

ESR-asetus

Edellä sanotun lisäksi valiokunta toteaa ESR-toimista seuraavaa.

Asetusehdotuksen mukaan ESR:n tulee erityisesti tukea toimintaa, joka on sopusoinnussa Euroopan työllisyysstrategian suuntaviivojen ja suositusten kanssa. Samalla asetus korostaa vahvaa yhteyttä ESR-toimien ja yhteisötason sosiaalisen osallistuvuuden, koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen välillä. Selvityksen mukaan asetusehdotuksessa kuvattu ESR:n toiminta-ala vastaa hyvin pitkälle nykyisen asetuksen mukaista toiminta-alaa ja sen eri painopisteitä. Toiminta-ala kattaa toimenpiteitä aktiivisista työvoimapoliittisista toimenpiteistä aina yritysten ja työntekijöiden sopeuttamiseen työmarkkinoiden rakenteellisiin muutoksiin ja aktiivisen työperusteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseen. Toimenpidevalikoima on ehdotuksen mukaan laajempi konvergenssitavoitteessa niin, että sen alla on mahdollista rahoittaa myös erityisiä toimenpiteitä koulutusjärjestelmien uudistamiseksi sekä inhimillisen pääoman kehittämiseksi tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa. Equal- ja Urban-yhteisöaloitetyyppinen toiminta sisällytetään osaksi ESR-ohjelmaa/ohjelmia.

Saadun selvityksen mukaan ESR-asetus linjautuu melko hyvin siihen viitekehykseen, jonka Suomen työmarkkinat, elinkeinoelämä ja työelämä muodostavat. Valiokunta korostaa pk-sektorin merkitystä työllistäjänä. Tulevia haasteita ovat työvoiman ikääntyminen, työvoiman saatavuus, korkea rakennetyöttömyys sekä työn laadun ja tuottavuuden parantaminen. Valiokunta toteaa, että tässä suhteessa maassamme on huomattaviakin alueellisia eroja. Valiokunta tähdentääkin ESR:n merkitystä alueiden tasapainoisen kehittämisen kannalta.

Osaaminen, koulutus, tutkimus ja innovaatiot sekä työmarkkinoiden toimivuus ovat tärkeitä painotuksia alueiden kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja pysyvien työpaikkojen ja uuden yrittäjyyden luomiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että inhimillistä pääomaa voidaan kehittää ESR-varoin tulevalla kaudella koko maassa.

Koheesiorahastoasetus

Tulevalla kaudella koheesiorahaston toimet koskevat kaikkia uusia jäsenmaita sekä vanhoista jäsenmaista Portugalia ja Kreikkaa. Koheesiorahastoasetuksella ei ole suoria vaikutuksia EU:n alue- ja rakennepolitiikan toteuttamiseen Suomessa. Asetusehdotus tuo koheesiorahastohankkeisiin aiempaa tiukemman yleiseurooppalaisen näkökulman, ja se painottaa voimakkaasti kestävää kehitystä, jolloin heijastusvaikutuksia näkyy myös Suomessa muun muassa Baltian hankkeiden ja laajemminkin Euroopan parantuvan ympäristön tilan ja parempien liikenneyhteyksien kautta. Valiokunta kannattaa ehdotuksia koheesiorahaston ja rakennerahastojen hallintokäytäntöjen yhtenäistämisestä, joka luo edellytyksiä rahastojen keskinäisen synergian hyödyntämiselle. Valiokunnalla ei ole huomautettavaa valtioneuvoston kantaan.

Lausunto

Lausuntonaan hallintovaliokunta ilmoittaa,

että valiokunta yhtyy asioissa U 47/2004 vp, U 61/2004 vp, E 103/2004 vp, E 106/2004 vp ja E 115/2004 vp valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin täsmennyksin.

Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Matti Väistö /kesk
  • vpj. Veijo Puhjo /vas
  • jäs. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • Nils-Anders Granvik /r
  • Lasse Hautala /kesk
  • Rakel Hiltunen /sd
  • Hannu Hoskonen /kesk
  • Esko Kurvinen /kok
  • Lauri Kähkönen /sd
  • Kari Kärkkäinen /kd
  • Lauri Oinonen /kesk
  • Heli Paasio /sd
  • Satu Taiveaho /sd
  • Tapani Tölli /kesk
  • Ahti Vielma /kok
  • Tuula Väätäinen /sd
  • vjäs. Petri Salo /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne