Ehdotus

Tullirikkomusdirektiivillä on tarkoitus säätää unionin tullilainsäädännön vastaisia rikkomuksia ja niistä määrättäviä seuraamuksia koskeva oikeudellinen kehys. Tullirikkomukset ehdotetaan jaoteltaviksi ankaran vastuun alaisiin, tuottamuksellisiin ja tahallisiin tullirikkomuksiin. Lisäksi tullirikkomuksia olisivat yllytys, avunanto ja yritys tiettyihin tullirikkomuksiin.

Direktiiviehdotus sisältää säännökset tullirikkomuksista määrättävien hallinnollisten sakkojen prosentuaalisista ja euromääräisistä rajoista. Silloin, kun rikkomus liittyy tiettyihin tavaroihin, sakko määrätään prosentteina tavaroiden arvosta. Silloin, kun rikkomus ei liity tiettyihin tavaroihin, sakko määrätään euromääräisenä. Sanktioiden tasot ovat erisuuruiset sen mukaan, mihin tullirikkomusten kategoriaan kyseinen toimi tai laiminlyönti kuuluu.

Komissio ehdottaa tullirikkomuksille neljän vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaisi kulua tekopäivästä taikka toistuvien tai jatkuvien rikkomusten osalta sinä päivänä, kun sen muodostava toimi tai laiminlyönti päättyy. Vanhentumisaika keskeytettäisiin muun muassa, jos tekijälle annetaan tiedoksi samaan tekoon liittyvän tutkimuksen tai oikeudenkäynnin vireillepano. Tullirikkomusta koskevan menettelyn vireillepano tai jatkaminen ei olisi mahdollista enää sen jälkeen, kun vanhentumisajan alkupäivästä on kulunut kahdeksan vuotta. Seuraamukset olisi pantava täytäntöön kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sen määräävä päätös on saanut lainvoiman. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisesti ne muut tilanteet kuin edellä mainittu tutkimuksen tai oikeudenkäynnin vireillepano, joissa säädettyjen vanhentumisaikojen kuluminen keskeytetään.

Direktiiviehdotus sisältää säännöksiä, joilla pyritään huolehtimaan ne bis in idem -periaatteen toteutumisesta. Ehdotuksen mukaan hallinnollinen sanktiomenettely keskeytettäisiin rikosprosessin ajaksi.

Lainkäyttövalta jäsenvaltioiden välillä määräytyisi kolmen keskenään vaihtoehtoisen kriteerin perusteella. Toimivaltainen on jäsenvaltio, jonka alueella tullirikkomus on kokonaan tai osittain tehty, jonka kansalainen tullirikkomuksen tekijä on tai jonka alueella tullirikkomukseen liittyvät tavarat ovat. Usean jäsenvaltion katsoessa olevansa toimivaltainen lainkäyttövalta on ensisijaisesti sillä jäsenvaltiolla, jossa on aloitettu rikosprosessi samaa henkilöä vastaan samassa asiassa, taikka toissijaisesti sillä jäsenvaltiolla, jossa sanktiomenettely pannaan ensimmäisenä vireille. Jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja tullirikkomusta koskevaa menettelyä varten.

Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi myös varmistaa toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus väliaikaisesti takavarikoida kaikki tavarat, kuljetusvälineet ja muut välineet, joita on käytetty tullirikkomuksissa.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto tukee pyrkimystä lähentää EU:n tullilainsäädännön soveltamiseen liittyviä hallinnollisia sanktioita jäsenvaltioissa.

Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen oikeusperustaa tulee vielä selvittää. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että neuvoston oikeuspalvelulta saadaan asiasta kirjallinen mielipide.

Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että tullirikkomusdirektiiviehdotuksessa on osittain hyödynnetty rikosoikeudessa vakiintuneita malleja. Näitä rakenteita on käytetty erityisesti säännöksissä, jotka koskevat yllyttäjän ja avunantajan vastuuta, yrityksen rangaistavuutta sekä oikeushenkilön vastuuta. Yllytyksen, avunannon ja yrityksen rangaistavuus hallinnollisin sanktioin on Suomen nykyisessä järjestelmässä vieras ajatus. Tällöin hallinnollinen sanktio määrättäisiin henkilölle, jolle ei kyseisessä asiassa välttämättä ole syntynyt viranomaisen ja asiakkaan välistä suhdetta. Hallinnollisen sanktion määräämistä koskevan prosessin hyödyiksi on ajateltu sanktion määräämisen nopeus, tehokkuus ja vähäisempi monimutkaisuus. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan näitä rakenteita tulisi lähtökohtaisesti hallinnollisia sanktioita koskevassa ehdotuksessa tarkastella kriittisesti.

Direktiiviehdotuksessa edellytetään tosiasiallisia, oikeasuhtaisia ja varoittavia seuraamuksia. Tämän lisäksi direktiivissä säädettäisiin sanktioiden ylä- ja alarajat. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan sanktioille tulisi lähtökohtaisesti säätää ainoastaan sanktioiden enimmäistasot. Lisäksi direktiiviehdotuksessa säädettäisiin, että sanktion määrä määritettäisiin prosentuaalisena osuutena tavaroiden arvosta silloin, kun kyse on tietyistä tavaroista. Valtioneuvosto pitäisi parempana sitä, että sanktio määrättäisiin prosentuaalisena osuutena esimerkiksi mahdollisesti määrättävien tullien määrän perusteella. Tällöin sanktio olisi paremmin suhteessa loukattuun intressiin.

Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että ehdotukseen ei sisälly kohtuussäännöstä, jonka mukaan sanktio voitaisiin jättää määräämättä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että direktiivissä huolehditaan riittävästi kohtuusnäkökohtien toteutumisesta, varsinkin koska tiettyihin rikkomuksiin ehdotetaan ankaraa vastuuta. Joihinkin tekoihin sovellettavaksi ehdotettu ankara vastuu on rikosoikeudelle vieras, ja myös hallinnollisissa sanktioissa siihen on suhtauduttu varsin pidättyvästi.