Yleisperustelut

Esityksen tarkoitus ja tavoitteet

Esityksen tarkoituksena on antaa samaa sukupuolta olevien pareille mahdollisuus parisuhteen virallistamiseen ja luoda sitä varten uusi avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Parisuhteen virallistamisella samaa sukupuolta olevien parit saisivat pääsääntöisesti samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioparit.

Esityksellä tuetaan erilaisten perhemuotojen yhdenvertaista kohtelua. Näin edistetään perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumista julkisen vallan toimenpitein perustuslain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Esityksen tarkoituksena on myös toteuttaa eduskunnan vuoden 1997 valtiopäivillä hyväksymä toivomus siitä, että hallitus ryhtyy asianmukaisiin lainsäädäntötoimiin samaa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään liittyvien oikeudellisten epäkohtien poistamiseksi.

Esityksen tavoitteet ovat myönteisiä. Kaiken saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Viimeaikainen kehitys

Esityksen taustalla on yhteiskunnallisen kehityksen myötä parin kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyt lainmuutokset.

1970-luvulla kumottiin säännös siitä, että homous on rikos. 1980-luvulla homous poistettiin sairausluokituksesta. Näiden säännösten sijaan nykyisin on voimassa säännös, jonka mukaan syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella on rikos.

Avioliittolain sääntelytapa on muuttunut. Alkuperäisistä, 1920- ja 1930-lukujen taitteessa säädetyistä ihanteita tavoittelevista pykälistä on luovuttu. Lainmuutosten myötä avioliittolaki koskee nykyisin aviovarallisuusjärjestelmää, ts. sääntelee aviopuolisoiden taloudellisia suhteita, eikä siinä enää puututa puolisoiden henkilökohtaiseen suhteeseen edes avioliiton päättyessä.

Erilaisia perhemuotoja koskevat säännökset ovat lisääntyneet lainsäädännössä. Toistaiseksi on kuitenkin puuttunut samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhdetta koskeva sääntely.

Perusoikeudet ovat 1990-luvulla nousseet aikaisempaa huomattavasti tärkeämmiksi lainsäädännössä noudatettaviksi periaatteiksi, niitä ei enää voi jättää ottamatta huomioon. Perustuslakivaliokunta on kirjannut lausuntoonsa tähän asiaan liittyvät perustuslain säännökset seuraavasti:

• Perustuslain 6 §:n 1 momentin nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Saman pykälän 2 momenttiin sisältyvän syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä erikseen lueteltujen seikkojen perusteella. Momentin loppuosan yleislausekkeen mukaan eri asemaan asettaminen ei saa perustua myöskään henkilöön liittyvään muuhun syyhyn. Perusoikeusuudistuksen esitöissä mainitaan yleislausekkeen kattavan muun muassa sukupuolisen suuntautumisen (HE 309/1993 vp, s. 44/I).
• Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Yksityiselämän piiriin kuuluu perusoikeusuudistuksen mukaan muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan sekä vapaus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään; myös perhe-elämä kuuluu tämän suojan piiriin.
• Perustuslain 22 § sisältää yleisen julkiseen valtaan kohdistuvan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen. Tämä säännös korostaa perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan (HE 309/1993 vp, s. 75/I) pyrkimystä perusoikeuksien aineelliseen turvaamiseen.

Lakiehdotusta koskevissa kannanotoissaan perustuslakivaliokunta ei ole pitäytynyt tiukkaan perustuslain tulkintaan, vaan on ottanut huomioon, että kysymyksessä on kokonaan uudenlaisen lainsäädännön aikaansaaminen alalla, joka on kansainvälisestikin katsottuna muutosvaiheessa. Tavoitteena on yhdenmukaistaa parisuhteessa elävien asemaa. Ehdotettuja eroja ei voi pitää perustuslainvastaisina, vaan ne valiokunnan pitkäaikaiseen tulkintakäytäntöönkin verrattuna mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle.

Perustuslakivaliokunta toteaa vielä, että avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua. Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä.

Esitystä tukevat ja sitä vastaan esitetyt kannanotot

Suhtautuminen esitykseen on ollut ristiriitaista. Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden näkemykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään seuraavasti:

• Enemmistö suhtautuu esitykseen myönteisesti ja pitää sitä tarpeen vaatimana.
• Osa niistä asiantuntijoista, jotka lähestyvät kysymystä kristillisestä perinteestä käsin, katsoo, ettei lakiesitystä pidä hyväksyä.
• Eräät asiantuntijat eivät ole ottaneet selkeästi kantaa esityksen hyväksyttävyyteen, vaan ovat rajoittuneet valaisemaan kysymystä Raamatun suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja kysymystä siitä, miten Raamatun viestejä olisi nykyaikana tulkittava.

Esitykseen kielteisesti suhtautuvat ovat painottaneet näkemystä siitä, että yhteiskunnan tulee kaikin tavoin tukea avioliittojen ja perheiden asemaa. Sen vuoksi avioliiton rinnalle ei tule perustaa instituutioita, jotka rinnastuvat avioliittoon. Esityksen tiukimmat vastustajat ovat esittäneet, ettei samaa sukupuolta olevien parisuhde täytä perheen määritelmää, minkä vuoksi tällaista suhdetta ei voida tunnustaa perheeksi.

Näiden huomautusten johdosta valiokunta toteaa seuraavaa.

Kristillisen perinteen tulkinnasta ei näytä vallitsevan yksimielisyyttä, sillä osa asiantuntijoista katsoo kristinuskoon sisältyvien arvojen puoltavan esitetyn lain säätämistä. Myöskään siitä, miten Raamatun viestejä olisi nykyaikana tulkittava, ei vallitse tutkijoiden kesken yksimielisyyttä.

Suomen lainsäädäntö ei tunne yhtenäistä perheen määritelmää, vaan merkityksellinen perhe- tai läheissuhde on asiayhteydestä riippuen määritelty eri laeissa eri tavoin. Riippumatta siitä, miten perhe määritellään, yhteiskunnassa on samaa sukupuolta olevien parisuhteita, jotka toteuttavat tyypillisiä perheen funktioita, toisin sanoen tuottavat parikumppaneille turvaa, hellyyttä ja emotionaalista tyydytystä. Niihin liittyy myös laajempi tai suppeampi taloudellinen ja taloudellisten etujen yhteisyys samalla tavoin kuin vastakkaista sukupuolta olevien parisuhteisiin. On asianmukaista, että lainsäädäntö ottaa huomioon tämän tosiasian ja tarjoaa parikumppaneille mahdollisuuden tulla sellaisen lainsäädännön soveltamispiiriin, joka suojaa suhteen osapuolia elämän varrella esiin tulevissa tilanteissa.

Esitys noudattaa hyvin perhelainsäädäntömme suurta uudistuslinjaa, jossa yksilöille annetaan oikeus päättää omista henkilökohtaisista asioistaan ja omasta parisuhteestaan, kun ne eivät loukkaa toisten ihmisten oikeuksia. Lain hyväksymisellä homoseksuaaleille annetaan mahdollisuus elää ja toteuttaa seksuaalisuuttaan mahdollisimman hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa. Ehdotetun lain avulla yhteiskunta voi myös toteuttaa tehtäväänsä huolehtia kaikista jäsenistään, myös vähemmistöistä. On myös muistettava, että laki koskee pientä ihmisryhmää, joka ei vaikuta toisin ajattelevien elämään, vaan päinvastoin tarvitsee toisten tukea oikeuksiensa toteuttamisessa.

Uusi avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio

Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että virallistettu parisuhde on avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Tämä lähtökohta on useassa puheenvuorossa kiistetty, kuten edellä on kerrottu.

Valiokunta katsoo, ettei avioliiton asemaa heikennä eikä sen luonnetta muuta se, että samaa sukupuolta olevien pareille annetaan mahdollisuus päästä perhelainsäädännön piiriin. Ehdotetun lain voimaan tultuakin avioliitto on naisen ja miehen välinen sitoumus. Avioliiton solmiminen säilyy myös yksinomaisena tapana, jolla nainen ja mies voivat ilmaista tahtonsa tulla perhelainsäädännön soveltamispiiriin. Ehdotuksella ei siten luoda avioliiton kanssa kilpailevia instituutioita. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotettu laki päinvastoin tukee avioliittoinstituutiota siten, että avioliiton solmimiseen kuuluva sitoutumisen ja vastuun ottamisen ajatus ulotetaan muihinkin kuin miehen ja naisen välisiin parisuhteisiin.

Valittu lainkirjoitustapa

Lakiehdotus on kirjoitettu käyttämällä viittaustekniikkaa, jossa virallistamisen oikeusvaikutukset osoitetaan pääosin viittaamalla avioliittoa ja aviopuolisoita koskevaan lainsäädäntöön.

Valittua lainkirjoitustapaa on valiokuntakäsittelyssä arvosteltu. On huomautettu siitä, että on jäänyt selvittämättä mahdollisuudet korjata vähemmistöä koskevat epäkohdat erillisjärjestelyin. Kuitenkin eduskunnan hyväksymän toivomuksen pohjana olleen lakivaliokunnan mietinnön perusteluiden mukaan lainvalmistelun lähtökohtana piti näiden arvostelijoiden mukaan olla se, ettei parisuhdetta rinnasteta avioliittoon. Lakiehdotukseen sisältyvät, avioliittolakiin kohdistuvat toistuvat viittaukset toimivat heidän mielestään juuri päinvastoin, ne lisäävät yhtäläisyyksiä avioliittoon.

Valiokunta toteaa, että kysymystä, voidaanko esiintyviä ongelmia korjata erillisjärjestelyin — puuttumalla yksittäisin säännösmuutoksin pahimpiin epäkohtiin — selvitettiin oikeusministeriön asettamassa työryhmässä. Työryhmän vuonna 1999 julkaistussa mietinnössä "Laki ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet" tällaista vaihtoehtoa ei pidetty toteuttamiskelpoisena.

Mietinnössä on todettu muun muassa, että parisuhteiden erilainen kohtelu säilyisi vielä suuremmassa määrin kuin sen ehdottamassa laissa, jos omaksuttaisiin ratkaisu, jossa tyydyttäisiin muuttamaan lainsäädäntöä vain sellaisten yksittäisten säännösten osalta, joissa homoseksuaalisten parien erilainen kohtelu on käytännössä aiheuttanut suurimmat ongelmat. Tämä vaihtoehto merkitsisi sitä, että lainsäädännön tavoitetaso jätettäisiin samaa sukupuolta olevien parisuhteita koskevissa kysymyksissä olennaisesti matalammaksi kuin perheitä koskevassa lainsäädännössä muutoin. Suurimpien epäkohtien poimiminen muiden joukosta olisi lisäksi vaikeaa, jollei mielivaltaista, sillä kunkin parin omista olosuhteista ja elämäntilanteesta luonnollisesti riippuu, mille alueelle tärkeät kysymykset paikantuvat.

Hallituksen esityksessä on tavoitteena pidetty lainsäädäntöä, joka tarjoaa laajamittaisesti ratkaisuja samaa sukupuolta olevien parisuhteissa esiin tuleviin oikeudellisiin kysymyksiin. Viittaustekniikka, jossa tukeudutaan siihen, mitä aviopuolisoista ja avioliitosta säädetään, on tällöin lakiteknisesti paras, selkein ja käytännöllisin ratkaisu, sillä näin vältytään satojen yksittäisten säännösten muuttamiselta. Samaa ratkaisua on käytetty myös kaikkien muiden Pohjoismaiden lainsäädännössä.

Viittaustekniikka korostaa myös avioliiton ja virallistetun parisuhteen institutionaalista eroavuutta verrattuna sääntelymalliin, jossa jokaisessa yksittäisessä säännöksessä mainittaisiin avioliiton tai aviopuolison ohella myös virallistettu parisuhde tai parisuhteen osapuoli. Valiokunnalle on toimitettu esimerkkejä siitä, millaiseksi lainsäädäntö muodostuisi, jos virallistamisen oikeusvaikutukset viittaustekniikan asemesta pyrittäisiin ilmaisemaan muuttamalla niitä säännöksiä, joiden tahdotaan soveltuvan virallistettuihin parisuhteisiin. Valiokunnan saama selvitys osoittaa, että ehdotuksessa on käytetty järkevää ja asiallista tapaa lain kirjoittamiseksi. Valittu kirjoitustapa on hyvä siinäkin suhteessa, että se ei edellytä jatkuvia lainmuutoksia muun lainsäädännön muuttumisen takia, vaan pysyy ajan tasalla näistä muutoksista huolimatta.

Virallistettu vai rekisteröity parisuhde?

Esityksessä uuden instituution nimeksi ehdotetaan "virallistettu parisuhde". Perusteluissa käytetään vaihdellen sanoja virallistettu ja rekisteröity sekä näiden johdannaisia. Sitä, miten valittuun nimeen on päädytty, ei perustella.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei suomenkielistä virallistettu-käsitettä ole onnistuttu kääntämään ruotsin kielelle, vaan on jouduttu käyttämään rekisteröity-sanan käännöstä. Hallituksen esityksen ruotsinkielisessä versiossa instituution nimenä käytetään nimittäin termiä "registrerat partnerskap". Myös muissa maissa, joissa on vastaava (avioliittolaista eroava) laki, lain nimikkeessä esiintyy yleensä sana "rekisteröity".

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta katsoo, ettei nykyisenä kansainvälistymisen aikana ole perusteltua käyttää suomen kielessä instituution nimessä sanaa, jolle ei ole vastinetta yleisimmillä eurooppalaisilla kielillä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että nimi muutetaan nimeksi "rekisteröity parisuhde".

Adoptiosäännöstö

Lakiehdotuksen mukaan parisuhteeseen ei sovelleta lapseksiottamisesta annetun lain säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi.

Useat asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, ettei säännösten hyväksyttävyyttä voi kunnolla arvioida, kun niiden perustelut ovat varsin niukat. Niukat perustelut ovat johtaneet myös siihen, että lakiehdotuksen ottolapsisäännöksiä on tulkittu virheellisesti.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen valmisteluvaiheessa adoptiosäännöksen keskeisin perustelu oli seuraava: Jos parisuhteen osapuolet voisivat yhdessä ottaa ottolapsen tai suorittaa perheen sisäisen adoption, lapsi saisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Tämä merkitsisi perusluonteista muutosta vanhemmuuden sääntelyssä. Vanhemmuutta koskevan lainsäädännön nykyisiin periaatteisiin kuuluu, että vanhemmat ovat keskenään vastakkaista sukupuolta ja että lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä. Isyyden ja äitiyden käsitteiden sisältöä ei ole perusteltua muuttaa ilman perusteellista kansalaiskeskustelua. Tällaista keskustelua ei ainakaan toistaiseksi ole käyty. Ei ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista omaksua perhelainsäädännössä ratkaisuja, jotka eivät ole laajalti hyväksyttyjä.

Väärinkäsitysten välttämiseksi valiokunta toteaa, ettei adoptiosäännös sulje parisuhteensa virallistanutta kokonaan adoptiomahdollisuuden ulkopuolelle. Parisuhteen osapuolen mahdollisuus adoptoida lapsi yksinään säilyy. Ainoastaan mahdollisuus adoptoida lapsi aviopuolisoiden tavoin yhdessä on suljettu pois. Parikumppani voi siis adoptoida vieraan lapsen kotimaasta tai ulkomailta taikka oman lapsensa ikäänkuin hän olisi yksinäinen henkilö, mikäli adoption yleiset edellytykset täyttyvät.

Adoptiosäännöstä on arvosteltu myös siksi, ettei se salli ns. sisäistä adoptiota: parisuhteen toinen osapuoli ei voi adoptoida suhteen toisen osapuolen biologista lasta sellaisin oikeusvaikutuksin, että osapuolet yhdessä olisivat lapsen holhoojia. Kuitenkin parisuhteissa, kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen kanssa, asuu tosiasiallisesti lapsia, joista monilla on juridisesti vain yksi biologinen vanhempi. Näiden lasten asemaa ei nyt voida oikeudellisesti turvata. Nykyisen oikeuskäytännön mukaan osapuolet voidaan kyllä määrätä tällaisen lapsen yhteishuoltajiksi, mutta se ei aina riitä. Mm. jos alaikäisen lapsen ainoa biologinen vanhempi kuolee, yhteishuoltajuus lakkaa ja lapsi jää orvoksi. Tällöin lapsen elämäntilanne on pitkään epävakaa: siihen sisältyvät hautajaiset, perunkirjoitus, holhoojan määrääminen, adoptioprosessi ja mahdolliset huoltajuusriidat kuolleen vanhemman suvun ja kumppanin välillä.

Valiokunta pitää hallituksen esityksen linjaratkaisua kuitenkin oikeana ja hyväksyttävänä. Sisäinen adoptio koskettaa perhelainsäädännön perusteita ja on suuri kulttuurinen muutos. Sellaista ei ole syytä tehdä äänestyspäätöksin eduskuntakäsittelyssä, vaan sen perustana pitäisi olla hyvin laadittu ja valmisteltu hallituksen esitys.

Avioliitonomainen suhde

Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty sosiaali- ja verolainsäädännössä käytettyyn ja säänneltyyn perhemuotoon avioliitonomainen suhde. Eräät asiantuntijat ovat pitäneet epäselvänä, syntyykö lakiehdotuksen hyväksymisellä uusi parisuhdetyyppi, samaa sukupuolta olevien avioliitonomainen suhde eli avoliitto. Asiantilan selkeyttämiseksi he ovat esittäneet, että lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan rekisteröimättömässä parisuhteessa eläviin ei sovelleta avioliitonomaista suhdetta koskevia säännöksiä.

Ehdotettu laki koskee parisuhteen virallistamista (rekisteröimistä) ja virallistamisen (rekisteröimisen) oikeusvaikutuksia. Se ei millään tavoin vaikuta niiden parikumppaneiden asemaan, jotka elävät yhdessä suhdettaan rekisteröimättä. Edellytyksenä sille, että suhde voidaan luonnehtia avioliitonomaiseksi, on vakiintuneesti pidetty sitä, että kysymys on naisen ja miehen välisestä suhteesta. Tämä on perustunut siihen, että avioliitto on mahdollinen vain naisen ja miehen välillä. Asiantila säilyy samana senkin jälkeen, kun ehdotettu laki on hyväksytty. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, virallistettu (rekisteröity) parisuhde on avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Sen vuoksi esityksestä ei seuraa edes heijastusvaikutuksena, että rekisteröimätön samaa sukupuolta olevien parisuhde olisi vastedes katsottava avioliitonomaiseksi suhteeksi.

Asiaa koskeva säännös ei siten ole tarpeellinen. Sellainen olisi asiallisestikin hämmentävä laissa, joka koskee virallistettua (rekisteröityä) parisuhdetta, eikä edes pyri sääntelemään niiden asemaa, jotka eivät rekisteröi suhdettaan.

Niitä säännöksiä, joita sosiaali- ja verotuslainsäädännössä on avioliitonomaisista suhteista, ei siten tämän lain perusteella voida soveltaa samaa sukupuolta oleviin, yhdessä asuviin henkilöihin.

Jos myöhemmin ilmenee paineita soveltamiskäytännön muutoksiin, se ei saa tapahtua hallintoviranomaisten yksittäisillä tulkintapäätöksillä, vaan edellyttää huolellista selvitystä siitä, missä ja mitä toimenpiteitä tarvitaan uuteen yhtenäiseen käytäntöön pääsemiseksi, sekä tällaisten toimenpiteiden toteuttamista. Valiokunnan mielestä tässä esitetyt linjaukset on syytä saattaa laajasti asianomaisten hallinnonalojen tietoon. Siksi valiokunta ehdottaa tätä koskevan lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).