Perustelut

Kaupallisesti hyödynnettävien kalakantojen ekologisen kestävyyden saavuttaminen on keskeinen tulevaisuuden edellytys EU:n kalataloudelle. Valiokunta katsoo, että EU:n yhteisen kalastuspolitiikan yleiset tavoitteet ovat sinänsä olleet oikeansuuntaisia, mutta kalastuspolitiikan käytännön toteutus on epäonnistunut pahoin. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen tärkeimpänä tavoitteena onkin edistää kalavarojen kestävää hoitoa. Myös EU:n kalatalouspolitiikan ns. markkinalähtöisten järjestelyjen on edistettävä jatkossa yhteisen kalastuspolitiikan uusia tavoitteita. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan toteaa, että yleisellä tasolla komission esitys kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinajärjestelyn uudistamiseksi on hyväksyttävissä, jotta tältäkin osin voidaan paremmin turvata kalavarojen kestävä käyttö.

Komission ehdotuksen mukaan lakkautettaisiin muun muassa nykyinen kalatalouden interventiojärjestelmä, jossa markkinoille saatettujen, rajahinnan alapuolelle jäävien kalastustuote-erien hävittämistä rahoitetaan tällä hetkellä julkisella tuella. Tällä uudistuksella voidaan osaltaan vähentää kalavarojen hukkakäyttöä ja vähentää julkisten varojen käyttöä markkinoiden säätelyssä. Toisaalta uudistukseen liittyy myös ongelmia, koska esimerkiksi tuottajajärjestöjä koskevilla ehdotetuilla toimenpiteillä ei riittävän kokonaisvaltaisesti kehitetä EU:n kalamarkkinoiden ja tarjontaketjujen toimintaa, vaan pyritään lähinnä turvaamaan tuottajajärjestöjen toiminta.

Valiokunta toteaa, että tuottajajärjestöjen toimintaa koskevien uudistusten merkitystä Suomelle on vaikea arvioida, koska Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään kalatalousalan tuottajajärjestöä. Ehdotuksen mukainen tuottajajärjestökonsepti ei kovin hyvin sovellu nykyiseen suomalaiseen kalatalousalan toimintatapaan, koska Suomessa kalakauppa monista muista EU:n jäsenmaista poiketen perustuu yksityiseen yritystoimintaan. Kotimaiset kalamarkkinat perustuvat vakiintuneisiin markkinakäytäntöihin sekä pieneen toimijamäärään (pelaginen kalastus) ja pienimuotoisuuteen (rannikkokalastus). Kotimaisen kalatalousalan on tulevaisuudessa selvitettävä tuottajajärjestöjä koskevien järjestelyiden toteuttamismahdollisuudet ja mahdolliset edut sekä kustannukset siinä vaiheessa, kun tuottajajärjestöjen taloudellista edellytyksistä ja toimintamahdollisuuksista on komission ehdotukseen saatavissa tarkempaa tietoa. Kalan omavaraisuusaste on Suomessa romahtanut viime vuosina, ja kotimaisen kaupallisesti pyydetyn kalan osuus on enää noin seitsemän prosenttia kokonaiskulutuksesta. Kotimainen kala on korvautunut kasvavalla tuonnilla. Valiokunta katsoo, että kalatalouspolitiikalla on konkreettisemmin kyettävä turvaamaan Suomen elinkeinokalatalouden toimintaedellytykset ja alan kehittyminen kestävällä pohjalla.

Asetusluonnoksessa käsitellään myös ehdotuksia kalastustuotteiden pakollisten ja vapaaehtoisten tietojen ilmoittamisesta. Valiokunta toteaa, että erityisesti jalostettujen kalatuotteiden alkuperää ollaan kasvavassa määrin hävittämässä tuotemerkkien taakse. Valiokunta pitää välttämättömänä kuluttajille suunnattavan kalojen alkuperää ja käsittelytapaa koskevan informaation lisäämistä ja parantamista sekä riittävien pakollisten merkintöjen minimisäännöistä säätämistä, koska kuluttajien kiinnostus kalatuotteiden alkuperän selkeään ilmoittamiseen on kasvamassa. Valiokunta pitää tärkeänä alkuperämerkintöjen säätämistä pakollisiksi, jotta kuluttaja voi tietää varmuudella, missä maassa ja minkälaisissa olosuhteissa kala on pyydystetty tai kasvatettu. Tärkeää on myös säätää pakolliseksi kalan myyntipäivän ilmoittaminen sekä se, onko kala tuore vai pakastettu. Tietojen merkitsemistä koskevien velvoitteiden osalta valiokunta toteaa, että asian jatkovalmistelussa on sovitettava yhteen asetusluonnoksen sekä muiden elintarvikkeista annettavaa tietoa koskevien säädösten alkuperämerkintöjä koskevat vaatimukset.

Ehdotus sisältää myös vapaaehtoisuuteen perustuvasta kalatuotteiden lisäinformaatiosta säännöksiä, joita olisivat tuotteen ympäristölliset tiedot, eettiset ja sosiaaliset tiedot, tiedot tuotantotekniikoista ja -tavoista sekä tuotteiden ravintosisältötiedot. Valiokunta toteaa, että on tarpeen lisätä markkinoiden avoimuutta tarjoamalla tuottajille mahdollisuudet laajentaa informaation tarjontaa myös vapaaehtoisilla toimenpiteillä. Kalaan liittyviä vapaaehtoisia ympäristö- ja alkuperämerkintäjärjestelmiä on käytössä jo useita (mm. MSC, Friend of the Sea ja Global GAP), ja parhaillaan selvitetään myös mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n ympäristömerkintä elintarvikkeille. Valiokunta katsoo, että asetuksessa tulisi tarkentaa erityisesti sitä, mitä vapaaehtoisella ympäristötiedolla käytännössä tarkoitetaan. Vapaaehtoisten merkintöjen osalta tulee lisäksi arvioida niiden vaikuttavuutta ja selkeyttä, koska monimutkaiset ja vaihtelevat merkintäkäytännöt aiheuttavat kuluttajille epäselvyyttä.

Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan toteaa lopuksi, että ehdotetut delegoidun säädösvallan valtuudet on asetusehdotuksessa määritelty liian laajoiksi.