Ehdotus

Asetusehdotus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklaan, jonka 1 kappaleen 1 kohdan a alakohdan mukaan neuvosto toteuttaa perusteet ja menettelyt kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määräämiseksi. Ehdotuksella pannaan täytäntöön myös Wienin toimintasuunnitelmaan ja Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmiin sisältyviä määräyksiä.

Ehdotus on osa yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään tähtääviä toimenpiteitä. Asetuksella on tarkoitus korvata Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemisesta vuonna 1990 tehty ns. Dublinin yleissopimus, joka on Suomen osalta tullut voimaan 1.1.1998. Ehdotettua asetusta sovelletaan vain sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka vaativat Geneven yleissopimuksessa tarkoitettua pakolaisasemaa. Asetusta ei siten sovelleta ns. toissijaista suojelua koskeviin hakemuksiin.

Asetusehdotuksen pääasiallisena tavoitteena on luoda selkeä, toimiva ja nopea järjestelmä turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi. Sisällöllisesti ehdotus perustuu Dublinin yleissopimuksen periaatteille. Tavoitteena on kuitenkin korjata yleissopimuksessa havaittuja puutteita ja epätäsmällisyyksiä, ottaa huomioon kehitys luotaessa aluetta ilman sisärajoja, estää turvapaikkamenettelyn väärinkäyttö, lisätä säädöksen tehokkuutta sekä taata turvapaikanhakijoille oikeussuojan saatavuus.

Turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuu kuuluu asetuksen pääperiaatteen mukaan sille jäsenvaltiolle, jolla on ollut merkittävin osuus hakijan tuloon EU:n alueelle tai hänen oleskeluunsa siellä. Pääperiaatteesta poikkeavien vastuuperusteiden tarkoituksena on yhtäältä turvata perheiden yhtenäisyyttä ja toisaalta torjua laitonta maahanmuuttoa. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiolla kuitenkin on oikeus käsitellä hakemus, vaikka se ei asetuksen perusteella olisikaan siihen velvollinen. Jäsenvaltio voi käsitellä turvapaikkahakemuksen myös toisen jäsenvaltion pyynnöstä humanitaarisista syistä. Lisäksi asetusehdotus sisältää säännöksiä turvapaikanhakijoiden takaisin ottamisesta, tietojen vaihtamisesta jäsenvaltioiden välillä ja mahdollisuudesta toteuttaa jäsenvaltioiden kahdenvälisiä hallinnollisia järjestelyjä.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu ehdotukseen lähtökohtaisesti myönteisesti ja pitää Dublinin yleissopimusta hyvänä perustana asetuksen valmistelulle. Turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuun tulee vastaisuudessakin kuulua sille jäsenvaltiolle, joka vastaa henkilön oleskelusta jäsenvaltion alueella. Vastuuperusteita sovellettaessa tulee lähtökohtana olla myös perheiden yhtenäisyyden suojaaminen. Asetuksen soveltamisalaan olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä sisällyttää myös muunlaista kansainvälistä suojelua kuin Geneven yleissopimuksessa tarkoitettua pakolaisasemaa hakevat henkilöt.

Menettelyä turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi tulee vahvistaa laatimalla sen eri vaiheille kohtuulliset määräajat sekä täsmentämällä sitä, millaisia todisteita vastuuvaltion määrittämiseksi tarvitaan. Myös säännöksiä tietojenvaihdosta on tarpeen täsmentää ja tehostaa.

Asetusehdotuksen säännös mahdollisuudesta järjestää turvapaikanhakijoiden siirtoja jäsenvaltioiden kahdenvälisillä hallinnollisilla järjestelyillä on ongelmallinen ja edellyttää lisäselvityksiä. Valtioneuvosto suhtautuu säännökseen varauksellisesti.