Perustelut
Ehdotus neuvoston päätökseksi
Ehdotuksen 1 artikla perustuu Europol-yleissopimuksen 2 artiklan
2 kohdan kolmanteen alakohtaan, jonka mukaan neuvosto voi siinä säädetyn
menettelyn mukaisesti antaa Europolin tehtäväksi
käsitellä muita yleissopimuksen liitteessä lueteltuja
rikollisuuden muotoja tai erityisiä näihin rikollisuuden
muotoihin liittyviä erityispiirteitä. Perustuslakivaliokunta
kiinnitti huomiota tähän sopimusmääräykseen
käsiteltäessä yleissopimuksen hyväksymistä ja
voimaansaattamista ja totesi, että tarkoituksena oli ulottaa neuvoston
toimivalta vain liitteessä jo mainittuihin rikoksiin eikä neuvoston
toimivalta käsitä liitteen muuttamista (PeVL
28/1997 vp, s. 3/I).
Europolin tehtäviä on kyseisen menettelytavan
mukaisesti jo aiemmin laajennettu neuvoston päätöksin.
Nyt käsiteltävänä oleva ehdotus tarkoittaa
Europolin toiminnan laajentamista kaikkiin liitteessä lueteltuihin
"muihin törkeisiin kansainvälisen rikollisuuden
muotoihin". Ehdotus ei merkitse yleissopimuksen tai sen liitteen
eikä Europolin toimivaltuuksien tai sen toiminnan luonteen
muuttamista, vaan Europolin asiallisen tehtäväkentän
laajentamista. Laajennusta on pidettävä aiheellisena
tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta, sillä Europolin
toimeksiannon nykyisenlaisen rajautumisen joihinkin rikoksiin on
arvioitu haitanneen Europolin toimintaa jäsenmaiden rikostutkinnan
tukena. Ehdotuksen 2 artikla puolestaan koskee menettelyä Europolin
toimintojen suuntaamiseksi ja siten voimavarojen kohdentamiseksi.
Ehdotukset ovat ongelmattomia valtiosäännön
kannalta.
Europol-yleissopimuksen muuttaminen
Europol-yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jonka
muutosten hyväksymistä ja voimaansaattamista arvioidaan
perustuslain 94 ja 95 §:n mukaan. Muutoskaavailun sisällöstä valtioneuvoston
kirjelmästä ilmenevien seikkojen perusteella on
selvää, että yleissopimuksen muutos kuuluisi
perustuslaissa tarkoitetulla tavalla lainsäädännön
alaan.
Kaavailu yleissopimuksen muuttamisesta tarkoittaa Europolin
toiminnan laajentamista kaikkiin kansainvälisiin vakaviin
järjestäytyneisiin rikoksiin, jotka koskevat kahta
tai useampaa EU:n jäsenvaltiota. Tämän
jälkeen Europolin toimintamahdollisuudet eivät
enää olisi sidottuja yksittäisiin rikoslajeihin.
Tällaisesta muutoksesta ei ole huomautettavaa valtiosääntöoikeudellisten
seikkojen perusteella.
Muutoksella pyritään myös siihen,
että Europol saisi oikeuden esittää jäsenvaltiolle
rikostutkinnan aloittamista, toimittamista ja yhteensovittamista
yksittäistapauksessa. Lisäksi tehtäisiin
mahdolliseksi jäsenvaltioiden yhteisten tutkintaryhmien
perustaminen ja Europolin virkailijoiden osallistuminen niihin.
Muutokset ovat yhdensuuntaisia sen kanssa, mitä Amsterdamin sopimuksella
muutetun unionisopimuksen 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa
määrätään Europolin
toiminnan kehittämisestä.
Valtioneuvoston kirjelmän perusteella voidaan päätellä,
ettei Europolin rikostutkintaa koskeva pyyntö oikeudellisesti
velvoita sen vastaanottanutta jäsenvaltiota. Esimerkiksi
esitutkinnan aloittamisen edellytykset arvioitaisiin edelleen kansallisen
lainsäädännön mukaan. Yleissopimuksen
tällainen muutos olisi merkityksetön täysivaltaisuutta
ja erityisesti siihen liittyvien julkisen vallan käyttämistä koskevien valtiosääntöoikeudellisten
kiinnekohtien kannalta.
Jäsenvaltioiden yhteisissä tutkintaryhmissä kuuluisivat
niin johto kuin toimenpiteistä päättäminenkin
valtioneuvoston kirjelmän mukaan aina sen valtion viranomaisille,
jonka alueella tutkintaa suoritetaan. Europolin edustajien läsnäolo
ei muodosta valtiosääntöoikeudellista
ongelmaa. Estettä ei ole myöskään
sille, että Europolin johtaja ja asianomainen jäsenvaltio
tekisivät tutkintaryhmään osallistumisesta
erillisen sopimuksen, jossa tarkennetaan osallistumisen ehdot ja
käytännön menettelytavat. Kysymyksessä on
selvästikin sellainen tekninen täytäntöönpanosopimus,
jonka tekeminen voidaan perustuslain kannalta antaa viranomaiselle.