Perustelut
         
         Valtiovarainministeriö on toimittanut 12.2.2008 Euroopan
            tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen Euroopan yhteisöjen
            varainhoitovuoden 2006 osalta eduskunnan suuren valiokunnan käsiteltäväksi
            E-kirjeellä perustuslain 97 §:n mukaisesti. Samana
            päivänä asia on käsitelty jo
            ECOFIN-neuvostossa, ja neuvosto suositti Euroopan parlamentille
            vastuuvapauden myöntämistä komissiolle
            koskien varainhoitovuotta 2006. Euroopan parlamentti päättänee
            vastuuvapauden myöntämisestä huhtikuun
            aikana. Suuri valiokunta on puolestaan lähettänyt
            asian tarkastusvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten
            15.2.2008.
         
         
         Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus on annettava vuosittain
            viimeistään 15.11., ja jatkossa Lissabonin sopimuksen
            mukaisesti tilintarkastustuomioistuimen tulee toimittaa vuosikertomuksensa
            tiedoksi kansallisille parlamenteille samaan aikaan kuin Euroopan
            parlamentille ja neuvostolle. Tämän tarkoituksena
            on korostaa kansallisen parlamentin roolia varainhoidon valvonnassa.
            Suomen osalta tapaa on jo noudatettu, ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen
            Olavi Ala-Nissilä esitteli vuotta 2006 koskevan kertomuksen
            havaintoja eduskunnassa järjestetyssä tilaisuudessa
            20.11.2007.
         
         
         Euroopan neuvosto puolestaan aloittaa vuosikertomuksen käsittelyn
            seuraavan vuoden tammikuun alussa. Jotta eduskunta voisi tosiasiallisesti
            vaikuttaa hallituksen kannanmuodostukseen, tulisi eduskunnan voida
            valmistella kantansa joulukuun loppuun mennessä. Tämä edellyttää tarkastusvaliokunnan
            mielestä vuosikertomuksen saattamista eduskunnan käsiteltäväksi nykyistä huomattavasti
            aiemmin.
         
         
         Perustuslain 96 §:n 1 momentissa on perussääntö eduskunnan
            osallistumisesta niiden EU-asioiden kansalliseen valmisteluun, joiden
            katsotaan kuuluvan eduskunnan toimivallan alaan. Niitä ovat
            mm. eduskunnan budjettivaltaa sitovat asiat, kuten EY:n yleinen
            talousarvioesitys. Valtioneuvostolla on näiden osalta oikeudellinen
            velvollisuus saattaa asia eduskunnan käsiteltäväksi.
            Asia tulee viedä eduskunnan käsiteltäväksi
            tällöin U-kirjelmällä. Perustuslaissa
            ei ole menettelyä koskevia säännöksiä E-kirjeen
            saattamisesta eduskunnan käsiteltäväksi.
            Tällöin on kyseessä asia, josta eduskunta
            on pyytänyt tietoa tai josta valtioneuvosto on katsonut
            tarpeelliseksi informoida eduskuntaa (PL 97 §). E-kirje toimitetaan
            suurelle valiokunnalle asiassa toimivaltaisen ministeriön
            kirjeellä.
         
         
         Tarkastusvaliokunta esittää harkittavaksi,
            tulisiko Euroopan yhteisöille sekä varoja myönnettäessä (talousarvioesityksen
            käsittely) että varojen käyttöä valvottaessa
            (vuosikertomuskäsittely) noudattaa yhtenäisiä menettelytapoja asioiden
            eduskuntakäsittelyssä. Eduskunnan ja valtioneuvoston
            välistä yhteistyötä EU:ssa tehtäviä päätöksiä valmisteltaessa
            on käsitelty oikeusministeriön tuoreessa ohjeessa,
            joka on hyväksytty EU-ministerivaliokunnassa 18.1.2008 (E
               130/2007 vp). Ohjeessa on tuotu esiin Suomen
            perustuslain asiaa koskevat säännökset
            ja niitä koskeva tulkintakäytäntö sekä valtioneuvoston
            ja eduskunnan välisen yhteistoiminnan merkitys. Ohjeessa
            todetaan muun muassa, että tarkoituksena on varmistaa eduskunnan
            tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa EU:ssa tehtävien
            päätösten sisältöön.
         
         
         Maatalouden ja rakennepolitiikan alat ja niiden rahoitus
         
         Lausuntonsa lähtökohdaksi tarkastusvaliokunta on
            valinnut Suomen kansallisen EU-varainkäytön hallinto-
            ja valvontajärjestelmän arvioinnin. Valiokunta
            on tällä valinnallaan halunnut kiinnittää huomiota
            niihin seikkoihin, jotka vaikuttavat EU-varainkäytön
            kansalliseen valvontaan ja valvontamenetelmien tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen
            toimintaan. Kansallista näkökulmaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen
            korostaa myös ns. jaetun hallinnon suuri osuus EU:n budjetista;
            komissio ja jäsenvaltiot yhdessä päättävät
            yli kolmesta neljäsosasta EU:n budjetista. EU:n budjetista
            suoritettiin maksuja vuonna 2006 noin 107 miljardilla eurolla. Suurin
            yksittäinen menoala on maatalous ja maaseudun
            kehittäminen, johon käytettiin noin puolet määrärahoista.
            Toisen merkittävän menoalan muodostavat rakennepolitiikat, kuten
            alueellinen ja sosiaalinen kehittäminen.
         
         
         Valiokunta on kiinnittänyt päähuomionsa
            rakennepolitiikan ja maatalouden rahoitukseen, jotka kumpikin ovat
            osa komission ja jäsenmaiden yhteisesti toteuttamaa budjettia.
            Koskien suurinta osaa näistä menoaloista — maatalouden
            ja rakennepolitiikan alat — tilintarkastustuomioistuin
            on antanut kielteisen lausuman tilien perusteena olevien
            toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Tuomioistuin on havainnut
            myös edistymistä ja parannuksia etenkin maatalousalalla,
            jossa virheiden kokonaistaso on laskenut huomattavasti. Virhetaso
            myös maatalouden osalta jää kuitenkin
            edelleen olennaisuusrajan yläpuolelle (yli 2 %).
         
         
         Tilintarkastustuomioistuin korostaa tarkastushavaintojen ja
            valvontajärjestelmien tehokkuuden välistä yhteyttä.
            Joillakin aloilla valvontajärjestelmät on suunniteltava
            uudelleen tai niitä on parannettava. Valiokunta pitää myönteisenä maatalouden
            alalla tapahtunutta virhetason merkittävää laskua.
            Yhdistetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS),
            joka kattaa noin 70 % yhteisen maatalouden menoista, rajoittaa
            asianmukaisesti sovellettuna tehokkaasti virheiden riskiä.
            Maaseudun kehittämisen alalla on kuitenkin edelleen paljon
            virheitä maaseudun ympäristötoimenpiteisiin
            liittyen. Viljelijöiden on vaikea ymmärtää ja
            täyttää usein monimutkaisia tukiehtoja.
         
         
         Tarkastusvaliokunnan ja aiemmin myös valtiontilitarkastajien
            tietoon on tullut tapauksia, joissa viljelijän oikeusturvan
            ja elinkeinon harjoittamisen kannalta maataloustukijärjestelmän hallinnoinnin
            ja valvonnan monimutkaisuudesta on aiheutunut viljelijälle
            kohtuuttomia seurauksia. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta
            on useassa yhteydessä (esim. MmVL 4/2004
               vp — U 10/2004 vp)
            kiinnittänyt huomiota tarpeeseen yksinkertaistaa tarkastusmenettelyä ja
            vähentää viljelijöille maksettavien
            tukien valvontaan liittyvää byrokratiaa. Erityisesti
            suorien tukien täydentävien ehtojen tulee olla
            sellaisia, että viljelijöille ei aiheudu kohtuuttomia
            tukimenetyksiä hankalasti valvottavien vaatimusten johdosta. Maa-
            ja metsätalousvaliokunnan (MmVM 6/2008
               vp — HE 36/2006 vp)
            saaman selvityksen mukaan EU-lainsäädäntö antaa
            nykyisinkin mahdollisuuden jättää määräämättä tukileikkausta
            hyvin pienistä laiminlyönneistä. Valiokunnan
            mielestä onkin myönteistä, että tätä mahdollisuutta
            on selvennetty 1.1.2009 voimaan tulevassa lainsäädännössä.
            Valiokunta korostaa, että kansallisten maataloustukien
            valvonnan kriteerien tulee olla kohtuullisia myös niihin
            EU-maihin verrattuna, joissa tukijärjestelmä on
            Suomeen verrattuna yksinkertaisempi. 
         
         
         Tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan yhdennetty hallinto-
            ja valvontajärjestelmä rajoittaa asianmukaisesti
            sovellettuna tehokkaasti virheiden tai sääntöjen
            vastaisten menojen riskiä. Tarkastusvaliokunta kiinnittää huomiota
            tähän liittyvään tilintarkastustuomioistuimen
            havaintoon, jonka mukaan tilatuki ei ole riskitön. Tilintarkastustuomioistuin
            havaitsi eräissä jäsenvaltioissa aivan
            uudenlaisia edunsaajia, kuten rautatieyhtiö, golfkentät
            tai ratsastusseurat.
         
         
         Suomessa maatalouden tuki- ja valvontajärjestelmien
            yksinkertaistamista on selvittänyt maa- ja metsätalousministeriön
            kutsumana selvitysmies Kaj Suomela (Raportti 21.12.2007). Selvitystyön
            lähtökohtana on ollut tavoite vähentää maatalousbyrokratiaa
            yksinkertaistamalla nykyisiä tuki- ja valvontajärjestelmiä.
            Selvitysmiehen raportti sisältää valiokunnan
            mielestä merkittäviä havaintoja ja parannusehdotuksia. Verrattaessa
            eri maiden maatalouspoliittisia järjestelmiä ja
            niihin liittyviä normeja voitiin todeta, että Suomen
            maatalouspolitiikka on monimutkaisin. Tästä johtuen
            myös säädösten määrä on
            suurin. Suomen maatalouden byrokratia juontuu hyvin suurelta osin
            juuri lainsäädännön monimutkaisuudesta.
            Maatalouden tukioppaiden paksuus kertoo selvitysmiehen mielestä hyvin konkreettisesti,
            miten monimutkainen maataloustukijärjestelmä maassa
            on. Suomessa maatalouden Hakuopas 2007 on paksuudeltaan 160 sivua,
            kun esimerkiksi Tanskan vastaava opas on 78 sivua.
         
         
         Selvitysmiehen mukaan sähköinen hakumenettely
            on useimmissa jäsenmaissa ollut mahdollista jo monia vuosia.
            Suomessa on ollut mahdollista hakea sonnipalkkiota sähköisesti,
            mutta muut hakemukset on tehty kirjallisina. Mikäli hakuprosessia
            halutaan merkittävästi kehittää, on
            Suomessakin siirryttävä sähköiseen
            hakuun. Selvitysmiehen arvion mukaan kunnissa on noin 500 kokopäiväistä henkilöä käsittelemässä
            tukihakemuksia.
            Selvitysmiehen karkean arvion mukaan suomalaisille viljelijöille
            tuki- ja valvontajärjestelmästä aiheutuvat
            kustannukset olisivat suuruusluokaltaan 70—100 milj. euroa
            vuodessa.
         
         
         Kansallinen EU-varainkäytön hallinto- ja valvontajärjestelmä
         
         Rakennepolitiikan alaa koskeva tarkastus osoitti, että valvontajärjestelmät
            ovat usein epätyydyttäviä sekä komission
            että jäsenvaltioiden tasolla, jolloin tukikelvottomia
            menoja jää havaitsematta. Maksettujen tukimäärien
            laillisuuteen ja asianmukaisuuteen liittyvä virhetaso on
            olennainen. Vähintään 12 % rakennepolitiikan
            hankkeille vuonna 2006 korvatuista menoista oli sellaisia, joita
            ei olisi pitänyt korvata. Virheet liittyivät useimmiten
            menojen tukikelpoisuuteen tai virheisiin tarjouskilpailuissa. Valvontajärjestelmän
            pääasiallisena puutteena tuomioistuin toteaa
            sen, että hallintoviranomaiset eivät tarkasta riittävän
            hyvin ilmoitettujen menojen tosiasiallisuutta ja asianmukaisten
            tositteiden esittämistä.
         
         
         Vaikka Suomea koskevat maininnat vuosikertomuksessa 2006 ovat
            vähäisiä, tarkastusvaliokunnan mielestä Suomen
            kansallista EU-varainkäytön hallintoa ja valvontaa
            on syytä tarkastella kriittisesti. Viranomaistoimintaa
            ja hallintoa kehittämällä on päästävä nykyistä tehokkaampaan
            ja vaikutuksiltaan parempaan EU-varojen käyttöön
            myös Suomessa. Valiokunnan mielestä on käytettävä sellaisia
            hallinto- ja valvontajärjestelmiä, jotka mahdollistavat
            riskien hallinnan vaikuttavasti, ja samalla löydettävä tarkoituksenmukainen
            tasapaino valvonnan kustannusten ja hyötyjen välillä.
         
         
         Rakennerahastot täydentävät kansallisia
            toimia ja ovat osarahoitusta yhdessä kansallisen rahoituksen
            kanssa. EU:n tuki kanavoidaan jäsenmaissa valmisteltujen
            ja komission hyväksymien tavoiteohjelmien kautta.
            Rahoitusta myönnetään hankkeille, jotka
            edistävät mm. yritystoimintaa, innovaatiotoimintaa,
            verkostoitumista, alueiden saavutettavuutta ja osaamisrakenteiden
            parantamista. Hankkeet voivat olla julkishallinnon, yksityisen sektorin
            tai kolmannen sektorin toteuttamia.
         
         
         Rakennerahastovaroja koskee jaettu hallinnointivastuu. Kukin
            jäsenvaltio vastaa yhdessä komission kanssa EU:n
            talousarviosta maksettavien menojen hallinnoinnista. Vastuu tukitoimien
            täytäntöönpanosta ja valvonnasta
            on ensisijaisesti jäsenvaltiolla, jonka on käytettävä varoja
            moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen. Jäsenvaltion
            on järjestettävä varojen asianmukainen
            hallinto- ja valvontajärjestelmä, jolla varmistetaan
            tukiehtojen noudattaminen.
         
         
         Jäsenvaltion on nimettävä kolme yleisasetuksen
            EY 1083/2006 edellyttämää viranomaista: hallintoviranomainen,
            todentamisviranomainen ja tarkastusviranomainen. Esimerkiksi rakennerahastojen
            hallinto- ja todentamisviranomaisena toimii Suomessa työ-
            ja elinkeinoministeriö (TEM). Hallintoviranomaisen vastuita
            on lisäksi delegoitu lähes sadalle muulle viranomaiselle,
            joita ovat maakunnan liitot, TE-keskusten osastot, lääninhallitusten
            osastot, alueelliset ympäristökeskukset, Tekes,
            Finnvera jne. Rakennerahastojen tarkastusviranomainen toimii valtiovarain
            controller -toiminnon yhteydessä (VM).
         
         
         Valtiontalouden tarkastusviraston suorittama EU-varoihin kohdistuva
            tarkastus on osa viraston suorittamaa ulkoista tarkastusta, jota
            se toteuttaa sekä tilintarkastuksena että toiminnantarkastuksena.
            EU-varojen osalta yhtäläisen suojan periaatetta
            toteutetaan tarkastustoiminnassa kahdella tavalla. Toisaalta tarkastusvirasto
            kohdistaa EU-varoihin tarkastusta samoja periaatteita noudattaen
            kuin kansallisiinkin varoihin, toisaalta myös kansallisiin
            varoihin kohdistettu tarkastus tukee sisäisen valvonnan,
            tilivelvollisuuden ja yleisemmin hyvän hallinnon periaatteiden
            toteutumista EU-varojen käytössä.
         
         
         EU:n tukijärjestelmien vaikuttavuus ja tukihallinnon
            tehokkuus -tarkastusteema kuuluu VTV:n strategia-alueeseen Tehokas
            ja vaikuttava Euroopan Unioni ja sen mahdollisuuksien kansallinen
            hyödyntäminen. Tarkastusteema on suunniteltu raportoitavaksi
            vuonna 2010. Tarkastusviraston EU-varoihin kohdistamat valvontatoimet
            ja tarkastukset raportoidaan kootusti omana kohtanaan vuotuisessa
            kertomuksessa, jonka tarkastusvirasto antaa eduskunnalle toiminnastaan.
         
         
         Rakennerahastot ja Suomen ohjelmatyö
         
         Tarkastusvaliokunnan mielestä Suomen rakennerahastohallinnon
            silmiinpistävä piirre on sen hajanaisuus ja pienet
            hankkeet, joiden hallinto ja valvonta on kohtuuttoman raskasta ja
            tulosten laajempi hyödyntäminen vaikeaa. Tukien
            myöntämisessä usein tärkeämpää on
            kaiken tukirahan käyttäminen kuin hankkeiden tulokset.
            Tukikelpoisuussääntöjen tulkinnat ja
            käytännöt voivat vaihdella eri rahoittajaviranomaisissa,
            ja myös rakennerahasto-osaamisen ylläpitäminen
            on vaikeaa hajanaisessa viranomaiskentässä. Esimerkiksi
            rakenneohjelmien pirstaleisuus ja ohjelmien hajoaminen
            maakunnallisiksi eivät tue laajojen ja tuloksiltaan vaikuttavien
            hankkeiden toteuttamista. Alueellisesti laajat hankkeet tukevat
            paremmin myös koulutuksen rakenteellista ja pedagogista
            uudistamista. Viranomaisten toimivaltarajojen epäselvyys
            vaikeuttaa laajempien strategisten tavoitteiden saavuttamista
            ja mahdollisuuksia tehokkaaseen ohjaukseen, jolloin myös
            pysyvien tulosten ja vaikutusten saavuttaminen estyy tai hidastuu.
            Suomessa rakennerahastojen vaikutus kansallisella tasolla on aina
            toissijainen, jolloin kansallisen politiikan pääkysymys
            on koko julkisen talouden kestävyys ja sitä tukevat
            toimenpiteet, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistus ja julkisten
            palvelujen tuottavuus.
         
         
         Valiokunnan mielestä rakenneohjelmien kansallisen toimeenpanon
            tärkein kehittämistavoite on ohjelmatyön
            tulosten ja vaikutusten parantaminen. Erityisen haastava tämä tavoite
            on niillä alueilla, joilla kehittämisvarat supistuvat
            aiemmasta. Vireillä oleva aluehallinnon uudistamishanke
            antaa lisämahdollisuuden tarkastella EU-varainkäytön
            ja kansallisen politiikan parempaa yhdistämistä.
         
         
         Tarkastusvaliokunnan parlamentaarisen valvontatehtävän
            kannalta olennaista on tarkastelutapa, jossa rakennerahastotoiminta
            tukee johdonmukaisesti ja selvästi kansallisen politiikan tavoitteita
            ja linjauksia. Tämä näkökulma
            on keskeinen myös valtion talousarvioesityksen tavoitteenasettelun
            ja valtion tilinpäätöskertomuksessa raportoitavien
            tulosten ja vaikutusten kannalta. 
         
         
         
            Valiokunta edellyttää, että valtion
               tilinpäätöskertomuksessa tarkastellaan
               asianmukaisella tavalla rakennerahastotoiminnan ja muun EU-varainkäytön
               kansallisia tuloksia ja vaikutuksia erilaisten indikaattorien ja
               yhteenvetojen avulla. Tilinpäätöskertomukseen
               kuuluu myös sen arvioiminen, mitä lisäarvoa
               ja hyötyä rakennerahastotoimilla on saatu kansallisen
               politiikan tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen. Lisäksi
               valiokunta edellyttää, että rakennerahastohankkeiden
               ja ohjelmien tarkastuksessa vahvistetaan laillisuustarkastuksen
               ohella varainkäytön tuloksiin ja vaikutuksiin
               liittyvää tarkastusta ja arviointia. Valiokunnan
               mielestä valtiovarain controller -toiminto on
               näissä tehtävissä keskeinen
               toimija, jonka asiantuntemus on ministeriöiden käytettävissä.
            
         
         
         Työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen voi
            antaa mahdollisuuden hyvien kansallisten käytäntöjen
            kehittämiselle ja viranomaistoiminnan tehostamiselle. Uuden
            ministeriön toiminnan käynnistymiseen sisältyy
            myös toiminnallisia riskejä, jotka ovat selvästi
            hidastaneet ohjelmien käynnistymistä ja rahoitustukien
            käsittelyä.
         
         
         Suomen EU-varainkäytön hallinto- ja valvontajärjestelmää arvioitaessa
            on valiokunnan mielestä yhä enemmän kiinnitettävä huomiota
            valvonnan kustannusten ja hyötyjen tarkasteluun sekä hyötysuhteen
            parantamiseen hallintorakenteita yksinkertaistamalla, viranomaisvastuita
            ja sääntelyä selkeyttämällä sekä sähköisten
            tietojärjestelmien käytöllä hakuprosessien
            kaikissa vaiheissa. Hakumenettelyn onnistuminen ja virheiden vähentäminen
            edellyttävät käyttäjille suunnattua
            tukea ja opastusta.
         
         
         
            Suomen nettomaksaja-aseman kannalta on yhä enemmän
               merkitystä myös sillä, miten niukkoja
               budjettivaroja voidaan käyttää nykyistä järkevämmin
               ja miten EU-varainkäyttöä valvotaan eri
               jäsenvaltioissa. Yhteisten budjettivarojen huonoa tai huolimatonta
               käyttöä ei valiokunnan mielestä pidä hyväksyä yhdenkään
               jäsenmaan kohdalla. Kansalaisten unionia kohtaa osoittama
               kritiikki edellyttää Suomelta unionin toimintatapojen
               ja hallintomenetelmien terävää arviointia
               ja vaatimuksia byrokratian ja virheiden vähentämiseksi
               erityisesti maatalouden ja rakennepolitiikan aloilla.
            
         
         
         Tarkastusvaliokunta on perehtynyt kansallisten lausumien (National
            Declerations) vapaaehtoiseen käyttöön
            Alankomaissa, jossa parlamentti on käsitellyt lausumia
            maatalousmenojen osalta. Kansalliset lausumat ovat osa EU-varainkäytön
            kansallista valvontajärjestelmää ja sen kehittämistä,
            jossa tavoitteena on vahvistaa kansallisten parlamenttien asemaa
            varainkäytön valvonnassa. Tilintarkastustuomioistuin
            on lausunnossaan 6/2007 arvioinut lausumien käyttöä ja
            todennut, että niiden "hyödyllisyys riippuu lausumien
            perustana olevan työn sisällöstä ja laadusta".
            Valiokunta arvioi ja ottaa jatkotyössään
            kantaa kansallisten lausumien ja yhteenvetojen hyödyllisyyteen
            ja tarpeeseen Suomen EU-varainkäytön valvonnassa.