1  Asian tausta ja valmistelu

Vuonna 2017 käyttöön otetun kaupallisen kalastuksen kiintiöjärjestelmän keskeinen elementti on siirrettävien käyttöoikeuksien siirtomahdollisuus kaupallisten kalastajien kesken. Tämä mahdollistaa kalastuksen kehittämisen ja kalastuksen paremman suunnittelemisen sekä kalastuksesta luopumisen käyttöoikeuksien luovuttamisesta saatavaa korvausta vastaan. 

Siirrettäviin käyttöoikeuksiin liittyy mahdollisuus niiden käyttämiseen luottolaitosten myöntämien lainojen vakuuksina. Tätä koskeva toimenpide on sisällytetty valtioneuvoston periaatepäätöksenä 8.7.2021 hyväksyttyyn kotimaisen kalan edistämisohjelmaan. Edistämisohjelman toimenpiteessä todetaan, että parannetaan edellytyksiä kalastuslaivaston ja -alusten uudistamiselle ja että selvitetään siirrettävien käyttöoikeuksien käyttömahdollisuutta lainojen vakuuksina. Tätä koskeva selvitystyö on Luonnonvarakeskuksen toimesta valmistunut ja siten edellytykset asiasta säätämiseen ovat olemassa. 

Luonnonvarakeskus toteaa selvitystyössään, että tuottoarvomenetelmässä tulevaisuuden tuot-toja ja kustannuksia diskontataan tietyllä korolla nykyhetkeen (kassavirtojen diskonttausmenetelmä). Menetelmä on yleisesti käytetty moniin tarkoituksiin sopiva arvottamismenetelmä. Luonnonvarakeskus määrittää kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelmassa Suomen siirrettävien käyttöoikeuksien arvon kassavirtojen diskonttausmenetelmällä. 

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä. 

2  Nykytila ja sen arviointi

Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetulla lailla (1048/2016), jäljempänä täytäntöönpanolaki, otettiin Suomessa vuoden 2017 alussa käyttöön uusi toimijakohtainen kalastuskiintiöjärjestelmä. Suomen kalastuskiintiöiden jakaminen kaupallisille kalastajille määräaikaisina siirrettävinä ja ei-siirrettävinä käyttöoikeuksina muodostavat kiintiöjärjestelmän keskeisen sisällön. 

Täytäntöönpanolakia on tarpeen täydentää ja tarkentaa kalastuskiintiöjärjestelmän optimaalisen toimivuuden varmistamiseksi. Täydennys koskisi siirrettävien käyttöoikeuksien käyttöä lainan vakuutena. Lisäksi tarkennettaisiin silakan rysäkalastuksen erillisten kalastuskiintiöiden enimmäismääriä ja niiden käyttöä syksyllä sekä siirrettävien käyttöoikeuksien menettämistä koskevia säännöksiä. 

3  Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Täytäntöönpanolain keskeisenä tavoitteena on kaupallisen kalastuksen kannattavuuden ja toimintaedellytysten parantaminen. Siirrettäviä käyttöoikeuksia ja toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskevan järjestelmän avulla pyritään parantamaan kaupallisen kalastuksen yritysten ja ammatinharjoittajien kykyä suunnitella ja toteuttaa oma kalastustoimintansa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja kalan markkinoiden kannalta optimaalisesti, minkä seurauksena myös alan kannattavuus ja kyky kehittää toimintaansa paranisi. Samalla päävastuu kalastuskiintiöiden käytön säätelystä siirtyi valtiolta kalastusalan yrityksille ja ammatinharjoittajille. 

Tämän esityksen tavoitteena on vahvistaa täytäntöönpanolain alkuperäisten tavoitteiden saavuttamisen edellytyksiä. Tämä tehtäisiin lisäämällä lakiin säännökset siirrettävien käyttöoikeuksien käyttämisestä luottolaitosten myöntämien lainojen vakuuksina. Tämä edesauttaisi kalastusalinkeinoon tehtävien investointien toteuttamista, kun yrityksillä olisi uusi ja itse hallitsemansa lainan vakuusmuoto käytettävissään. Lisäksi kohtuullistettaisiin vaatimuksia toimijakohtaisten kiintiöiden käyttämiselle siten, ettei Suomen kalastuskiintiöiden yleisessä alhaisen käytön tai kalastuskiellon tilanteessa muodostuisi perustetta siirrettävien tai ei-siirrettävien käyttöoikeuksien menettämiselle. Samoin tarkennettaisiin silakan rysäkalastuksen erillisten kalastuskiintiöiden enimmäismääriä ja niiden käyttöön liittyviä yksityiskohtia. 

4  Esityksen vaikutukset

Kalastuskiintiöjärjestelmän tavoitteena on kaupallisen kalastuksen kannattavuuden ja toimintaedellytysten parantaminen. Kiintiöjärjestelmään ehdotetut muutokset edistäisivät osaltaan edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista. 

Siirrettävien käyttöoikeuksien käyttäminen lainan vakuutena parantaisi kalastuselinkeinon edellytyksiä yksityisrahoitteisten investointien tekemiseen. Investointitarve kalastusalusten uusimiseen ja nykyaikaistamiseen on suuri, ja julkiset kalastusaluksia koskevat rahoitusmahdollisuudet ovat EU:n lainsäädännöllä tiukasti rajoitetut. Siirrettävät käyttöoikeudet edustavat yksityistä omaisuutta, jonka vakuusarvoa luottolaitokset voivat arvioida. Siirrettävien käyttöoikeuksien päätyminen luottolaitoksille luottojen maksuvaikeuksissa rajoitettaisiin siten, että luottolaitosten olisi myytävä ne muille kaupallisilla kalastajille kuudessa kuukaudessa. Muussa tapauksessa nämä siirtyisivät takaisin valtiolle ja edelleen jaettaviksi kaupallisille kalastajille. 

Ehdotetut muutokset täytäntöönpanolakiin vähentäisivät maa- ja metsätalousministeriön hallinnollista taakkaa, kun siirrettävien ja ei-siirrettävien käyttöoikeuksien menettämisestä ja uudelleen jakamisesta ei Suomen kalastuskiintiöiden alhaisen käytön tai kalastuskiellon tilanteessa tarvitsisi tehdä hallinnollisia päätöksiä. Vuosina 2022–2024 Suomen lohikiintiöiden käyttö ei näinä vuosina yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ole ylittänyt 65 prosenttia, kun silakka- ja kilohailikiintiöiden osalta tilanne on päinvastainen. Ehdotuksen vaikutuksesta erityisesti Suomenlahden lohenkalastajat menettäisivät aiempaa harvemmin käyttöoikeutta. 

Siirrettävien ja ei-siirrettävien käyttöoikeuden haltijoiden kannalta muutokset poistaisivat riskin käyttöoikeuden menettämiselle tilanteessa, jossa toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä ei ole yleisesti voitu hyödyntää heikkojen saaliiden tai kalastuskiellon seurauksena. 

Silakan rysäkalastuksen osalta tarkennukset mahdollistaisivat rysäkalastuksen jatkumisen syyskuusta vuoden loppuun saakka sekä vähentäisivät tarvetta rajoittaa tai säädellä Pohjanlahdella harjoitettavaa silakan rysäkalastusta. Tämän vaikutukset Pohjanlahdella harjoitettavaan silakan troolikalastukselle olisivat vähäisiä. 

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

Siirrettävien käyttöoikeuksien käyttöä vakuuksina voidaan joko ehdottaa tai jättää ottamatta käyttöön. Nykyinen järjestely, joka rajoittuu siirrettävien käyttöoikeuksien käyttöön kalastuksen säätelyvälineenä, ei hyödynnä lisäarvoa, joka niihin liittyy omaisuuserinä. Siksi siirrettävien käyttöoikeuksien käytön mahdollistaminen lainan vakuutena olisi kalastuselinkeinoa ja siihen liittyviä investointeja hyödyttävä ratkaisu, johon ei liity kielteisiä seurauksia tai vaikutuksia. Näin ollen toteuttamisvaihtoehdoksi on valittu täytäntöönpanolain täydentäminen mahdollisuudella käyttää siirrettäviä käyttöoikeuksia vakuuksina. 

Muilta osin muutokset ovat teknisiä eikä niille ole olennaisia toteuttamisvaihtoehtoja. 

6  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Monessa Euroopan maassa on käytössä kalastuskiintiöjärjestelmä, joka perustuu määräaikaisiin ja siirrettäviin käyttöoikeuksiin. Luonnonvarakeskuksen selvitystyössä on tarkasteltu siirrettävien käyttöoikeuksien käyttöä lainan vakuutena Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsissa ja Tanskassa siirrettäviä käyttöoikeuksia voidaan käyttää pankkilainojen vakuuksina. Ruotsissa ja Tanskassa siirrettävien kiintiöiden arvon määrittää vuosittain auktorisoitunut meklari. Ruotsissa käyttöoikeuden arvo on noin kahdeksan kertaa saaliin arvo, kun Tanskassa se on noin kymmenen kertaa saaliin arvo. Tanskassa toteutuneista kaupoista pidetään rekisteriä, mutta Ruotsissa meklari selvittää toteutuneet kaupat kalastajilta. 

7  Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot kalastuselinkeinon kannalta keskeisiltä viranomais- ja järjestötahoilta. Lausunnon antoivat työ- ja elinkeinoministeriö, oikeusministeriö, ympäristöministeriö, luonnonvarakeskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Metsähallitus, Suomen Ammattikalastajaliitto, Kalatalouden Keskusliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Finanssiala, Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö, Lännen Kalaleader sekä yksi kaupallinen kalastaja. 

Lausunnoissa täytäntöönpanolakiin ehdotettuja muutoksia kannatettiin laajasti. Kannatusta sai erityisesti siirrettävien käyttöoikeuksien käytön mahdollistaminen pankkilainojen vakuutena. Eräs lausunnonantaja kyseenalaisti kuitenkin niin kalastuskiintiöjärjestelmän kuin ehdotuksen vakuusjärjestelyistä. Vakuusjärjestelyihin liittyen ehdotettiin tarkennuksia, jotka koskivat siirrettävien käyttöoikeuksien panttauksen aikaa, niiden perusteella saatavan lainan käyttötarkoitusta, panttauksen päättymistä vasta koko lainan takaisinmaksun jälkeen, lainasopimuksen rikkomisen seurausta sekä pantattuina olevien siirrettävien käyttöoikeuksien palautumista valtiolle. Lisäksi tuotiin esille, että luottolaitoksen myydessä käyttöoikeuden sen hinta voisi määräytyä käyttöoikeuden panttauksen arvon perusteella. Samoin ehdotettiin, että rahoituslaitokselle annettaisiin kuuden kuukauden sijaan 12 kuukautta aikaa realisoida haltuunsa tulleet siirrettävät käyttöoikeudet sekä vapauttaa rahoituslaitos väliaikaisena käyttöoikeuden haltijana toimiessaan 26 § mukaisesta käyttömaksusta. Rahoituslaitokselle ehdotettiin myös oikeutta saada tietoja käyttöoikeuksien vaihtoarvoista, vaihtojen ajankohdista ja määristä. Siirrettävien käyttöoikeuksien vakuusarvon äkillisen laskun kompensoiminen valtion taholta, tukijärjestelmän ja velkarahoituksen yhteisvaikutusten sekä tukivarojen käytön rajoituksia ehdotettiin tarkasteltavan. 

Silakan rysäkalastuksen osalta kannatettiin ehdotettuja muutoksia, mutta eräät lausunnonantajat katsoivat, että rysäkalastuksen erillisiä kalastuskiintiöitä ei tulisi lainkaan syksyllä vapauttaa troolikalastukseen. Useassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota silakan rysäkalastuksen toimintaedellytysten varmistamiseen ja tarpeeseen välttää sen tarpeetonta rajoittamista ja säätelyä. Lisäksi tuotiin esille, että syyskuun 1 päivä, jonka jälkeen käyttämättömät kiintiönosat jaetaan troolikalastukseen, on liian aikainen ajankohta, sillä se voisi estää mahdollisen silakan rysäkalastuksen syksyllä. Lisäksi ehdotettiin, että myös rysäkalastuksesta troolikalastukselle siirrettäviin toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin tulisi liittyä käyttömaksu. 

Annettujen lausuntojen perusteella esitystä on tarkennettu niin, että siirrettävien käyttöoikeuksien panttaus voitaisiin tehdä enintään kymmeneksi vuodeksi ja että panttauksesta saatavan pankkilainan käyttötarkoitus tarkennettaisiin koskemaan kalastusyritysten kehittämiseksi tehtäviä investointeja. Lisäksi on tarkennettu, että pantattuihin siirrettäviin käyttöoikeuksiin ei sovellettaisi 27 §:n 2 ja 3 momentteja siirrettävien käyttöoikeuksien palautumisesta valtiolle. Panttauksen päättymistä tarkennettaisiin siten, että se tehtäisiin vasta koko luoton tultua maksetuksi ja siirrettävien käyttöoikeuksien haltijuuden menettäminen luotonantajalle voisi toteutua myös muun luottosopimuksen rikkomuksen perusteella kuin pelkästään maksamattomien luottojen takia. Tällaisia tilanteita varten on tarkennettu, että elinvoimakeskus voisi luottolaitoksen hakemuksesta merkitä kalastuskiintiörekisteriin siirrettävien käyttöoikeuksien haltijuuden luottolaitokselle. Samoin on lisätty määräys siitä, että Elinvoimakeskus jakaa siirrettävien käyttöoikeuksien haltijaksi merkitylle luottolaitokselle toimijakohtaiset kalastuskiintiöt ilman 26 §:ssä säädettyä käyttömaksun suorittamisvelvoitetta. 

Silakan rysäkalastukselle varattavien erillisten kalastuskiintiöiden järjestelyjä on tarkennettu siten, että Pohjanlahdella harjoitettavan silakan rysäkalastuksen erillisen kalastuskiintiön vähimmäismäärää ehdotetaan nostettavan 4 000 tonnista 5 000 tonniin. Lisäksi niiden hyödyntämätön osa siirrettäisiin troolikalastukselle vasta syyskuun 30 päivän jälkeen ja niin, että molemmille silakkakiintiöille jätettäisiin 20 tonnin määrä loka-joulukuun silakan rysäkalastukseen. Lisäksi on tarkennettu, että maa- ja metsätalousministeriö päättäisi niiden silakan rysäkalastuksesta siirrettävien erillisten kalastuskiintiöiden käyttämättömien kiintiönosien määristä, jotka elinvoimakeskus jakaisi troolikalastuksen toimijoille. 

Lain 27 §:n 3 momentista on poistettu viittaus 2 momenttiin siten, että haltijan siirrettävä käyttöoikeus palautuu kokonaan kalastamattomuuden tilanteessa valtiolle, vaikka toimijakohtaisina kalastuskiintiöinä jaettujen kiintiöiden yhteismäärästä olisi kahtena tarkasteltavista vuosista käytetty alle 65 prosenttia. 

Lisäksi lain voimaantulon siirtymäsäännöksessä on tarkennettu, että muutettavia 27 §:n 3 ja 4 momentteja sovelletaan takautuvasti 2023 alkaen. 

8  Ahvenanmaan asema

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 16 kohdan mukaan Ahvenanmaalla on lainsäädäntövalta kalastusta, kalastusalusten rekisteröintiä ja kalastuselinkeinon ohjaamista kuuluvissa asioissa. Täytäntöönpanolakiin ehdotettuja muutoksia ei siten sovellettaisi Ahvenanmaalla. 

9  Säännöskohtaiset perustelut

16 a §.Siirrettävien käyttöoikeuksien käyttäminen lainan vakuutena. Lakiin ehdotetaan otettavan uusi 16 a §, jolla säädettäisiin siirrettävien käyttöoikeuksien käyttämisestä lainan vakuutena. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että siirrettävät käyttöoikeudet voitaisiin niiden haltijana toimivan kaupallisen kalastajan toimesta pantata enintään kymmeneksi vuodeksi luottolaitokselle, joka merkittäisiin niiden panttauksen haltijaksi 30 §:ssä olevaan kalastuskiintiörekisteriin. Tällä tavalla pantatut siirrettävät käyttöoikeudet olisivat kalastusviranomaisten tiedossa. Panttauksesta myönnettävä pankkilaina olisi käytettävä kalastusyritysten kehittämistä koskeviin investointeihin siten, että siirrettävien käyttöoikeuden vakuusarvo hyödyttää kalastuselinkeinon kehittämistä. Kalastusyrityksen kehittäminen voisi koskea investointeja itse kalastusalukseen tai niihin maatoimintoihin, jotka liittyvät kalastukseen. 

Pantattuihin siirrettäviin käyttöoikeuksiin ei sovellettaisi 27 §:n 2 ja 3 momentteja siirrettävien käyttöoikeuksien palautumisesta valtiolle, koska tämä voisi tulla luottosopimuksen esteeksi. Lähtöolettama on kuitenkin, että pantattujen siirrettävien käyttöoikeuksien haltija hyödyntää aktiivisesti niiden perusteella myönnettyjä toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä lyhentääkseen pankkilainaansa. Pantattuna olevien siirrettävien käyttöoikeuksien perusteella jaettavat toimijakohtaiset kalastuskiintiöt jaettaisiin normaalisti 20 §:n perusteella panttauksen antaneelle kaupalliselle kalastajalle. Tällä tavalla panttaus ei estäisi kalastusta, vaan toimisi ainoastaan lainan vakuutena. Luottolaitoksen tulisi vapauttaa siirrettävien käyttöoikeuksien panttaus kokonaan kun panttaukseen liittyvä luotto on kokonaan maksettu lainaehtojen mukaisesti. Näin panttaus poistuisi luoton poismaksun perusteella.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luottosopimuksen rikkomistapauksissa sovellettavista menettelyistä. Jos panttaukseen liittyviä luottoja ei maksettaisi lainaehtojen mukaisesti tai luotonsaaja muulla tavalla rikkoisi luottosopimusta, elinvoimakeskus voisi luottolaitoksen hakemuksesta merkitä luottolaitoksen kalastuskiintiörekisteriin panttauksessa olevien siirrettävien käyttöoikeuksien haltijaksi.  

Koska siirrettävien käyttöoikeuksien haltijalle kuuluu oikeus saada toimijakohtaiset kalastuskiintiöt, tämä merkitsisi, että luottolaitoksen tulisi määräajassa luovuttaa hallussaan olevat siirrettävät käyttöoikeudet ja toimijakohtaiset kalastuskiintiöt toiselle kaupalliselle kalastajalle. Siirrolle olisi 3 momentissa määriteltävä kohtuullinen aika, jonka kuluessa luottolaitos voisi markkinaehtoisesti luovuttaa siirrettävät käyttöoikeudet ja toimijakohtaiset kalastuskiintiöt. Kohtuulliseksi ajanjaksoksi ehdotetaan kuuden kuukauden jaksoa siitä, kun ne kalastuskiintiörekisterissä on merkitty luottolaitoksen haltuun. Tämän määräajan rikkominen tarkoittaisi, että kyseiset siirrettävät käyttöoikeudet ja toimijakohtaiset kalastuskiintiöt palautuisivat elinvoimakeskuksen päätöksellä valtiolle. Tällä tavalla ne voitaisiin jakaa uudelleen maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä kyseisen Suomen kalastuskiintiön siirrettävien käyttöoikeuksien haltijoiden kesken, lukuun ottamatta ne menettäneelle kaupalliselle kalastajalle. Niiden jakamisessa haltijoille ei sovellettaisi 28 §:ää, koska käyttöoikeuden palautuminen valtiolle ei perustuisi toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttämättömyyteen. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että siirrettävän käyttöoikeuden haltija voisi antaa elinvoimakeskukselle suostumuksensa sille, että nimetylle luottolaitokselle voitaisiin antaa kyseisen haltijan määrittämät 30 §:n mukaiseen kalastuskiintiörekisteriin merkityt tunnistetiedot sekä tiedot kyseisitä siirrettävien käyttöoikeuksien ja toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden määristä. Luottolaitos voisi tämän perusteella varmistaa elinvoimakeskukselta ennen luottopäätöksen tekoa, että pantattavat siirrettävät käyttöoikeudet ovat luoton myöntöhetkellä lainan hakijan hallussa. Elinvoimakeskus ei panttauksen aikana hyväksyisi 16 §:n 6 momentin mukaisesti kyseisten siirrettävien käyttöoikeuksien siirtoa. 

18 §.Erilliset kalastuskiintiöt. Silakan rysäkalastuksen siirrettävät ja ei-siirrettävät käyttöoikeudet päättyvät vuoden 2026 lopussa. Vuodesta 2027 silakan rysäkalastuksen erilliset kalastuskiintiöt ovat 89,680 promillea taikka vähintään 4 000 tonnia tai enintään 7 700 tonnia Manner-Suomelle kuuluvasta Pohjanlahden silakan kiintiömäärästä sekä 132,065 promillea taikka vähintään 2 800 tonnia tai enintään 3 400 tonnia Manner-Suomelle kuuluvasta Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan kiintiömäärästä. Vuonna 2025 Pohjanlahdella harjoitettavassa silakan rysäkalastuksessa saatiin saaliiksi noin 3 700 tonnia sekä Saaristomeren ja Suomenlahden rysäkalastuksessa noin 1 500 tonnia. Saalismäärät suurenivat aiempaan tasoon verrattuna ja olivat Pohjanlahdella sekä vuonna 2023 että 2025 merkittävästi suurempia kuin vuoden 2022 lainmuutoksen yhteydessä tarkasteltuna viiteajanjaksona 2019–2021. Tästä johtuen 1 momentissa säädettyä 4 000 tonnin vähimmäismäärää silakan rysäkalastuksen erilliselle kalastuskiintiölle Pohjanlahdella on tarpeen suurentaa siten, että se parantaisi kyseisen rysäkalastuksen toimintaedellytyksiä ja vähentäisi tarvetta rajoittaa tai säädellä sitä. Vähimmäismäärä ehdotetaan nostettavan 5 000 tonniin. Historiatiedon perusteella nostolla varmistettaisiin alkuperäisen tavoitteen mukaisesti pääsääntöisesti riittävä kiintiömäärä kaikkien rysäkalastajien käytettäväksi, sillä 5 000 tonnia saalismäärää ei ole ylitetty 2000-luvulla kuin vuosina 2004, 2012 ja 2014. Vähimmäismäärän suurentaminen 1 000 tonnilla vähentäisi toteutuessaan ja vuosien 2025 ja 2026 Manner-Suomen troolikalastukselle varattuun Pohjanlahden kiintiömäärään verrattuna saaliin enimmäismäärää noin 2–3 prosentilla. Koska pykälän 5 momentin mukaan käyttämätön osa rysäkalastuksen erillisestä kalastuskiintiöstä siirtyisi syksyllä troolikalastuksen hyödynnettäväksi, nettovaikutus voi rysäkalastuksen saalismäärästä riippuen olla troolikalastuksen kannalta myös neutraali. 

Kyseisiin kiintiömääriin liittyen on 2 momentissa tarpeen tarkentaa, että silakan rysäkalastuksen erillinen kalastuskiintiö voi kuitenkin olla enintään neuvoston asetuksella Suomelle vahvistetun silakkakiintiön kokonaismäärän suuruinen, jos kokonaismäärä alittaa edellä mainitut tonnien vähimmäismäärät, vähennettynä Ahvenanmaan maakunnalle siirrettävällä kiintiömäärällä ja muuhun silakan kalastukseen vahvistetun erillisen kalastuskiintiön määrällä. Tämän unionin lainsäädännöstä tulevan enimmäismäärän tarkentaminen pykälään on tullut ajankohtaiseksi sen vuoksi, että silakkakannat ovat viime vuosina heikentyneet ja komissio on eräinä vuosina ehdottanut hyvin pieniä kalastuskiintiöitä. Siksi ei ole poissuljettua, että Suomelle neuvoston asetuksella vahvistettava silakan kalastuskiintiö pienenisi alle momentissa määritellyn vähimmäismäärän. 

Pykälän viidennessä momentissa säädetään, että silakan rysäkalastuksen erillisistä kalastuskiintiöistä jaetaan vuosittain syyskuun 30 päivän jälkeen jäljellä olevat 20 tonnia ylittävät käyttämättömät kiintiönosat molemmista silakkakiintiöistä 20 §:n 3 momentin mukaisesti silakan troolikalastukseen. Päivämäärää ehdotetaan siirrettävän kuukaudella eteenpäin syyskuun loppuun siten, että myös syyskuun rysäkalastus tapahtuisi erillisen kalastuskiintiön puitteissa ja sitä voisi harjoittaa myös loka-joulukuussa siihen varattavan 20 tonnin erillisten kalastuskiintiöiden puitteissa. Tämä on tarpeen, sillä loka-joulukuussa rysillä pyydetään vuosittain pieniä määriä silakkaa. Maa- ja metsätalousministeriö päättäisi silakan rysäkalastuksesta siirrettävien erillisten kalastuskiintiöiden käyttämättömien kiintiönosien määristä, jotka elinvoimakeskus jakaisi troolikalastuksen toimijoille. Säännöstä on tarpeen täydentää maininnalla siitä, että kyse on vuodesta 2027 alkaen toimeenpantavasta kiintiömäärien uudelleen jaosta troolikalastukselle. 2 momentissa mainittuja silakan rysäkalastuksen erillisiä kalastuskiintiöitä sovelletaan siten vuodesta 2027 lähtien. 

27 §.Siirrettävän ja ei-siirrettävän käyttöoikeuden haltijan velvollisuudet ja seuraamukset niiden noudattamatta jättämisestä. Pykälän 2 ja 3 momenttien mukaan siirrettävästä käyttöoikeudesta palautuu kaikki tai puolet valtiolle, jos sen haltija ei kahtena kolmesta peräkkäisestä vuodesta käytä lainkaan tai vähintään puolta siirrettävän käyttöoikeuden perusteella jaetusta toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstään tai siirrä siitä muille kaupallisille kalastajille 22 §:n mukaisesti osaa tai vähintään puolta kalastuskiintiöstään. Pykälän 4 momentin mukaan ei-siirrettävä käyttöoikeus palautuu kokonaisuudessaan valtiolle, jos sen haltija ei kahtena kolmesta peräkkäisestä vuodesta käytä vähintään 50 prosenttia jaetusta toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstään. 

Kyseisiä säännöksiä 3 ja 4 momenteissa on tarpeen täydentää niin, että siirrettävää tai ei-siirrettävää käyttöoikeutta ei kuitenkaan palaudu valtiolle, jos kyseisestä Suomen kalastuskiintiöstä toimijakohtaisina kalastuskiintiöinä jaettujen kiintiöiden yhteismäärästä on kahtena tarkasteltavista vuosista käytetty alle 65 prosenttia. Tämä tilanne on tullut ajankohtaiseksi erityisesti lohikiintiöiden osalta, joissa monena vuonna Suomen kiintiöiden käyttöaste on jäänyt alhaiseksi. Kriteeriä ei kuitenkaan sovellettaisi 2 momentin tilanteessa, koska toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttämättömyyttä pyritään torjumaan myös tällä tavalla. Lisäksi täydennettäisiin säännöksiä niin, että kun kalastus on kokonaan tai tärkeältä osin ollut kiellettyä merialueilla, joissa haltija kalastaa, kyseistä vuotta ei myöskään 2, 3 ja 4 momentin mukaisessa tarkastelussa katsota merkitsevän kalastamattomuutta. 

31 §.Kalastuskiintiörekisterin sisältö. Pykälän luetteloa kalastuskiintiörekisteriin merkittävistä tiedoista täydennettäisiin uudella 6 kohdalla, jonka mukaan rekisteriin merkittäisiin siirrettävän käyttöoikeuden haltijana tai pantin haltijana toimivan luottolaitoksen nimi ja yhteystiedot sekä yritys- ja yhteisötunnus sekä niiden siirrettävien käyttöoikeuksien promilleosuudet, joiden haltijana tai pantinhaltijana kyseinen luottolaitos on. Tämä liittyy ehdotetun 16 a §:n säännöksiin kyseisistä luottolaitoksista. Samalla pykälän nykyinen kohta 6 muista tiedoista muuttuisi kohdaksi 7. 

10  Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan keväällä 2026. 

Ehdotetun 27 §:n 3 ja 4 momenttia sovellettaisiin takautuvasti vuodesta 2023 alkaen toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttöä tarkasteltaessa.