Ehdotus

EU:lla ei ole yhteisötason rahapelialaa koskevaa lainsäädäntöä. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö sisältää käytännössä ainoat alaa koskevat oikeusohjeet.

Rahapelitoimintaa koskevat kysymykset liittyvät EY:n palvelujen tarjoamisen vapauteen, perustamissopimuksen 49 artiklaan, jonka mukaan kiellettyjä ovat rajoitukset, joilla rajoitetaan toiseen jäsenmaahan sijoittautuneen palvelun tarjoajan oikeutta tarjota palvelujaan myös muissa jäsenvaltioissa.

Rahapelitoimintaan liittyvän vakiintuneen tuomioistuinkäytännön mukaan rajoitukset tähän perusvapauteen voivat kuitenkin olla hyväksyttäviä, jos niitä voidaan perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä (kuten kuluttajansuoja, petosten ehkäisy ja ongelmapelaamisen ehkäisy). Rajoitukset eivät kuitenkaan saa rajoittavuudellaan ylittää sitä, mikä on välttämätöntä takaamaan tavoiteltu päämäärä (suhteellisuusperiaate). Lisäksi rajoitusten tulee olla syrjimättömiä (syrjimättömyysperiaate). Rahapelitapauksissa onkin usein kysymys siitä, että yleisen edun mukainen poikkeusperuste on selkeästi olemassa, mutta harkittavaksi jää, onko sen turvaamiseksi valittu suojakeino oikeasuhtainen ja syrjimätön.

Komissio on tehnyt joitakin aloitteita lainsäädännön aikaan saamiseksi. Jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin haluttomuus lainsäädäntötyön aloittamiseksi on tähän asti muodostunut esteeksi lainsäädännön aikaan saamiselle.

Puheenjohtajavaltion Ranskan aloitteesta rahapeliasioista keskustellaan sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen työryhmässä. Puheenjohtaja on ilmoittanut tavoitteekseen yhteisten aiheiden kartoittamisen ja vastausten hakemisen avoinna oleviin rahapelialan kysymyksiin. Kilpailukykyneuvostossa 1.—2.12.2008 on tarkoitus esitellä puheenjohtajamaan edistymisraportti työryhmässä käydyistä keskusteluista.

Valtioneuvoston kanta

Kansallisessa sääntelyssä on voitava jatkossakin päätyä kansalliseen yksinoikeusjärjestelmään, jos se on rikosten ja pelihaittojen torjumiseksi ja pelaajan muuten suojelemiseksi tarpeellista ja oikeasuhtaista. Järjestelmien rakennetta koskevien valintojen (esim. toimilupa- vai legaalinen yksinoikeusjärjestelmä) osalta Suomi ei kannata asian käsittelyä tässä yhteydessä neuvoston työryhmässä.

Suomi katsoo, että on sinänsä hyödyllistä keskustella EU:n puitteissa keinoista, joilla voitaisiin hakea pitemmällä tähtäyksellä rahapelitoiminnalle johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta yksittäisten EY-tuomioistuimen ratkaisujen sijaan. Lisäksi Suomi pitää hyödyllisenä, että työryhmäkeskusteluissa kuullaan kootusti jäsenvaltioiden näkemyksiä rahapeleihin liittyvistä kansallisista erityispiirteistä. Näin voidaan paremmin hahmottaa kansalliset eroavaisuudet.

Suomen näkemyksen mukaan työryhmässä voidaan keskustella pelihaittojen ehkäisemisestä ja muusta pelaajien suojelemisesta EU-tasolla (esim. koskien ikärajoja ja markkinointia). Tätä kautta jäsenvaltiot voisivat saada lisävarmuutta siitä, että niiden järjestelmät ovat näiltä osin yhteensopivia palvelujen vapaan liikkuvuuden poikkeusperiaatteiden kanssa. Palveludirektiivikäsittelyssä noudatetun peruslinjan mukaisesti Suomi ei halua rahapeliasioiden käsittelyä muilta osin neuvoston työryhmässä.

Suomen lähtökohdan mukaan keskusteluissa tulee käsitellä kaikkia rahapelilajeja ja kaikkia pelaamisessa käytettäviä välineitä (esimerkiksi internet). Myös pelilajien ja pelaamisessa käytettävien välineiden arvioinnin lähtökohtana tulee olla pelihaittojen ehkäiseminen ja muu pelaajien suojeleminen.